Musiikki tulee kuunneltua erilaisia määriä, riippuen vuodenajasta ja kulloisestakin sijainnista. "Talvikaudella", siis vakituisesti Hollolassa ollessa, kuuntelu on säännöllistä ja lähes jokapäiväistä. Lenkillä käyn aamuisin, kelivarauksella, sillä polvi sen taas sallii, ja tuon reilun tunnin ajan korvissani ovat napit.
"Kesäkaudella", Anttolassa, on kuuntelu hyvinkin satunnaista. Yleensä se tapahtuu ulkona jotain puuhaillessani. Keväällä ja alkukesästä en musiikin kuuntelua harrasta, sillä lintujen laulu on musiikkia korvilleni. Syksymmällä saattaa Peppen nähdä kuulokkeisiin varustautuneena.
Sekä kesä- että talvikaudella tulee joskus myös Youtubesta katsottua konsertteja tai videoita.
Musiikkitottumukseni ovat olleet melko luutuneita. Paljon olen kuunnellut vanhoja suosikkejani, toki heidän uudempaa tuotantoaan enimmäkseen.
Viime keväänä tutustuin herraan nimeltä Kurt Vile. Tykästyin heti. Tämän usalaisen miehen ura alkoi 2003. 2005 hän perusti ystävänsä Adam Granducielin kanssa bändin The War on Drugs.
2008 Kurt päätti keskittyä soolouralle. Saman vuonna julkaistiin hänen esikoisalbuminsa. Sittemmin levyjä on tullut kahdeksan lisää, viimeisin, Watch My Moves, viime huhtikuussa. Wikipedia kertoo miehen musiikkigenren olevan indie rock.
Kurt Vilen bändiksi on muotoutunut The Violators. Hän tekee keikkaa myös muiden muusikoiden kanssa. Kun olen muutaman Kurtin ja Violatorsin keikan katsonut, olen pannut merkille, että kitaristit vaihtavat välillä rooleja; soolokitaristi tarttuu bassoon, basisti soolokitaraan. Tai kumpi lienee kumpi? Kurt itse on jonkinlainen multi-instrumentalisti.
Kurt Vilen musiikkia ehdin kuunnella ennen Anttolaan muuttoa yli kuukauden.
Loppukesällä Avokkaansaaressa bongasin nimen The Lumineers. Youtube Music sitä minulle tarjosi. Latasin yhden bändin albumin puhelimeen, kuuntelin ulkona touhutessani, tykästyin, pengoin hieman taustoja.
The Lumineers on 2005 ilmoille ponnahtanut indie folk-bändi. Sen perustivat Jeremiah Fraites ja Wesley Schultz keräten ympärilleen muita soittajia, jotka ovat vuosien varrella vaihtuneet.
Melkoista menoa saa yhtye aikaan. Keikat tuntuvat olevan täynnä tunnelmaa. Bändi on julkassut neljä albumia, ja keikkunut jenkkien tilastoissa korkealla.
Kunka ollakaan, niin Youtube Music yltyi tuputtamassaan soittolistassa esittelemään minulle syksyllä myös englantilaisen yhtyeen Mumford & Sons. Päätin kokeilla. Bändi soi korvissani, kun pilkoin puita syksyisessä metsässä. Ja taas tykästyin
Yhtyeen genreksi mainitaan indie folk ja indie rock. Se on aloittanut soittelun 2007, ja on julkaissut neljä albumia. Googletellessani huomasin, että bändi on esiintynyt Helsingissä, silloisella Hartwall Areenalla, v. 2016. Yhden konsertin jossain Kaliforniassa olen myös katsonut. Kansaa oli ku pipoa, tunnelma hieno. Bändi taitaa olla jenkeissä tosi suosittu, minulle se oli ihka uusi tuttavuus.
Eikä siinä vielä kaikki. Taas Youtuben vinkistä, latasin eilen jenkkiläisen The Head and the Heart-yhtyeen neljä albumia puhelimeen. Bändi on kotoisin Seattlesta, ja se on perustettu 2009. Genreinä, tietty, indie rock ja folk rock.
Olen siis reilun tunnin verran ehtinyt tänä aamuna bändiä kuunnella. Ihan hyvältä kuulostaa, ainakin ensimmäinen albumi, 2011 julkaistu The Head and the Heart. Huomenna jatkuu tutustuminen.
Sellaista kuuluu Peppen musiikkielämään. Eli indikaattorina kuunteluun on viime aikoina ollut indiekaattori.
PS. Blogin otsikko on tietysti Kurt Vilen biisin Pretty Pimpin intron sointujen lista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti