Tulkoon viikonloppu, ja tuleehan se. Anttolan suuntaan mennaan. Nyt, kun ei ole odotettavissa erityisprojekteja, taytynee jatkaa puun tekoa. on jaanyt vaiheeseen, kun on ollut muita hommia, ja muualla vietettyja viikonloppuja.
Tata kirjoitan taas Triossa, kuten uskolliset likijani huomaavat a:n, eiku a:n siis a:n, no olkoon, korvaamisesta a:lla. Kavin Elinaa kayttamassa haavahoitajalla. Ei meinaa vanhan rouvan saarihaava parantua, tai ainakin aikaa ottaa. Mutta kaikki aikanaan, sano kreivi.
"Tadeistani, "Piskolan tytoista", viimeinenkin, Liisa, on nyt siirtynyt autuaammille pihapuutarhoille. Toissayona oli Moisian sairaalassa pois nukkunut. Sydamen vajaatoiminta, ja sen aiheuttama kunnon luhistuminen olivat syyna Liisan lahtoon. Kavimme viime sunnuntaina hanta katsomassa. Oli ollut viela pari tuntia ennen tuloamme ihan virkeana, mutta ei silloin enaa meita noteerannut, nukkui happimaski kasvoilla. Kuihtunut oli, entisestaan. Veimme hanelle kimpun valkoisia piooneja omalta pihaltaan. En tieda ehtiko niista nauttia?
Se on sitten ollut sen laatuinen kevat ja kesa, ensin meni Hilpan veli Kake, sitten sisko-Ritva, kohta Igor, nyt Liisa. Valissa Elinan silmaleikkaus ja jalan telominen. Siihen kun lisataa Helmilla ilmenneet kivut ja ontuminen, ei paljon enemmasta jobinpostista olisi valia ollutkaan. Mutta mitapa naita kertailemaan; elama antaa, elama ottaa.
Saa nahda, mika kotitalon tuleivaisuus on. Sehan on Hanelin. Uskon, etta Tainan kanssa keksivat sille jarkevaa kayttoa. Onneksi sinne joku vuosi takaperin laitettiin maalampo. On vahan edukkaampaa pitaa edes peruslampo paalla. Muuten kylla pian paikat rapistuu.
Elina sinne, siis Piskolaan, lahtee/paasee huomenna paivalla Markun, Ritvan kihlatun, kanssa. Markku on jo nuorena poikana viettanyt kesia Piskolan ylatalolla. Viime vuosina tietysti Ritvan kanssa "renkituvalla".
Oli sopinut jo alkukesasta, etta voi tulla kesaisin aikaa Piskolassa viettamaan, niin ja mustikoita poimimaan. Se on Markun himohommaa, ja maastot tuttuja. Elinalla on taas maanantaina aika haavahoitajalle, joten han tulee kanssamme sunnuntaina Lahteen. Avokkaaseen aiti ei enaa niin mielellaan lahde. Vatsa tahtoo aamuisin reistailla, ja vessaan on pitka matka. Sita paitsi Piskolassa on helpompi ulkoilla, kun on teita, mita pitkin kavella.
Pesosen Heikin ja Kiljusen Matin kanssa on sovittu, etta elokuun puolessa valissa, 17.8. alkavalla viikolla Matti tuo lautan, milla lossataan Heikin kaivuri ja tarvittavat materiaalit saareen. Se tietaa villiintyneelle ruusutarhalle lopun alkua. Samalla parannellaan harmaavesiviemarointia ja tehdaan vahan salaojia. Niin, ja ruusutarhan tilalle tietysti nurmikko niukkoine, vahahoitoisine ja takuuvarmasti helppohoitoisine ja leviamisvapaine istutuksineen. Niin suivaantunut olen kurttulehtiruusuihin, jattipalsameihin ja lupiineihin, etta etta enaa ei niiden kaltaisia maahanmuuttajia pihoille tule, sen verran persua minussakin loytyy!
Viela meinasin Avokkaassa sisaankayntikuistin ehostaa. Pitaa vahan oikoa, uusia ulkovehousta ja tehda uusi lattia. Tieda hanta, jos siihen jossain vaiheessa parvekelasit ja oven hommaisi. Olisi kylmiilla ilmoilla melko tavalla energiatarvetta pienentava toimenpide, nyt kun ei ole minkaan valtakunnan tuulikaappia.
Naissa hommissa se tulee elokuu kulahtamaan, parit ystaaaaaavakaynnitkin on valiin buukattu. Sitten, nailla nakymin lokakuussa, on vuorossa kotona pesuhuneen ja alakerran wc:n remontti. Sama kaveri, joka tki Annan ja Joni keittiaon ja pintarempan kavi eilen katsomassa, tekee laskelmat ja tarjouksen. Miksei asuntoja ja mokkeja ole keksitty sellaisiksi, etta kun ne kerran tekee, ei niita tarvitse 147:aan vuoteen korjailla? Tai 152:een, jos oikeen hyvin tekee?
Noitakin paasee onneksi huomenna taas katselemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti