VUODEN AVAUS, LOPUN MANAUS

  Vuoden avaus jäi kolmanteen päivään. Nyt se alkaa. Siis blogin kohdalla. Rauhallisesti on alku sujunut. Aivan ensi minuutit olivat tosin rauhattomia. Minä meni näet aattoiltana jo yhdeltätoista petiin. Harvakseltaan ulkona paukkuvat pommit eivät unta loitolla pitäneet, mutta kun vuosi vaihtui, alkoi sellainen räiske, että se herätti. Vartin verran kuuntelin meteliä, sitten rauhoittui. Ja Iiriskin, joka oli saanut luvan valvoa, kömpi meidän makkariimme, missä hänellä oli peti pumppapatjalla. 

  Tiilikaiset lähtivät jo lauantaina kotiinsa. Iiriksellä alkoi sunnuntaina yhdeksältä hänen ensimmäinen luistelukisansa. Ne pidettiin Nummelassa. Kisassa nuoret kilpailivat ikäryhmittäin luistellen salassa pidetyn musiikkien tahtiin improvisoiden, eli eläytymistä arvosteltiin. Osallistujia oli lähinnä pääkaupunkiseudulta, mutta jokusia kuului tulevan mm. Kouvolasta ja Lappeenrannasta. 

  Anna oli lähettänyt meille linkin, josta tapahtumaa voi seurata. Minähän tietysti suhmuroin niin, että livenä ei ehditty Iiriksen suoritusta nähdä. Olin nimittäin viisauksissani päättänyt, että katsotaan lähetys älyteeveen nettiselaimella. Olin edellisenä iltana jo laittanut Google-tilini salasanat valmiiksi. Kun sitten tuli sunnuntaiaamuna aika aloittaa katselu, ilmenikin, että linkin avaamalle sivustolle pitää luoda tili. No siinähän aikaa meni, kaukosäätimen kanssa kanssa käyttäjätunnusta ja salasanaa sorvatessa, pari kertaa hölmöyksissään sölheltäessä, että kun lopulta saatiin lähetys auki, tuli Annalta viesti: "Katoitteko?" Tietysti Iiriksen ikäryhmä, nuorimmat, olivat luistelleet ensimmäisinä! Katselimme siis Iirksen suoritukset myöhemmin, sillä live-lähetyksen jälkeen pystyi kisan tallenteen katsomaan.

  Rauhallisesti Iris luisteli. Vaikka kyseessä oli samana vuonna (2014) syntyneiden ryhmä, näki selvästi, että osa oli harrastanut lajia jo kauemmin kuin viime helmikuussa aloittanut Iiiris. Iiris pääsi kuitenkin ryhmänsä viiden parhaan finaaliin. Se luisteltiin heti perään. Yhtä tyylikkäästi Iiris hoiti hommansa. 

  Paljon on luisteluharrastus muutenkin kuin itse luistelun kohdalla tyttöä muuttanut. Ei puhettakaan, että hän olisi vuosi sitten lähtenyt ilman äitiä johonkin esiintymiseen. Koronarajoitusten vuoksi oli yleisön määrä rajoitettu, ja Iiriksen kaverin äiti vei tytöt paikalle, toimi huoltajana, oma äiti ja isä katselivat kotikatsomossa. Mutta ei tuskaakaan. Iiris on saanut rohkeutta ja omatoimisuutta on tullut älyttömästi.

  Aika paljon vaativat vanhemmilta lasten harrastuksiin kuuluvat asiat. Onneksi vuorotellen kuljetuksisia hoidellaan luistelukaverin vanhempien kanssa. Niin kauan, kun Iiriksellä intoa omaa halua riittää, tulee hän tukea kotoaan saamaan. En kuitenkaan usko, että Anna ja Joni tyttöä väkisin jatkamaan tuuppivat, jos tämän oma into hiipuu. 

  Minulla ei juuri ole Iiriksestä luistelukuvia. Ainakaan sellaisia, joita ilman lupaa voisin jakaa. Laitan tämän Annan lähettämästä leikkaamani otoksen. Se on napattu jostain loppusyksyn esityksestä.

  Sitten lopun manaukseen. On se aika vuodessa, kun kauppojen parkkipaikoilla louskuttaa päivittäin autoja tyhjäkäynnillä. Joissain on kuski odottelemassa kaupassa olijoita, jotkut pörisevät tyhjinä. Aamulenkilläni kävelen usein erään päiväkodin ohitse. Sen edustalla näkee usein myös itsekseen käyviä autoja. Ja ei, ei ole autossa toista lasta, joka saattaisi viiden minuutin aikana ilman lämmityslaitetta paleltua hengiltä. Omaa mukavuutta nämä tyhjänpäiväiset tyhjäkäyttäjät hakevat. 

  Olen asiasta varmaan joka talvi kirjoittanut. Aivan varmasti joudun kirjoittamaan niin kauan kuin sormi näppiksellä oikeaan kohtaan osuu. 

  Tänä aamuna kolasin vajaan kymmenen sentin lumikertymää vastuualueeltani. Jossain välissä ilmestyi kadun laitaan auto, joka jäi moottori käyden odottelemaan jotakuta. Auto oli louskuttanut lähes puoli tuntia, kun kolaaminen alkoi olla lopussa. Ajattelin, että jos se vielä on passissa, kun viimeinen lumilasti on kasassa. niin en malta olla menemättä asiasta kuskille mainitsemaan. Onneksi, kun viimeisen kolallisen jälkeen kadulle kuikkasin, auto oli häipynyt. Onneksi siksi, että mistäs tietää, miten ärhäkkä kuski auosta olisi löytynyt. Ihan ajattelen hammaskaluston ja silmälasien kunnon kannalta. Siis omieni, en hänen. Sitä paitsi tyhmää touhua ja aivan turhaa on ottaa jonkun ympäristökyttääjän manttelia hartioilleen. Paras nieleskellä harminsa. Sitä paisti tiedän, mitä nuo tyhjäkäyttäjät heille asiasta huomautettua sanoisivat. He sanoisivat, että ei, ...kele, muutaman minuutin tyhjäkäynnillä ole paskankaan merkitystä ilmastonmuutoksessa! Sanoisivat juuri sen asian, joka minua korpeaa vielä enemmän kuin itse tyhjäkäyttö. Eli asian, joka varmistta sen, että ihmiskunnan mahdollisuudet selvitä huononevat oleellisesti. Asia on niin, että jokaisen ihmisen jokainen oikein tehty toimi, oli se pieni tai suuri, tarvitaan, jotta Iiris ja Liisa, puhumattakaan heidän mahdollisista jälkeläisistään, voivat elää edes siedettävässä maailmassa. 

  Alkaneelle vuodelle kaikkea hyvää kaikille kaikkeen. Älkää minun lopun manauksistani välittäkö. Mutta älkää myös tyhjäkäyttäkkö autojanne.