Sataa. Ihan sama, sataako Hollolassa, sataako Anttolassa; jos olen paikassa missä sataa, niin ulos en mene kuin välttämättömän pakon edessä. Hollolassa, ymmärrettävistä syistä, on pakon esiintyminen huomattavasti harvinaisempaa kuin Anttolassa.
Sateen innoittaman ryhdyin kirjoittamaan. Näkyy olevan liki viikko edellisestä blogista. Pieni katsaus siis paikallaan.
Perhe Tiilikainen oli viikonloppuna Hollolassa. Tulivat lauantaina. Sunnuntaina mentiin porukalla Mänsälään katsomaan luistelukisoja. Iiriksen luokka, Tintit, luisteli ensimmäisenä, eli puoli yhdeksältä. Kolme kymmenen ryhmää, mukana viisi poikaa.
Iiris teki suorituksensa ensimmäisessä ryhmässä. Hienosti meni. Vain kolme ensimmäistä palkittiin. Iiris sai kuitenkin erikoismaininnan esimerkillisestä yhdistelmäpiruetista. Hän jäi vain aavistuksen kolmannesta sijasta. Hieno saavutus, ottaen huomioon, että valtaosa kilpailijoista on luistellut paljon Iiristä kauemmin.
Kollaasissa ylhäällä vaaka taakse, keskellä vaaka eteen, alhaalla istumapiruetti.
Eilen tapahtui muutakin. Aamulla oli renkaanvaihto. Sen jälkeen piti olla lääkäriaika toiselle kortisonipiikille, mutta tuli soitto:
"Lääkäri on sairastunut, aika joudutaan valitettavasti perumaan", kertoi toimistosihteeri "hän ja hän".
"Ok, onko uutta tarjota?", kysyin.
"En pysty tästä aikaa varaamaan, mutta hoitajat ottavat yhteyttä."
"Selvä, jään odottamaan."
Ei mennyt kauaa, kun toimistosihteeri, siis "hän ja hän", soitti uudestaan.
"Löysinkin ajan, käykö ilta 25. 10, klo. 17:30?"
"Kyllä käy. Laitatko vielä tekstarilla, kun en ole juuri kotona?"
"Kyllä. laitan ilmoituksen."
Tästä kului tunnin verran, kun terveydenhoitaja soitti.
"Sinulta peruuntui lääkäriaika. Uusi aika olisi tarjolla."
En kommentoinut vielä asiaa, päätin antaa ehdotuksen tulla, kuunnella, olisiko se 25. päivää aiemmin.
"25.10. klo. 11:20 olisi ensimmäinen vapaa aika", kertoi hoitaja.
"Ok" sanoin, mutta nyt on niin, että toimistosihteeri ehti jo soittaa. Aika on varattu samaksi päiväksi, tosin vasta illaksi. En viitsi muutaman tunnin takia vaihtaa."
"No niinpä näkyykin olevan! Asia siis kunnossa."
"Kyllä. Kiitos."
Hyvän kuvan jätti Päijät-Soten Hollolan sote-keskus taas toiminnastaan. Ovat ottaneen sydämenasiakseen Peppe-Papan nivelrikon, kun ajanvarauksesta huolehditaan kahden eri tahon voimin.
Tänään satelee. Loppuviikko pitäisi olla poutaa. Päästää lenkille. Pyörällä tai sauvakävellen. Olen 5 000- 6 000 askeleen sauvakävelyjä tehnyt. Kyllä polvi alkaa itsestään muistutella jo alkumatkasta, mutta kipu ei ole kestämätöntä. Ehkä reilun viikon kuluttua vielä vähäisempää.
Lopuksi aamun uutisiin. Kun juttua Britannian pääministeri Liz Trussin edesottamuksista katselee ja kuuntelee, niin tulee, suoriks sannoin, Orpo olo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti