VÄLIKIRJOITUS

  Koska säiden haltija on päättänyt, että vettä aamun tunteina Hollolan Salpakankaalla satelee, en vielä lenkille lähde. Tuli väliaika. Väliajalla voin kirjoittaa. Väliajalla kirjoitettu tekele on tietysti välikirjoitus.

  Välikirjoituksessa on luontevaa käsitellä USA:n välivaaleja. Siellä saattaa tulla republikaaneille voitto. Se saattaa saada enemmistön edustajainhuoneeseen, samoin kongressiin. Se tietää hankaluuksia Bidenin hallituksen lainsäädäntöön. Ja mitä se tietää Ukrainalle? Tuskin hyvää. 

  Välivaalien oheistuotteena minulle selvisi, että vaikka voittaisin 120 000 000 € Eurojackpotissa, niin en suin surminkaan ostaisi Teslaa. Tai selvise se jo Twitter kauppojen yhteydessä. Vaikka ei se ehkä paljon Elon Muskia hetkauta.  

  Välivaaleista välikirjoituksen seuraavaan osioon. Se käsittelee käsitettä "välihousut". Ennen, kun talvet olivat talvia, oli välihousu tarpeellinen asuste. Ainakin poikasena. Silloin tuli ulkona peuhattua ilman pakkasrajoja. Raappahuosut eivät olleet turhia. 

  Välihousuja olen viimeksi käyttänyt joskus 1990-luvun alkupuoliskolla Utsjoella. Tai eivät nekään oikeat välihousut olleet, oli vain kahdet pitkät kalsarit päällekkäin. 

  Uteliaisuuttani googletin. Välihousuja kaupataan edelleen. Villaisia. Myös löytyi tekijä raappahousuille, eli paksusta puuvillakankaasta tehdyille pukineille. Hyvä niin. Kyllä tietyissä olosuhteissa tuollaisille käyttöä on, kaikista lämpöhaalareista ja teknisistä mikromuovin levittäjistä huolimatta. 

  Välikirjoituksessa ei ole, onneksi, tarvetta ottaa esiin välilevyjä. Pullistumat ovat pysyneet poissa. Siirryn siis välikirjoituksessa välillä akuutimpaan turinaa. 

  Päivällä mennään käymään äti-Elinan luona. Hoivakodissa on ollut koronsulku. Ainakin yhdessä asukkaassa, muutamassa hoitajassa, oli korona todettu. Karanteeni on nyt ohi.

  Sen jälkeen mennään Malvaan, Lahden visuaalisten taiteiden museoon. Kerran siellä aiemmin käytiin. Sen jälkeen on tiloissa avattu Nanna Suden, sekä juuri äsken Marjatta Tapiolan, näyttelyt. 

  Ensikäynnillä ihastuimme Malvan interiööriin. Sinne palaa mielellään aina kun uutta nähtävää on tullut esille.

  Tänään tulee Kainuussa ja Koillismaalla lunta oikein kunnolla, kertoo säätiedotus. Eilen päivälenkillä tehtiin Hilpan kanssa perheen sisäinen ennuste ensilumesta Hollolaan. Hilppa sanoi 29.11., minä 2.12. Palkintoa voittajalle ei ole luvassa. 

  Eilen sattui silmiini pitkän aikavälin ennuste Suomeen. Kolmen kuukauden sää joulukuun alusta helmikuun loppuun on sen mukaan keskimääräistä lämpimämpää. Olikohan parin asteen verran? Hyvä, jos näin tapahtuu. Sähkökatkojen todennäköisyys pienenee. 

  Me aloitimme, yhtenä toimena energiankulutuksen tasaamiseen, ajastamisen. Astianpesukone oli ensimmäistä kertaa asetettu aloittamaan duuninsa kolmen maissa aamuyöllä. Pyykkikone tulee seuraamaan apk:n esimerkkiä. Kun pörssisähkön hinnan ero aamuyön ja päivän välillä saattaa olla monta kymmentä senttiä per kilowattitunti, niin järkevää toimintaa tuollainen on. Vaikka vielä tämä kuukausi ollaankin vanhan sopimuksen halvalla sähköllä, kannattaa totutella.

  On se kyllä ihme juttu, että vasta nyt, kun tosi on kyseessä, ihmiset alkavat säästää energiaa. Meillä on yritetty turhaa sähkönkäyttöä suitsia jo kauan. Nyt tosin huomaan, että ne ovat olleet melko marginaalisia toimia. Mutta pienessä on suuren alku. 

  Vielä jokavuotiseen marmatukseen. Tyhjäkäynnillä louskuttavia autoja näkyy taas kauppojen parkkipaikoilla. Kun ei vielä ole pakkasta, niin täytyy rouvaa odotella kone käyden, ettei lasit huurru. Kesällä puolestaan on pakko moottoria huudattaa, koska muuten ei ilmastointi toimi. Hilppa yrittää minua rauhoitella, kun asiasta parkkialueilla lointelen. Ei mahda mitään, mutta pikkasen ipottaa. Välinpitämättömyys on ihmiskunnan tuho. Sano Peppe. 

  Kuva parin vuoden takaa Iso Tiilijärven  rannoilta. Vähän lunta oli jo silloin maahan saatu. Ei pysyvää, tietty.