SADETTA ODOTELLAAN

  Sadetta taas odotellaan. Sama tahti näyttää jatkuvan kuin edellisinä kesinä: ennustetut sateet joko kiertävät tienoon, tai sitten niitä ei tule lain edes lähistölle. Saisi nimittäin sataa. Kyllä me jotenkin pärjätään, vaikka ei vettä tulisikaan. Järvessä sitä kyllä riittää, ja määräaikaisen sopimuksen takaamalla sähkön hinnalla sitä kestää takapuoli pumpata viljelyksille. Mutta ei se ole sama asia kuin taivaalta tuleva parahultainen, hiljalleen tuntitolkulla lempeästi maahan lankeava sade. Puhumattakaan sienistä ja marjoista. 

  Tänään piti siis sataa. Aamupäivällä. Sitten muuttui ennuste: iltapäivällä sadetta ja ukkosta. Ei näkynyt, ei kuulunut. Aurinkokin alkoi paistaa iltapäivään saakka taivaalla roikkuneen pilviverhon kaikottua. En ryhdy enempää asiaa vatkaamaan, sillä ainakin viime kesänä sitä tuli tehtyä liian kanssa.

  Koska en enempää sateettomuutta vatkaa, toistan itseäni muuten. Laitan jonkun kuvan. Malvat ilmestyivät pirtin länsipuolen ikkunan alla olevaan penkkiin parissa päivässä. No, ainakin malvan kukat. Mukavasti ne antavat ilmettä keltavoittoiseen kasvustoon, jonka keltaisuutta päivänkakkarat hieman virkistävät.

  Ei tietysti sade tule ensimmäisenä toiveisiin, kun näitä näkymiä katselee.

  Mukavasti ilta-aurinko värittää navetan muuria.

 

  Siitä asiaan seuraavan. Huomenna ajatteli aloittaa navetan muurin sisäpuolen siistimisen. Se on ollut hoitamatta vuosikausia. Siellä kasvaa pitkää ruohoa sekä vaahteraa, haapaa ja pihlajaa. Ei tietysti tukki-, eikä edes propsipuun veroista, sillä olen ajoittain taimet vesonut. 

  Muurin sisälle on sijoitettu komposti ja sekajäteastia.  Keskellä on 200 litran tynnöri, jossa poltan roskia ja mm. lupiinien kukintoja. Ehkä ensi keväänä jaksan kuokkia loputkin lupiinit pois. 

  Myös turhaa roipetta on muurin sisään kertynyt. Nyt on tarkoitus siistiä alue, pitää se jatkossa siistinä. 

  Aasinsillat ovat mukavia. Pääsen näet lupiineista metsänätkelmiin sujuvasti. Kun viikko sitten kävin talon takaa kiskomassa lupiinin kukinnot pois, alkoi rinteeseen heti ilmestyä luonnonvaraisia kasveja kukkimaan. On päivänkakkaraa, on hiirenvirnaa, on metsänätkelmää. Viimeksi mainittua on ilmaantunut suuria määriä, muuallekin kuin tuohon rinteeseen. Samoin on keltakukkaista niittynätkelmää ilmestynyt rannalle. Kasvusto muuttuu. Joka vuosi tulee yllätyksiä. Kasvit hakevat paikkansa, viihtyvät aikansa, antavat tilaa seuraaville. Kunpa niin tulisi olemaan vielä tulevina vuosikymmeninä, -satoina ja -tuhansina. 

ASIAT HYVIN, MUTTA...

  Kesä on parhaimmillaan, omat asiat suhtalaisen hyvin, mutta ei aina jaksa mieli mettä keittää. Kun päivittäin kuulee ja näkee tietoja venäläisten iskuista siviilikohteisiin Ukrainassa, tietysti myös sodan tavallisimmista kauhuista, niin vakavaksi vetää. Putin ukkokööreineen tietysti kaiken pahan alku ja juuri on. 

  Asia on niinkin, että a) sotaan tarvitaan vähintään kaksi osapuolta, b) rauhanneuvotteluihin tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Kohta a) on toteutunut, onneksi, ainakin vielä, pienimmällä osallistujamäärällä. Kohta b) ei pelaa millään osallistujamäärällä. Luulen, että edessä on pitkä sota. 

  Ei myöskään naurata inflaation laukkaus. Ruoan, energian ja polttoaineiden hinnannousu alkaa kurittaa yhä isompaa osaa kansasta. Työttömät, pienellä eläkkeellä kituuttavat, monet muut jo köyhyyden rajoilla eläneet ovat pian nälkäisiä, syksyn ja talven tullen myös viluisia. Syyllistä etsivä voi kääntää katseensa tässäkin asiassa itään. 

  Kuten alussa totesin, niin omat asiat ovat melko hyvällä mallilla. Minkä nyt polvi vihoittelee eikä autossa pelaa ilmastointi. Melko mitättömiä vaivoja laajemmin tutkaillen. On vaimo, on tytär perheineen, on jokusia ystäviä. On paikka, missä viettää rauhallista aikaa vähän loitommalla maailman pahuudesta. 

  Rahatkin elämiseen ovat vielä riittäneet, vaikka eivät tulot kummoisia ole. On jopa varaa joskus hieman "törsätä", kun perään vetää pitkän jakson mallilla "vain pakolliset". Se on tosin sanottava, että kyllä kesäkausi ja hintojen nousu ovat alkaneet nakertaa sukanvartta. 

  Sitten on vielä tuo Nato-juttu. Ensin Suomi ja Ruotsi hakevat Naton jäseniksi, kansa iloitsee. Sitten Turkki lyö kapuloita rattaisiin, kansa vihastuu. Yllättäen Turkki, Ruotsi ja Suomi allekirjoittavat yhteisen asiakirjan, ja Turkki ilmoittaa tukevansa Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyttä, presidentti ja ulkoministeri kertovat, että Suomen ei tarvitse muuttaa käytäntöään, eikä lainsäädäntöä tarvitse muuttaa, kansa riemuitsee, onnittelee itseään kaksin käsin. Vain pari päivää kuluu, kun Turkki ilmoittaa että ei Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys ole selvä, vaan Ruotsin ja Suomen on muutettava lainsäädäntöään saadakseen Turkin ratifioinnin, kansa on pää pyörällä. Aika farssi tuntuu koko juttu olevan. No, ei tämä Nato-asia minua itsessään surullisuuttani lisää. Minkä nyt rauhanmiestä sotakoneistoon liittyminen vähän harmittaa, mutta tilanteen ymmärrän. Mutta kun asian etenemistä seuraa, niin tuntuu kuin katseli Ylen sarjaa "Pysäyttäkää Nyqvist". Ei niin, että kukaan olisi toiminut kuten Nyqvist, tai muutkaan tuon ihan hauskan sarjan henkilöt. Jotenkin vaan tulee mieleen yhtymäkohtia, kun kuuntelee niin kansalaisten kuin asiantuntijoidenkin pikaisia ja monesti harkitsemattomia kommentteja kulloiseenkin tilanteeseen. 

  Saunan päälle tuli tällaisia mieleen, tällaisia kirjoitin. Ehkä huomenna on valoisampi päivä. Lämpimämpi ei tarvitse olla. 

  Loppuun joskus synkältä tuntuvan maailmani pari valopilkkua:

MINILOMA JA HANHENMARSSIA

  Perhe Tiilikainen poistui eilen Lahteen Jonin äidin mökille. Tai Hollolassahan Arkiomaajärvi on, ihan Lahden kyljessä kuitenkin. Saarelaan palasi rauha ja hiljaisuus, loppui äkson. Melko yksitoikkoiselta tuntui eilinen sen jälkeen kun vein Tiilikaiset autolleen. Kaikkeen tottuu. Tänään on ollut jo vähintään kaksitoikkoista. Toikkoisuuden muutokseen on vaikuttanut miniloma (n. 5 tuntia). Miniloma aloitettiin käymällä Hauhalan Hanhifarmin avoimien ovien päivillä. Paikka sijaitsee lähes synnyinkotini naapurissa, matkaa vain pari kilometriä. Toki olin farmilla käynyt, tilan läpi menevää tietä satoja kertoja ajanut, mutta talon pihalla olin käynyt viimeeksi joskus 1950-luvulla. Niinpä oli korkea aika. Kymmeneltä alkaneille päiville ilmaantui heti runsaasti kävijöitä. Suurin osa lienee kesäasukkaita tai kauempaa tulleita, sillä tuttua naamaa oli vaikea bongata. No, paikalliset ovat varmaan jo kahden aiemman a.o.p:n aikaan farmilla käyneet. 

  Ensimmäinen esittelykierros, joka alkoi pienellä historiaa selvittävällä puheella, starttasi 10:15. Hetki seurattiin kierrosta. Nähtiin hanhenmarssia sananmukaisesti. 

  Koska meillä matka jatkui Mikkeliin, lujahdettiin ryhmästä. Suunnilleen tuttua meille oli paikan toiminta. Palattiin pihapiiriin, ostettiin hanhipateeta. Klo. 11:00 piti alkaa hanhiburgereiden myynti. Kaukaa viisaina oltiin ensimmäisinä jonossa, ja saatiin burgerit hieman etuajassa. 

Ihan kelvollinen ateria, jonka turvin jaksettiin usmuuttaa Mikkeliin ilmastoimattomalla autolla. 

  Voin muuten vakuuttaa, että ensi viikon loppupuolella ilma kylmenee; ilmastointi tulee kuntoon torstaina!

  Kaupunkiin siis posoteltiin ikkunat levällään. Loma jatkui Minnan Torikahvilassa kahvin ja pullan merkeissä. Itse asiassa loma olikin sitten vietetty, sillä torilta S-Markettiin ostamaan Marskin arinaleipää ja mäntysuopaa palana. Sitten Lidliin, kaksi kylmälaukullista ja yksi iso kassillinen lämpimämpää mukaan, takaisin Anttolaan. 

  Lomatunnelmissa poikettiin vielä Anttolan Salesta jäätelöt. Kyllä loma on loma, lyhyempikin. Ja kun oltiin alkuun päästy, niin annettiin mennä vaan: Iltapalaksi vetäistiin tuoretta Marskia ja Lidlin uutuutta, oliivi-juustoleipää, sekä hanhipateeta. Huomenna ollaan askeettisemmin.

  Huomenna askeettisesti pestään mattoja. Tai Hilppa pesee, minä ole assistenttina. Mattoja tulee työn alle useita, on Hollolasta, on täältä. Hyvät matonkuivatusilmat vielä onneksi jatkuvat. Kiitos siitä minulle, sillä ilmastointia ei ole vielä korjattu. 

  Ensi viikolla on edessä käynti Hollolassa. Ihan aiotaan olla peräti yksi yö kotona. Ensimmäinen sitten tänne toukokuun alussa rantautumisen. 

  Torstaina on se ilmastointikorjaus (siitä taisin jo ohimennen mainita), perjantaina on minulla aika lääkärille (10:30). Vasemman polven takia ajan varasin. Se ei ole pari, kolme viikkoa sitten tapahtuneen "pamauksen" jälkeen tointunut. Jotakin on pois paikoiltaan. Kun on jatkuvasti liikkeessä, niin vielä jotenkin pärjää, mutta annas olla, kun hetkeksikin istahtaa, saatikka pidempää jalkojaan lepuuttaa, niin johan taas rutisee ja ruskaa. Ja sattuu vietävästi. Maalikkodiagnoosini on, että jotkut osaset silloin liikkuvat, joko paikoilleen, tai pois paikoiltaan. 

  Tuskin käynti lääkärissä asiaa korjaa, mutta ehkä vika löytyy. Eli luulen, että kuvaukseen joudun. Eikä siinä kuvauksessa selfiellä pärjää. 

  Kuvauksesta kuvaukseen. Laitan loppuun muutamia otoksia Saarelan pihalta. Alkuillasta napattuja, taitaa olla joku iltapäivältä. Tai ei kuitenkaan, mutta väliäkö sillä?

  Kesä kukoistaa, enkä minä jaksa koskaan olla ihailematta rantapolun varren saniaismerta.

BIITSIPÄIVÄ

  Helle on hellinyt, helläihoisia polttanut viime aikoina. Jussista asti on viilennys ollut päällä. Tänään oli hieman inhimillisempää; aamupäivällä vain parikymmentä astetta. Foreca povasi pientä pisarointia, salamaakin oli ikoneissa. Ennuste kuitenkin muuttui sateettomaksi, joten kymmenen korvilla lähdettiin ajelemaan kohti Pistohiekkaa.

Kuva by Joni:

Kuva by Peppe:

  Melko pilvistä oli Pistiksellä, mutta me urheasti talsittiin hiekalle. Kuva by Peppe:

  Uimassa eivät muut kuin Iiris vielä käyneet. Liisa sentään uskaltautui varpaitaan liottamaan. Taustalla lähestyy Joni. Arvatkaa mistä? Vinkki: Paikalle ei ole vielä tehty huusseja. Kuva by Hilppa.

Minä tähystelin, että onko se vene vielä paikallaan? Kuva by Hilppa:

  Olihan se, tuo pienempi. Kuva by Peppe:

  Puolenpäivän jälkeen vietiin kamat veneelle, lampsittiin Pistohiekka Resortiin syömään. Ilmeisesti opettelua on hieman paikan pito, sillä Jussin helteen tuoma ihmispaljous pääsi yllättämään. Monet tuotteet olivat lopussa, jäätelöäkään ei yhden yhtä puikkoa löytynyt. Listalta löytyi kuitenkin kaikille sopiva annos, ja kahvin kera kakkuakin oli jälkiruoaksi. 

  Isokäsi Iiris hamuaa jäätelöä jota ei ole. Kuva by Joni:

  Peppe miettii, ottaisko palan juustokakkua espresson kanssa. Kuva by Joni:

  Kun aterian jälkeen haettiin tavarat veneeltä, palattiin rannalle, paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Nyt passasi muidenkin lähteä pulikoimaan.

Kuva by Peppe:

Kuva by Peppe:

Kuva by Peppe:

Kuva by Peppe:

  Hiekka oli polttavaa. Pikku-Liisa joutui nostelemaan jalkojaan tiuhaan tahtiin. Kuva by Peppe:

Kuva by Peppe:

  Joni ja Liisa kävivät välillä harjoittelemassa käpyjenpäälläkävelyä. Kuva by Peppe:

Kuva by Peppe:

  Neljän maissa lähdettiin veneelle, nokka kohti Saarelaa. Liisa katseli ennen lähtöä haikeana maisemia sillä mielellä, että tänne tullaan joskus vielä uudestaan. 

Kuva by Joni:

  Uinnin ja miettimisen jäljiltä uupunut Liisa nukahti Annan syliin samalla hetkellä, kun Yamaha pärähti käyntiin. Kuva by Joni:

  Nyt ollaan toivuttu matkasta. Osa porukaa on jo saunonut. Minä odottelen vuoroani ja viimeistelen tämän kuvakirjan, laitan vipeltämään bittiavaruuteen.

HELLETTÄ, ITIKOITA, SAVUA

  Kunnon helle valtaa maan,

  kansa lähtee koloistaan, 

  liekkumaan tai riekkumaan, 

  kukin juhlii tavallaan

                             HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

  Tuo leijuvan olento ei ole haukka, vaan linnunpelättimen leijaversio. Ostin sellaisen, sillä koskelopesue tuppaa nousemaan laiturille paskomaan. Samoin huussinaan käyttää laituria joskus kanadanhanhi, härkälintu ja lokki. Olipa kerran joutsenkin laiturilla tepastelemassa. Se ei sentään tainnut vääntää läjää. En ole mieltänyt lintujen tarvetta ruikautella laiturille, terassille, tai pihalaatoille. Joku mieltymys niillä kuitenkin moiseen on. Olisi jollekin erikoisasiantuntijalle tutkimisen paikka. Vaikka vieraileva lintujen ulostuskäyttäytymisen erikoisasiantuntija voisi sitten tulla A-Studioon asiaa selvittämään.

  Koska laiturin käyttö epäasialliseen tarkoitukseen on noin yleistä, naplikoin sinne myös perinteisemmän mallin.

    

  Aamulla nostin muikkuverkot. Neljä muikkua. Niitten takia ei haikupönttöä kannata lämmittää. Mutta ei hätää. Sain eilen tiedon varmasta muikkupaikasta. Lietvedellä troolasivat viime yönä, myyntiin kalat tulivat aamulla. Ikolan Toni oli sinne menossa, joten soitin kuriilille. Nyt on Hanelin jääkaapissa pari kiloa perattuja mujeita odottamassa. Illalla, kun mennään kokolle, tuodaan muikut tänne. Aamulla savustan viemiset Otavaan. 

  Ilmeisesti kokon saa näillä seuduilla tuikata tuleen. Metsäpalovaroitusta ei ole, eikä Ilmatieteenlaitoksen mukaan Etelä-Savoon tule ennen maanantaita. Joten savua nousee illalla Hanelin rannalla kokosta, huomenna Saarelan pihalla savupöntöstä.

  Näin se jussi kuluu. Rauhallisesti. Huomenna tulee perhe Tiilikainen Otavan tapaamisesta saareen. Saadaan elämään, rauhallisuuteen, uusia sävyjä. 

  Korkean polttoaineen hinnan vaikutusta veneilyyn on vielä mahdotonta avioida. Siis saaresta käsin, aistihavaintojen perusteella. Tähän asti kesä on ollut sen verran viileä, että veneitä ei ole isosti ajellut. Eilen alkoi sitten näkyä menijöitä runsaammin. Tänä aamuna on jo puolenkymmentä purtta painellet Puumalaan päin. Mikä puksuttaen, mikä usmuuttaen. Heinäkuun lopussa voin esittää yhteenvedon ja asiantuntevan arvion veneliikenteen vilkkaudesta. 

  Tässä on ollut aikaa kirjoittaa, kun mikään homma ei ole kesken, eikä aloittamaton paina päälle. Mutta nyt tää saa jo riittää. Lähden pihalle. Ei näitä kelejä pidä tuhlata.

TALVIKKI KUKKII KESÄLLÄ

  Nyt taitaa alkaa kesä! Jo eilen oli ip. aurinkoista, tänään heti aamusta paisteli. Lämpötila nousee päivä päivältä juhannuksen hellelukemiin, sellaisena pysyttelee ensi viikollakin. Jos ennusteet pitävät kutinsa. 

  Kesä se on, sillä talvikit kukkivat kesällä.

  Kesakot eivät kuki, mutta mutta ovat lähinnä ympärivuotisia. Syksyköitä tai kevätköitä en tunne.

  Anna ja Liisa olivat ilonamme muutaman päivän, lähtivät tänään Espooseen. Iiris on luisteluleirillä Kiteellä, Joni toipuu flussasta kotona. 

  Annalla on nyt pari päivää töitä, sitten alkaa loma. Tiilikaiset tulevat juhannuspäivänä Otavaan Amyn luo perinteiseen jussin tapaamiseen. Sieltä perhe siirtyy Saarelaan, muutamaksi päiväksi tällä kertaa. Myöhemmin heinäkuussa sitten viettävät lisää aikaa kanssamme. 

  Liisa tuli aamulla "ilman kenkillä" rannalle keinumaan. Ilo on kuunnella hänen puhettaan, joka vilisee omaperäisiä muotoja, taivutuksia ja ääntämistapoja.

  Eilen pystyttiin päiväkahvit nauttimaan ulkona. 

  Tänään on lupa laittaa muikkuverkot järveen. Kokeilumielessä lasketaan naapurin kanssa pari verkkoa. Ei uskalla enempää laittaa, jos vaikka pasahtaa köytenä nousemaan. Lirissä niitten kanssa oltaisiin. 

  Jos muikku on tullut Potilahden hautaan, niin uskallan luottaa, että niitä saan parin päivän kuluttua lisää. Koska Amyn juhannussessio sisältää nyyttärien tunnusmerkkejä, olisi mukava viedä sinne haikumujeita. 

  Torstaina mennään kauppoihin ostamaan muonaa ja muuta tarvittavaa juhannuksen sekä seuraavan viikon alkupuolen tarpeisiin. Taitaa olla jo aika mones juhannus, kun en poikkea pitkäripaisessa. No, hieman tilasto taas paranee, mutta Alkon asiakkaana vietetyt juhannukset säilyvät ylivoimaisella piikkipaikalla. 

  Eipä muuta tähän hätään. Paitsi pari mietosta (mietteen ja aatoksen yhdistelmä l. hybridi).

  Jonkun joukkueen fanitusta seuraa usein fanituska. 

  Joku Kokoomuksen poliitikko, nainen, mutten muista nimeä, en vakanssia, sanoi, että Wille Rydman on toiminut puolueen eettistä ohjeistusta vastaan. Minä sanon, että tarvitseeko puolue alaikäisen seksuaalista häirintää koskevan eettisen ohjeistuksen? Toisaalta, tarvitseeko puolue henkilöä, joka tarvitsee alaikäisen seksuaalista häirintää koskevan eettisen ohjeistuksen?

  Hyvää jussin odotusta. Ajakaa maltilla ruuhkissa, eikä saa hukkua.

VUOSIA SATA

  Eilen päästiin äiti-Elinan satavuotisia juhlistamaan. Onneksi. Hoitokodin toisessa 1. kerroksen siivessä on koronasulku päällä.

 

  Hienosti sujui tilaisuus. Henkilökunta ehti muilta kiireiltään auttamaan meille osoitetun tilan kattamisessa. Kahvin keittivät tietysti myös. 

  Taina oli leiponut kakun ja pikkuleipiä. Perinteistä pitkopullaa oli myös tarjolla. Talokin oli muistanut äitiä, sillä iso täytekakku ilmestyi ekstrana pöytään. Kuvassa Tainan loihtima.

  Taina siis pysyi sanassaan. Hän näet joskus 2015, taisi olla juhannuskokolla Piskolan rannassa, lupasi Elinalle, joka sanoi, että ei hän sataa vuotta elä, että jos elät, minä järjestän juhlat! Tuo taisi olla Elinalle
viimeinen juhannus kokolla. Tai toiseksi viimeinen. Silloin oli kokko vissiin läpimärkä, eikä Haneli meinannut saada sitä syttymään. Elina seurasi aikansa, tuumasi "vuosisadan huonoin kokko!"

  No, hänellä, jos kellä, oli näkökulmaa jo tuolloin esittää tuon suuntaisia lausuntoja. Vai oliko tuo vuosisadan kokko 2014?

  Kuten huomaatte, Hilppa napsii haikumuikkua. Ja ehkä Elina miettii, että ei ne saa edes yhtä kokkoa palamaan!

Mutta eiliseen. Reilu tunti kahviteltiin, kuunneltiin välillä Tuomaksen haitarinsoittoa. Vanhoja valsseja, jos muunkin lajin kappaleita, Tuomas ansiokkaasti veteli. Välillä huomasin, että äidin mielessä kävi jotain tunnistamisen tapaista. Samoin Liisaa katsellessaan hänen ilmeensä muuttui selvästi kiinnostuneeksi.

  Tosi mukavaa oli, että pienen puoleisesta suvusta oli noinkin moni päässyt tulemaan. Kaukaisin Sydneystä. Hattulasta, Espoosta, Anttolasta, Helsingistä, Hollolasta olivat lähempää saapuvat. 

  Lämminhenkinen tilaisuus siis onnistui. Itse juhlien päähenkilökin vaikutti tyytyväiseltä. Eräs hoitaja sanoi, että ei Elina yleensä jaksa noin kauaa olla tarkkaavaisena. 

  Me autoimme lopuksi henkilökuntaa siivoamaan juhlatilan. Loput tarjottavat jäivät tietysti muitten siiven asukkaiden sekä henkilökunnan nautittaviksi. 

  En aio tässä Elinan elämänkertaa kirjoittaa. Ehkä joskus hieman laajempi katsaus siihenkin syntyy. Laitan lopuksi vielä muutaman kuvan.

Äidin perhe 1926, Elinan, Emma, Pekka ja Rosmari. Kuopus Olli ei ole vielä ilmestynyt maailmaan

Elina ja enoni Olli v.1939

Äiti ennen kuin Erkki hänet nappasi...

...ja nappasihan se.