"Aseita opettajille" tuntuu ajatuksena niin vieraalta, ettei siihen osaa paljon muuta sanoa, kuin että toisiko se oppilaiden mieleen: "Jos kerran opettajat, miksen minäkin?" Väkivalta johtaa väkivaltaan, väkivallan mahdollisuus johtaa väkivaltaan, niin se vain on.
Aselakeihin tiukennusta ei Trumpilta heru; rahoittihan Kansallinen kivääriyhdistys hänen vaalikamjaansa lukuisilla miljoonilla dollareilla. Jotain näennäistä tulinopeutta lisäävien osien kieltoa tosin mr. President kuuluu kannattavan. Sanahelinää ja lumetta, kaikki tyynni. Käsiaseet kaikkein vaarallisimpi ovat.
Tekee mieli muistuttaa Trump'ia Asimov'in Isaac'in viisaista sanoista: "Väkivalta on kyvyttömän viimeinen puolustuskeino."
Onneksi oppilaat Yhdysvalloissa ovat heräämässä aktiiviseen toimintaan aselakien kiristämiseksi. Toivottavasti pian jenkeissä lauletaan Suvivirren, tai mitä siellä ikinä sitten lukukauden lopuksi lauletaankin, sijaan "Jäähyväiset aseille"-jenkkiversiota.
Miehillä oli aamulla tilaisuus korjata saldoa. Ja niihän Iivo teki. Malttoi hiihtää järkevästi, vaikka vetotehtävissä joutui paljon olemaan. Sen verran vanha penkkiurheilija minussa nosti nuppiaan, että kisan jälkeen rannekkeessa oli yli 2000 askelta, vaikka ulkona on ollut käynyt kuin postilaatikolla (5 metriä sivuunsa).
Vielä lisääkin voi tulla, vaikka kultaa. Krista saattoi saada hyvälle vireelleen lisäboostia Iivon menestyksestä. Vaikka mitäs väliä sillä? Mitaleilla ylipäänsä? Turhanpäiväisiä ylpeilyn aiheita ne monelle ovat. Urheilussa on parasta urheilu. Ja menestyksessä sen mukanaan tuoma pienten urheilijoiden innostus hommaan.
Joopa joo, huomenna ovat kisat takana. Elämä palaa tutummille uomilleen. Aamu-tv alkaa normaaliin aikaan, kakkoselta tulee muutakin, kuin curlingia tai kelkkailua. Ja kaikki ansioituneet ylen asiantuntijat pääsevät palautumaan. Suositellaan aluksi kevyitä lausuntoja ja epämääräisiä faktoja ainakin tunnin verran päivässä, ettei paluu arkeen tule ihan puun takaa, eikä karu arki nasahda ylämummoon. Flow'sta irtoaminen on taitolaji.
Muuten, edellistä liipaten: Tällainen oli aamun viidenkympin selostajan hienon kuvaruutunäkymän ihailu: "Upeaa kuvaa tarjotaan ilmalaivasta. Tosin se tukevasti kiinni, tukevasti ihan maassa asti." Fiksuja, nuo korealaiset. Ovat ymmärtäneet, että ilmaan tukevasti kiinnittäminen on hankalaa.
Talvi jatkuu talvisena. Ja aurinkoisena. Eihän, piru hitto, koko viime kesänä ollut näin pitkää aurinkopäivien putkea.
Fb:sta huomasin, että jäätie Paajalaan (sitä kautta Piskolaan), sekä Piekälään on käytössä. Eipä olisi viikko sitten uskonut, että sellainen tälle talvelle onnistuu. Hyvä niin. Jos päästään maaliskuun alkupuolella Avokkaseen lähtemään, on matka reilut 15 kilsaa lyhempi.
Jos asiat loksahtavat kohdilleen, niin viides tai kuudes päivä tulevaa kuuta on tarkoitus Anttolaan lähteä. Mutta asiat menevät, miten menevät. "Tähän on tyytyminen", sano Luukon Ane kolmannen vesiperän nuotalla vedettyään.
Eilen käytin jäällä hiihtelemässä. Oli hienoa menna, vajaat kymmenen pakkasta, ei tuulta, ei viimaa. Tänään on kylmempää, ja tuulee suoraan pohjoiseta 3-4 m/s. Voipi olla, että tänään tyydytään kävelylenkkiin. Samankaltaista ilmaa on luvattu koko viikonlopuksi, koko tulevaksi viikoksi myös. Nythän on ihan vanhanajan talven tuntua. Siinä mielessä hyvä, että pitkälle huhtikuun lopulle on varmaan mahdollista Avokkaaseen mennä.
Lopuksi: Vaihtakaa Iivon hikoonnuttamat sohva-asut ulkoilutamineisiin, menkää hienoon talvisäähän tepastelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti