TIKKUTIISTAI

  Hyvää tikkutiistaita. Siispä joukolla sytykkeitä vuolemaan, jotta hyvällä onnella varustettuja syttyjä riittää koko vuodeksi.

  Pääsiäinen on ovella, kuten aloituksesta huomasitte. Tosin olitte varmaan jo aiemmin noteeranneet. Pääsiäisen lähestymisen. 

  Kylmät yöt, aurinkoiset päivät johdattelevat kohti pääsiäistä. Sää lämpenee viikonloppua kohti. Kevät alkaa edetä. 

  Viikon kuluttua päätetään, lähdetäänkö vielä viikoksi saareen. Jäät kyllä kantavat, mutta saattaa olla, että vasta veneellä seuraavan kerran mennään.

  Perhe Tiilikainen tulee pitkäperjantaina. Yllätysmunia ja muuta pääsiäiskrääsää ollaan jo maltillisesti hankittu. Ja lammaspaisti.

  Pääsiäisen lähestymisen huomasin viimeistään sunnuntaina, kun ovella kävi kahdet virpojat. Koronan takia ei noita vekkuleita ollutkaan näkynyt muutamaan vuoteen. 

  Lauantaina oltiin Kauniaisissa katsomassa KaTa:n kevätesitystä. Aika kovan duunin seura tekee aina esitysten eteen. Pukuja täytyy haalia, tuunata ja ommella melkoinen määrä, esiintyjiä kun on varmaan toista sataa. 

  Iiris oli mukana kolmessa isossa ryhmässä. Tässä Smurffiryhmä kiittää lopuksi yleisöä. Iiris kuvassa (by Joni) äärimmäisenä vasemmalla... 

   ...sekä Harry Potter-osiossa Hermionena kolmestaan Harryn ja Ronin kanssa (kuvat Annan lähettämiä...

  Lisäksi Iiris esiintyi Pink Panther-ryhmässä ja vielä yhdessä muussa kokoonpanossa,  joten hän joutui kolme kertaa vaihtamaan vaatteita näytöksen aikan aikana. 

  Hieno näytös. Taitavia olivat kaikki, nuorimmista luistelukoululaisista varttuneimpiin kilparyhmäläisiin saakka. 

  Liisa sekä serkkunsa Milla jaksoivat hienosti seurata näytöksen loppuun saakka, koska koko ajan oli uutta katsottavaa. Kahden tunnin (sis. väliajan) näytöksessä oli yhteensä yli kolmekymmentä osiota.

  Liisa tarkkavaisena (kuva by Joni).

  Niilo se jaksaa painaa. Aamulla kuntopyörää polkiessani kuuntelin Molina, Talbot, Lofgren & Young-kokoonpanon tuoreen albumin All Roads Lead Home (julkaistu 31.3.2023). Melodista musiikkia. Old Black on saanut jäädä nurkkaan, sillä albumilla ei revityksiä kuulu. Biiseistä laulaa osan Nils. Myös Ralphin ja Billyn äänet kuuluvat. 

  Jaksaa se Nils Lofgren myös. Hän soittaa myös Crazy Horsessa, Bruce Springsteenin E Street Bandissä, sekä tekee soolouraa. Vaikka miksei jaksaisi? Onhan Nils minua neljä päivää nuorempi.   

  Jaaha, täytyy lopettaa. Kohti kellokeskiviikkoa mennään, minä menen viemään auton pesuun.

VAIHTELUA

  Huomenna saadaan vaihtelua Nato-huuman ja vaali-hysterian valtaamaan Suomen arkeen; mennään Kaunaisten jäähallille katsomaan Magical Stories on Ice-esitystä. Se on KaTa:n kevätnäytös kilpailukauden päätteeksi. Hyvä niin. Alkaa nyppiä, kun ei voi radiota aukaista, ei toosaa myöskään, ilman että "miten asiat tästä eteenpäin etenevät Nato-asiassa"-, tai "historiallisen jännittävä ja tasainen vaalipäivä tulossa, millainen hallitus saadaan kasaan"- juttuja alkaa soljua sadatta kertaa. Ja kun Emmerdalessakin eletään järkyttäviä hetkiä, niin on tosiaan paikallaan päästä hermojaan lepuuttamaan.

  Iiriksen roolihahmosta saatiin eilen tietoa. Jätän arvoitukseksi.  

  Muutamana päivänä ollaan käyty liukulumikenkien kanssa Messilän maastossa. Tänään ei menty. Ilma oli toki yhä hieno, mutta oli omat syynsä jättää väliin, hiihtelyt. 

  Minä lähdin aamupäivällä hieman kävelemään. Jalka on ollut siinä kunnossa, että kävely on jäänyt vähiin. Joulun maissa ostamani kävelykeppi on pitänyt taas ottaa käyttöön. Se keventää polveen kohdistuvaa rasitusta jonkin verran. Kepistä huolimatta on alamäki tuskallista tallattavaa. Koska asumme paikassa, josta on lähdettävä joka alas- tai ylöspäin, niin kärsittävä on. 

  Hiljalleen kuljin reilun puolituntisen. Kuten sanoin, ilma oli hieno. Pääsiäinen lähestyy, viestittivät pajupuskat.

  Hanki kimmelsi valkeana, puro virtasi mustana ja vapaana. 

  Joo, kumma on tuo polvi. Hiihtämisen se sallii, kävelyä vihaa. Pyörällä polkemisesta se erityisesti tykkää. En vielä ulos lähde pyöräilemään. Pitää odottaa, että kulkutiet sulavat. Kuntopyörällä hinkutan joka aamu, mutta ulkoilmaa kaipaa mieli, halajaa sielu. Joten mielellään tulee lähdetyksi hieman dallaaamaan, vaikka vähän sattuu.

  Minulla on lääkäriaika huhtikuun 20. päivänä. Tarkoitus on selvittää polven kohtaloa. Jos ei asiat siellä etene, pitää ryhtyä kulkemaan toista polkua. Kädet olen jo pystyyn nostanut sen suhteen, että joku ihmeparaneminen olisi mahdollista. 

  Keppi tukena ja turvana siis mennään. Itse asiassa keppi nro. 2. Päivänä muutamana kävi näet siten, että kauppareissulla unohdin kepin ostoskärryyn. Tuuppasin kärryn Lidlin edessä muitten sisään, enkä huomannut, enkä muistanut, sillä vasta muutaman päivän olen keppiä käyttänyt. 

  Kun kotona autosta ulos tulin, huomasin heti, että keppi jäi. Sainoin Hilpalle, että mene sisään, minä lähden katsomaan, löytyykö keppi.

  Sörnäytin takaisin kaupalle. Ei ollut kärreissä. Menin sisään, kysyin henkilökunnalta. Ei ollut kukaan palauttanut. Jatkoin saman tien matkaa Prismaan, osti uuden. 

  Pari päivää katoamisen jälkeen käytiin taas Lidlissä. Kysyin uudelleen kepistä. Ei mitää tietoa. Jollekin se kelpasi. Toivottavasti menee tarpeeseen. Minä en kyllä olisi kehdannut kenenkään keppiä vohkia. Vähän noloa sellainen on. 

  No, eivät kaikki ole sellaisia luisuotsia. Vuosia sitten jäi Hilpalta lompakko silloisen Euromarketin parkkihallissa ostoskärryyn. Se oli kesäperjantai, oltiin Anttolaan lähdössä. Hilppa huomasi pian lompakon puuttuvan. Ei oltu ehditty vielä edes parkkihallista ulos. Siispä äkkiä katsomaan kärryjonoja. Ei mitään. Sitten asiakaspalveluun kysymään. Ei tietoa. 

  Lähdettiin ajelemaan kohti Anttolaa. Hilppa kuoletti pankki- ja luottokorttejaan matkalla.

  Seuraavan aamuna soitin Euromarketin asiakaspalveluun. Jippii! Lompakko oli illalla palautettu! Käytiin maanantaina se noutamassa. Kaikki oli tallella. Löytäjä ei ollut edes jättänyt yhteystietojaan, joten emme voineet häntä kiittää. Hilppa selvisi säikähdyksellä. Ja uusien korttien tilaamisella. Sehän häneltä sujui, pankkineidiltä. Olisi ajokortti mennyt uusiksi, muutakin haittaa tullut, jos myötyriksi olisi lompsa kadonnut. 

  Sellaista perjantai-iltana mielessä. Laitan vielä yhden kuvan. Ei ole maksettu mainos, mutta jos olette seutuvilla, tulkaa ihmeessä katsomaan!

LUNTA POIS, MIETTEITÄ TUPSAUS

  Näyttää siltä, että Foreca joutuu ennusteen suhteen nöyrtymään. Pari päivää sitten povattu tämän viikon lumikertymä, noin viisikymmentä senttiä, jää noin kolmeenkymmeneen. 

  Aamulla käytiin Hilpan kanssa tuuppaamassa oma reviirimme puhtaaksi.

 

  Asiaa, siis lumentuloa, voi ajatella myös positiivisesti: näyttää siltä, että liukulumikenkäkausi jatkuu vielä ainakin tämän viikon. Eli päivällä metsään!

  Sain eilen katsottua loppuun HBO.N sarjan The Last of Us. The Last of Us on amerikkalainen post-apokalyptinen draamatelevisiosarja , jonka ovat luoneet Craig Mazin ja Neil Druckmann HBO: lle. Naughty Dogin kehittämään vuoden 2013 videopeliin perustuva sarja sijoittuu vuoteen 2023, kaksikymmentä vuotta massasieni-infektion aiheuttaman pandemian jälkeen, joka saa sen isännät muuttumaan zombien kaltaisiksi olennoiksi ja romahtamaan yhteiskunnan . Sarja seuraa Joelia ( Pedro Pascal ), salakuljettajaa, jonka tehtävänä on saattaa immuuni teini-ikäinen Ellie ( Bella Ramsey) post-apokalyptisessa Yhdysvalloissa (Wikipedia).

  Hilppa ei sarjaa katsonut kuin ensimmäisen jakson, minä scifi-miehenä jaksoin loppuun asti. Ei mikään mestariteos, vaikka taitaa olla lähes kaikkien aikojen suurimmat katsojaluvut heti julkaisun jälkeen saavuttanut HBO-sarja. Makuuni liian paljon väkivaltaisia kohtauksia ja "örkkejä". Vastapainoksi on myös hienoja osuuksia. Vaikkapa jakso 3 on koskettava kertomus kahden miehen kohtalosta muuttuneesta maailmassa. Samoin sarjan viimeisissä jaksoissa on mahtavia näkymiä Wyomingin talvisesta luonnosta. 

  Moraaliselta kannalta on sarjan loppu hieman pulmallinen. Täytyy miettiä, mihin vaaka kallistuu, kun kuppeihin asetetaan koko muun elossa olevan populaation tulevaisuus ja yhden poikkeushenkilön elämä.

  Jostain bongasin, että sarjaan tullaan tekemään toinen kausi. Tulee katsiottavaksi, kun sen aika koittaa.

  Yksi tokaisu jäi sarjasta mieleen. Koska pää on hatara, en enää muista kuka sen sanoi, enkä kenelle sanoi. Mutta se kuului Kannattaa miettiä tarkkaan, keneen luottaa, sillä ainoastaan ne, joihin luotat, voivat pettää sinut! Totta.

  Aamulla lumitöitä tehdessäni mietiskelin tällaistakin asiaa. Naapurustosta asuu pariskunta, joka tuntuu olevan aurinkoakin tarkempi vaikkapa taloyhtiöön liittyvissä asioissa. Kun seurasin heidän aamuista toimintaansa, tuli mieleen, että eivät ihan kaikessa ole turhan tarkkoja. Mies kävi näet laittamassa kadun laidassa seisovan auton käyntiin. Se käydä ronksotti kai varttitunnin. Sitten pariskunta lähti. Lumia oli auton päältä poistettu sentään kuljettajan kohdalta etulasista A-nelosen kokoinen alue. Eli: ihmiset ovat siten rakennettuja, että jotkut asia ovat merkittäviä, toisille viitataan kintaalla. Näin se menee, vaikka molemmat ovat tärkeitä. 

  Uutiset ovat täynnä Natoa. Kansa kiljuu onnesta. Sotahaukat ovat elementissään. Ja Peppeä pelottaa. Mutta elämä jatkuu. Toivottavasti pitkään. Kaikilla. 

KESÄAIKA, KEVÄÄSTÄ TIETOAKAAN

  Kesäaikaan yöllä siirryttiin. Sen huomaa, kun sääkarttoja katselee. Lapissa pakkasta liki 30 astetta, etelässä viitisen astetta. Lunta Hollolan tienoille tulee, mikäli Forecan ennustuksiin on luottamista, seuraavien päivien aikana noin 50 senttiä.  Sehän on enemmän kuin monena vuonna on ollut koko talvena.  

 Viime yönä ei vielä ollut lumipeitettä kertynyt kuin viitisen senttiä. Huomenna aamuyöstä alkaa sitten totisempi myräkkä.

  Tämä tarkoittaa, että pääsen vielä nauttimaan lumitöiden ihanuudesta. Yltäkylläisesti, mikäli polvelta kysytään. Hilppa tuli aamulla kaveriksi, tulee seuraavinakin päivinä. Ei ole enää Peppe talkkarin hommissa entisellään. 

  Kulttuuri on puhuttanut viime aikoina, tietystä syystä. Hyvä, että puhutaan. Ja hyvä, että tietyn puolueen mielipiteet selkenevät. Mitä tuo Purran lausahdus vaalitulokselle merkitsee? Tuskin mitään. Joku saattaa muuttaa kantaansa, joku ehkä hyppää kiljuen persujen kelkkaan. Meitä on moneksi.

  Ryhdyin pohdiskelemaan omaa kulttuurihistoriaani. No, konsertteja (rock) olen livenä nähnyt melko vähän. Alle 20, luulen, muutama clubikeikka lisäksi. 

  Teatterissa olen käynyt luultavasti myös noin 20 kertaa. 

  Museoissa kohdalla myös sama lukema. Sattaa olle snadisti suurempi.

  Taidenäyttelyssä on tullut vierailtua noin kymmenen kertaa.

  Elokuvissa varmaan hieman useammin. Nuorena jonkin verran, parhaassa aikuisiässä ei juuri lainkaan, vanhempana jonkin verran.

  Sirkuksessa olen vieraillut muutaman kerran.

  Kirjastoa olen käyttänyt säännöllisesti vuodesta 1960 asti. Kirjoja on tullut luettua varmaan tuhansia. Valtaosa niistä dekkareita ja scifiä, mutta kaunokirjallisuutta ylipäätään, klassikoitakin, on tullut ahkerasti kulutettua.

  Ovatko nuo lukemat merkki luksuksesta? Teatteria tuetaan, Museoita tuetaan. Sirkuksia tuetaan. Orkestereita tuetaan. Mutta tuskin niitä, joita ole katsomassa käynyt. Elokuvateattereitakin tukee Suomen Elokuvasäätiö, mutta vain muutamalla tonnilla per teatteri, suuruus riippuu paikkakunnan asukasluvusta. Kirjasto on käyttäjälleen ilmainen, mutta se ei edes Purran mielestä ole luksusta. 

  

  Eliittikulttuuri ei ole minulle ollut tärkeää. Sinfoniat, oopperat, baletti, ne ovat jääneet muiden nautiskeltaviksi. No, eliittikulttuureihin lasketaan kuuluviksi myös museot ja galleriat (Wikipedia), joten siltä osin olen eliittiä. 

  Mitään tilastoja ei ole, en ole ainakaan selannut, mutta luulen, että ole melko keskiverto kulttuurin kuluttajana. Koen, että kulttuuri on niin niin tärkeää, että se saa maksaa, mitä se vaatii. Myös ooppera, sinfonia ja baletti. 

  Kulttuuriin kuuluu tietysti paljon muutakin, kuin edellä luettelemani jutut. Minun omaan kulttuuriini kuuluu blogien kirjoittaminen. On kuulunut 17. elokuuta 2012 asti. Tämä on 1521. sepustus. Kirjoittaminen on minulle siis omaa kulttuuriani. Ja luksusta. Se on luksusta, koska näpyttely vei ajatukset pois muusta, sielu ja pää rauhoittuvat.

  Poliittista jargonia käyttääkseni "isossa kuvassa" kirjoitteluni ei tietysti mitään kulttuuria ole. Tai sitten on. En minä tiedä. Mutta tärkeää se minulle on, kulttuurin tavoin. 

  Loppukevennys: 

  Salpausselän kisat ovat meneillään. 100-vuotisjuhlakisat. Sen kunniaksi kysymys, jonka esitti Aallon Kalle joskus muinoin 1970-luvulla Rantaharjussa. 

  "Miksi Salpausselällä hypätään iltamäki?"

  Vastas kuului "Siksi, että kansalle piti saada tekemistä, kun se odotteli Hyvösen Erkkaa maaliin viideltäkympiltä. "

  Kaikella kunnoituksella Erkkaa (R.I.P.) kohtaan. Tuo oli silloista huumoria, josta ei edes asianosainen ottanut nokkiinsa. Ei ainakaan, jos hänelle oluen muisti tarjota. 

KEVÄT, VAALIT

  Kevät on, kesä lähestyy. Kevät on, vaikka se ottaakin takapakkia. Etupakki olisi toivotumpaa, mutta ei näköpiirissä. 

  Eilen heräsin aamulla siihen, kun mustarastas liversi takapihalla. Mielen iloiseksi teki, mustis. 

  Vaalit lähestyvät. Huomenna mennään enakkoon äänestämään. Ei puoleue, ei ehdokas, kuitenkaan miksikään muutu varsinaiseen äänestyspäivään mennessä. Varmistuu vain.

 

  Eilen oli kolmen suosituimman puolueen puheenjohtajien vaalitentti. En livenä katsonut. Tänään pätkiä olen nähnyt, kommentteja ja arvioita tilaisuudesta kuullut. 

  Aika surullista on, että noin viidennes suomalaisista on enemmän tai vähemmän rasisteja, ilmastonmuutoksen joko kieltäviä, tai sen ehkäisemiseen kielteisesti suhtautuvia, sekä isämaallisuuden kaapuun verhoutuneita egoisteja. 

  Eilen Purra toi julki vielä uuden piirteen: kulttuurii on luksusta, mihin Suomessa ei ole varaa! Ei helvetissä! Jos Persut voittavat vaalit, muutan saareen, enkä nokkaani ihmisten ilmoille pistä kuin välttämättömän pako ajamana!

  No, ehkä en sentään. Lupasihan kollegakin muinoin, että muuttaa Ruotsiin, jos Tarja Halosesta tulee presidentti. Ei muuttanut. Ei ensimmäisellä, ei toisella kerralla. 

  Maanantaina käytiin katsomassa dokkari Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin. Ihan katsottava se oli. Minulle se herätti ajatuksen siitä, että Hassisen Kone on vain pieni jakso, joskin erittäin merkittävä sellainen, Ismo Alangon loistavalla ja monipuolisella uralla. 

  Kulttuuria oli tuokin dokumentti. Ja oli meillä Hilpan kanssa varaa se katsoa. Ismo Alanko on minun ajatuksissani yksi suurimmista, jollei suurin alallaan Suomessa. Muita samaan ryhmään kuuluvia ovat Dumari, Hector, Isokynä. Lähelle näitä pääsee monia muitakin, niin artisteja kuin bändejäkin. 

  Yhtään naisartistia, en tuohon Ismo, Dumarin, Hectorin ja Isokynän ryhmään löytänyt. Siinä ei ole kyse misogynian tapaisestakaan. Siinä on kyse minun mielipiteestäni. Kaikki kunnia naisartisteille.

  Kulttuuria on rock- ja popkultturikin. Ja senkin tukemista Perussuomalainen puolue vastustaa. Osana kaikkea kulttuuria. 

   Sanan ”kulttuuri” alkuperä tulee latinan verbistä colere, viljellä, sekä siitä edelleen johdetusta substantiivista cultura, joka tarkoittaa viljelystä. Aluksi tämä tarkoitti maanviljelyä. Roomalainen poliitikko ja filosofi Cicero otti käyttöön käsitteen animi cultura, ”hengen viljely”. Sana oli tämän jälkeen vuosisatoja tässä merkityksessä, kehittyneisyytenä ja hienostuneisuutena, ihmisen henkisten ominaisuuksien täydellisyytenä. Ilmeisesti käsitteen sisältöön vaikutti Platonin käsite paideia, jota tämä käytti kreikkalaisten kasvatusihanteesta. Antiikin yhteiskunnassa yläluokan kasvatustavoitteisiin kuului erityisesti filosofian, kirjallisuuden ja taiteiden omaksuminen. Tämän näkemys on vaikuttanut kulttuuri-sanan käyttöön kuvailevien ihmistieteiden ulkopuolella, esimerkiksi ilmauksissa ”taide ja kulttuuri”. Saksan kielessä kulttuuri-sanan käyttö on läheisessä yhteydessä sanaan sivistys (Wikipedia). 

  Mihin sanaan kulttuuri-sana on yhteydessä Persujen ajatusmaailmassa?

  Kuulin päivänä muutamana Vesterinen Yhtyeineen-bändin biisin Maailma palaa. Vesterinen Yhtyeineen tekee ihan hyvää suomalaista pop-musiikkia ja on osa kulttuuria. Sitä, mihin meillä ei ole varaa. Tuosta laulusta iskeytyi mieleeni kertosäe:

  Maailma palaa, miksen välitä, on kiireitä 

  Jos kärsii niin mua se ei, se ei vaan kosketa 

  Jatkan niin kuin ei mitään oliskaan 

  Siivotkoon kiinalaiset maan 

  Kiitos kiitos vaan, vai pitäiskö tajuta 

  Et' jos en mä niin kuka, jumalauta

  Siinähän oli kulttuuria kaikille. Paitsi tietylle ryhmälle, joka ei varmasti tajua. 

  Loppuun pientäkin pienempi, aikanaan muutamia koskettava, myöhemmin lähes merkityksettömäksi muuttunut siivu mikkeliläistä nuorisokulttuuria. Kuvat (vuodelta 1964) Raili Kalervon arkistosta. 

The Pictures. Ruikku, Boogi ja mä...

...sekä Lassi.

CIRCENSES

  Hollolassa pari päivää oltu. Ei täällä viikossa ollut mikään muuttunut. Lunta saman verran kuin Anttolaan lähtiessä. Päivä sentään on jatkunut, kuten kaikkialla päiväntasaajan pohjoispuolella. 

  Natoon ollaan nyt menossa aika pian, arvellaan. Jollain tasolla päätöksen hakemuksen tekemisestä viime kevään ja kesän aikana hyväksyin. Maailmantilanne siihen vaikutti. Hyväksyn liittymisen vieläkin, mutta tämä kaikki pelleily Turkin ja Unkarin kanssa on naurettavaa. No, sirkushuvia kansalle, tuo presidentti Niinistön vierailu Turkissa. Sauli valittaisiin kai Suomen ensimmäiseksi kuninkaaksi, jos siitä äänestettäisiin. 

  Natoon siis todennäköisesti mennään. Toivon vain, että Suomi ei ole mennyt Turkille mitään ihmisoikeuksien heikentymiseen johtavaa lupaamaan. Ei mistään tule maksaa liian kovaa hintaa.

  Äsken, polkiessani kuntopyörää, katselin ja kuuntelin Billy Braggia. Eivät hänen kaltaisensa artistit maailmaa paljon paremmaksi saa, mutta ehkä pikkiriikkisen kuitenkin. On varmasti olemassa lukuisa joukko ihmisiä, jotka tällaisista taiteilijoista saavat voimaa sinnitellä läpi mustalta näyttävän nykyhetken kohti parempaa.  

  Nyt plompsahti gizmo. "Ai mikä?", kysytte. No, olen ryhtynyt nimittämään puhelintani gizmoksi. Kimmokkeen sain Andy Veir'in kirjasta Artemis. Se on kertomus kuuhun rakennetusta Artemis-nimisestä kaupungista ja ajoittuu lähitulevaisuuteen. Kaupunki on neljän suuren kuplan (Shepard, Bean, Conrad ja Aldrin), sekä yhden pienen (Amstong) käsittävä kokonaisuus. Kuplat on yhdistetty toisiinsa yhdyskäytävillä. Artemiksessa asuu reilu parituhatta ihmistä. 40 kilomerin päässä kaupungista, ensimmäisen kuulennon laskeutumispaikalla, sijaitsee Apollo11-vierailukeskus. Sinne pääsee junalla. Lisäksi noin kilomerin etäisyydellä kaupungista on kaksi ydinreaktoria tuottamassa energiaa. 

  Tämän pitkän alustuksen jälkeen: älypuhelimen kehittynyt versio "gizmo" kuuluu jokaisen kuun kansalaisen perusvarustukseen. Sen avulla toimii kaikki. Tunnistus, ovien  avaus, raha-asiat, internet (netin, siis myös sähköpostin, käytössä on liki neljän sekunnin viive, sillä palvelimet sijaitsevat maassa), etc. Ilman gizmoa ei kuun asukas, ei myöskään sinne saapunut turisti, pärjää päivääkään. Siispä gizmo on hyvä nimi myös nykyiselle älypuhelimelle, sillä ilman sitä ei monikaan enää tule toimeen. 

  Äsken gizmo plomsahti. Ei mitään tärkeää, muistutus vain. Muistutus huomisesta tehtävästä.

  Huomisesta, kun tulin maininneeksi, lisää. Huomenna mennään Kino Iirikseen katsomaan Mika Kaurismäen ohjaama dokkari HASSISEN KONE 40 VUOTTA MYÖHEMMIN. Onhan se vaihtelua. Istua Kino-Iiriksen lievästi epämukavilla tuoleilla, toivottavasti onnekkaana sen vuoksi, että ketään ei ole änkeytynyt suoraan etupuolelle istumaan, sillä Kino Iiriksessä on penkkirivien porrastus melko matala, tuijottamassa valkokangasta, kun normaalisti istuu omassa olohuoneessa, omalla mukavalla mukavalla sohvalla, ilman mahdollisia näköesteitä tuijottamassa toosaa.

  Siinä vuodatusta, tietoiskua scifista, sekä tulevan päivitystä. Vuodatukseen löytyy varmasti eriäviä mielipiteitä, mutta niin pitääkin. Elämme demokratiassa. 

  Pari kuvaa arkistoista. Ensimmäinen seitsemän vuoden takaa. Peppe ylväänä korkealla luodolla Jänissaarten itäpuolella.

  Tässä Hilppa Hollolassa Soisalmensuon pitkospuilla. Hieman eri tahtiin on kevät noina vuosina edennyt.

LOPPUU LOMA PIAN

  Sininen taivas, nouseva aurinko, siinä perjantaiaamun ensisäkeet. Pakkasta viisi astetta. Sopivasti oli kovettunut hangen ja sohjon pinta, niin että oli hyvä hiihdellä katsomaan tilannetta Potinlahdessa. 

  Joskus on nimittäin keväisin ollut ongelmia päästä kitkarenkailla rannalta pois, sillä parkkialue ja tie on ollut yhtä luistinrataa. Vietiin hieman ahkiossa jo tavaraa autoon.

  Nyt ei ongelmaa ollut auton tai liukkauden kanssa. Hyvin liikahti pirssi lepopaikaltaan ilman, että tarvitsi hiekkaa ripotella renkaiden eteen. Viisastuneena minulla on pussillinen hiekkaa aina talvireissuille peräkontissa. Tyytyväisin mielin hiihdeltiin takaisin.

  Tänään vielä saunotaan, huomenna aamulla paluu on edessä. Hankikannon selkään tietysti lähdetään. Sikäli on tuuria, että ei ole suojaöitä, sillä puoliväliin saapasvartta upottavassa sohjossa ei vesikelkkaa ole mukavaa lykätä. 

  Uutisissa kerrottiin, että vaikeuksissa oleva sveitsiläinen Credit Suisse-pankki ottaa 50 miljardin lainan. Tämä sai minut, taas kerran, ihmettelemään, rahan liikkeitä. Samalla tavalla, kuin Miljoonasade ihmetteli kysyessään Juri Gagarinilta Näetkö rahan liikkeen näetkö minne se menee. Kyllä maailmassa täytyy olla rahaa, kun yksi Sveitsin yli viidestäsadasta rahoituslaitoksesta voi ottaa reilusti yli Suomen valtion budjetin puolikkaan suuruisen lainan. Toki Credit Suisse on yksi suurimmista. Mutta kyllähän tämä kuvastaa sitä, kuinka pieni Suomi kuitenkin on, budjetteineen ja valtionvelkoineen. Eli pallomme on pullollaan rahaa, mutta se on pienen piirin hallinnassa. 

  Rahan liikkeet, pörssimaailma yleensä, sähköpörssi erityisesti, ovat asioita, mitkä eivät avaudu. En voi käsittää, miten perhosefekti voi määrittää niin valtavia asioita. Aika pieneksi tuntee ihminen tuon kaiken edessä itsensä. Onneksi pieni eläke sentään kolahtaa tilille säännöllisesti. 

  Heikki Salon kysymys Juri Gagarinille Näetkö rahan liikkeen näetkö minne se menee jatkuu aselastit vaihtaa omistajaa. Tuskin Gagarin niitä näki. Tuskin nykypäivän astronautit, kosmonautit, taigonautit myöskään näkevät. Vaikka raha liikkuu, aselastit vaihtavat kiihtyvällä tahdilla omistajaa. 

  Joopa joo. Pitää lopettaa, viritellä hellaan tulet.