PIIKKI POLVEEN

  Pikavisiitti Hollolaan takana. Pikavisiitti piikin vuoksi. Piikin, joka oli lumpion alle nasautettu 10:45. 

  Ennen tapahtumaa lääkäri valotti, mistä on kyse.  "Tämä piikki työnnetään polvilumion alle. Mukana on puudutusaine ja kortisoni. Puudutuksen pitäisi alkaa vaikuttamaan melkein heti, kortisoni parin vuorokauden kuluessa. Pistos vaikuttaa ehkä noin kuukauden, jos vaikuttaa. Saattaa olla. että siitä ei ole juurikaan apua. Pistos on melko kivuton. Jos neula osuu kudokseen, voi pientä kipua esiintyä. Onko sinulla jotain kysyttävää asiasta?"

 "Ei tästä kortisonista, mutta millainen myrkky kukonhelttauute on, kun olen kuullut, että se on muutamalle tutulle tuonut apua, poistanut jopa vaivan? 

  "No joo, kyllä sitäkin voidaan kokeilla. Käyn kysymässä ylemmältä taholta asiaa, vastasi lääkäri. "Odota hetkinen".

  Pian hän palasi. Annetaan nyt tämä kortisonipiikki. Jos se ei tepsi, niin kuukauden kuluttua voidaan kokeilla kukonhelttauutetta. Tai jos tepsii, niin uutta kortisonipistosta. Riippuu siitä, kuinka aine vaikuttaa. Otapa housut pois, käy tuohon makaamaan."

  Tein työtä käskettyä. Lääkäri putsasi polven ympärystän, täytti ruiskun, kehotti ilmoittamaan, jos tuntuu kipua, alkoi työntää neulaa. Ei tuntunut juuri miltään. Lekuri kyseli vähän väliä "miltä tuntuu?" Minä, että "ei isommin tunnu".

  Lopulta aine oli tuupattu polveen. Lääkäri käski nousemaan, liikuttamaan jalkaa, jotta kortisoni leviää koko alueelle. 

  "Pari, kolme päivää kannattaa olla jalkaa rasittamatta. Ota siinä kuukauden kuluttua yhteyttä tänne päin", sanoi lääkäri lähtiäisiksi, toivotti vielä hyvää syksyä. 

  Nyt piikistä on kulunut viitisen tuntia. Puudutus on jonkin verran auttanut, mutta polvi on jäykkä. Kipua tuntuu yhä tietyissä jalan asennoissa. Kuulostellaan. 

  Sellainen tuntuma minulle käynnistä jäi, että kukonhelttauute on aika kallis lääke, ja sen vuoksi sitä ei olla ensimmäisenä tyrkyttämässä. Voi olla väärä, tuo tunne. 

  Nyt on pari päivää otettava löysästi. Eli jää aitan valttaus tuota tuonnemmaksi, sillä keskiviikosta alkaen on luvattu useammaksi päiväksi sadetta.

  Aitan ehdin saada siihen malliin, että ovi, kuistin alakatto, räystäänaluset, sekä räystäs- ja vuorilaudat on maalattu, sienistä takapääty, pohjoispuolen sivu ja puolet fasadista on valtattu. 

  Halusimme muuttaa aitan sävyn ruskeasta harmaavoittoiseksi. Noin ruskeita kuin oven oikea puoli kuvassa on, eivät muut seinä enää 27:n vuoden jälkeen olleet. Katoksen alla ja varjossa on väri kuistilla säilynyt paremmin. Kun harmaan valtin vedin, odotin, että se kuivui, niin ihan hyvä lopputulos oli. Ruskea kuultaa hieman harmaan läpi. Vaikutelma on kuin vanhassa käsittelemättömässä hirsiseinässä. Sellaista haettiin. Feikkiä. Ehkä. Mutta sitä on maailma muutenkin pullollaan. Antaa siis mennä.

  Muutamassa päivässä on tullut/tulee vietettyä sosiaalista elämää enemmän kuin puolessa kesässä yhteensä. Lauantaina käytiin kahvilla ja juttutuokiolla Voken ja Urkin mökillä. Kahvia, lettuja, jäätelöä, hieman suolapalaakin, mukavaa seuraa. Hyvää tekee ihmisluonnolle nähdä välillä muita saman lajin edustajia. 

  Huomenna on jokavuotinen tapaaminen tuttavapariskunta Vilhusen kanssa. Tällä kertaa heidän luonaan. Juttua riittää, vaikka ei ikiaikaisia ystäviä ollakaan. Ehkä mieluummin nykyaikaisia. Mutta yhteistä historiaa, yhteisiä tuttuja, löytyy vaikka kuinka. Onneksi huomiseksi ei vielä ole sadetta tulossa. Autollakin perille pääsee. Mutta viisi kilsaa veneellä voittaa kevyesti 20 kilsaa autolla sorateitä pitkin. 

  Eikä siinä vielä kaikki. Keskiviikkona tulee nuoruuden kaveri Kari "Kole" Kolehmainen käymään. Hän asuu Imatralla, mutta käy silloin tällöin huoltamassa tyhjillään olevaa kotitaloaan kirkonkylällä. Me olemme facebook-kavereita, pari kertaa puhuttu puhelimessa, ja kerran kesällä tavattiin pikaisesti, kun huomasin ohi ajaessani hänet nurmikkoa leikkaamassa Työväentalonmäellä. Onkohan se enää Työväentalonmäki? No, oli tai ei, mäestä lisää kohta. Mutta siinä nokikkain toistettiin ajatus, että Kari tulee käymään saaressa. Eilen hän sitten soitti, sanoi tulevansa alkuviikosta Anttolassa käymään. Sovittiin ajankohta. 

  "Kolen" kanssa kaveerattiin lähinnä sen jälkeen, kun muutimme 1960 kirkolle. "Kole" on minua vuotta vanhempi, joten kansakoulussa myös oltiin välillä samassa luokkahuoneessa, koska kirkonkylän koululla olivat 1. ja 2, sekä 3. ja 4. luokka samassa tilassa. 

  Kun 1964 muutettiin pariksi vuodeksi Mikkeliin, kaveraaminen hiipui, eikä enää teinivuosina jatkunut samalla sykkeellä. Hyviä muistoja minulla "Kolesta" kuitenkin, ja tietysti, on yhä mielessäni. Ylihuomenna niitä muistoja verestetään.

  Tuli mieleen, että jos oltaisiin oltu hieman kymmentä vanhempia, enemmän isosta maailmasta tietoisia, kun vanhan Säästöpankin halkovarastoon tehtiin talkkarilta salaa piilopaikkoja ja bunkkereita, niin olisikohan "Kole" vääntynyt "Coleksi", jalostunut ajan myötä Nat`iksi, siitä "Kingiksi" Nat King Colen innoittamana? Tai olisiko samaan halkovarastojengiin kuulunut Pettisen Leosta, josta tuli "Lexa", kehkeytynyt Lex, tai jopa Rex?

  Jopa joo. Vielä lupaamani paluu Töväentalonmäkeen. Meillä moukeilla oli tapana talvella laskea Tyäväentalonmäkeä "potkurijunalla". Eli kaikkien potkurit työnnettiin "sisäkkäin". Joskus siitä kehkeytyi melko pitkä "juna", koska osallistujia oli paljon. Yleensä joukon vanhin, tai sitten kookkain, sai kunnian toimia "junan" ohjaajana. Muut kävivät istumaan potkurinsa päälle. Jokusia riitti yleensä jalaksillekin. Eiku menoks. Yleensä huonosti ohjattava "juna" päätyi ojaan. Ei siinä kuinkaan käyny, koskaan, en ainakaan muista. Aika vauhtia "juna" kyllä viiletti, sillä maantie oli usein jäinen, eikä siihen aikaan hiekoitettu. Vielä selitykseksi nykypäivänä mahdottomalta tuntuvaan toimintaan: noina vuosina ei autoja päntiönään liikkunut kylän raitilla. Kunhan piti huolen, että iltaseitsemän Linjurit (Anttolan Liikenteen vuoro Mikkelistä Anttolan kautta Puumalaan, ja Saresman vuoro Puumalasta Anttolan kautta Mikkeliin) olivat jo menneet. Hm? Ehkä nuo vuorot olivat toisin päin? Siis Saresma Mikkelistä, Anttolan Liikenne Puumalasta? Niin, tai näin. "Junalla" laskettiin. Vaikka varmaa muistoa ei ole, niin uskon "Kolenkin" olleen leikeissä mukana. Se on jäänyt mieleen, että Salosen Iikka (R.I.P.) oli muita vuoden, pari, vanhempana usein puikoissa. Ja taisi sörnäyttää välillä tahallaan ojaan. Näitäkin muistoja tullaan varmasti keskiviikkona puimaan.