Kolme yötä Hollolassa, eilen paluu saareen. Lehtipuut olivat poissaollessa saaneet väriä, pihapiiri lisää lehtimattoa.
Yksi auto oli Potinlahden parkkipaikalla, lähinaapuri Hannilan. Nyt on kaksi. Ei ole läyhkettä. Eilen meni kuitenkin kaksi venettä ohi. Kolmas bongattiin lipumassa Korvensaaren retkeilysatamaan, kun laskettiin sen toisen auton omistajan kanssa verkkoja.
Verkot tietysti aamulla nostettiin. Ei näkynyt enää venettä Korvensaaressa. Maisema Kiukuanselän yli Paajalansalmelle oli sen kaltainen, että ei se venettä ainakaan kaivannut.
Saalista tuli kummallekin kalastajalle sopivasti iltapalaksi; Hannulle pari ahventa, minulle kolme siikaa.
Huonosti saaressa syödään. Tänään on listalla lounaaksi leivuunissa muhinut possupaisti juuresten ja sipulien ympäröimänä, keitetyt potut, puolukkahilloa, kanttarellipikkelsiä ja kotoa pakkasesta tuotua graavilohta.
Illalla nautitaan graavilohta ja paistettuja siikafileitä Marskin jälkiuunileivän päällä. Kelpaa sitä köllistyä kammariin yöunille noilla eväillä.
Nyt eletään hiljaista aikaa. Ei edes lintujen ääniä juuri kuulu. Saattaa sentään hanhiparvi honkottaen yli lentää, kotitikka koputtaa. Tyyntäkin on, eivät puut humise, haavanlehdet havise. On niin hiljaista, että meinaa housuunsa paskoa, kun lehmuksen lehti tipahtaa oksalta seuraavalle puun ali kulkiessa, saatikka jos käpy kopsahtaa katolle.
Epävakaista on keli. Tai on ja on; nytkin pitäisi ennusteen mukaan sataa, mutta ei ropise. Tarkoituksena on lähteä saarta edemmäs puolukkaan, mutta aamusta on metsä niin märkä, että ei tee mieli. Sade-ennuste hillitsee, ainakin tänään, lähtöhaluja. Jos puotaiselta joku päivä näyttää, niin lähdetään. Hirvikärpästen uhallakin.
Saaren rauhasta nautitaan muutama päivä, perjantaina taas maalikyliin. Sahausliikettä tulee olemaan jatkossakin; viikon välein, osapuilleen, suunnataan Hollolaan siihen asti, kunnes lokakuun lopulla viimeistä kertaa tällä kaudella Saarela jätetään talvehtimaan. Kokemuksesta tiedän, että yli uuden vuoden aika kuluu Hollolassa mukavasti kesäkaudella kertynyttä lukemisvajetta täyttäessä, mutta tammikuussa, viimeistään helmikuussa, alkaa mieli palaa Anttolaan.
Loppuun laitan vielä pari kuvaa, jotka on napattu seitsemän maissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti