KYLLÄ KELPAA

  Lopulta eilen vuoden ensimmäinen mökkireissu tuli todeksi. Elina haettiin aamulla, katsottiin hänelle vaatetta ja lääkkeet mukaan. Puolin päivin oltiin Hanelilla. Siellä syötiin lautaselliset keittoa, jätettiin äiti täyshoitoon, jatkettiin Potinlahteen. Ei ollut rannasta jäälle kuin yhdet jäljet; pari sataa metriä ja takaisin. Kävin ahkion ja pulkan paikasta, minne ne viime keväänä jätettiin. Lastattiin vetopelit, vaihdettiin monot, sukset jalkaan, matkaan. Vaan eihän siitä mitään tullut, ainakin 50 kiloa painavan ahkion vetämisestä suksilla. Siis sukset kyytiin, kävellen eteenpäin. Koko raskasta on viikon eväitten ja muiden tarpeiden kiskominen. Jokusia kertoja piti pysähtyä henkeä vetämään, ennen kuin oltiin porrasedessä.
  Kymmeneen asteeseen oli ilmalämpöpumppu parissa vuorokaudessa saanut lämpötilan nousemaan. No, parikymmentä astetta enemmän kuin ulkona, kuitenkin. Patterit päälle, tohottaja tohottamaan tuvan uunin putsausluukusta, kammarin uuniin tulet. Se lähti nikottelematta, tupruttelematta, vetämään. Ison uunin esilämmittelyn ohessa kävin tekemässä vesiavannon, toin pari ämpärillistä kirkasta. Noin viisitoista senttiä on jään vahvuus laiturirannassa. Eli ohuinta ikinä uuden vuoden puolella Avokkaassa mittaamistani. Mutta jalkamiehelle enemmän kuin riittävästi on paksuutta.
  Kerrasta lähti leiviuunikin vetämään. Reilun pesällisen poltin. Ei kannata ylen kylmää uunia kuumentaa. Illalla oli joka huoneessa 20 astetta. Ei tullut yöllä vilu.

  Aamulla aikaisin tälläsin tupaan tulet. Nyt lämmitin kunnolla. Pakollinen parin kilon possun lapapaistille juurespedillä tuli oivallinen kypsymisolosuhde.

  Kun paisti oli satu uuniin, aamu valjennut, lähdettiin aukaisemaan latua saaren ympäri. Valkoista neitsellistä lunta, vajaat kymmenen senttiä kannen päällä, ei jälkiä; ei ihmisen, ei eläimen, ei hiiren hyppäämää. Paitsi sataneen lumen alta erottuva jotos, mitä epäilen hirven tekemäksi, ja kauempana toinen, ehkä ilveksen jättämä. En tosiaan muista, että koskaan olisin näillä maisemilla liikkunut noin koskemattomilla hangilla.

  Avokaan salmesta on tosin ajanut kaksi kelkkaa, tai yksi kelkka edestakaisin, mene tiedä. Luonterin puolella saattaa jää tosiaan olla ohutta. Mutta ei sinne ole tarvetta mennä. Jos, ja kun, pilkille mennään, pysytellään varmoilla vesillä, tutuilla jäillä.

Reippaat hiihtelijät reippailemassa reippaasti ei kovin reippaassa pakkasessa (-9 astetta).

  Huomiokaa, että meillä on jäänaskalit kaulassa. Ei ole moisia ennen juuri tullut mukana kuljetettua, mutta vanhemmiten alkaa muuttua varovaisemmaksi. Tosiasia on, että en ole ennen tätä talvea koskaan arastellut jäille menoa. Olen tiennyt, mitä on odotettavissa, Mutta nyt olosuhteen ovat poikkeukselliset. Eikä vara venettä kaada, jäänaskali hiihtäjää upota. 

  Vaan rauhallista on. En minä isommin moottorikelkan tai mönkijän ääniä kaipaakaan. Kun ei mitään kuulu, tuntee, kuinka pää täytyyy hiljaisuudesta. Se on hienoa!
  Hannilat tulevat tänään naapurimökille. Mennään joku paivä varmaan porukassa pilkille. Minä taidan huomenna pieksää kotirantaan avannon madekatiskalle. Alkaa olla se aika vuodesta. Kiitti Haneli vinkistä! Muistan, että 1970-luvun alkupuolella meillä oli muutaman talvena matikkakatiska aivan saunarannassa, reilun metrin syvyydessä. Ja siinä oli joskus kymmenittäin luikertelevia mateita. Suurin osa onnettoman pieniä, mutta seassa ihan kokoliaitakin.
  Nyt on melko vaivatonta hakata katiskanmentävä reikä jäähän. Niin on ohutta. Minulla ei ole jääsahaa, millä avannon teko nopeutuisi, enkä taida moottosisahaa käyntiin tempaista, vaikka laippa läpi riittääkin. Pirukaan viitsi katsella avannon pinnalla killuvaa teräketjuöljylauttaa. Syntyy se reikä ihan tuurallakin.
  Netissä sanotaan, että kannattaa laitaa madekatiskaan kalanperkeitä tai vaikka viillelty ahven hajusyötiksi. Ei ole perkeitä, enkä lähden vasiten kaloja pilkkimään. Mutta taidan ottaa vanhankansan konstin käyttöön; laitan pätkän ohuehkon koivun runkoa "johteeksi" nielusta sisään.
  Tänään en katiskaa pyyntiin ähellä. Tänään saunotaan, ollaan muuten ihan jouten, sulatellaan possupaistia. Minkä saunavedet käyn kohta raijaamassa.

  Eilinen ilta, hetket yöllisen kusireissun jälkeen, aamun ensimmäiset minuutit, olivat pitkästä aikaa seesteiset. Ei ollut ensimmäisenä mielessä, että kuinkahan se äiti jaksaa? Eli tietynlaista lomaa loppuelämän lomaa viettäville on, kun tietää, että Elina on hyvässä hoivassa Tainan ja Hanelin huushollissa.

  Lapapaistia on siis nautittu. Hilppa tiskasi, kun hellalla oli isossa kattilassa kuumennettua vettä. Nyt rouva huilaa uunin kyljessä. Minä kirjoittelen. Kohta lähden hakemaan pari ämpärillistä saimaata, kannan saunavedet perään, valmistelen kiukaan ja padan "napsausta vaille. Hyvissä ajoi kylvetään, valoisan aikaan.
  Pakkanen taitaa lauhtua jonkun asteen. Huomenna varmaan hiihdetään, minä laitan katiskan pyyntiin, mennään ehkä Hanniloiden kanssa pilkille. Mutta mikään ei ole kiveen hakattua, annetaan päivän tuoda toimet tullessaan. Mikäs on odotellessa tulevia näissä maisemissa?