Hyvin koirat käyttäytyivät yön yli. Ei niistä mitään ääni-, tai hajuhavaintoja saatu. Aamulla, kun heräsin kahvinkeittoon, vähän elikot heilauttivat häntiään, lupsauttivat silmiään, höristivät korviaan, jatkoivat uniaa.
Puoli kahdeksan aikoina soitteli Taina WhatsApp-puhelun. Kyseli vaan, että onko kaikki kunnossa. Sanoi Sydneyssä olevan hieman savuista, mutta ei muuten metsäpaloista haittaa. Jostain muualtahan ovat joutuneet ihmisiä evakoimaan.
Kun päivä valkeni, lähdettiin koirien kanssa lenkille. Vähän läskikeliksi oli mennyt. Onneksi auton takapaksissa oli meille molemmille liukuesteet saappaiden pohjiin. Muutenkin olisi ollut ilman niitä melko kinkkistä kulkea, saatikka sitten Hilun kanssa! Sen verran sillä on voimaa ja viettiä, että sojona meinasi Peppe perässä talua, kaik' liukuesteineen!
Sitten annettiin koirille ruokaa, lähdettiin vielä ulos. Sappulanselkä on kokonaan jääkannen alla, mutta ei sinne ole hiki mennä!
Dallattiin vielä tienpäähän, Paajalansalmen rannalle katsomaan tilannetta. Lautturi-Matti näkyy pitäneen rautapaatillaan väylää Paajalan puolelle auki.
Nyt pakkasia, ihan tulipalo -sellaisia! Mutta ei taida ihan heti tulla. Viikonlopuksi on muutama aste povattu, sitten menee plussalle taas! Ei tarvisisi olla kuin pari vuorokautta reilussa kymmessä pakkasasteessa, niin kävelyjäät olisivat ehkä laajinta Luonteria lukuunottamatta. Vaan tuleeko, vai pöhäyttääkö puolimetrisen hangen? Jos sen tekee, on kyllä hänessään, pääseekö koko talvena jäitä pitkin saareen. Toivoa ei kuitenkaan ole menetetty. Vakaa luottamus on siihen, että helmikuun aikana kuuluu moottorisahan pärinää Saarelan tilan maisemilla.
Alkaa olla puolipäivä. Koirat huilaavat, uunissa palaa tuli. Isosta maailmasta ei ole tietoakaan. Äsken syötiin kevyt lounas. Taidan lopetella. Jos vaikka heittätyis hetkeksi kokovartalonnojalle. Sitten lähdetään purkamaan joulun tienoilla läjääntymään päässyttä tallennesumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti