Haudoille käytiin jo lauantaina viemässä kynttilät. Aatto sujui perinteiseen malliin.; aamusauna, joulurauha Turusta, Elinan haku Lahdesta, kahvit kakulla, tortulla ja piparilla. Illan hämärtäessä alkoivat Iiriksen utelut pikin tulon ajankohdasta tihetä. Kun en viitsinyt enää kuunnella, sanoin, että lähden alakertaan vähän huilaamaan. Ja joulu-ukon vermeet niskaan, säkki olalle, takaovesta pihalle.
Tällä kertaa ujosteli Iiris pukkia joinkin verran. Sehän on vain merkki ja tunnustus minulle; homma meni läpi. Yritin tyttöä saada polvelle istumaan, mutta ei tullut, äitinsä selän taakse pyrki kiilautumaan. Tuli sentää paketteja kädestäni hakemaan, niitä siitä jakamaan.
Pukin lasit pyrkivät menemään huuruun muhkean maskin alla, mutta rituaaleista selvittiin kunnialla, kun muutaman kerran pyyhkäisin okulaareja peukalohangalla.
Kun lopuksi ehdotettiin yhteiskuvaa Iiriksen kanssa, ei hän vieläkään ollut sukiutunut polvitutuksi. Jonkinlainen otos kuitenkin saatiin aikaiseksi.
Pukki joutui, kiireisiinsä vedoten (lue hikisyyyteensä kyllästyneenä), pian lähtemään. Kertoi suuntaavansa tästä Etelä-Amerikkaan.
Kun kömmin kohta alakerrasta, jouduin taas siunailemaan, että jokos se pukki ehti käymään, ja että aina minulle käy näin. Iiris oli intoa täynnä, penkoi pakettiläjää. Mikäs penkoessa, hänelle ne suunnilleen kaikki olivatkin.
Lahjahumun jälkeen istuttiin joulupöytään. Herkkuja tietysti roppakaupalla. Yritin olla ahtamatta itseäni uhkatäyteen. Iiriksellä oli kalailta. Niin kuin lapsilla usein, eivät kaikki tarjottavat kelvanneet. Nyt meni alas vain peruna, hieman salaattia ja "kylmäkalaa" (kylmäsavulohta). Ei puhettakaan kinkusta! Eilen puolestaan kinkkua upposi monta siivua. Tuurissaan on lapsen ruokamieltymys.
Kun aattoiltana Iirikseltä kysäisin, oliko hän käynyt pukin sylissä, tyttö nyökkäsi: "Kyllä". Totuus paljastui lahjomattomasti Hilpan Jonin tabletilla videoimasta, luvalla sanoen laadultaan häilyvästä, dokumentista.
Eilen usmuuttivat Anttolan porukat Hollolaan. Noukkivat Elinan matkalta kyytiin. Talo oli täynnä elämää muutaman tunnin. Syötiin, haasteltiin, Iiris, Anni ja Katriina saivat vielä pukin jättämät paketit. Juotiin kahvit puolukkakastikkeella ryyditetyllä juustokakulla ja pipareilla.
Pian piti vieraiden lähteä. Koirat olivat jääneet kahdestaan tupaan, oli aika mennä niitä ruokkimaan, tuhot tarkastamaan.
Illalla katseltiin Iiriksen kanssa tv:sta "Onnelin ja Annelin talvi". Sitten päivän touhuista uupunut tyttö nukkumaan. Kohta minäkin kirjan kanssa omaan petiin.
Tänään menevät Tiilikaiset Lahteen Jonin sukulaisille. Joni joutuukin jo illalla palamaan Helsinkiin, Annalla on välipäivät vapaata. Me Hilpan kanssa varmaan, kaksin kun päivällä ollaan, katsotaan joku kertyneista tallenteista. Tai lähdetään lumikenkäilemään! On nimittäin kertynyt riittävästi lunta siihen tarkoitukseen!
Nyt pitää lähteä kahvinkeittoon, pian alkaa alhaalta kuulua nousun ääniä. Laitan lopuksi, kun Elinaa ei aiemmissa kuvissa ole näkynyt, otoksen aattoiltapäiväivän pukinodotustunnelmista. Hyvää tapaninpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti