Tänään on Iiriksen syntymäpäivä. 8 vuotta tulee täyteen. Tänään piti olla Iiriksen 8-vuotis synttärit. Mutta ei ole. Anna soitti eilen alkuillasta. Tytöllä oli kuumetta 39 astetta. Oli tullut luistelusta virkeänä, mutta sanonut, että paleltaa. Pian hän oli nukahtanut sohvalle. Anna mittasi kuumeen, ryhtyi perumaan kutsuja. Onneksi oli tulossa pienimuotoinen tapahtuma vain lähisuvulle, joten asia sujui nopeasti.
Me muutimme myös suunnitelmia; lähdettiin aamulla kohti Anttolaa. Täällä ollaan oltu jo muutama tunti. Ollaan kuitenkin hälytysvalmiudessa. Jos Iiris on maanantaina vielä kipeä, tai Liisa, joka on myös ollut hieman nuhainen ja yskäinen, ei ole lastentarhakunnossa, niin suuntaamme Espooseen lasta/lapsia kaitsemaan. Oltaisiin jääty Hollolaan odottelemaan tilanteen kehitystä, mutta minä, pöljä, en ollut ottanut lääkkeitä mukaan kuin muutamaksi päiväksi. Siis Anttolaan, tarvittaessa maanantaiaamuksi Espooseen.
Kun aamulla yhdeksän jälkeen Iirikselle videopuhelu soitettiin, oli tyttö virkeän oloinen. Söi aamupalaa hyvällä ruokahalulla, ja kertoi jo saamistaan lahjoista. Eikä ollut kuulemma kuumettakaan. Sellainen on Iiris ollut koko 8-vuotisen ikänsä, jos oikein muistan; sairastuu harvoin ja nopeasti, paranee aina ja nopeasti. Huomenna ennen iltaa tiedetään, kuinka tällä kertaa käy. Mutta, kuten sanottua, lähtövalmius on ylimmälle tasolle korotettu.
Kahden yön reissu kutistui yhden yön visiitiksi. Mutta ei se turha ollut. Kävin fysioterapeutilla. Asioita selkeni aika lailla. Nyt tiedän, kuinka asiat polven kanssa todennäköisesti etenevät. Koska kortisonipiikki on auttanut, tulen saamaan n. kuukauden välein vielä kaksi, sillä yleensä vasta kolmannen jälkeen vaste on kokonaan saavutettu. Sain opastusta muutamiin lihaksia vahvistaviin harjoituksiin, joita pitää tehdä päivittäin. Ne eivät korjaa nivelrikkoa, mutta auttavat siihen, että luut eivät polvinivelessä osu niin helposti toisiinsa, sillä juuri siitä kipu johtuu. Sain myös tiedon siitä, että leikkaukseen on pitkä, toivottavasti loputon, matka. Yleensä operaatio tehdään vasta, kun potilaan tilanne on edennyt siihen, että kävelyä kykenee kerralla tekemään vain muutaman sata metriä, nekin kepin tai kyynärsauvojem avulla. Aion jumpata lihaksia innokkaimman pinko-oppilaan intensiteetillä, luultavasti vielä tarmokkaammin. Aion ottaa minulle tarjotut piikit, kun se hetki tulee. Aion tehdä kaikkeni, ettei tarvitse kulkeutua lähes yksijalkaiseksi, leikkauksesta haaveilevaksi ja läheisilleen sietämättömäksi muuttuneeksi örnisköksi.
Nuo tiedot sain ystävälliseltä fysioterapiahenkilöltä. Sain myös vihkosen, jossa kerrotaan nivelrikosta kaikki oleellinen, siis tavalliselle tallaajalle oleellinen. Olisi ollut mukavaa saada sellainen vihkonen jo kesällä, niin en olisi ollut arvailujen, hatarien johtopäätösten ja turhan spekulaation varassa.
Iirikselle muuten soitettiin Mikkelistä, kauppakeskus Stellasta. Käytiin nimittäin toivottamassa Minnalle ja Mortille hyvää lomakautta. Samalla ostettiin S-Marketista Marskin leipä.
Saarelaan kun päästiin, oli kaunis, ruskan värittämä syysilma. Vaahterat olivat saaneet lisää väriä, lehmus puolestaan oli luopunut suurimmasta osasta lehtiään.
Kaislikkokin osallistuu syksyn väriloistoon:
Sen verran tein talonmiehen hommia, uunin lämmityksen lisäksi, että puhalsin rantapolulta lehmuksen lehdet pois.
Olemme ylipäätään päättäneet supistaa tulevan kesän lajikevalikoimaa. Mitä hittoa sitä löymään päätään seinään, kun ovetkin on keksitty. Ikkunoista puhumattakaan. Kurpitsa, itseoikeutettuna, kuuluu poisjätettäviin lajeihin. Jos ei talven aikana tule valaistumista asiaa liittyen.
Iiriksen juhlat jäivät juhlimatta. Anna ilmoittaa uuden päivämäärän, kunhan saa asianosaisilta kysyttyä. Meille käy kaikki.
Huomenna mennään metsään. Jos menee metsään, ei homma voi mennä metsään. Ei, sillä metsässä on mukava olla, vaikka ei antimia löytäisikään. Ilma on huomenna hyvä?, ja iltapäivällä ehditään kyllä siellä tallustella, vaikka hälytys Espooseen saapuisikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti