TYRNIÄ TALTEEN

  Sään haltija oli suosiollisella päällä, joten sörnäytettiin Piskolaan keräämään tyrnimarjoja. Erityisen terveellinen marja tyrnillä on, mutta paskamainen kerätä. Onneksi on niin terveellinen, että ei tarvitse kourakaupalla kerralla popsia, joten ei tarvitse ämpäritolkulla kerätä!

  Haneli oli kotosalla, Taina, Anni ja Katriina ovat vielä lomareissulla, palaavat ensi yönä. Hanelin kanssa tehtiin huoltosopimus. Minä olen huollattanut perämoottorin joka syksy Anttolassa. Nyt tuli asiaan muutos. Tänä vuonna vaihdamme Hanelin kanssa moottori- ja peräöljyt, sekä öljynsuodattimen. Mitäs hittoa joka vuosi maksamaan lähelle pariasataa huollosta, kun ajotunteja tulee kaudessa 30 tuntia +/-. Tänä kesänä jää reilusti alle kolmenkymmenen. Haneli, joka on enemmän konemiehiä kuin minä (siihen ei kovin kummoisia kykyjä tarvita), hallitsee homman. Samalla, kun vien veneen talviteloilleen, on kakkupala valuttaa öljyt lämpimästä moottorista, laittaa uudet tilalle. Suodatin samalla uusiksi, peräöljy lopuksi. Kustannuksiakin voidaan tasata hankkimallla oljyjä isommissa erissä, sillä Hanelilla on itsellään kaksi Yamahaa. 

  Kyllä varmaan vielä "oikeassa" huollossakin konetta käytän. Pitää huoltokirjasta katsoa kriittisiä käyttötuntimääriä, sellaisia, missä huoltoon kuuluu muutakin kuin nuo öljynvaihdot. 

  Hilppa puskissa:

  Peppe tuli puskista.

  Keräsin noita marjoja minäkin, vaikka osa ajasta kului uuden huoltosopimuksen ehtojen laatimiseen.  Kuva ei tosin sitä todista. Luottakaa sanaani.

  Tainan ja Hanelin luona on aina antoisaa käydä. Nuo huoltosopimuksen ehdot ovat omakustannushintaiset, eli hankin tarvikkeet. Tyrnimarjoja saatiin kerätä, siitä meidät palkittiin kunnon annoksella jänispataa. Haneli oli posauttanut rusakon, tehnyt siitä padan eilen puu-uunissa. Hän sanoi sitä olevan niin paljon, että on nesteessä, jos ei me oteta. Taina toki tulee huomenna, mutta tytöt jäävät omille sijoilleen. Suostuimme, kuinkas muuten. Haneli kiikutti litran rasian pataa veneeseen. Taas me säästymme pakastimen kaivelulta. 

  Eilen laskettiin naapurin kanssa verkot. Kaksi kumpikin. Sään haltija, joka oli tänään hyvällä päällä, oli illansuussa kuin persiiseen ammuttu karhu. Kun sopivasti ehdittiin aloittamaan verkonlasku, nousi navakan pohjoistuulen tuomana melkoinen kuuro. Sen aikaa pudotti vettä ravakasti, kun meillä verkkotouhussa aikaa kului. Kun parkkeerasin kotilaituriin, loppui sade kuin seinään. Vähän kasteli, kun ei oltu varauduttu. Ei se tosin haittaa; vaatteet uunin kylkeen kuivamaan. 

  Liekö tuon sateenkin tuoneen pohjoistuulen ansiota sekin, että aamulla kun verkot nostettiin, oli tuloksena puhdas nolla. Tai yksi lahnanlappu oli sotkemassa tilastoa, mutta sitä ei lasketa. Aika yllättävää oli. Loppukesästä, alkusyksystä, on joka kerta, kun verkot vetehen ollaan laitettu, ainakin syömäkalat nousseet. Ei aina onnista. Täytyy tyytyä jänispataan. 

  Huomenna mennään hieman puolukoita keräämään. Edellyttäen, että niitä löytyy. 

  Perjantaina sitten Hollolaan, sunnuntaina takaisin saareen. Verkot taas veteen, ja kyllä muutakin touhua on.