Minulla ei ole yleensä nuhaa, yskää, kurkkukipua, juuri koskaan. Nyt on. Eilen alkoi kurkku tuntumaan karhealta, nokka vuotamaan normaalia enemmän. Äänikin painui bassoksi. Aloin heti napsia sinkkitabletteja vuorotellen Fluzink (tämä ei ole maksettu, eikä vastikkeeton mainos) suusuihkeen kanssa. Nyt aamulla on kurkku melko oireeton, nokka vuotaa, ääni baritoni. Taidan pitää pari päivää matalaa (basso) profiilia, eli en kovin hikisille lenkeille lähde.
Tänään oli aikomus mennä tutkimaan, joko jäälle on latuja tehty. Ja mennään myös, mutta en siis ainakaan tänään suksille nouse. Ehkä huomenna, jos latuja on, jos olo ok.
Hiihtoladut maastossa näyttävät olevan jo kunnossa, joten kyllä sivakat esiin täytyy kaivaa. Mieluummin me kuitenkin jäällä hiihdellään.
Nyt on lunta tullut siihen malliin, että lumikenkäilykin alkaa onnistua. Täytyy, tässä puolipotilaana ollessa, hakea sukset ja lumikenkät varastosta sisään. Karvapohjat täytyy suksista puhdistaa. Ainakin minun lumikenkieni siteet pitää säätää, sillä minulla on nyt käytössä eri kengät kuin viime talvena. Siis eri kengät lumikenkäilyä varten. Tarkoitan lumikenkäkengät.
Talvi jatkuu talvena. Talviset harrasteet, hiihto, lumikenkäily, liittyvät päivittäiseen ohjelmaan. Liukulumikengätkin ovat mieihalujeni listalla olleet. Parista sadasta eurosta alkaen niitä näyttää nykyään olevan saatavilla. Nyt on tietysti hyvä talvi liukulumikenkien käyttöä ajatellen. Mutta entä tulevat talvet? Entä tuleva kunto? Lumikengät ovat vuosimallia 1996, suunnilleen. Ne alkavat olla aikansa eläneet. Jos liukulumikengät päätän hankkia, niin lumikenkäily tulee jäämään olemattomaksi. Tämä tietysti puolustaa liukulumikenkien hankintaa. En tiedä. Ainakin pitkään harkitsen, ennen kuin ryhdyn kauppoja hieromaan.
Tiistaina mentiin katsomaan äiti-Elinaa. Ovella oli lappu, missä kerrottiin, että korotilanteen vuoksi vierailut ovat väliaikaisesti kiellettyjä. Ovi kuitenkin avattiin, ja eräs hoitaja tuli kertomaan, että yhdessä toisen kerroksen hoitajassa oli eilen todettu koronatartunta. Nyt koko henkilökunta testataan ja talossa noudatetaan tarkkoja turvatoimia. Hän sanoi, että kannattaa reilun viikon kuluttua soittaa, kysyä, mikä tilanne on.
Odotettavissahan tällainen oli. Ihme kyllä, on kyseessä ensimmäinen todettu tartunta hoivakodissa, missä on kymmenittäin henkilökuntaa, joukossa varmasti keikkaporukkaakin välillä. Tuo tartunnan saanut henkilö oli ollut töissä toisessa kerroksessa, Elina asustaa ensimmäisessä. En osaa enää hänen turvallisuudestaan olla huolissani. Elämä menee, miten on mennäkseen. Olisihan se hienoa, jos kesäkuulle asti jaksaisi, sata menisi rikki. Vaikka ei hänen elämänsä ihmisen arvoista enää ole.
Eilen loppui joulu. Meillä. Kuusi vetäytyi jätesäkeissä ulkovarastoon, koristeet ja valot laatikoihinsa, vajaaksi vuodeksi. Kunnolla siivottiin joulun pölytkin pois. Nyt aletaan hiljalleen odotella, että päivä pitenee. Vajaan kahden kuukauden kuluttua, toivottavasti, ollaan pahnostettu vesikelkka täynnä tarvittavaa mökille, liukulumikengillä tai ilman, ja Saarelan tilan päärakennus puskee savua kahdesta piipusta kuulaalle pakkastaivaalle.
Loppuun kuva, jonka Iiris oli napannut joulun aikaan Hilpan puhelimella. Kyseessä ei ole, vaikka niin voisi päätellä, reaktioni joulupukin ilmoitukseen lahjojen tulosta porraseteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti