MUSIIKKIKATSAUS (vähän päivitystä)

Musiikin kuuntelu on viime vuosina vakiintunut uomiinsa. Lenkillä kuulokkeet korvilla, autossa aika-ajoin (ei siis aika-ajoissa, koska en kuuntele, enkä siks' toisekseen myöskään katsele aika-ajoja). Lisäksi niukasti videoita tai musiikkiohjelmia.

Tämän vuoden aikana on korvissa kaikunut melko usein Ry Cooderia, jonka vanhemmat julkaisut ovat olleet jo kauan tuttuja, mutta 2000-luvulla ilmestyneeseen Kalifornia-trilogiaan (Chavez Ravine, My Name is Buddy ja I Flathead) olen paremmin tutustunut vasta hiljakkoin. Myös Jackson Browne on ollut kulutuslistan kärkipäässä. Hienoja miehiä molemmat.

Joskus tulee mielihalu palata 60-luvulle. Silloin avaan soittolistan, miltä löytyvät mm. nimet "The Hollies". "The Animals", "The Who", "The Pretty Thinks", "The Kinks", "Jimi Hendrix", "Lovin' Spoonful", "Jefferson Airplane", "The Small Faces",  "The Mamas & Papas", etc, etc. Mainitsemattakaan kahta vähemmän maitetta saanutta, nimitäin "The Beatles" ja "The Rolling Stones". Täytyy tunnustaa, että kun muutamana aamuna on puolitoista tuntia nostalgisoinut, tekee mieli vaihtaa listaa!

Uutuuksia tulee hankittua niukasti, nykyartisteihin perehdyttyä rikollisen vähän.

Äskettäin, tietysti, olen hommannut Tuomari Nurmio&Hoedow'in "Tales of Judge Bone", sekä Neil Young+Promise of the Real'in "The Monsanto Years". Eivät tekijöidensä mestariteoksia, kumpikaan, mutta mainiota musaa toki.

Tuossa näyte Dumarilta: www.youtube.com/watch?v=oX6efN_dmL8

ja tässä Niilolta: www.youtube.com/watch?v=UC2DpGaykaI

Keväällä bongasin jostain kirjasta, en kuolemaksenikaan muista mistä, nimen Bon Iver. Se herätti mielenkiintoni. Niinpä hankin kirjastosta miehen/bändin kaksi levytystä. Ne ovat "For Emma, ForEver Ago", ja "Bon Iver". 

Bon Iver, oikealta nimeltään Justin Vernon, on 34 vuotias indie-folk-musiikkia esittävä jenkki. Bändinsä nimi on myös Bon Iver.

Levyt vaativat useamman kuuntelukerran, mutta sitten, ainakin minulle, ne avautuvat. Miehen hento, mutta silti vahva ääni, ja kelvolliset sävellykset tuntuvat, varsinkin usean kuuntelun ja parin kuukauden tauon jälkeen mainioilta.

Täältä Bon Iver-näyte: 

www.youtube.com/watch?v=i6S__IpVpSQ

Viime viikon lopulla kertoi ystäväni Risto "Ruikku" Räihä 40-vuotiaasta USAlaisesta hemmosta nimeltä Jonathan Wilson. Oli ollut tämän klubi-keikalla Helsingissä. Minähän kävin Lahden kirjastosta miehen molemmat albumit: "Gentle Spirit" ja "Fanfare". Parin-kolmen kuuntelukerran jälkeen olen jo tykästynyt. Olisiko genre folk, tai folkrock (onko sellaista määritelmää, jos ei ennen, niin nyt on). Miehessä ja sävelmissä, on ripaus Jackson Brownea, hyppysellinen Bon Iveriä, olinpa löytävinäni sormustimillisen Niiloakin! 

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen tuttavuus!

Täältä esimakua: www.youtube.com/watch?v=-hYiY1vOOVw

Jonathan Wilson

En tiedä, pitäisikö pyrkiä aktiivisesti seuraamaan rockin nykypäivää? Luulen, että enää aika, eikä innostus, piisaa valtavassa tarjonnassa soljumiseen.

Niinpä tyydynkin vanhoihin ja taattuihin, sekä jostain puun takaa putkahteleviin uusiin tuttavuuksiin.

Justin Vernon alias Bon Iver. Wikipedia tiesi kertoa, että nimi tulee ranskan kielisistä sanoista "bon hiver" eli "hyvä talvi". Tarinansa tuokin takana, luulen. 

PS. Blogissani "EHDOTON MINIMI" (30.01.2014) olen listannut seikkoja, joita täytyy tehdä kalenterivuoden aikana. Eräs niistä oli "Yksi hyvä konsertti". Nyt näyttää vakavasti siltä, että se ei toteudu. John Hiatt oli Porissa, mutta torstaina. Jos rouvalla olisi ollut lomaa, sinne oilis menty.
Kuitenkaan en vielä nakkaa kirvestä kaivoon; en ole tarjontaan perehtynyt, ehkä joku sopiva vielä putkahtaa.
Sitä paitsi: Tuossa blogissa on 14 kohtaa, joista viimeinen kuuluu "rikon vähintään yhtä tämän listan mimimi-säännöistä". Sehän tietää, että muiden kohdalla täytyy noudattaa tiettyä ehdottomuutta!