Eilinen pähkinänkuoressa: Ensi leffaan, sitten piikit, muttei peffaan.
Elokuvissa käytiin. Klaus Härön Rakkaani merikapteeni Kino-Iiriksessä. Lahtiguide.fi-sivuston mukaan "Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen (PHEK) omistama Kino Iiris on elokuvateatteri, joka rikastuttaa lahtelaista elokuvatarjontaa näyttämällä myös valtavirrasta poikkeavaa ja harvinaisten elokuvamaiden tuotantoa. Kino Iiris toimii tavallisten näytösten lisäksi sijaintina paikalliselle elokuvakerhotoiminnalle. Mikäli perinteinen Hollywood-huttu ei iske niin suuntaa kohti Kino Iiristä."
Peppen mukaan Kino-Iiris on elokuvateatteri, missä on vain yksi sali, toisen aikakauden miljöö (mm. salin katto vuorattu tojalevyllä), penkkirivien porrastus matala, joten sopii toivoa, jottei joudu kovin pitkän henkilön taakse istumaan. Tosin katsomo on harvoin niin täynnä, ettei paikka voi vaihtaa. Tarjonta poikkeaa Lahden toisen elokuvateatterin, Finnkinon, tarjonnasta, mutta lähes kaikki uutuudet Kino-Iiriksessä myös pyörivät. Lippujen hinnat ovat eläkeläisen kukkarolle ystävälliset: 9 euroa.
Eilisessä päivänäytöksessä (12:45) oli yllättävän paljon katsojia. Yleisö oli sellaista, että emme Hilpan kanssa olleet ikähaarukan loppupäässä. Eläkeläisiä valtaosa. Kuten yleensä aina päivänäytöksissä.
Muutaman kymmenen katsojan joukossa oli uropuolisia sirkkelimiehen yhden käden sormien verran, eli neljä, jos oikein ehdin havaita.
Leffa oli ennalta arvattavissa oleva tarin vanhojen ihmisten rakkaudesta ja anteeksiannosta. Irlannin rannikon jylhät maisemat, monasti hiljaisuudella höystetty dialogi, pääosan esittäjien hyvät roolityöt, siinä parasta antia. Aika lailla taisi nenäliinoilla olla tarvetta näytöksen lopun lähestyessä.
Koska oltiin ruvettu rilluttelemaan, päätettiin panna kunnolla ranttaliksi; mentiin kuvan jälkeen Trion Sinuheen kahville ja puolukkapiirakalle.
17:30 oli kortisooninpiikin vuoro. Tai no, 17:40, vähän oli aikataulu myöhässä. Nyt laitettiin pistos polven molemmille puolille, eli sain kaksi ampullillista (onkohan tuo ihan oikein?). Sain myös reseptin suun kautta ottettavista nivelrikkolääkeistä. Samoin sain tiedon, että seuraava piikkiin ajan voin varata n. kolmen viikon päähän, ja että silloin niveleen tuikataan kukonhelttauutetta. Kuten olen jo aiemmin sanonut, olen toiveikas.
Jalkaa ei saa vuorokauteen, pariin, rasittaa, joten rasitan tänään Hilppaa nyhjöttämällä sisällä. Toki ei siinä mitään erikoista ole. Normaalia toimintaa miinus aamulenkin suoma vapautus rasituksesta. Niin Hilpalle kuin jalalle.
Ilmanala kävi pakkasen puolella. Parin yönä oli viisi astetta miinusta, ja nurmikko varjon puolella taloa piti maanantaina huurteensa koko päivän. Eilen alkoi sitten satelemaan, ilma lämpeni. Plussan puolella näyttäisi mittari pysyvän kymmenen päivän ennusteen mukaan. No, onhan minulla siten aikaa etsiä lohkolämmittimen piuha varastosta suorittaakseni seuraava moottorinlämmitys kaikkien sääntöjen mukaan. Langatonta latausta on saatavilla puhelimiin, muihinkin pieniin laitteisiin, mutta ei vielä hyppää virta lohkolämmittimeen. Nimimerkillä "Kokemusta on".
Koska aamulenkille ei tänään ollut asiaa, niin kirjoittelin, korvaavana toimintona, tämän. Nyt lopetan, lähden laittamaan kahvit, kiehauttamaan aamupuurot.
Loppuun kuva aamuruskosta per. 26.10.2019. Arvannette, että ei ole Hollolassa otettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti