Eilen päästiin äiti-Elinan satavuotisia juhlistamaan. Onneksi. Hoitokodin toisessa 1. kerroksen siivessä on koronasulku päällä.
Hienosti sujui tilaisuus. Henkilökunta ehti muilta kiireiltään auttamaan meille osoitetun tilan kattamisessa. Kahvin keittivät tietysti myös.
Taina oli leiponut kakun ja pikkuleipiä. Perinteistä pitkopullaa oli myös tarjolla. Talokin oli muistanut äitiä, sillä iso täytekakku ilmestyi ekstrana pöytään. Kuvassa Tainan loihtima.
viimeinen juhannus kokolla. Tai toiseksi viimeinen. Silloin oli kokko vissiin läpimärkä, eikä Haneli meinannut saada sitä syttymään. Elina seurasi aikansa, tuumasi "vuosisadan huonoin kokko!"
Mutta eiliseen. Reilu tunti kahviteltiin, kuunneltiin välillä Tuomaksen haitarinsoittoa. Vanhoja valsseja, jos muunkin lajin kappaleita, Tuomas ansiokkaasti veteli. Välillä huomasin, että äidin mielessä kävi jotain tunnistamisen tapaista. Samoin Liisaa katsellessaan hänen ilmeensä muuttui selvästi kiinnostuneeksi.
Tosi mukavaa oli, että pienen puoleisesta suvusta oli noinkin moni päässyt tulemaan. Kaukaisin Sydneystä. Hattulasta, Espoosta, Anttolasta, Helsingistä, Hollolasta olivat lähempää saapuvat.
Lämminhenkinen tilaisuus siis onnistui. Itse juhlien päähenkilökin vaikutti tyytyväiseltä. Eräs hoitaja sanoi, että ei Elina yleensä jaksa noin kauaa olla tarkkaavaisena.
Me autoimme lopuksi henkilökuntaa siivoamaan juhlatilan. Loput tarjottavat jäivät tietysti muitten siiven asukkaiden sekä henkilökunnan nautittaviksi.
En aio tässä Elinan elämänkertaa kirjoittaa. Ehkä joskus hieman laajempi katsaus siihenkin syntyy. Laitan lopuksi vielä muutaman kuvan.
Äidin perhe 1926, Elinan, Emma, Pekka ja Rosmari. Kuopus Olli ei ole vielä ilmestynyt maailmaan
Elina ja enoni Olli v.1939
Äiti ennen kuin Erkki hänet nappasi...
...ja nappasihan se.
Kari ja Susanna ja Max kiittää ja kuittaa. Lämminhenkinen juhla ja harvinainen sellainen!
VastaaPoista