RESILIENSSI KOETUKSELLA

  Karpaloja kerättiin maanantaina. Karpaloja kerättiin myös tänään. Kerättiin, koska maanantaina niin sovittiin. Nyt ryhmää vahvisti myös Hilppa.

  Ilma ei ollut, maanantain tapaan, aurinkoinen. Ei kuitenkaan satanut. Eikä sammalikko ollut jäässä. Mukavaa puuhaa. Saatiin marjoja, saatiin rupatella, saatiin raitista ilmaa. Askelia sen sijaan ei tullut mittariin. Ei tullut, kun autolla pääsi sadan metrin päähän suosta, suolla kerättiin pieneltä alueelta, sillä karpaloa oli runsaasti. Parhaimmillaan pääsi 20 metrin päähän kassilta. Karpaloita kertyi meidän kattilakunnalle noin kuusi litraa. Kuvassa homma on vasta alkupuolella.

  Koko kööri kaislikossa. Paitsi kuvaaja. Tai on sekin, mutta ei kuvassa.

    Todistukseksi kuva kuvaajasta. Olin siis siellä minäkin.

   Otsikko on mikä on. Sen näkee yllä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että resilienssi karpalosuolla oli kovilla. Ne ovat eri tilanteita, joissa resilienssi koetuksella on. 

  Resilienssiä pitäisi kehittää, sanovat viisaat. Totta. Se on kai jonkinlaista siedätyshoitoa. Mutta minulle tulee eteen sellaista, että en jaksa tapella vastaan. Kun toosasta alkaa kuulua Suomen kaunein koti-ohjelman juontoa, ja varsinkin tuomariston huokailua, on pakko laittaa ovi kiinni, kuulokkeet korviin, tai vetäytyä alakertaan. Kuka noita ohjelmia tarvitsee? Hilppa joskus katsoo, mutta en usko, että tarvitsee. 

  Kuka viitsii omaa kotiaan tyrkyttää ohjelmaan? No ne, jotka tyrkyttävät, ja ne, jotka tyrkyttäisivät, jos rohkenisivat, ja ne, jotka tyrkyttäisivät, mutta äly pelaa sen verran, että tajuavat, ettei se kannata, ja ne, jotka tyrkyttäisivät, jos saisivat lottovoiton myötä massia duunata hieno koti. Eli oma lahkonsa tällekin aatteelle on. Ja varmaan oma katsojakuntansa. 

  Ei se ainoa ohjelma ole, Suomen kaunein koti, joka pistää resilienssin lujille, mutta juurikaan ei muista tarvitse kuunnella edes alkujuontoja. Siitä olen iloinen. Sillä mitä lie viidentoista ilmaiseksi näkyvän tv-kanavan ohjelmistoa jos tarkastelee, niin 90 prossaa, kevyesti, on minulle täyttä höttöä, turhanpäiväistä. 

  Älkää kukaan ottako yllä olevaa vuodatusta kovin vakavasti. Jokainen saa rauhassa katsella mitä huvittaa. Mielipiteet ovat minun, teidän katselukäyttäytymisenne teidän. Sitä paitsi ihan tyhmää oli edes tuollaista kirjoittaa, sillä yleisesti jonkin laajemman ilmiön vähättely on merkki kanssaeläjien vähättelystä, tai piilevää vakavammasta kalkkeutumasta. En kuitenkaan kirjoitettua deletoi. Yks puhe ku Sulkavan miehen sökössä. Mutta lupaan olla korrektimpi tulevaisuudessa.