SADE ON PERUTTU, TAI AINAKIN TYPISTETTY

  Täksi iltapäiväksi ja huomiseksi povattu kunnon sade on peruttu. No, ei kokonaan, mutta Foreca ja Ilmatieteen laitos ovat muuttaneet ennusteitaan sellaisiksi, että sademäärää on vähennetty. Tiijä, uskois noita? Varsinkin, kun Trump, jolla käsittääkseni on ainoana oikeus perua ilmastoilmiöitä, ei asiaan ole ottanut kantaa.
  Totta puhuen: saisi sataa, ja kunnolla! Kävin aamulla katsomassa juuri ennen jussia bongaamiani kanttarellinalkuja. Eivät olleet lainkaan kasvaneet, päinvastoin, kuivettuneet ja kutistuneet. Vettä huutaa metsä, vettä huutaa kasvimaa. Kasvimaalle on helppo kastelu järjestää, mutta läheppä, normieläjä, kanttarellimestoja, mustikkamaita, puolukkakankaita, kastelemaan. Kyllä tässä on vaan odotettava sateen jumalien armollisuutta.

  Eilen käytiin vähän kalalla. Pilkittiin veneestä. Ei tärppinyt. Paluumatkalla vetelin uistinta. Yksi köllikkäahven tärppäsi, mutta karkasi veneen vieressä, kun en sitä ihan tositarkoituksella yrittänyt saada ylös. Mutta kalanmakuun päästiin silti. Minulla oli yksi kahdenmittainen muikkuverkko yön pyytämässä. 21 muikkua tuli saaliiksi. Ne haikuutin sähkösavustimella. Sähkösellaisella, koska on avotulikielto päällä. Eikä 21:n mujeen takia oikein viitsi isoa pönttöä hehkuttaa.
  Hyviä ne olivat. Tehtiin tasajako: Iiris söi yksitoista, me Hilpan kanssa viisi henkilöön. Tasajako ei ollut aivan matemaattinen, ennemminkin kristillinen. Ja oikealta tuntuva, tässä tapaksessa.

  Iiris kävi naapurimökillä maanantaina pomppimassa trampoliinilla. Hannilan porukat lähtivät mökiltä pois eilen, ja Iiris sai luvan käydä hyppelemässä. Siis dallasimme tänään naapurin tontille läpi saniasviidakon.

  Ja tyttöhän pomppi, sydämensä kyllyydestä.

  Aamulla, ennen trampoliinikeikkaa, pilkoin taas pakollisen parituntisen puita. Ei ole enää paljon urakkaa jäljellä. Loppukesäksi ei sitten isoa työrupeamaa ole ajateltu. Minkä Hanelin kanssa menen laittamaan Piskolan liiteriin uuden katteen. Varmaan joudutaan vähän alusrakenteitakin tuunaamaan. Ai niin, ja Rohusen vellosten mökillä on kai pikku keikka, joskus heinäkuun alkupuolella. Markku sellaista puheli. Paskioon liittyvää, niin ymmärsin. Mikäs siinä, kunhan Ahvenanmaalta palataan. Eikä päivän paskiohommaa sitäpaitsi voi kovin merkittäväksi urakaksi mainita. Vaikka en minä tiijä, miten äyreliään mukavuuslaitoksen poijaat on suunnitelleet?

  Perjantaina sitten mennään Hollolaan, maanantaina itsehallinnolliseen maakuntaan. Siellä ollaan muutama päivä turvallisesti; Ahvenanmaa on demilitarisoitu.

  Rehti vikko, väkisinkin, tulee paussia saarielämään. Menkööt jankuttamiseksi, mutta vettä saisi sataa. Hannilan Hannu on kyllä lupautunut tarvittaessa kastelemaan paikkoja. Ja kyllä potut, pääosa muistakin istutuksista, pärjäävät viikon, vaikka ei pahemmin vettä läträisi. Ja amppelit Hilppa laitta pesuvateihin, vateihin vettä, tietty. Ainoa on tomaatit, sillä ne eivät saa omassa yksiössään luonnon vettä. Eiköhän Hannu ne käy jossain välissä kastelemassa.
  Muutamia tomaatteja on jo tulossa, saattavat saareutuessamme jo punertaa. Myös kesäkurpitsoihin pukkaa satoa. Niitä takuuvarmasti päästään sitten reilun viikon kuluttua syömään. Peruna on lykännyt vartta, ettei ikinä, pitkän, jo kolmatta kautta jatkuvan, uramme aikana. Onko kaikki voima mennyt kohti yläilmoja? Niin, ettei ole jäänyt mukoiloiden kasvattamiseen mitään? No, kohta heinäkuussa sekin asia tarkistetaan.

  Nyt lopten tämän jauruamisen, lähden pihalle. Jos vaikka keksisi Iiriksen kanssa jotain puuhattavaa. Jotain muuta, kuin alla olevaa.