SIAN OSTOA, VÄHÄN SAIVARTELUA

  Ennen myytiin, ja ostettiin, jouluksi kinkkuja. Jollei ollut omia sikoja lahdattavaksi. Noin yleisesti siis. Nyt, vähemmän yleisesti, eli me, ostettiin kinkku,  mikä ei ole pelkästään kinkku. Se on
  -tuore mestarin juhlakinkku
  -harmaasuolattu ja luuton
  -kotimainen
  -laatuvastuu-sertifikoitu
  -siinä on käsinleikattu nahka
  -siinä on trimmattu rasvakerros

  Sellainen siis ostettiin. Trimmattu rasvakerros hieman mietitytti. Porsaathan ovat tietysti hyvässä hoidossa sikaloissaan, mutta onko niillä ihan personal trainerit rasvakerroksen trimmaamisen oikealliseen toteutukseen? Vai onko ainoastaan sikalakohtaisia trainereita? Epäilen, että ostamamme takaliston luovuttajalla ei ollut, kuin joku yhteinen traineri. Hinnasta näin päättelen.
  Hyvältä se tulee varmasti maistumaan. Tokko kuitenkaan sen paremmalta, kuin ennen trimmausaikoja syödyt?

  Jouluun on aikaa reilu viikko. Aika mukavalla mallilla ovat asiat, kinkkua myöten. Siitäkin on eläkeaika etevää, että saa aivan rauhassa valmistautua tuleviin tapahtumiin. Joskus muinoin saattoi läyhkettä riittää stressiksi asti, kun päivät kuluivat duunussa. Kyllä siinä varsinkin Hilppa oli kovilla. Nyt tehdään pikkuhiljaa hommia. Ei stressaa, ei.

  Hanelille soittelin aamulla. Vielä lainehtii vesi vapaana niillä seuduin. Eikä isoja pakkasia ole lähiaikoin luvassa. Sen verran kylmää kuitenkin, että eiköhän täällä Hollolassa, Anttolassa myös, valkea joulu ole odotettavissa. Ja kyllä ne pakkaset tulevat, tuovat jääpeitteen tullessaan.

  Ensi viikolla voisi vaikka lähteä katselemaan, joko latuja alkaa olla kunnostettuina. Varmasti onkin, ainakin osa. Latuverkostoa ei täällä pääse haukkumaan. Sitä riittää, kunhan lunta vain tulee tarpeeksi. Löytyy vaativaa ja helpompaa reittiä, erilaisia lenkkejä valita asti. Sama verkosto, joka alkaa myös Lahden Urheilukeskuksesta. Meiltä ei aivan oven edestä suksimaan pääse, mutta ei kilomeriäkään tarvitse suksia kantaa tai autolla kuljettaa, niin johan on hyvä hiihtäjän hiihdellä.

  Tuossa päivänä, muutamana osui korviini tv-uutisista seuraava sääluonnehdinta: "Huomenna on verrattain puolipilvistä". Ettei olisi ollut viiden uutisten ankkurin lausumaa? Päässäni jäi kaihertamaan: oliko tuo hyvää suomea? No, "verrattain" on tietysti verrattain harvoin käytetty ilmaus. Yleisempiä ovat mm. "melko", "aika", "lähes" ja "varsin". Siksikö se jäi mieltä kaivamaan? Sanan harvinaisuuden takia? No, jos olisi sanonut, että huomenna on melko puolipilvistä, olisi se luultavasti huomiota herättänyt, sekin. Voin olla, ja luultavasti olen, väärässä, kun sanon, että "melko pilvistä" tai "aika aurinkoista", on oikein, mutta lähes tai melko puolipilvistä ei ole kuranttia kielenkäyttöä. Makuasia, kunhan saivartelen. Vaikka ei saivareita ole kaalissani ollut, tietääkseni. Täitä kyllä, kerran. Taisi olla kansakoulun kolmannella, koska asuttiin jo kirkonkylässä. Joku niitä, täitä, kouluun kuljetti, ja kaikkiinhan ne levisivät. Tai kyllä se tiedettiin, kuka. Ainakin vahvasti epäiltiin. Mutta en sitä tässä kerro, kun ei ole varmoja todisteita. Enkä kertoisi, vaikka olisikin. Joka tapauksessa siitä sukeutui koko kylälle savottaa, kun kaikki lapset kiikutettiin täisaunaan ja täisamppoon sekä täikampojen myynti kohosi Anttolan Apteekissa Holger Böhmen ällikälle löyneisiin lukemiin.

  Asia taisi rivetä sivuraiteille; kieliasioista pääasioihin. Mikäs siinä, tärkeitä ruumiinosia molemmat. Sivuraiteilta veturin kääntöpöydän kautta resiinalla varikolle katsomaan Emmerdalet.

  Nyt ne on tuijotettu, espressot (suklaarivillä) nautittu. Sian osto sijansa sai, saivareetta saivarreltiin. Aikaa olisi kirjoittaa, mutta ei taida enää kovin isosti olla raportoitavaa. Joten ilta jatkuu muissa merkeissä.

  Ei tämäkään juttu kuvatta jää. En kuitenkaan tällää tähän täitä, en saivaretta. Lataan vanhaksi käsitellyn otoksen nuoresta tytöstä.