PUOLUKKAA, OMENAA, PERUNAA JA HYVÄÄ ILMAA

  Koska kertaus on opintojen äiti, toistan taas: syksyyn kääntyvän kesän aurinkoisen päivän voittaa ainoastaan syksyn aurinkoinen päivä, jonka tarkemmin ajateltuna voittaa lokakuun rasvatyyni pakkasaamu hiipuvan usvan takaa hiljalleen ilmestyvän auringon valossa. 

  Kesä vielä on, mutta ilmanala on selvästi syksyinen. Niin ovat puuhat myös. Loput perunasta nostin ylös. Melko mukavasti satoa määrällisesti tuli, mutta rupisia olivat siiklit. Ja joku hiton önkiäinen oli kaivellut reikiä aika moniin pottuihin. Pistän hellekesän piikkiin. Kyllä minä perunaa muutaman kerran kastelin, mutta en varmaan oikealla tavalla. Eli annoin vettä liian vähän kerrallaan. Oikea tapa on, että kerran viikossa ja kunnolla, mikä tarkoittaa, että tuntitolkulla.

  Aamulla tyhjensin huussin, talonmiehen normihommaa. Siinä ei kauaa nokka tohissut, joten jo ennen kahdeksaa usmuutettiin sienireissulla bongaamalleni puolukkapaikalle saareen erääseen. Alue ei ollut montaa aaria, mutta puolukat olivat kypsiä ja isoja. Tärkeintä tietysti, että olivat säästyneet muilta poimijoilta. Marjoja saatiin jonkin verran. Sinne jäi vielä kauemmaksi rannasta jonkin verran puolukkaa, mutta olivat vielä raakoja sekä kooltaan melko pieniä. 

Luultavasti seuraava puolukkareissu tehdään toiseen paikkaan... 

...tuumii tässä Peppe.

  Omenia ainoaan satoa tekevään puuhun, kymmeniä vuosia vanhaan perheomenapuuhun, tuli tänä vuonna ihan mukavasti. Nyt ne ovat alkaneet tippua. Niitä oli kerätty ämpäriin, ja Hilppa duunasi eilen omenahilloa. Saatiin täytettä kesäkeittiön jääkaappiin. 

 

  Tomaatteja on vielä jonkin verran kypsymässä. Kesäkurpitsa taitaa olla jo antinsa antanut. Kurkussa on vielä pieniä alkuja, saa nähdä, jaksavat enää kasvaa, kun varret alkavat olla lakastuneita. Porkkanaa on vielä maassa melko paljon. Kurpitsassa on pieniä alkuja. Miten lie aika piisaa niitten otettaviksi kasvamiseen? Salaattia on, mutta se alkaa olla kitkerää, joten kaupan antimiin joudutaan siltä osin turvautumaan. Persiljaa vielä kasvulavalta löytyy. Basilika on pöhöttynyt mahtavaksi. Hilppa kehui pian pestoa loihtivansa.

  Summa summarum: Hellekesän tuotto oli vaihtelevaa. Hernettä ja porkkanaa tuli enemmän kuin koskaan, kurkkua ihan mukavasti, tomaattia tyydyttävästi, kesäkurpitsaa huonosti (lajike oli eri kuin aiempina vuosina, kasvupaikka myös toinen), perunan kohtalo on jo selvitetty, pinaatti ei kummallakaan yrityskerralla menestynyt lainkaan. Paremmin olisi voinut satoa kertyä, mutta tyytyväisiä ollaan tähän. Syystä, että on pakko.

  Illalla laitetaan muikkuverkot järveen. Ehkä ahven/siikaverkot myös. Osaomavaraistalous tarvitsee lisää omavaraisuutta. Pitänee ip. käydä luotaamassa muikkusyvänteitä.

  Äsken lauloi Danny radiossa jotenkin näin: 

  toivon ettei sinusta 

  tule koskaan liian aikuinen

  Biisi on soinut tiuhaan aalloilla. Gooletin ja sain tietää, että laulu on tehty Dannyn lapsenlapselle. Äleydyin miettimään, kuinka liian aikuiseksi voi tulla? Vanhaksi voi tulla. Liian vanhaksi voi tulla, jos makaa satavuotiaana vihanneksena. Mutta liian aikuiseksi? Ehkä sellaiseksi voi tosiaan tulla. Tiukkapipoiseksi rautakangen nielleeksi yhteisönsä auktoriteetiksi. Sellaiseksi voi tulla, kun tarkemmin ajattelee, jo ennen kuin tulee edes aikuiseksi. Asiaahan Danny laulaa. Vaikka vettä vettä on virrannut East Virginian Kesäkadulla melkoisesti. 

  

  Täytyy lähteä ulos nauttimaan päivästä. Verkot, kohot, voi laittaa valmiiksi veneeseen. Dallailla pitkin poikin pihoja, sillä 10 000 askelta on vielä hieman vajaa.

VOKE, UKE, HILPPA JA MÄ, ELI JOHAN OLI MARKKINAT

  Erinomaisen hieno loppukesän päivä on kääntynyt illaksi. Nyt alkaa olla Peppen mieleisiä kelit. Ei ole liian kuumaa, aurinko paistelee mukavasti, ei ole hyttysiä, ei paarmoja. Hirvikärpäsiä on, muttei tässä saaressa. Paitsi joskus. "Lisää tätä", toivoo nimimerkki "SYYSPEPPE". 

  Aamusta kävin vesomassa rantapajukoita, työräällä vimmatusti vartta työntäviä haapoja, leppiä ja pihlajia. Vesurilla, eli kassaralla, hutkin pari tuntia. Käy aamujumpasta kummasti. 

  Sitten tein pienen lenkin lähimetsässä sienikorin kanssa. Tatteja jokunen, kanttarellejä pariksi kertaa, vaaleaorakasta niukasti, yksi mustatorvisieni. No, jos torvisieniä etsii, niin yhtä vähempää ei kannata kerätä. 

  Saunassa käytiin jo yhden maissa. Neljältä lähdettiin ajelemaan Anttolaan Elonkorjuumarkkinoille. Meillä oli treffit Voken ja Urkin kanssa puoli viiden maissa. He olivat tulossa mökiltä tarkoituksenaan jatkaa matkaa kotiinsa Mikkeliin. WhatsUppia lähetteli Voke, eli he olivat hieman myöhässä. Me ehdittiin tutustua markkinoiden antiin. Suoraan sanottuna siihen ei aikaa kauan kulunut. Muutama hassu myyntipiste. Leipää, kesäkurpitsaa, auringonkukkia, viiriäisen- ja hanhenmunia, kesähattuja, Ahvenanmaan erikoisuuksia, villasukkia. Olisin odottanut, että Elonkorjuumarkkinoilla olisi ollut hieman laajempi valikoima tarjolla; perunaa, kurkkua, porkkanaa, omenaa, ehkä metsämarjoja. Saahan sitä odottaa, mutta pitkäksi tulee aika odottavan. Näin olen kuullut sanottavan. 

  Voke ja Urkki tulivat ainoastaan akateemisen vartin verran myöhässä. Teimme heille lyhyen markkina-analyysin, johon Voke, että janottaa hitosti, ahvenissa oli liikaa suolaa. Eli Poijuun. 

  Otettiin oluet, paitsi rouvat jotkut erityiset lonkerot. Ei ollut Poijun terassikaan vielä turvoksissa, joten saatiin sopiva pöytä ihan aurikonpaisteiselta kulmalta. 

  Mukavasti kului liki kaksi tuntia rupatellessa. Jossain vaiheessa alkoi joku mies esittää kitaran ja huuliharpun kanssa musiikkia. Aivan hyvä soittolista hänellä oli: Cohenia, Dylania, Beatlesia soljui sopivasti taustalta korviin. Mutta me juteltiin. Kuulumisia, lastenlapsia unohtamatta. Niin rattoisaa oli, että haettiin toiset. Paitsi Urkki, joka oli autokuski. 

  Sovittiin myös, että ensi viikon lauantaina me menemme heidän mökilleen perinteeksi muodostuneeseen loppukesän tapaamiseen. Loppukesän tapaamiseksi se on vakiintunut, sillä heillä ja meillä on alku- ja keskikesästä kiireempää, ja lapset perheineen ovat myös loma-aikoinaan ilonamme. 

  Mukavaa tulee taas olemaan yksi iltapäivä ja alkuilta Voken ja Urkin kanssa aikaa viettää. Hilppa ja Voke ovat nuoruudenystäviä, ja hän on minullekin tietysti tuttu jo viidenkymmenen vuoden takaa. Urkin opin oikeastaan tuntemaan vasta muutama vuosi sitten. Heidän kanssaan on aina hyvinkin vaivatonta ja luontevaa aikaa viettää. Minua ainakin tökkii, jos puheenaiheet ovat hakemisessa. Tulee vaivaantunut olo. En ole nimittäin smalltalkihmisiä. En, vaikka sellaiseen osaan joskus pakosti ihminen joutuu. Vaan Moisalan pariskunna kanssa ei sellaiseta ole pelkoa. 

  Jossain vaiheessa huomasivat Moisalat, että muikut peräkontissa saattavat pian kypsyä itsekseen, joten poistuimme Poijusta. Me veneelle, he autolle. Jos olisimme siellä ihan oikeesti iltaa istuneet, olisin jossain vaiheessa (ehkä neljännen jälkeen), käynyt näyttämässä trubatuurille paitaani. Olisi saattanut yskän ymmärtää. Kuva by Urkki.

  Niistä markkinoista vielä. Kun tulimme satamaan, oli kello vähän yli neljä. Markkinat olivat juuri avautuneet. Vierasvenelaituri oli melko täynnä. Kun reilun kahden tunnin kulutta poistuimme, oli jäljellä vain muutama paatti. Luultavasti "Venetsialaisia" viettävät tulevat vasta myöhemmin. Ja luultavasti veneporukkaa ei runsaasti saavu, sillä juhlinta ja pimenevä ilta eivät ole paras yhdistelmä. Toteaa nimimerkki "KOKEMUSTA ON". Onneksi kokemukset ovat päättyneet suht onnellisesti. 

  Nyt ollaan hämärässä Saarelan pirtissä. Hilppa katselee The Voice of Finland: All Stars-lähetystä. Minä naputtelen pienen kohdevalon avustamana. Vielä vähän naputtelen. Nimittäin sen verran suunnitelmista, että huomenna nostan loput perunasta, sillä varret on niitetty. Maanantaina mennään puolukkaan. Tiistaista ei ole tietoa. Mutta kai silloinkin jotain tekemistä löytyy.

  Loppuun Voke ja Urkki, heidän luvallaan.

 

MIELIPIDE

  Käytiin tänään Lahden suunnalla. Aamulla seitsemän jälkeen lähtö, viiden maissa paluu. Hollolassa  poikettiin kotona katsomassa posti ja suihkussa, käytiin Tokmanilla, syötiin pieni pikapala. Lahdessa tavattiin Elina, Hilppa haki uudet lasit Specsaversilta. Matkalla dallaspullakahvit Mäntyharjussa Teboililla ent. Mäntymotellin kupeella. Mikkelissä Urpolan Lidlistä ruokaostokset. Siinä typistetty matkakertomus.

  Melko mukavaa säätä povataan tuleville päiville. Lauantaina mennään luultavasti kylille Sadonkorjuumarkkinoille. On siellä Poijun lopettajaisilotulituskin, ja "venetsialaiset". Ilmeisesti nuo "venetsialaiset" on mökkikauden lopettajaiset hienommin ilmaistuna. Koska meillä mökkikaudesta on vasta 2/3 takana, niin sellaisiin kekkereihin ei ole menemistä. Ilotulituksesta en tiijä. Se alkaa 21:30. Pimmeetä se alkaa siihen aikaan olla. Ei kyllä ole este. Kymmenen aikaan vielä näkee vesillä usmuuttaa, varsinkin jos ei ole umpipilvinen. Tarkoitan taivasta, en kuskia. Enemmän on kiinni halusta, ilotulituksen katselu. Voin 99 %:n varmuudella sanoa, että jää tuo 3-4 minuutin spektaakkeli taas näkemättä. 

  Eilen tuli kalenteriin, ennestään tyhjään, kaksi merkintää, tänään kolmas. Ensimmäinen siksi, että ensi viikon torstaina ajellaan Espooseen. Anna ja Joni tarvitsevat ip. lapsenvahtia, joten ilomielin sinne sörnäytetään. Yöksi mennään kotiin, perjantaina taas saareen. 

  Toinen on tapaaminen Voken ja Urkin mökillä ensi viikon perjantaina tai lauantaina. Ajankohta varmistuu ehkä jo lauantaina Sadonkorjuumarkkinoilla. Näin jatkuu jo vuonna 2019 alkanut perinne!

  Kolmas merkintä menee lauantaille 2. lokakuuta. Silloin pidetään Iirikselle yllätyssynttärit. Tyttö oli niitä itse toivonut, joten täytenä yllätyksenä ne eivät hänelle tule. Ajankohta kuitenkin saattaa olla yllätys: Kun Iiris klo. kolmentoista jälkeen tulee luisteluharkoista, saa hän vastaansa lukuisan juhlaväen asianmukaisesti tuunatussa kodissaan. 

  Kaloja tuntuu näissä vesissä olevan. Se ei ole mikään yllätys. Mutta ne tuntuvat myös liikkuvan ja käyvän pyydykseen. Ahventa ja siikaa tulee joka kerta, kun verkot veteen vaivautuu laittamaan. Seuraavaksi pitää kokeilla myös muikkujen halukkuutta joutua pannulle ja savupönttöön. 

  Kyllä tuore järvikala on mainiota ruokaa. Toivottavasti  tulo ei lopu. Pari, kolme kertaa viikossa kun aterian järvestä saa, niin se vain passaa.

  Tuossa olivat mukavat asiat. Vähemmän mukavia ovat ne mietteet, mitkä välillä päässä liikkuvat. Eilen pohdin, että maailma on muuttunut kummalliseksi. Tieteellisesti toteen näytetyn faktan syrjäyttää totuudeksi muuttunut mielipide, valhe sivuuttaa todellisten asiantuntijoiden lausunnot, erimieliset leimataan ties miksi, ihmiset jaetaan hyviin ja huonoihin, meihin ja heihin, arvokkaisiin ja arvottomiin. 

  Persujen puheenjohtajan Riikka Purran mielipiteen Afganistanista evakuoitavista saivat osaltaan mietteeni alkuun. Tänään saivat nuo ajatukset lisää pohjaa, kun uutisoitiin, että Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Juha Pylväs puhui "loisivista elitasosurfaajista". Eli Keskusta on kallistumassa persumaisuuden puolelle, kuten Kokoomuskin on monelta osaltaan tehnyt. Kokoomuksen talousopit ovat myöskin vähintään perseestä: "Köyhiltä pois, vielä köyhemmiltä vielä enemmän, sillä talous kuntoon saadaan!" Ei tässä maassa taida olla enää kuin kolme puoluetta, kenen puheet, mielipiteet ja toiminta ovat edes jotenkin inhimillisiä, nimittäin Vasemmistoliitto, Demarit ja Vihreät. No, ei tuo tietysti mikään uusi uutinen ole, minulle. Eikä uusi ajatus. Vanhaa vakiintunutta linjaa tämä myötäilee. Mutta ero muihin tuntuu vain kasvavan. 

  Koko Afganistanin tilanne on kaamea. Nyt on Isis sitten aloittanut omat pommituksensa Kabulin tienoilla. Ei mieli mettä keitä. 

  Ajatukset on ajatuksia, mielipiteet mielipiteitä. En minä mielipiteitäni totuutena tyrkytä. Ajatelkoon ajatteleva ihminen asiat kannaltaan. Mutta soisin ihmisarvon pysyvän loukkaamattomana kaikkien ajatuksissa. Teoissa ainakin, jos on pakko yön pimeydessä toisin ajatella.

  Tästä kohti loppukuvaa, joka on 70-vuotislahjaksi ystävältäni Markku K:lta saamani Henrik Tikkasen hiilipiirustus. Henrik oli Markun serkku, taisi olla pikkuserkku?, ja sitä kautta piirros on hänelle tullut. 

  Henrik Tikkanen oli suomenruotsalainen kirjailija ja taitelija. Hän oli varakkaasta kulttuuriperheestä. Henrik meni vapaaehtoisena poikasena sotaan,  mikä teki hänestä pasifistin. Niin ainakin Markku on minulle kertonut. Siksi Markku halusi antaa tuon piirroksen minulle. Pidän sitä kunnia-asiana, ja olen otettu. 

  Teos on signeerattu -47. Se on ilmeisesti keskeneräinen suunnitelma, joka ei googlettamisen perusteella koskaan ainakaan isoa julkisuutta saanut, mutta minulle se on tärkeä, lahjana ja sodan kauheuden muistuttajana.

SIEVISTYSTÄ JA SIENESTYSTÄ

  Epävakaisen sään hommat alkoivat eilen jo keväällä päätetyllä sievistyksellä. Pirtin ruokapöytä ja tuolit saivat uutta ilmettä. 

Minun osuuteni oli töiden valmistelu ja pöytälevyn maalaaminen, Hilppa hoiti hionnan ja muun maalaamisesta. En tiedä, kuinka hyvin kuvasta erottuu, että pöydän jalkojen pystyosa jätettiin alkuperäiseen väriin. 

  Uusi väri ei ole hatusta vetäisty. Pöytälevyn reuna oli tuota samaa. Tästä toisesta kuvasta ehkä näkee, että tuota väriä on myös mm. kaapissa, ja on sitä muuallakin näissä vanhoissa kalusteissa. 

  Maalaushomma oltiin tosiaan ja keväällä päätetty. Värin tarkka sävy ei tietysti ollut tiedossamme, mutta värikartan avulla onnistuimme valitsemaan koko lailla sellaisen kuin pitikin.

  Pöytä on nyt maalattu kahteen kertaan, tuolit kertaalleen. Koska huonekalumaali vaatii vuorokauden kuivumisen uudelleenmaalaukseen, 2-3 vuorokautta käyttöönottoon, on ruokailumme muutaman päivän mallia seisova pöytä keittiöstä. Seisaaltaan ei sentään ole pakko syödä.

  Aamulla jätin Hilpan hiomaan ja maalaamaan tuoleja. Lähdin sieneen. Aika tuulessa keikuttelin entisille mestoille. Enkä suotta. Kanttarellejä ei juurikaan ollut, mutta tatteja kyllä. Myös ilokseni rouskuja oli alkanut nousta sieni-ihmisten iloksi. 

 

  10 000 askelta tallailin kuusikoita, vähän sekametsääkin. Rouskuja oli paikka paikoin mukavasti, mutta aika harvassa kuitenkin.

  Herkkutatteja löytyi melko tavalla. Paljon oli jo överiksi menneitä, samaten pienikokoisia, mutta madon runtelemia. Kuva ei kerro totuutta, mutta valehtelematta suurimman sellaisen herkkutatin ikinä löysin. Siis sellaisen, missä oli kanta aivan puhdas, madoton. 

 

  Lajikirjoa tuli koriin ja muovikassiin noukittua: Pannulle suoraan tällättävista kanttarellejä, vaaleaorakkaita, paria eri herkkutattilajia, sekä männyn- ja kuusenpunikkitatteja. Punikeiden aloittamaa linjaa jatkaaksemme karvalaukkuryssiä, haaparouskuja, kangasrouskuja, ja voisieniä. Nämä ryöpättävien osastoon. 

 

  Kun kantamuksineni pääsin veneelle, suuntasin Anttolan Saleen. Kävin pikaisesti ostamassa leikkelettä, juustoa, ja karkeaa merisuolaa. Bonuksena löysi tiensä Marskin Arinaleipa sekä kuusi karjalanpiirakkaa hihnalle. Arvatkaa, oliko mukavaa, kun kassalla änkesi hirvikärpänen tukasta, tai ehkä parrasta, maskin alle vingertämään? Oikein arvasitte. Ei ollut, mukavaa. Onnistuin kuitenkin maksamaan ostokset kunnialla, mutta maski lähti huut helevettiin jo tuulikaapissa. 

  Sieniä oli niin paljon, että piti kottareilla tuoda rannasta.

 

  No ei sentään. Mutta kun oli vähän kauppaostoksia, eivät olisi kantamalla tulleet. Sienet on nyt putsattu, Hilppa on ryöpännyt rouskut

  Olemme niin onnellisessa tilanteessa, että suolasienikiintiö on täynnä. Hilppa antoi minulle ehdottoman kiellon rouskujen keräämiseen. Meillä on näet vielä viimekesäistä varantoa sen verran jäljellä, että vuosien saattossa stabiloitunut menekki tulee täytetyksi. Mitäs sitä suotta yli tarpeen haalimaan. Mutta menkää te, kanssadallaajat, ottamaan metsästä omanne. Rouskukausi on juuri aluillaan. 

  Illalla saunotaan. Lasketaan myös naapurin kanssa ahven/siikaverkot. Huomenna tuoretta kalaa sienien kera. Tai ainakin sieniä. 

VÄLIAIKAISET RATKAISUT

  Sunnuntain aamupäivän askareeksi otin klapien kärräyksen. Sain lopultakin väliaikaiseksi ratkaisuksi kyhäämäni puukatoksen tyhjäksi. Nyt pääsen sen purkamaan, sillä ei se näöllään ainakaan illauta.

 

  Sopivasti mahtuivat saunan liiteriin. Loppukauden ja ensi vuoden saunapuut ovat siellä odottamassa tulipesään pääsyä.

 

  Tuo puukatos on Peppen asteikolla keskipitkäkestoinen väliaikaisratkaisu; taitaa viides vuosi täyttyä juuri ennen kohta toteutettavaa kuolemantuomiota. 

  Lyhytkestoisista väliaikaisratkaisuista ei ole nyt esimerkkiä  näyttää, sillä ne ovat niin lyhytkestoisia, että saavat lopullisen muotonsa nopeasti. Sen sijaan näyte pitkäkestoisesta väliaikaisratkaisu löytyy:

   Keittiö me uusittiin v. 2003. Myös astianpesukone laitettiin emännän työtä helpottamaan. Apk:n ylälaidan ja työtason väliin jäi n. 5 sentin rako. Minä jostain tuluksistani löysin kuvassa näkyvän muovisäleikön. 

  Sanoin Hilpalle, että tää on väliaikainen ratkaisu. Hommataan siihen parempi. Ratkaisu on nyt ollut käytössä 18 vuotta. Ehkä on vielä hamaan pesukoneen juhlalliseen romutukseen asti. Ei tuo minun  pernaani saa kivistämään, eikä Hilppakaan ole asiaan puuttunut. Ainoa haitta väliaikaisessa ratkaisussa on, että se ei ole millään kiinni, ja menee herkästi vinoon, jopa tippuu lattialle, jos sitä sattuu hipaisemaan. Pitäisikö minun toivoa masiinan nopeaa luhistumista, vai alkaa suunnittelemaan lopullista ratkaisua? Tätä täytynee miettiä muutama vuosi. 

  Aamupäivä oli saaressa sateeton, kuten terävimmät ovat jo alkutekstistä päätelleet. Taitaa melko samanlaisena sää  jatkua iltaan saakka. Huominen näyttää olevan sateinen, tiistai poutainen, keskiviikkona taas sataa. Jos sieniä nousee kuin sieniä sateella, on talven tarve pian kerättävissä. Epäilen kuitenkin. Kun nyt edes jotakin löytyisi, kun tiistaina käyn muutamasta paikasta etsimässä.

  Eilen tein pikaisen tarkastusmatkan läheiseen saareen, yleensä taattuun sienipaikkaan. Lähes poikkeuksetta sieltä on saanut palata kori vähintään puolillaan. Näin, vaikka tiedän, että moni muukin siellä kuljeksii sienien suhteen pahat mielessä. Tällä kertaa oli tuloksena yksi kanttarelli ja neljä läpimatoista koivutattia. Lievänä kompensaationa bongasin niemekkeen, missä kasvaa puolukoita. Lähes kypsiä jo. Ja yllättävän isoja. Ei montaa aaria ole alue, missä niitä punertaa, mutta sen verran satoa on, että joskus viikon kuluttua käydään poimimassa pois. Mikäli joku muu ei ole ehtinyt ensin. 

  Luultavasti alkavalla viikolla käväistään Hollolassa ja Lahdessa. Yhtä luultavasti käväistään ihan vain päiväseltään. 

  Olen kehuskellut näissä blogeissani, että kalenterit meillä on tyhjinä. Näin on. Muutamasta loppukesän oletetusta jutusta on jo kaksi takana. Yksi perinteeksi muodostunut on vielä edessä. Päivä on auki, joten kalenteri on pysynyt blankkona. Tuleva tapaaminen on kuitenkin sellainen, että sen mielellään muistiin laittaa, kun päivä tarkentuu.

  Ei ihmeempiä yllä olevaan lisättäväksi mielessä ole. Taidan loppuun laittaa kuvan syyskesäisestä huussista pihlajan ja omenapuun katveessa. 

RAPORTTI

  Wikipedian mukaan raportti on objektiivisuuteen pyrkivä selonteko asiasta tai tapahtumasta. Raportin tarkoituksena on saattaa lukija tietoiseksi asiasta ja jättää kohteelle valta muodostaa siitä omat mielipiteensä. Uutisterminä raportti tarkoittaa asiatyylistä, faktapohjaista ja tiivistä selontekoa uutistapahtumasta. Joten "paskalehdistön" sivuilta, olkoot ne paperisia tai sähköisiä, ei löydy raportteja. Niiltä löytyy reportaaseja. Wikipedia kertoo, että raportti on eri asia kuin reportaasi, joka on toimittajan tekemä ja muodoltaan raporttia vapaampi ja voi sisältää laajemman kuvauksen aiheeseen liittyvistä taustoista. Reportaasi voi sisältää myös yksityiskohtaista tietoa, toimittajan henkilökohtaisia näkemyksiä tai arveluja sekä haastatteluja. Tästä määritelmästä voi jättää sanan "voi" pois. Ainakin kohdan henkilökohtaisia näkemyksiä tai arveluja kohdalla.

  Median tehtävistä löytyy tietoa sivustolta  https://peda.net/p/Frida%20L%C3B6nnqwist/yh/kotiteh%C3%A4%v%V3%A4t/vjvv/1mv

  1. Mitä eri tehtäviä medialla on ? 

  Median yhteiskunnallinen tehtävä on pitää vireillä keskustelua. Media on linkki päätöksentekijöiden ja kansalaisten välillä. Media valvoo vallankäyttäjiä ja tuo esiin epäkohtia ja väärinkäytöksiä. Medialla on paljon valtaa. Media on mielipidevaikuttaja. Vapaa media on olennainen osa demokratiaa.  

  2. Vapaa media on neljäs valtiomahti. Vapaa media valvoo vallanpitäjien toimintaa herättämällä keskustelua epämieluisistakin asioista. Medialla on vaikutusvaltaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Medialla on sananvapaus, mikä tukee demokratiaa. Medialla on lähdesuoja, jonka avulla saadaan tietoa arkaluontoisistakin asioista. Vapaalla medialla ei ole ennakkosensuuria. Sananvapautta rajoittaa kuitenkin yksityisyyden suoja. Kirjoituksilla ei saa loukata, kiihottaa kansaryhmää vastaan eikä loukata uskonrauhaa tai kunniaa.  

  3. Sosiaalisessa mediassa tieto kulkee ohi valtamedian, eikä sitä pystytä kontrolloimaan. Sosiaalinen media on demokratisoinut tietoa ja tehnyt siitä läpinäkyvää. Ongelmana on lähdekritiikki. Mikä on luotettavaa tietoa? Mihin tieto perustuu? Myös tietosuojassa on ongelmia. Poliitikot käyttävät sosiaalista mediaa tiedotuskanavanaan ja vaalimainontaan. Sosiaalisen median tiedon ongelmana on myös tiedon kaupallisuus. Markkinointia voi olla vaikea erottaa oikeasta uutisesta.

  Kauniisti sanottuna suurin ongelma sosiaalisessa mediassa on lähdekritiikki. Suoraan sanottuna se on tarkoituksellisesti jaettu valheellinen tieto, minkä oikeellisuutta suuri joukko ihmisistä ei edes halua tarkistaa. 

  Tämän alustuksen jälkeen aloita raporttini paikasta Avokkaansaari, Saarelan tila, 61.596944 pohjoista leveyttä, 27.784814 itäistä pituutta.

  Eilinen päivä oli tuulinen ja lähes sateeton. Yö oli tuulinen ja vähäsateinen. Aamu oli tuulinen ja sateinen. Aamupäivän aikana on tuuli hieman laantunut, sadetta tulee hetkittäin.

  Ulkohommat eivät siis ole agendalla, koska mitään kiireellistä ei niiden suhteen ole kesken. Sen verran puuhastelin, että kävin laittamassa saunan "naspsausta vailla"-kuntoon, ja puikkaroin ahvenverkot vappeelta. Se on katonallahommaa, sillä venevajaan mahtuu hyvin verot kuivamaan laittaa, ne vappeilla selvittämään.

  Päivällä ajellaan Mikkeliin. Täydennetään ruokavarantoja. Ja käydään hakemassa eräs laite vesitaloutemme tarpeisiin. Siitä raportoin myöhemmin. 

  Huomenna tulee tuttu pariskunta kylään. Jokakesäinen tapahtuma se on. Vuorokesinä heillä, nyt vuorostaan meillä. Sääolettaman mukaan ilma suosii vierailua. Luonaistuulta näyttäisi olevan 5 m/s. Ei ongelma reilun viiden kilometrin venematkan tekoon. 

  Perunanvarsi alkaa olla siinä kunnossa, että se pitää niittää pois. Tämä tarkoittaa sitä, että viikon, parin, kuluttua pitää pottu nostaa. Aika paljon sitä vielä on maassa. Pitää alkaa syömään pottulootaa, pottumuussia, voiperunoita ilman voita, grillattuja perunoita, savustettuja perunoita, ja keksiä lisää käyttöä siiklisadolle. Tuli juuri kirjoittaessani mieleen, että savustettuja pottuja tein kerran pari vuotta sitten. Reseptin laitoin ehkä talteen? Pitää etsiä. Jo vain, Goodle Keepistä löytyi:

  Voit savustaa perunat savustuspussissa uunissa tai grillissä tai savustimessa. Pese perunat ja laita kulhoon. Lisää öljy ja suola ja pyörittele sekaisin. Laita perunat savustuspussiin. Kypsennä 250-asteisessa uunissa tai kuumassa grillissä ensin 15 minuuttia. Laske lämpö 200 asteeseen ja kypsennä 30 minuuttia. Anna perunoiden vielä tekeytyä pussissa 15 minuuttia, ennen kuin avaat pussin. Jos kypsennät perunat savustimessa, kaada ne ensin alumiinivuokaan tai muulle savustimeen sopivalle alustalle ja savusta 30-40 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä. Yhdistä yrttiöljyn ainekset. Pyörittele savustetut perunat yrttiöljyssä. Tarjoa kalan tai vaikka grilliruoan lisäkkeenä.

  Hieman viitseliäisyyttä ja aikaa tuo vaatii. Herkullisia niistä tulee. Joten savupöntölle tulee lähipäivinä duunia.

  Täällä ollaan varmaan putkeen ensi viikko. Sitten käväistään Hollolassa, pikaisesti, tullaan jatkamaan elämää näillä latitudeilla. 

  Alkaa tulla se aika vuodesta, että täytyy topistautua, lähteä Piekälän puolelle sauvakävelemään. Ainakin sellaisina päivinä, kun ei ole jotain isompaa puuhailua saaressa. Kyllä ne 10 000 askelta täytyisi saada kasaan melko säännöllisesti. Viime syksynä, kun liian vähän tuli liikuttua, oli seurauksena hartioiden ja lonkkien kivistys. Ne vaivasivat, enemmän ja vähemmän, koko talvikauden, vaikka lääkäriltäkin apua hain, sellaista myös sain. Kivut loppuvat kuin pyyhkäisten, kun huhtikuun lopulla saareen päästiin, alkoi monimuotoinen ruumiillinen toiminta. 

  Lopetan raporttini sanoihin "Täällä Peppe Lehkonen, Saarelan tila".

  PS. Raportissa taitaa olla kuitenkin reportaasin tunnusmerkkejä. Mm. venevajan koon riittävyys ja savustettujen perunoiden maku ovat omia mielipiteitäni. Mediakriitisimmät voivat kyllä tulla venevajan mittaamaan. Voin pari kunnolla sotkeentunutta verkkoa antaa empiirisen tutkinnan avuksi. Voivat myös tehdä savupottuja tässä blogissa olevan ohjeen perusteella. Ne kriittiset. 

  PPS. En suin surminkaan halua jäkkikirjoituksessa väheksyä mediakriittisiä. Päinvastoin. Kumpahan vain kuuluu tyyliini kirjoittaa, tuollainen "viisastelu".

SUUNNITELMAT MUUTTUU

  Eilen ajattelin, että tämä päivä menee laiskotellen. Sateella kun ei viitsi edes kolmiloikkaa hypätä. Tai miksei, venevajassa. Pirtistä voisi tulla häätö. 

  Kun aamulla silmäni mä auki saan ja sääennusteen nään mä ihan lähelläin, niin mieli muuttuu. Isompi sade alkaa vasta illalla, oli sanoma. Joten päätin lähteä maalaamaan. Saunan kuistilla on oviseinä sateen suojassakin, joten aamukahvin jälkeen haalaria niskaan. Ensin valmistelevia töitä, mm. ikkunalasien teippausta, sillä pokat tulivat seinävärillä maalattaviksi. 

  Aika hitaasti homma eteni. Ovet ja ikkunat sitä tietysti hidastivat. Lähes neljä tuntia sain mokomaan kulumaan. 

  Mukavaa duunia maalaminen on. Aika kului rattoisasti Ryan Amans korvissa. Ensin miehen uusin Big Colours, perään Wednesday, siitä edelleen listaa jatkaen. Listaa, joka on epäkronologinen, eli uusimmasta vanhimpaan. Miksi? Sanokaa te, miä en tiijä. Vaikka itse sen puhelimeen latasin. Yleensä artistin soittolistan olen laittanut vanhimmasta uusimpaan.  

  Parahultaisesti sain tälle päivälle kuutioidun työn valmiiksi lounasaikaan mennessä. 

  Hilppa palkitsi uurastuksen korvasienimuhennoksella. Sehän ei juuri kaivettujen pottujen kera hassumpaa ollut. 

  Vielä maalausjuttuihin palaan. Kun Mualar-Peppe katseli alaviistosta työnsä jälkeä, tuli hänelle mieleen, että pitäisiköhän tuolle v. 1956 lakatulle katolle tehdä jotakin? 

 

  Ehkäpä. Ei sillä toki mitään hätää noinkaan ole, mutta kosmeettinen ongelma se saattaa olla. Riippuu katsojan silmälasien sävystä. 

  Toisenkin kosmeettisen ongelman huomasin tuossa selfiessä. Leuan alla näkyy Mualar-Peppellä jotain ruskeaa. "Maalia", arvelin, kipaisin peilin eteen katsomaan. Ei maalia. Ei yhtään mitään. Ei, vaikka kuinka tiirasin. Mistä lie kännykän kamera saanut tuon läiskän taiotuksi. 

  Siinä mielessä lähdin äsken blogia kirjoittamaan, että tähän juttuun sisältyy opetus: Älä koskaan pidä mitään suunnitelmia kiveen hakattuina, sillä niillä on taipumus, herkkä sellainen, muuttua. 

  Toinen opetus ilmeni juttua kirjoittaessa, kuvia siihen ladatessa: Älä koskaan usko siihen, mitä näet valokuvassa. Varsinkin uudemmassa sellaisissa, sillä manipulointi on helppoa. Ja osaavat ne kamerat itsekin vilunkia tehdä. Näköjään. 

  Siinä se oli. Kaksi opetusta sisältävä tekele. Lähden saunalle korjaamaan lattialta suojapahvit pois, siirtämään tavarat paikoilleen. Maalaus jatkuu muiden seinien kohdalla.... jaa, enpä sanokaan tuohon mitään, kts. 1. opetus.