PORTINVARTIJAT

  Aloitetaan loppukuvasta. Illan tunnelmia 11.9.2020 klo. noin 19. Kun aloittaa loppukuvasta, ei tarvitse lopussa pohtia, että minkähän laittaisi loppukuvaksi?

   Sitten asiaan. Aamulla käytiin Hurrissalon Salessa. Piti lähteä ostamaan jotakin viemistä kyläpaikkaan, ja Salessa on erään kukkakaupan tuotteita kaupan. Löytyi sieltä sopiva tuliainen. Ostettiin myös Tv-lehti ja jäätelöt. Jäätelöitten kanssa sujui ihan mallikkaasti; ne syötiin. Tv-lehden kera ei kulkenut yhtä mutkattomasti. Meni näet siten, että kun hilppa lähti kiikuttamaan kukkaa autolle, minä jäin, lehti kainalossa, roska-astian ääreen poistamaan papereita jäätelöiden ympäriltä. Sitten kävelin autolle. Löin kiinni Hilpan auki jättämän takakontin. Siinä rytäkässä lehti varmaan tippui kainalostani. Oltiin jo hyvän matkaa Maljantiellä, kun mieleeni pälkähti, että missähän se Tv-lehti on? Päättelin, että ei ainakaan mukana, ja että ei kyllä lähdetä etsimään. Joten ollaan ilman. 

  Kun palattiin saareen, huussitie sai portivartijat. Kolme kappaletta, kaksi pääportille, yhden takaportille. Janus oli roomalaisen mytologian alkujen, loppujen, muutoksen, sekä ovien ja porttien jumala. Siksi toivon portinvartijoiden suorittavan tehtävänsä Januksen valvovan silmän alla, sekä hänen armollisella johdatuksellaan. 

  Tästä päästäänkin ikuisuuskysymykseen: Jos Janus valvoo portinvartijoita, niin quis custodiet ipsos custodes? Tässä tapauksessa varmaan joko Ukko Ylijumala tai Juppiter.

  Kahdeksi usmuutettiin kyläpaikalle. Siellä turinoidessa ja kahvitellessa kului aika joutuisasti. Pieni sadekuurokin kulki ylitse. Yllätti meidät niin, että en ehtinyt veneelle pelastamaan kelluntatakkeja suojaan. Vähän ne pääsivät kostumaan, joten kotimatka tehtiin, kipparin luvalla, ilman kelluntavälineitä. Mutta ei me lakia rikottu; takit olivat helposti saatavilla, eikä olosuhde edellyttänyt niitten päälle pukemista. 

  Aika ahkeria toosantuijottajia me ollaan. Äsken katsottiin viimeinen jakso "Rauhantekijästä". Iso satsaus Yleltä; niin monessa maassa on sarjaa kuvattu, niin isoja ihmisjoukkoja on useissa kohtauksissa tarvittu. En tiedä mistä muut näyttelijät, paitsi suomalaiset ja yksi ruotsalainen, oltiin pyydystetty, mutta onnistuneita henkilöhahmoja oli saatu aikaan. Kuinka lähellä mahdollista todellisuutta aikaan hyvin sopiva tarina kulki, siitä voi olla montaa mieltä. Mielestäni kuitenkin ablodit ansaitseva kokonaisuus. Ja toinen kausi varmaankin tulossa, sillä rauhantekijän työ jäi pahasti kesken.

  Nyt Areenasta löytyy taas uutta: Tänään alkoi "Puhtaana käteen". Se on myös kokonaan katsottavissa. Ei me muuten sarjoja enää katsellakkaan. Jos ne eivät ole nähtävillä kokonaisuudessaan, odotellaan, kunnes ovat. Ei ole vanhalla päällä niin paljon muisteltavaa. Viikkokin on pitkä aika. Ja helposti sotkeutuu ukkoutuneet aivot, jos montaa sarjaa yht'aikaa seuraa. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, samaa vikaa on myös akottuneissa aivoissa. 

  Huomenna taas satelee, vielä pyhänäkin osan päivää. Sitten on luvassa poutasäätä. Kalastusta, puolukan poimimista, huilatessa muuta syyspuuhaa. Ja maanantaina viikottainen kauppareissu. Kai me Mikkeliin uskaltaudutaan? 

  No niin. Taitaa olla loppukuvan aika. Minkähän tähän laittaisi? Ai niin! Loppukuva tuli alussa! Pakko laittaa alkukuva. 

Vai ei tuu tomaattia? Ja tuosta on jo aika monta syöty tai tuotu sisään kypsymään, kun on terttu painavana maahan tippunut. 

SATEISEN PÄIVÄN SATU

  Vuonna 1865 Wilhelm Busch julkaisi kuvakertomuksen Max und Moritz. Siinä vintiöt tekivät kyläläisille seitsemän jekkua. Jekut olivat mm. syöttää Leena-muorin kanoille leivänpaloja, jotka oli sidottu narulla toisiinsa. Kanat kuolivat takertuessaan puun oksaan narusta. Ja laittaa opettaja herra Killin piippuun ruutia, joka räjähti, kun herra Killi alkoi poltella. Sitten kyläläisten kärsivällisyys loppui, heidät jauhettiin myllyssä.

  "Tuohan tänne!", myllär paiskaa

  tuuttiin kaksi poikaraiskaa.

  Ra-ta-ta-ta, kauhealla

  mylly jauhaa ratinalla.

  "Pojat, joit' ei saatu hyviks

  nyt on jauhettuina jyviks".  

  Muistan hämärästi, että minulle lapsena luettiin tuota kirjaa. En kuitenkaan muista, että minua oltaisi peloteltu vintiöiden kohtalolla, jos en ole kunnolla. Ei ainakaan oppi mennyt perille, jos sitä yritettiin istuttaa. Ei taida kulua kyseinen opus isosti perheiden lastenkamareissa nykyään? Sadut olivat ennen usein julmia ja pelottavia. Uskottiin varmaan, että kauhukuvien maalailu on opettavaista. Ajat muuttuvat, mutta luulen, että on olemassa porukkaa, joille Max ja Moritz on yhä valistava lastenkirja. 

  Sadusta reaaliaikaan. Yön on pieksänyt vettä. Nyt on hetkellinen paussi, mutta kohta läträä taas tarmolla. Illansuussa on povattu tuulen yltyvän näilläkin seuduilla yhdeksään sekuntimetriin. Se on aika paljon, ja puuskissa vielä enemmän. Siksi varauduin sähkökatkoksiin, laitoin leivinuuniin tulet. Ei sähkökatkoja koko kesänä ole ollutkaan, minkä nyt muutama hetkellinen pätkähdys. Joskus kuitenkin on virta ollut hukassa yli vuorokauden. Spedeä lainaten: "On pitänyt katsoa telkkaria kynttilän valossa." Ei täällä toki mitään hätää ole, vaikka pitkähkö katkos tulisi. Paitsi pakastin sulaa. Pari vuotta sitten, muistaakseni, jouduttiin lähtemään kylmälaukkujen kanssa kotiin ennen laskettua aikaa, kun sähköt pätkähti, eikä energiayhtiö osannut kertoa, kuinka kauan katkos kestää. Muutaman tunnin katkos on iisi juttu, kun on uunit millä lämmittää. Ja veneessä voi hätätapauksessa ladata nykyihmiselle elintärkeitä vempeleitä.

  Eilen oli poutaista. Vaikka taisin valottaa, että en gartengestaltung-hommia enää tee, niin tein kuitenkin. Jos sellaiseksi voi lukea kunnostuksen. Keskellä pihaa on 2,5 x 2,5 metrin laatoitettu alue, jossa pidetään kesäisin ulkopöytää ja puutarhakeinua, tarvittaessa tietysti tuoleja myös. Laatat on asennettu 1965, tai 1966. Minäkin olin niitä laittelemassa. 55 vuotta ne ovat siinä jököttäneet. Sammalta on oli kertynyt paljon, samoin multaa reunoille suunnilleen puoleen laataan, ja saumoista kasvoi voikukkaa, piharatamoa, sekä apilaa. Otin asiakseni puhdistaa alueen. Kolme kottikärrillistä roudasin tavaraa mäkeen. Tarkoitus oli pestä laatat painepesurilla, mutta ei, piruhitto, paine riittänyt! Rannasta on pitkä matka. Pumppu ei näemmä jaksa nostaa vettä riittällä forssilla. Olen kyllä joskus ylhäällä painepesuria käyttänyt, mutta silloin oli eri pumppu kaytössä. Se sanoi sopimuksen irti muutama vuosi sitten. Taisi olla hieman tehokkaampi kuin nykyinen, otaksun. Tyydyin siis tavallisella letkulla lirutteluun ja harjaamiseen. Ei kaikki sammal kunnolla irronnut, enkä teräs- ja hammasharjalla viitsinyt työtä viimeistellä. Antaahan talvehtia tuollaisena; parempi se on, kuin neljäänkymmeneen vuoteen!

    Tämä päivä kulunee kirjojen ja suoratoiston merkeissä. Ja illansuussa saunotaan. Huomenna mennään kylään iltapäiväkahveille. Menee sekin poutapäivä tärviölle. Vitsi, vitsi. Mukavaa on muutamista tavaksi tulleista vuotuisista tapaamisista pitää kiinni. Ei noita liikaa ole, kalenteriin mahtuisi jokunen lisääkin. Eli ei ole kalenteri siinä kunnossa kuin entisen työkaverin tili. Tuossa 2000-luvun alkupuolella hän sai pankilta kirjeen, missä kerrottiin, että tili ylitetty. Hän soitti tuohtuneena pankkiin, ja sanoi, että avataan uusi, jos entiselle ei mahdu! 

  Loppuun kuva humalasta. Ihan selvin päin otettuna.

PALUU 4-TUNTISEEN

  Minusta tuli pihamies. Ihan tuli mieleen ajat lähes 50 vuotta sitten Gartengestaltung Jakob Simos'in palveluksessa Weiblingenissa. Asentelin nimittäin betonilaattoja huussin polulle, roudasin vähän kiviä maisemoinniksi. 

Työ oli tehtävä portaittain, jotta lopputulos olisi sopiva. 

  

  Tässä kuvassa vasemmalla pilkottava kahvallinen on pöntön aukon sahauksen tuotos, joka on otettu käyttöön kusikanisterin montun kantena. Meillä ei tuhlata!

    Laattoja oli siinä mielessä sopivasti, että niitä riitti sekä polun alkuun, että loppuun. Harmillista oli se, että välille niitä ei riittänyt. Se johtuu siitä, että Huyndain takakonttiin ei kovin monta laattaa muitten tavaroiden lisäksi kerralla viitsi pakata. 

  Se, että laattaa on kahdenlaista, johtuu puolestaan siitä, että ensin olivat 400 X 400 harmaat ja sileät laatat tarjouksessa, sitten 300 X 300 kuviolaatat. Saapa nähdä, millaista tavaraa tulee puuttuvalle neljän metrin matkalle? 

  Aamulla seitsemältä hain lapion ja kärrit, yhdeltätoista lopetin. Sopiva neljän tunnin rupeama. Ilman taukoja tein, mutta itseni työllistävänä eläkeläisenä en ole työaikalainsäädännön piirissä. 

 Sää salli duunailun. Kohta alkaa kai lorottamaan? Huomennakin päitisi olla poutaa, ainakin osan päivästä. Pihahommilla jatkan, jos niin on. Mutta en gartengestaltung-hommilla. 

  Mikkelissä on nyt joku tartuntaketju bongattu. Lahdessahan sellainen ilmeni muutama päivä sitten. Täällä ollaan 22. päivään saakka, joten ehkä tilanne on rauhoittunut, kun immeisten ilmoille mennään. Tai on meidän kerran välillä kaupassa käytävä. Toivottavasti ei ole tupaten täynnä, kaupan käytävä.

  Eilen kiersin parin sadan metrin lenkin talon takamaastossa. Pariksi kertaa kanttarellejä keräsin. Saman verran oli jo överiksi menneitä reitin varrella. Puolukkaan mennään ehkä viikonloppuna, jos ei satele. 

  Lehtiä alkaa varista puista. Maltillisesti vielä, mutta jos tuulenpuuska osuu kohdalle, alkaa rapista. Yöt ovat vielä lämpimiä. Ilppi on toki päällä, mutta uuneja en vielä ole alkanut lämmittää. Se aika on kyllä pian esillä. 

  Netflixiltä ollaan parissa päivässä katseltu "Nuori Wallander" (6 jaksoa). Jatkoa seuraa mitä ilmeisemmmin. Aika konulta tuntuu, kun Nuori Wallander heiluu vuodessa 2019. Ja puhuu englantia. Loppua kohti sarja parani, mutta ei oikein vakuuttanut. Kun nuorista puhutaan, niin kyllä "Nuori Morse" ottaa niskalenkin ja selkävoiton. 

  Ylen "Rauhantekijää" ollaan aloitettu 1. jakson verran. Näkyy Areenssa jo kokonaan. Ei hassumpi, alun perusteella. 

  Rauhallista elämää täällä seuraavat pari viikkoa vieteään. Katsellaan syksyn tuloa. Eilen satoi ravakan kuuron. Sen lopuilla oli tämän näköistä ulkona... 

...ja tällaista sisällä.

Illemmalla näytti ovesta ulos astuessa tältä.

Miltä tänä iltana näyttää, näyttää aika.

ALUN LOPPUA

  En ole juuri yökirjoittelua harrastanut. Nyt kävi niin, että menin yhdeksän maissa petiin, en kuullut lainkaan, kun Hilppa tuli myöhemmin, mutta yhdeltätoista huomasin pöyriskeleväni unetonna. Hiippailin portaat ylös, avasin masiinan, ryhdyin hommiin.

  Ensin käväisin Ylen sivuilla. Onneksi pian lähdetään pois näiltä seuduilta: 

  6.9 klo 20.15

   Lahdessa löytynyt laaja koronaketju ravintolakäyntien jälkeen Päijät-Hämeessä on havaittu laaja koronaviruksen tartuntaketju. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän mukaan ainakin kuusi ihmistä on saanut viime viikonlopun jäljiltä koronatartunnan Lahdessa. Lisäksi yli sata ihmistä on asetettu tai asetetaan karanteenin ravintolakäyntien takia.  Kuntayhtymä kertoi perjantaina koronavirukseen sairastuneesta, joka oli tartuttavuusaikanaan käynyt viime viikonloppuna kahdessa lahtelaisravintolassa. Toisen ravintolan asiakkaista on tähän mennessä todettu kuusi tartunnan saanutta.

  Näitä tartuntaketjuja tuntuu putkahtavan esiin milloin missäkin. Malttia kehiin. Anna oli lauantaina ystävänsä 40-vuotisjuhlilla. Hänellä oli malttia. Yksi kaveriporukasta ilmoitti ennen kokoontumista, että hähellä on hieman flussainen olo, ja kysyi, haittaako se muita osallistujia. Viestiketjuun oli jo tullut sen tapaisia vastauksia, että ei haittaa, kun Anna viestitti, että hän ei sitten tule, koska ei ole viisasta, jos joku oireellinen osallistuu. Ja että ei se varmaan koronaa ole, mutta hän ei halua tieten tahtoen edes tavallista flunssaa saada vaivoikseen. Ja että jos ihmisjoukko saa tavallisen flunssan, niin se kuormittaa muutenkin ahtaalla olevaa testauskapasiteettia. Sitten Anna alkoi miettiä, että oliko hän nyt varsinainen tiukkapipo ja ilonpilaaja. Me muut sanomaan, että oikein teit. Pian alkoi juhlaporukalta tulla kannatusta Annan mielipiteeeseen. Flussaoireinen ystävä ilmoitti osallistuvansa juhlaan etänä. Sunnuntaina selvisi, että tämän oireellisen työkaverissa on todettu korona. Hän oli siis saanut tiedon altistumisesta ja käynyt heti testissä. Sitä ei vielä tiedetä, onko hänellä virus, mutta pahimmassa tapauksessa olisi saattanut käydä niin, että Anna ja kymmenkunta muuta juhlijaa olisivat altistuneet, vieneet mahdollisen viruksen kukin taholleen. Tarinan opetus: Pysykää poissa ihmisten ilmoilta, jos tuntuu vähänkin epätavalliselta. Ja testauttakaa itsenne. Samaa sanoisi Liisakin, jos osaisi puhua.

  Vielä tarkennuksksi yllä olevaan: Nuo 40-vuotijuhlat eivät siis olleet missään ravintolassa, vaan juhlakalun kotona. 

  Kun lukee koronatartujen määristä maailmalla, niin se panee mietteliääksi. Onko Jenkeissä tai Etelä-Amerikassa tai Intiassa menossa toinen aalto, vai huonosti hoidettu ensimmäinen aalto? Kuinka suuriksi kohoavat tartuntaluvut meillä Suomessa? Kyllä tätä epävarmuutta kestää toimivan rokotteen tuloon saakka. Meitä ei asia juuri haittaa. Oppiipahan jättämään turhat mutkat pois päivittäisiltä reiteiltä. Meinaan, kun on maalikylissä. Saaressa passaa mutkitella mielin määrin. 

  Eilen käytiin äitiä tapaamassa. Entisellään oli Elina, eli ei isoja muutoksia edelliseen käyntiin verraten. Ei juttua häneltä juuri tule, ja kuullun ymmärtänen tuottaa vaikeuksia. Mutta uskolliseti on hellehattu päässä, ja musta lasit silpaisee edelleen hanakasti päähänsä.

  Yökirjoittaminen on näköjään hyvä unilääke. Nyt alkaa luomi painaa. Taidan lähteä tavoittelmaan Nukku-Mattia. Aamulla on lähdettävä terhakkana ajelemaan kohti Etelä-Savoa.

  Loppuun vielä eräs joskus lukemani lausahdus, joka käy hyvin vaikkapa elinikäiseksi mietelauseeksi:

 Yrittäkää hyvät toverit ymmärtää, että emme ole perineet maapalloa esivanhemmiltamme, vaan se on meille lainassa lapsenlapsiltamme. 

PATTITILANNE

  Aamu alkoi kahvilla, sitten kevyellä lenkillä. Korvissa soi uunilämmin Soundwalk Collectiven ja Patti Smithin yhteinen albumi Peradam. Vaikka nimessä on Pera, ei ihan ensikuulemalta minulle aukea tämä mystinen matka Himalajan syvällisiä totuuksia sisältävän kiven, "Peradamin" luo. Nimessä on Pera. Se tuntui kotoisalta. Onkohan meikä-Pera yhtä vaikeaselkoinen? 

  Jos ei ollut helppo edellinen Soundwalk Collectiven ja Pattin yhteistyö, Mummer Love, niin vielä vaikeammaksi menee uutuus. Liekö siinä syy, että niukautin nilkkani? Astuin kivenmurikan päälle, ja kauan sitten vääntynyt oikea polvi, kai sen nivelsiteet, antoivat periksi. Linkuttaen palasin kotiin. Kokemuksieni mukaan monesti vihoitellut polvi tervehtyy parissa päivässä, jos sitä ei isommin rasita. Että sellainen pattitilanne: Pattipolvi ja Patti Smith. Mutta en anna periksi: polvi paranee ja Soundwalk Collectiven tuotantoa aioin ryhtyä "opiskelemaan".

  Perhe Tiilikainen saapui eilen Hollolaan. Iiris on ison tytön oloinen, Liisa istuu jo kummasti syöttötuolissa, opettelee kontimista. Pakilla menee kummasti, vaihde eteen on vielä hakusessa. Liisa on, kuten Joni sanoo, kuin ilmetty joviaali maalaisliittolainen Ypäjän kunnajohtaja 1960-luvun alkupuolelta...

...ja sekös Iiristä nauratti!

  Huomenna lähtevät Anna, Joni ja tytöt Lahteen Jonin veljen luo syömään, sieltä kotiin Espooseen. Me mennään äiti-Elinaa katsomaan. Kello 13 on sovittu aika. Sinnehän ei pääse kuin ennakkoon sopimalla. Kun eilen juttelin hoitajan kanssa, hän sanoi, että äiti tuntuu vain virkistyvän. Kuluu syövänkin paremmin kuin aiemmin. Ja liikkeelle pitää aina päästä. Surullista sinänsä, että pää on pois pelistä, vaikka kroppa on terhakkana. Saa nähdä, kuinka hän tällä kertaa suhtautuu maskinaamaisiin vierailijoihin. 

  Eilen ehdittiin käydä kaupoista oikeastaan kaikki puutteet ostamassa. Maanantaina poiketaan Mikkelin Lidlistä taas viikon muona. Varmaan pari viikkoa ainakin putkeen ollaan Mikkelin seuduille. Voi olla, että kun lokakuu koittaa, pakkasyöt pakottavat tyhjentämään vesijohdon, niin ollaan välillä enemmän kotona. Mukavuudenhaluisuus lisääntyy iän myötä, m.o.t. Kuitenkin marraskuun lopulle saaressa käydään. Pitäähän siikaa pyytää. Ja mujetta. No, nämä olivat spekulointeja. Jos siltä tuntuu, eivätkä yöt pakkasvoittoisiksi käänny, niin saatetaan olla päntiönä saaressa pitkällekin syksyyn. 

  Pitää kai lähteä ostamaan joku kunnon side polveen. Sitaisin siihen vanhan ideaalisiteen, mutta se pyrkii valumaan alas. 

  No niin, nyt on apteekissa käyty. Side tuntuu hyvältä, eikä ole liian tiukka. Kelpaa polven pojalta parata. Hilppa, Anna ja Iiris lähtivät ruokakauppaan, Liisa nukkuu parvekkeella, Joni vartio itkuhälytintä, ulkona alkoi ripottelemaan vettä, ja minä lopettelen kirjoittamista. Laitan vielä pari kollaasia lapsista... 

...ja tietysti tuplaselfien!

MATKAILU AVARTAA

  Eilen suoritettiin lähimatkailua. Usmuutettiin päivällä Voken ja Urkin kanssa venematka, kaunis sellainen. Isolla Busterilla sörnäytettiin Luonteria Ukonvirralle, sitä pitkin Siikavedelle, Pälpänsalmesta Enovedelle, jonkin matkaa kohti Siikakoskea, Uitonsalmen läpi Tervalahdelle. Syy matkaan oli, että siellä on Voken siskoilla mökit, aivan lähekkäin toisiaan. Hilpalle nämä siskokset ovat nuoruudestaan hyvinkin tuttuja, jollain lailla tuttuja minulle myös. 

  Ilma oli loppukesän ykkösluokkaa. Perillä meitä pidettiin hyvänä, ihan tuliasmaljojen kera. Ensin reilut pari tuntia toisessa paikassa, sitten saman verran toisessa. 

  Matkaa meidän rannasta perille on varmaan kolmekymmentä kilsaa. Reilustikin, en ole tarkistanut. En ollut koskaan Siikaveden perukoita pidemmällä veneellä liikkunut. Kyllä oli kaunis reitti. Ensin tuttuja väyliä halki karunkauniin Luonterin ja pitkin alkupäästään jylhien kallioiden reunustamaa Ukonvirtaa Siikavedelle. Sen loppupäästä meikäläiselle uutta reittiä Pälpänsalmen kautta Enovedelle monta kilometriä kapeaa väylää, sitten vasemmalle Siikakosken suuntaan. Loppumatkalla oli paljon eriskummallisia, jääkauden aikanaan tuomia siirtolohkareita, pistehtimässä esiin vedestä, tönöttämässä rantakallioilla. Siinä tuli pällisteltyä maisemia niin, että en edes yhtäkään kuvaa hoksannut napata. Jos meikäläinen, näillä seuduilla syntynyt, ja enemmän kuin paljon oleskellut, herkistyy maisemille, voin vain kuvitella, miltä ulkomaisesta, suurkaupungin ruuhkiin tottuneesta, tuntuisi sama matka taittaa. Ei ainakaan ruuhkaiselta; mennen tullen nähtiin yhteensä tasan yksi muu vene liikenteessä. 

  Oikein mukava reissu. Vähän jopa sovittiin ensi kesäksi kunnon illanistujaisia. Mikäs siinä, kyllä yksi ilta melko joutuisasti kuluu poristessa, ja juttua saattaa jäädä varastoonkin. 

  Huussi on loppusiivousta myöten valmis. Pihatyöt tekemättä, mutta käyttöönottotarkastus on tehty, ja rakennus on todettu valmiusasteeltaan lain kirjaimen täyttäväksi. Toki se on käytössä ollut jo pari päivää, ohi kirjanpidon. 

 Tänään maalasin toiseen kertaan nurkanpäät, vähän tein paikkamaalausta, laitoin päätyihin peltilistat, ruuvasin ruokin paikoilleen. Nätti se kuin mansikka. 

  Kun kotoa palataan, täytyy vähän huussin ympäristöä siistiä, laitella betonilaattoja kulkutieksi. Sitten onkin aika ryhtyä syystöihin, eli kasvimaiden kääntöön. Isoja eivät ole syystyöt. Melko rauhallista aikaa tulee syyskuu olemaan. Pitää varmaan ryhtyä käymään Piekälän puolella lenkillä. Alkaa hyötyliikunta saaressa olla vähäistä. Täytyy myös käydä kirjastosta pinkka luettavaa. Nyt ollaan tultu siihen aikaan vuodesta, että lukemiselle on aikaa, intoa myös. Kiivaimman kesän aikaan keskittyminen lukemiseen on hankalaa, sen olen viime vuosina huomannut. Meinaa Bebbe-Gubbe. Kuva kun on selfie, niin se on peilikuva. En itekkään meinaa tolkuta, että on se meijän huussi. Sen kuitenkin tolkkuan, että siinä oon minä. Vissiin, kun tulee joskus katottua peiliin. 

OMA SIIRTO

   Paskio, vanha palvelija, jäi eläkkeelle tänään klo. 7:30. Uusi huussi astui virkaan klo. 11:15. Silloin olivat näet pönttö ja kusikanisteri paikoillaan, tuuletusputki viety katon läpi, sekä paperiteline ruuvattu seinään. Voitiin katsoa virkasuhteen alkamisen edellytysten tulleen täytetyiksi. Siellä se huussi tönöttää, oven vuorilaudat ja nurkanpäät pitää vielä maalata. 

  Kuten kuvasta huomaatte, on minulla ihan säällisetkin telineet. Jotain kuittia tuli maalauksessa apuna olleesta virityksestä. Liian hätähinen olen aina hyvää tapaa noudattamaan. Onneksi ei ole mitään sattunut. 

  Hyvin sujui pönikän siirto. Toimenpide alkoi tyhjennysharjoituksella. Vanhasta muistista se meni joutuisasti. Sitten irroitin tuuletustorven, kusihinkin, kohta pöntön, kärräsin ne rantaa. Painepesurilla pesin kaikki kokonaisuuteen kuuluvat osat. Sitten alkoi eniten mieltäni vaivannut vaihe: reiän teko uuden huussin lattiaan. Pönttö ei ole tasapaksu, vaan kapenee pohjaa kohti, eikä se ole poikkileikkaukseltaan pöyreä eikä soikea. No, "kostit on monet", sano piika, ku kissalla pöytää pyyhki. Niitä sen enempää valottamatta onnistuin kalibroimaan mitat lattiaan, ajelin kuviosahalla reiän. Taisi olla onnea enemmän kuin ymmärrystä: kävi kerrasta, ja lähes vesisauma! "Kuka parempaa vaatii, on herkkuperse", oli ennen tapana raksalla sanoa!

  Lounaan jälkeen laittelin vesikatteen ja räystäslaudat, asensin ikkunan, ruuvailin liiketunnistimella varustetun ledvalon, jotain muutakin pientä nahusin. Kolmelta alkoi saunankaipuu ylittää sietokynnyksen, joten lopetin duunit. 

  Huomenna siis vähän maalausta ja peltilistat räystäille. Sitten koko komeus alkaa olla valmis. Paitsi pihatyöt. Ne tehdään aikanaan. 

  Huomenna on myös aikaa muuhunkin kuin huussin tekoon. Pitää nurmikko leikata. Verkot taidetaan naapurin kanssa illalla laskea. Eli paluu normaaliin on esillä. 

  Vanhalle pakiolle on muuten suunnittelilla eläkepäiviksi jotain virikkeellistä toimintaa. Luultavasti puutarhakärrin, harvoitten, muiden puutarhavälineiden säilytyspaikkana. Ei joudu yli viisikymppinen vielä kokonaan tuhottavaksi. 

  Perjantaina lähdetään Hollolaan. Tiilikaiset tulevat maisemiin, joten päästään livenä näkemään, kuinka Liisa on taas kehittynyt. Ja Iirikseltä kyselemään esikoulukokemuksista. Tyttö kuuluu kovasti tykkäävän, erikoisesti opettajastaan Orkideasta. Orkidea ja Iiris, miksei he toimeen tulisi? 

  Eilen ladattiin Koronavilkkusovellukset. Ei vielä ole altistuttu, vaikka myötään toisiimme törmäillään. Taitaa olla koronavapaa tontti. Uutissa juuri kerrottiin, että jo vuorokaudessa oli miljoonan latauksen tavoite täyttynyt. Mikäli olen ymmärtänyt, se on hyvä asia. Lisää vaan latauksia. Kaikki hyöty nykytekniikasta peliin!

  Oma siirto on siten loppuun käsitelty. Vielä kun vaihdetaan lämpöistuin, niin kaikki on kuin uutta. 12 vuotta vanha kompostikäymälä suorastaan hehkuu intoa päästyään perusteellisen pesun jälkeen esimmäistä kertaa uusiin puitteisiin. Jaksaa varmaan aika monta vuotta palvella, ennen kuin alkaa vaivojaan valittaa.