sunnuntai 26. marraskuuta 2017

SHORT STORIES, vol.1, vol.2

  Jo toinen aamu peräjälkeen, kun ei pääse (lue: ei viitsi lähteä) lenkille, koska vettä suissuaa taivaan täydeltä. Siis......

 Vol.1 

  Hädin tuskin muistini ulottuvissa, v. 1955 tai 1956, minulla Hanelilla oli lehtitalo. Se toimitti yhtä päivälehteä, lehteä nimellä "Pihanurmen Sanomat". Minä olin päätoimittaja, latoja, painatuspäällikkö, logistiikkavastaava ja jakaja, Haneli assistenttina kaikissa mahdollisissa toimissa. 
  Homma toimi seuraavasti: Yhteen pitkässä rivissä olevista piha-aitoista oli varastoituina vanhoja lehtiä. Luultavasti minä, koska Haneli oli niin pieni, keksin, että ruvetaan lehtimiehiksi. Niinpä me joka aamu paineltiin aitoille, muka lehteä painamaan. Sitten lastattiin "uunituoreita" aviiseja vanhoihin lastenrattaisiin, kärrättiin pihalle ja Haneli kiikutti muutaman tupaan. Muistelen, että sekä jakaja että jakelukulkunevon ajaja pyydettiin monasti nauttimaan viinimarjamehua ja pullaa. Siihen aikaan oltiin maaseudulla vieraanvaraisia, sekä arvostettiin pienimuotisen lehtitalon palveluita. 
  Oli meillä nimetkin; Rukkastuppo ja Kalle Miinus. En kuolemaksenikaan jaksa muistaa, kumpi oli kumpi. Mutta luultavasti olin Kalle Miinus, koska Rukkastuppo ei kuulosta päätoimittajan nimeltä. Meillä oli myös hatut, kuuluivat virka-asuun; Malan Ossin tekemät päähineet, jotka olivat lievästi ilmaistuna meille riittävän kokoiset. Liekö tuon muiston vuoksi aloin viime kesänä käyttää samantyylisiä hattuja?
  Valitettavasti kuvia lehtitalon toiminnasta ei ole otettu, tai ainakaan säilynyt. Alla oleva potkulautakohtaus on varmaankin samalta kesältä.


  Luultavasti lehtitalon kuljetuskalustona toimivat nämä rattaat, joissa siinä 8-9 kuukauden ikäisenä kevätauringosta nautiskellen pötköttelen. 



Vol.2

  Elettiin kesää 1959, tai 1960. Minä olin siis 8 tai 9 vuotias, velj'-Hanski 5 tai 6. Piskolaan rakennettiin ensimmäistä rantasaunaa. Se on yhä käytössä.

  Ukki-Aleksi "akkalauman" keskellä rantasaunan nuoruudenpäivinä.


  Hirsiksi tulevaan rakennukseen siirrettiin kaksi Ylätalon neljän aitan rivistä. Kuvaa tuosta "riviaitasta" ei ole. Alla olevassa vanhassa otoksessa näkyy vasemmalla hieman nurkkaa.


  Aitoista jäljelle jääneet menivät vuotta, paria myöhemmin Lakeistenrannan leirintäalueelle yöpymistiloiksi. Käsittääkseni ne ovat yhä ammatissaan. Kuva on kaapattu Lakeistenrannan sivustolta. Saatan olla väärässä olettaessani tämän olevan Ylätalolta kotoisin.


  Rantasaunan pystytti ja valmisti Lepomaa-niminen mies Anttolan Lohilahdesta.  Haneli oli tuolloin viiden tai kuuden ikäinen. Muistan hänen touhunneen uutterasti apumiehenä. Itse olin "piällysmiehenä", källäilin rantakalliolla, ongin vanhalta laivalaiturilta. Kävin myös hakemassa päiväkahvit. Pajukorissa kiikutin Airamin termospulloa, sokeripurkkia, maitopulloa, kuppeja ja muutamaa nisuviipaletta. Olin hieman katkera, koska mielestäni juoksupojan osa olisi kuulunut nuoremmalle veljelleni. Mutta hän oli saanut itsensä puhuttua ulos tuosta vähäarvoisesta tehtävästä. Lepomaan avustuksella. Lepomaa nimittäin tykkäsi, kun Haneli ojenteli työkaluja, kyseli työtapojen perään, oli rehellisesti kiinnostunut nikkaroinnista. 
  Sauna valmistui aikanaan. Meistä velloksista tuli saunanlämmittäjiä. Vedet pataan, tulet uuneihin, sitten uimaan. Vedessä puljattiin, kunnes huulet sinisinä hyökättiin lauteille mittarin näyttäessä hädin tuskin neljääkymmentä astetta. 
  Muutamaa vuotta myöhemmin, kun mummini Annan kunto alkoi rapistua, hankittiin sauna-auto. Moskvish 402, tuollainen, mutta ei tuo: 


  Siinä oli rattivaihde, kolme eteen, yksi taakse. Sillä kuljetettiin monta kesää mummi kesäisin saunomaan. Kuskina usein minä, vielä useammin Haneli. Jotenkin hän sai jalkansa ylettämään polkimille. 
  Hanelilla oli aina kovempi hinku nikkarointiin ja koneiden kanssa touhuamiseen, kuin minulla. Velj'-Hanski ohjaili jo viisivuotiaana isä-Erkin sylissä "piikkilangankiristäjää", harmaata Ferguson'ia. Kerran jopa riihelle menevän tien reunalla olevan kiviaidan päälle!
  Minusta tuli kuitenkin rakennusmestari, Haneli kävi amiksen ravintolalinjan. Hän oli muutaman kuukauden Mikkelissä niissä hommissa. Eivät olleet hänelle luotuja, kokin työt. Onneksi. Tai kyllähän mieheltä kokin työt sujuvat. Hulluina nuoruusvuosina on tullut jokusia kertoja apettua Hanelin leivinuunissa valmistamaa jänistä, teertä, sorsaa. Ja graavilohta alkupaloiksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti