TYKKI TYLSÄNÄ

  Ykkösen aamulla pyörivistä uutisotsikoista sattui silmiini seuraava: "Laineen tykki tylsänä". Joopa joo. Kai terävä tykki on parempi, kuin tylsä? Tarkoittaisiko ilmaus "Laineen puukko tukossa" samaa? Onhan avonainen puukko parempi, kuin tukossa oleva? Vai onko? Nykyiset urheilutermit kun eivät näköjään ole minulle tuttuja. Ennen saatettiin sanoa, että sihti on hukassa. Se puolestaan tarkoittaa, että siivilä on sudessa. Miten tämä on rinnastettavissa maalihanan sulkeutumiseen? Sillä sellaista kai noilla sanonnoilla haetaan? Ja kun maalihana sulkeutuu, on ryhdyttävä keittämään punamultaa. Ei kun vihtrilliä, ruisjauhoja, vernissaa, karkeaa suolaa ja punamultaa hankkimaan. Vaikeaselkoista, tuo urheilujargoni.
  Tykin tylsyydestä vielä. Minun mielestäni kaikki tappamiseen tarkoitetut kapineet ovat tylsiä. Mutta sotaahan urheilu on. Sotatermejä vilisee lajissa, kuin lajissa. Ja ainakin yksi oikea sota on käyty, kuningas jalkapallon vuoksi. Tai ei jalkapallo pääsyy tuohon 100 tunnin sotaan ollut. Olipahan vain yksi siihen johtaneista seikoista. Ja mahdollisti urbaanimyytin syntymisen.

  Anna ja Iiris lähtivät eilen Mikkeliin, Annan serkkuja tapaamaan. Tulevat uudeksi vuodeksi vielä meille. Onneksi Iiris ei vielä, toivottavasti ei koskaan, ole ilotulitteiden perään. En ole minäkään. Vaikka postilaatikon täyttävät mainokset parhaansa asian eteen tekevät.
  Olen tainnut joskus sanoa, että en ole ikinä ostanut ainoaakaan pommia. Jos olen näin kertonut, on se väärää tietoa. Muistin juuri ainakin yhden kerran. Oli vuosi 1987, otaksun. Minun vetämäni rivitalotyömaa valmistui Riihimäellä. Koska uusia työmaita ei ollut työpäällikköni alueella alkamassa, sain komennuksen Riihimäen keskustassa meneillään olevaan E-ryhmän tavaratalon laajennus- ja saneeraustyömaalle työmaamestariksi. Vastaavana toimi Reima T., mainio kaverini ja armoitettu ilon ylläpitäjä. No, joulujen välissä oltiin töissä. Reima yritti aatonaattona löytää ilotulitteita paikallisista kaupoista, mutta kaikki hänen tavoittelemansa tuotteet olivat kaupungista loppuneet. Vastaava laittoi puhelimen töihin; Hyvinkäältä kyseisiä paukkuja vielä löytyi. Reima kutsui minut luokseen, sanoi:
  "Nyt lähdetään Hyvinkäälle ostamaan pommeja!"
  Minä siihen:
  "Mutta kun tuo iso anturavalu on menossa, ja jatkuba tilaus betonitehtaalta päällä."
  Oli näet tapana, että kun kyseessä oli massaltaan suuri valu, missä oli paljon hankalasti laskettavissa olevia anturamuotteja, tilattiin betonia tulemaan puolen tunnin välein, kunnes puhelimella tilaus lopetettiin, tai tarkennettiin viimeisen kuorman koko.
  "Mukaan vaan!", sanoi Reima. "Ei me siellä kauaa viivytä, ja onhan tuo nuorempi mestari N. N. hoitamassa valua."
  Tietysti pääsyy Reiman komentoon oli siinä, että olimme sillä viikolla tulleet Lahdesta minun autollani töihin (kimppakyyti toimi siihen aikaan ansiokkaasti). Niinpä lähdettiin. Mutta eihän me siltä reissulta äkkiä selvitty! Ensinnäkin oli liukas ajokeli, ja matkalla oli tapahtunut kolari, joka hidasti ainakin puoilella tunnilla. Sitten Hyvinkäällä jouduttiin kiertämään useampi myyntipiste, ennen kuin Reiman havitteleman pommit saatiin ostetuksi. Siinä tohinassa tulin minäkin ostaneeksi muutaman tulitteen. Millaiset, sitä en jaksa muistaa. Halvemmasta päästä kuitenkin.
  Kun työmaalle takaisin päästiin, oli kaksi täydessä lastissa olevaa betoniautoa odottamassa, kuskit kyselemässä, että mihinkäs nää viedään, kun tuo valu on jo valmis? Ei ollut nuori mestari osannut ajoissa perua tilausta! Minä, että mitä vi***a nyt tehdään? Reima ei ollut moksiskaan. Sanoi kuskeille, että Haka maksaa, viekää vaikka kavereille, jos jollakin on valut kesken! Mitäpä parin benonilastin arvo tuossa kymmenien miljoonen (markka-aikaa) urakassa hetkautti. Ei Rakennuskunta HAKA siihen muutaman vuoden kuluttua keikahtanut, luulen. Mutta pikkaisen jäi mieltä kaivelemaan, mokoma tuhlaus.
  Rempseä heppu, tuo Reima. Noista parista yhteisestä työmaasta, muutakin HAKAn ajasta, olen kertoillut seuraavissa blogeissani:

https://plehkonen.blogspot.fi/2014/11/wannabe-remppamies-ja-muita.html per 26.11.2014 ja

 https://plehkonen.blogspot.fi/2014/11/mestaripaivat-ja-halavatun-kahonen-eli.html per 27.11.2014

  Ehkä jossain muussakin, en jaksa muistaa. Mutta ei mr. Reiman kanssa käynyt aika työmaalla pitkäksi! Viimeeksi ole tämän minua jokusta vuotta vanhemman miehen tavannut viime kesänä. Pitääkin hänelle soittaa, sopia vaikka kahvikeskustelu Trion Sinuheen. Tai ei Reima kahvia juo, eikä alkoholia. Teetä ja Cocista kyllä. Vanha hakalainen betoniviidakon sanonta muuten kuuluu: "Muut tulee känniin, Reima ylläpitää showta!"

  Se siitä laveasti rönsyilemään lähteneestä pomminostosta. Aaton pauketta ei kovin suurella innolla odottaen.

  Loppuun pari Lao-Tsen viisautta teoksesta Tao-Te King:

Varkaus estyy, kun kalleuksille ei panna arvoa.

  Oman tietämättömyyden tunteminen on parasta tietoa.

Ja vielä kuva Iiriksen ilmeistä, kun aattona paketista paljastui Elsa Lumikuningarar-puku!