SAARI SIINTÄÄ

  Eilen käytin Elinan lääkärillä. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, eli vastaanotolle asti päästiin. Lääkäri kuunteli, koputteli, mittaili, kyseli. Mitään diagnoosia hän ei vielä osannut laatia, antoi lähetteen labraan ja keuhkokuvaan. Huimaukseen määrättiin äidille reseptilääkettä. Toivottavasti auttaa aamun honteloon oloon.
  Varasin heti ajan labraan, sain sen perjantaiksi, 16. päiväksi. Pitää tänään käydä hakemassa äidille purnukka virtsanäytettä varten. Samalla käyn vakoilemassa, mistä laboratorio Kaupunginsairaalalla löytyy. Ja keuhkojen kuvauspaikka.
  Labra-aika on klo. 10:00. Eli pitää aamusta aikaisin mennä Elinaa vahtimaan, että ei syö tai juo, kuin sallitun puolikkaan vesilasillisen. Ja että sohauttaa näytteen purkkiin.
  Kun kokeissa on käyty, voi varata lääkäriltä soittoajan. Pitää vielä tähdentää, että soittavat minulle. On yhtä tyhjän kanssa soittaa Elinalle, joka ei siitä luultavasti muista jälkeen päin mitään.

  Tänään 9:45 minulla on ei niin mukava tuokio hammashoitajan kanssa. Hammaskiven poisto surinoineen ja ulinoineen, kaiveluineen ja viilauksineen, on aina ollut paskamaisten hoitojen listallani korkealla. Johtuu kai siitäkin, että tosi paskamaisilta hoidoilta olen välttynyt. Kop, kop.

  Jorinat sikseen. Tuo kaikki yllä kerrottu tarkoittaa sitä, että huomenna lähdetään kohti Anttolaa! Jo sitä on odoteltukin! Äiti lähtee kortteeriin Tainan ja Hanelin luokse, me mennään saareen.
  Kun jäistä on varoteltu kaikilla foorumeilla, olen soitellut asiasta eri tahoille. Lopputulemana on, että kyllä sinne uskaltaa mennä. Olosuhteet ovat hieman poikkeukselliset, mutta maltilla mennään, normaalia visummin pysytään poissa virtapaikoilta, kuljetaan vain tunnettuja reittejä. Kuuluisia viimeisiä sanoja? Toivottavasti ei. Sitä paitsi en muista talvea, jolloin ei jäistä olisi varoteltu.

  Kun katselee kymmenen päivän ennustetta Anttolaan, hyvältä näyttää; pakkasta parista asteesta kymmenen pykälän yöpakkaseen, heikkoa lumisadetta muutamana päivänä, aurinkokin silloin tällöin näyttäytyy.

  Jäällä kuuluu olevan vajaat kymmenen senttiä lunta. Hyvä hiihdellä ahkiot ja pulkat perävedossa yli jään. Käskytin eilen ilpin pöhisemään, joten varmaan viitisentoista astetta on huomenna tuvassa, plussan puolella tietysti. Eli ei niin, kuin tarinassa, missä Kolarissa oltiin mitattu talven pakkasennätys, 42,7 astetta. Kittilästä soitettiin, että mites tuo on mahdollista, kun meillä on vain -33 astetta? "No siitä, kun meillä mittarit ulkona", oli vastaus. Paikkakunnat ja mittarilukemat saattavat erota alkuperäisestä mutta idea tuli kai selväksi?
  Kun mökille päästään niin patterit päälle, uunit palamaan, avannon tekoon, vettä keittiöön, tulokahvit tippumaan, polkuja liiteriin, saunalle ja paskioon polkemaan. Luultavasti rapuilta ei tarvitse hakata ja lapioida niille katolta tippunutta ja kovettunutta lunta, koska asensin sille kohtaa luimiesteen. Tai sitten pitää, ottaa samalla pois lumen mukanaan tuoma lumieste. Sen kiinnitystä ei näet saanut aivan tehtyä normien mukaiseksi. Näkkyypähän.

  Ensi viikon keskiviikkoon on tarkoitus mökillä olla. Sopiva aika; alle viikoksi ei viitsi talviaikaan mennä, yli viikko on liikaa Hanelin ja Elinan hermoille. No vitsi tietysti, vaikka osin totta. Jos äiti on siinä suhteessa entisellään pysynyt, niin muutaman päivän kuluttua alkaa utelemaan, että milloin sitä kotiin lähdetään?

  Vain vähän yli kaksi kuukautta saaresta poissa ollaan oltu. Täytyy sanoa, että aika tuntuu pidemmältä. Tästä kevättä kohti mentäessä reissut tihenevät. Eli mahdollisimman paljon Avokkaassa ollaan. Elinan ehdoilla tietysti mennään.

  Nyt, kun mökkihöperyyttä on julkituotu, muutama havainto ja ajatus.

  Siiri "Äitee " Rantanen on siirretty museoon. Ihan totta. Hilppa sen äkkäsi eilisestä lehdestä. Oli ihan kuvan kuvan kanssa takasivulla. Kuvan alla luki: "Maria Gusakova kävi lauantaina Lahden Hiitomuseossa tervehtimässä vanhaa kilpakumppaniaan Siiri Rantasta."
  Pakkohan se on uskoa, kun lehdessä kerrotaan. Tarkastetaan ja varmistetaan asia, kun museokierroksella Hiihtomuseoon asti päästään.

  Tuo museouutinen ei ollut valeuutinen. Se minun tulkintani uutisesta puolestaan oli epätosi. Oikeita uutisia ymmärretään usein väärin, tieten tai tahattomasti.
  Valeuutisia varsinkin somessa levitellään tiuhaan. Mikä tekee valeuutisesta uskottavan? Se, että ihminen pyrkii pitämään totena sellaista uutista, mikä häntä miellyttää. Eli olkoon uutinen vaikka kuinka epäuskottava ja kehnosti muotoiltu, aina löytyy porukkaa, joka sen allekirjoittaa.