UHKA AVARUUDESTA

  "Uhka avaruudesta " on  Arthur C. Clarke'n scifi-romaani vuodelta 1973. Se kertoo aurinkokuntaan saapuvasta Ramaksi nimetystä valtavasta aluksesta, ja sitä tutkimaan lähetetystä retkikunnasta. Jatkoa Clarke kirjoitti Gentry Lee'n kanssa 2003 (Rama II). Ihmiskunnan käsitys maan ulkopuolisesta elämästä kuvastuu tuossa nimessä. Uhkaksi se käsitetään suurimmassa osassa scifi-kirjallisuutta, varsinkin vähän vanhemmassa tuotannossa. Ei Clarke sinällään Ramaa uhkana käsittele, vaan tuntemattomana, mistä pitää ottaa selvää, mihin pitää tutustua.

  Tosiaan lukuisissa kirjoissa kerrotaan ihmiskunnan urheasta taistelusta avaruudesta saapunutta ylivertaista vihollista, uhkaa, vastaan. Oikeastaan suuri osa tuollaisesta kirjallisuudesta ei ole scifia, paremminkin fantasiaa, tai ehkäpä ei sitäkään, vaan "kioskikirjallisuutta". Monet alan suuret tekijät näkevät vieraat muualta mahdollisuutena, ei uhkana. Niin ajattelen minäkin. Ajattelen, että  niin kehittynyt olomuoto, joka kykenee matkustamaan poikki avaruuden kyläilemään, on ohittanut vaiheen, missä kaikki asiat ratkaistaan alistamalla tai sotimalla.
  Ilmeisesti ihmisluonto on vielä jalostumaton, sellainen, että kaikki vieras samaistetaan pahaksi, viholliseksi. Sen tämä aika taas kerran on näyttänyt.
  Taisi muuten olla Arthur C. Clarke, joka on jossain kirjassaan, tai muuten vaan, sanonut, että ihminen on sellainen, että kohdatessaan jonkun oudon esineen, ensimmäisenä rikkoo sen, yrittämättä päästä muulla keinoin perille esineen tarkoituksesta. Tai jotenkin sinne päin. Tai sitten joku muu.

  Timo Soini palasi julkisuuteen kirjansa "Populismi" tiedotustilaisuudessa, ja pääsi heti kaikkien medioiden ykkösuutiseksi. Onhan Soini värikäs persoona, jota, pakko tunnustaa, tulee hieman ikävä Halla-Aholaisuuden alhossa.  En kirjasta osaa mitään sanoa. Populismin suosiota siinä kai yritetään selittää. Se, että Soinin tässä otin esiin, johtuu Ylenaamusta. Timppa oli kutsuttu lähetykseen. Toimittaja aloitti haastattelun sanomalla, että kiitos kun sinulla oli aikaa tulla lähetykseemme. Kiittäminen on kohteliasta, totta kai, vaikka se olisi tarpeetonta, kuten tässä tapauksessa. Jos populisti kieltäytyy valtakunnan pääkanavan haastattelusta, on kyseessä vakavamman laatuinen terveydellinen tai henkilökohtainen este.

  YLEn sivuilta löytyy lohdullinen artikkeli (https://yle.fi/uutiset/3-11146330). Onko oikeasti niin, että fuusioenergia ehditään kehittää ajoissa pelastamaan meidät ilmastonmuutoksen pahimmilta seurauksilta? Toivoa kai on, eikä toivoa saa saa jättää, vaikka sitä ei olisikaan. Kenenkään tuota artikkelia lukevan ei tietysti pidä ryhtyä onnesta hihkumaan, eikä varsinkaan lyömään lossiksi kaikkia mahdollisia keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Toivo ei ole varmuus, toivo ei ole ratkaisu. Toivo on mahdollisuus, jonka toteutumista kannattaa jokaisen vaalia, sekä osaltaan, mikäli mahdollista, edesauttaa.
  Mitäs muuta YLEn uutisotsikoista löytyy? Australian metsäpalojen tilanne näyttää hieman paremmalta. Paremmalta sammuttajien kannalta katseltuna, tietysti. Verkkoyhtiöt nostivat viime vuonna hanakasti siirtohintoja. Haavisto perustuslakivaliokunnan kuultavana. Poliisiammattikorkeakoulun opettajaa syytetään seksuaalirikoksista. Vähän hyvää, enemmän vähemmän hyvää, sellaisia ne uutiset tuppaavat olemaan. Minä en iltapäivälehtien sivuille enää mene. Niiltä löytyisi varmaan lisää kaikenlaista otsikkoa.
  Hippusen puutun lopuksi tuohon YLEn uutiseen poliisiamattikorkeakoulun opettajan tapauksesta. Entä jos opettaja onkin työnsä vakavasti ottava henkilö, joka opetusmielessä on demonstroinut seksuaaliset ahdistelunsa? Tai ehkä kuitenkaan ei?