MENEE SE AIKA NÄINKIN

  Viikko oltu kotona. Menee se aika näinkin. Jalka kestää pari kevyempää lenkkiä päivässä. Tänä aamuna sauvakävelin 6 000 askelta. Loppumatkasta alkoi kipua olla, mutta ei kuitenkaan tuskaksi asti.

Näkymä Okeroisten pelloille.

  Fillarinkin otin käyttöön. Se taitaa olla sopivaa liikuntaa; polvi tykkää. On ollut vaan niin tuulista viime päivinä, että en ole pyöräillyt, sillä vastatuuleen ajaminen ei ole mukavaa. 

  Fysioterpeutin antaman harjoitusohjelman mukaan olen säntillisesti toiminut. Se on pitkän tähtäimen toimintaa. Ehkä tulokset näkyvät joskus. Toinen piikki niveleen on tulossa ensi viikon maanantaina. Olen toiveikas. 

  Huomenna lähdetään Anttolaan. Lähdetään laittamaan mökki ja paikat talvikuntoon. Perjantaihin saakka ollaan. Vene viedään silloin Piskolaan. Kausi on siis tulossa päätökseen. Saatetaan toki vielä saaressa käväistä, sillä soutuvene on sitä varten Potinlahdessa. Luultavimmin vasta kevättalvella, jos jää kelit sallivat. Silloin on polte jo melkoinen.

  Sopeutuminen Hollolaan on ollut helppo. Vaikka hieman torsoksi tulee kesäkausi jäämään. Kuuden kuukauden sijasta viiteen. Jäidenlähtö oli myöhässä pari viikkoa, syksy jää myös pari viikkoa lyhyemmäksi. No, väliäkö sillä. Ei edes verottaja pistä meitä ahtaalle, vaikka alle puoli vuotta Anttolassa ollaan.

  Lukemiselle on täällä aikaa. Varauslista pitenee koko ajan. Olen jo ehtinyt yhden varauksen saada ja lukea (Colson Whitehead, Harlem Suffle), toisen haen tänään (John Verdon, Kuolleiden kylä). 

  Suoratoistoa katsellaan. HBO Maxia tällä hetkellä. Sen katsominen saaressa on jäänyt vähäiseksi, sillä siellä ei vanhanpuoleinen äly-tv suostu lataamaan HBO:n uutta sovellusta, joten Chrome Tikulla pitää katsoa. Kun katsottavaa on muutenkin, niin on jäänyt tosiaan vähiin, HBO. 

  Viikon kuluttua sunnuntaina on Iiriksellä kilpailut Mäntsälässä. Sinne mennään. 22. lokakuuta Iiriksen synttäreiden uusi yritys. Renkaiden vaihtoa, silmälääkäriä, elokuvia. Sopivasti puuhaa arjen ja pyhän kulkua elävöittämään. Ei enemmästä väliä. 

  Saattaa olla, että marraskuussa tulee yksi reissu Itä-Suomeenkin tehtyä. Ei ole vielä kiveen hakattu, mutta ajatus on itämässä. Totta kai. Itämässä. Kun itään on aikeissa suuntana.

  Päivät lyhenevät. Kohta on joulu. Ainakin joulumainokset ja -valot painavat päälle. Joulun jälkeen päivät taas pitenevät. Pian on kevät, kohta kesä. Lyhyitä ovat vuodet. Tai sellaisilta tuntuvia. Kun tähän eläkeläiseen vuosirytmiin ollaan sopeuduttu, niin puolivuotisjaksot seuraavat toisiaan kiihtyvällä vauhdilla. Saisi vauhti olla maltillisempi. Jäljellä olevia vuosia on rajallinen määrä, ja niistä haluaa  nauttia verkkaisesti. Tietynlainen paradoksi tämäkin: Kun nuorempana oli omia kiireitä, aika kului hitaasti, nyt kun on aikaa, niin se häviää alta pois.