RÄKSÄLAUMA PAIKASSA 61.597567, 27.784693

  Linnunlaulu on melko finaalissa näin marraskuussa; aina uskollinen käpytikka heittää ilmoille terävän kommenttinsa harvakseltaan, korppi lentelee joka aamu päivän valjettua tarkistuskierroksensa kronkkuen käheästi. Aika säännöllinen, tuo korppi. Onkohan sillä vakiopostireitti (ks. GoT, kirj. huom.)? Se aamun valjettua kiertää saaren myötäpäivään, joka aamu. Saattaa lenkin uusia päivän mittaan, epäsäännöllisin välein.
  Mutta eilen saatiin vaihtelua lintuvalikoimaan. Iltapäivällä pölähti monikymmenpäinen rastaslauma rannan koivikkoon. Räksät pitivät melkoista meteliä, lentelivät puusta toiseen. Esitys kesti puolisen tuntia, sitten tienoo hiljeni. Mutta vielä illan pimetessä kuului kauempaa metsästä satunnaisia räksytyksiä. Olivatko ne muuttomatkalla, vai Suomeen kohtalaisen pihlajanmarjasadon persolla talvehtimaan jääneitä? En tiedä, mutta ensimmäinen kerta, kun kohdalleni tällaista sattui.
  Eli lintuja on, laulun korvienhivelyvyydestä voidaan olla montaa mieltä.

  Aamulla lähdin kevyessä lumisateessa nostamaan verkot. 

  Neljä siikaa, kilon säynävä, kaksi alle kiloista haukea. Hauet jatkavat elämäänsä. Vaikka toisen hampaaseen satutin etusormen, kun yritin irrottaa havasta sen suusta, niin, että hurmetta tuli ihan kunnolla, en kostanut haukipoloa kolauttamalla "papilla"niskaan, vaan laskin luikeron "vein väljään".

  

  Kun irrottelin kaloja verkosta, kaarsi korppi aamukierroksen, räksäparvi ilmestyi, tai ehkä intoutui, räksyttämään, vene, näytti olleen Buster R, usmuutti ohi Rupakon suuntaan. Olipa tapahtumia kerrakseen! Kun normaali päivärytmi marraskuussa on suunnilleen: lämmitetään leivinuuni, odotetaan, kun uuni lämpenee, odotetaan, kun uuni viilenee, sitten lämmitetään leivinuuni, etc., etc.
  Nuo rastaan tuntuvat jääneen pidemmäksi aikaa. Väliin pitävät konserttia puissa, osa salmen toisella puolella, väliin laskeutuvat maahan, lehahtavat pihlajoihin, ruokaa etsimään.

  Hilppa on päivätorkuilla, minä läppärin parissa. Iltapäivällä laitan kalat sähköiseen savupönttöön imemään itseensä murskattujen bourbon-viski-tynnyreiden aromia. Iltapalaksi on siis tiedossa savusäynästä. Monet eivät säynävää juuri noteeraa. Ehkä kala ei ole tuttu, tai joku ennakkoluulo kalvaa. Emme mekään sitä syö kuin savustettuna. Vähän, tai paljonkin, on lahnan kaltainen maultaan. Ennen vanhaan säynävää suolattiin. Punertavan lihansa ansiosta sitä kutsuttiin "köyhän miehen loheksi". Ukkini Aleksi, joka oli suolakala-addikti, oli aina innoissaan, kun sattui verkosta tai katiskasta säynävän saamaan. Kun olin lapsi, Aleksilla piti aina olla suolakalaa pöydässä. Oli se sitten haukea, lahnaa, säynästä tai muikkua. Lohikalaa ei siihen aikaan juuri saatu; ei tullut pyydyksistä, eikä ostettu, ei edes jouluksi. Jouluna oli lipeäkalaa, silakkarullia ja silliä. Minä en suolakalaan tuolloin innostunut. Eikä, toden sanoakseni, suolahauki, -lahna, tai -säynävä sytytä vieläkään. Lohi. ja ennen kaikkea siika, graavina kyllä vie kielen mennessään.
  Johtuneeko suolakalasta, mutta Ukki Aleksi oli oikea tervaskanto. 80-vuotislahjaksi hän sai uudet sukset, kasiviitosena hän vaihtoi perämoottoria isompaa ja sanoi, ettei enää ikinä osta silmäkooltaan 80-millistä pienempiä riimuverkkoja. No, ukin korjasi 88-vuotiaan uusiutunut eturauhassyöpä. R.I.P.

Alla Aleksi Heli-hevosineen.

  Taidan lopetella, lähteä kuulostelemaan rastaiden tilannetta. Saunavedet saatan myös kantaa valmiiksi huomista varten. Huomenna siis saunotaan, keskiviikkona aamusta kevein mielin, puhtain ruumiin, lähdetään kohti Hollolaa.

TARINA SÄHKÖSAVUSTUKSESTA

  Koska jotkut vääräleuat ovat lohkaisseet, että Päätalo kykeni kirjoittamaan kokonaisen luvun paskareissustaan, on kai minulla oikeus kirjoittaa blogi ensimmäisestä sähkösavustuksestani?

  Aloitan kuitekin, johdantona, kauempaa. Olin jo kauan miettinyt sähköisen savustuspöntön hankkimista. Syy moiseen piilee siinä, että reilut 30 vuotta palvelut haponkestävästä teräsputkesta tehty perinteinen häkäpönttö vaatii kylmillä ilmoilla, etenkin talvipakkasella, melkoisen määrän klapeja ja aikaa.
  Kun sitten viime viikolla äkkäsin Motonetin kanta-asiakas-tarjouksena Gillilinja-merkkisen 1250 W:n kahdella ritilällä varustetun värkin hintaa 59 €, olin jo melkein matkalla Renkomäkeen. Eli kävin sen lunastamassa. Tarjoukseen sisältyi kilon laatikko savustuspurua, mutta siitä tuonnempana.
  Vanhan savupöntön iän muistan tarkalleen. Olin 1986 rivitalotyömaalla Hämeenlinnassa, ja siellä tein Pesos-Heikin valmistamaan savustimeen kannen filmivanerista ja ritilät jostain teräsverkosta. Kansi palvelee yhä, ritilät ovat menneet sinne, minne aikansa eläneet savustusritilät menevät.

  Ennen kuin päästään asiaan, täytyy tuoda julki, että aamun tihkusateessa nostamissani verkoissa oli kaksi siikaa ja yksi pois nakattava hauenpuikkari. Eli kasasin savustimen, poltin ohjeen mukaan rasvat tunnin "tyhjäkäytöllä".
  Valmistauduin vielä tapahtumaan konsultoimalla Hanelin kanssa. Hänellä on näet kokemusta moisesta laitteesta. Sain hyviä neuvoja, kullanarvoisia vinkkejä, mm. kypsennyksen kestosta, purujen määrästä, etc.

  Päiväkahvin jälkeen ryhdyin hommaan. Savustimen ohjekirjassa varoiteltiin senkin sata kertaa käyttämästä laitetta lähellä seinää, tavaroita, mitään, ja kiellettiin ehdottomasti laittamasta sitä puu-, tai muovialustalle. Niinpä niin; Haneli kehotti kylmällä ilmalla ja jos ulkona tuulessa savustaa, laittamaan pahvilaatikon pöntön päälle suojaksi! Haneli ei tunnetusti ole kovinkaan vastaanottavainen ohjekirjojen varoituksille! Minä en aikonut noin radikaaleihin toimenpiteisiin ryhtyä. Päätin suoritaa haikuutuksen venevajassa. Ja ohjeita noudattaakseni palamattoman alustan päällä. Hetekasta on moneksi: Melkoinen osa suuresta ikäluokasta on saanut alkunsa hetekan narinan säestyksellä. Nykyään se on monen matonpesualustana. Soraseulana on heteka korvaamaton. Ja sopii oivallisesti sähkösavustimen sijaksi.

  "Siis siiat ritilälle, purut alustalle", rallattelin, avasin laatikon......"Hetkinen, mitäs nää purut oikein on? Aika rouheeta tavaraa, ei ainakaan leppää!" 

  Aloin sihtailemaan laatikon kylkeä.

  "No piru hitto! Murskattua aidon bourbon-viskin tynnyriä! Jack Danielsin! 

  En ollut ostaessani, en sen jälkeenkään, luonut silmäystä, suonut ajatusta, mokomalle purulle. Öyheitä savustukseen vaan. Uskokoon, ken haluaa, että viskitynnyrin jäteitä ne ovat. Mutta vanhaa tammea, ainakin päällisin puolin arvioituna. Meinasin jo lähteä leppää vuoleskelemaan, ajattelin kuitenkin, että kun on uuden edessä muutenkin, niin menköön. Whiskey Barrel-hengessä.

    Pönttö pistorasiaan. Puolen tunnin odotus. Menin vajasta ulos. Taivas oli melko dramaattisen näköinen.

  Kusaisin halkopinon taakse, källäilin rannalla. Käväisin katsomassa haikutusprosessin etenemistä. Ei ollut paljon nähtävää. Hieman suvua tihkui kannan alalaidasta. Kokeilin pöntön jalkoja. Alapäistään vain hieman lämpöiset. Se niistä varoituksista. Vaikka ei vara venettä kaada, sanotaan.

  Meni taas pihalle. Aurinko pullahti hetkeksi pilviverhon takaa. Heti näytti mualima toisenlaiselta.

  Katsoin puhelimesta aikaa; puolituntia alkoi olla täynnä. Hipsin vajaan. Yhä tunjusi lievää savua kannen alaosassa olevasta reiästä. Ajattelin:

  "Olkoon varmuuden vuoksi viis minsaa ekstraa, kun on ensimmäinen kerta".

  35 minuutin kohdalla tempaisin töpselin rasiasta. Annoin kymmenkunta minuuttia vielä "vetäytyä". Etteivät hienot viskitynnyripurut leimahtaisi liekkeihin happea saadessaan.

  Kypsänoloisia olivat kalat, kohtuudella väriä pinnassa.

  Nyt ne popsittu, siika henkilöön. Juuri hippeimmilleen kypsiä olivat. Savun maku oli melko mieto, mutta aika leppeä. Vaikkei leppää ollutkaan. Eli voin tuon pussillisen rauhassa käyttää loppuun. Sen jälkeen kyllä siirryn taas leppään. Perusteluna se, että en ole vanhojen bourbon-viskitynnyreiden suhteen omavarainen.

  Aamulla pitää savustimen likaantuneet osat pestä, kun saunan padassa on vielä lämmintä vettä. Ensikokemuksen nojalla voi sanoa, että säällinen tarvike, tosiaan ainakin kylmillä ilmoilla. Mutta kyllä tapahtumasta puuttuu perinteisen pöntön tunnelma. Ja jää todistamatta se totuus, että tuulipa mistä suunnasta tahansa, istuipa millä laidalla hyvänsä, aina saa avotulesta savut silmille.

MARRASKUU JA KEEKKI

  Marraskuu. Yksi kaikkien aikojen parhaista kotimaisista pop/rock-biiseistä. Meillä kaipuun kaljakori kilisi Avokkaaseen. Nyt täällä ollaan. Yhdentoista kantissa oli jo tulet uunissa.

  Soutuvene oli sen näköinen, että ainakin kuukausi reissussa ollaan. Aina on viemistä, en ymmärrä.

  Eipä ollut auton autoa Potinlahdessa. Kettusten pikkuvene näkyy vielä olevan oikein päin, kone perässä. Muita tuskin enää ennen kevättalvea näille mökeille tulee. Jolleivat sitten Hannilat. 

  Joku voisi sanoa maisemia lohduttomiksi. Ei minusta. Syksy on syksyä, aikaa valmistautua kestämään talvi. Pian vallitsee lumi ja jää, toivottavasti. Sitten puhkeaa jälkeen uusi kevät. 

  Neljä verkkoa käytiin ennen hämärää laskemassa. Ehkä joku verj'piä eksyy niiden silmiin. Savusiika maistuisi kyllä. Tai vaikka graavi -sellainen. Jos sattuu koliaampi tulemaan.
 
  Nyt alkaa taivaallinen valo himmetä. +21 näyttää tuvan lämpömittari +2 ulkoinen havainnoitsija. Sisällä kuuluu ilpin hurinaa, jos menee ulos, ei kuulu mitään. Vaikka mitäs se muille kuuluu, jos jotain kuuluu, tai ei kuulu. Suotta tuosta kirjoitin. Ei ole sen vertaa kuullun ymärtämistä. Siksikö kirjoitan? . . . . . . Eihän tuosta ota tolkkua, edes minä itse!

  Huomenna nostetaan verkot, jos ei ole kalaa, lasketaan ne uudestaan. Käydään saunassa. Syödään, kahveja juodaan. Luetaan, tallenteita katsotaan. Ei mitään hektistä, mökkielämä marraskuussa.
  Tallenteista vielä. Ilokseni ElisaViihde ilmoitti, pari viikkoa sitten, että nyt voi myös HBO Nordic'ia katsella Chromecast'in kautta. Eli ei tarvitse kyhjöttää tabletin edessä. "The Handmaid's Tale" on HBO:lta meneillään. Kolme jaksoa katsottu. Aika ankeaa kuvaa tulevaisuudesta tarjotaan. Ihan katsottava sarja.

  Sitten maalaisnäkökulmaa Suomen nykytilaan: 

  Tempora aspera vivimus, amice bone. Cheek lopettaa. Jos siitä vielä jotenkin toipuu, niin entäs jos Saara Aalto ei voitakkaan Euroviisuja? Pitkä tie on takaisin mielenrauhaan. Monella.

  No jaa, suuttukoon ken tahtoo, mutta minusta Cheek'in lopettaminen on lahja Suomen musiikille. Cheek'in musiikilla kun on saman verran yhtäläisyyttä rap'in kanssa, kuin minulla persujen. Tulkitkoon jokainen tavallaan. 

  Saara Aalto on varmasti taitava laulaja, ansiokas esiintyjä. Minun mieltymykseni musiikin saralla kohdistuu kuitenkin hieman erilaiseen musiikkiin, erilaisiin artisteihin.
  Euroviisuista en viitsi mitään sanoa. Etteivät katoa viimeisetkin kaverit. Tai eivät ne viimeiset vähästä katoa. Ainakaa Euroviisujen vuoksi. Eikä Keekin. 

 Lopuksi näkökulmasta jakokulmaan:

  Jakokulmahan on se paperille piirretty kulmaviiva, minkä avulla meitä opetettiin tekemään jakolaskuja.

   Mutta asiaan. Kun minä tällään jakokulmaan jaettavaksi tilini oletetun saldon toukokuussa 2018 vähennettynä oletetulla verannan uusimiseen minun osaltani uppoavalla summalla, sekä jakajaksi tulevan kesän kuukaudet, jää viivan alle, eli osamääräksi, melko vähäpätöinen summa. Miinusmerkkinen, itseasiassa. Se tarkoittaa sitä, että niukan eläkkeen turvin on kesä vietettävä. Mutta vietetään sitä iloisesti verannalla istuksien, tarjouskahvia litkien, vanhan päivämäärän eineksiä oman maan vihannesten kera syöden. Kuulostaa ihan asialliselta matematiikalta. Mutta ei mennä vielä niin pitkälle. Jätetään ensin loppusyksy, talvi ja kevät taiten taaksemme. 

MUISTAMISEN SIETÄMÄTÖN RASKAUS

  Siivouspäivä. Tänään. Seitsemän jälkeen aloitimme. Minä imuroinnin, Hilppa vessojen puunauksen. Työ eteni rutinoidusti; imuroinnin jälkeen meikä pölyjä pyyhkimään, Hilppa lattioita moppaamaan. Eli vessojen ja keittiön lattiat ja raput, tässä lyhemmän kaavan tapahtumassa. 

  Tämä kaikki oli tehty hieman ennen puoli yhdeksää. Jäljellä oli enää minun osuuteeni kuuluva pesuhuoneen siistiminen, perään itseni suihkuttelu. Heitin vaatteet likakoriin, aloin laskea vettä ämpäriin. Kas, sieltähän vain lirisi pikku noro. 

  "Pe***le!". älähdin. Sehän on se saa***an vesikatko!"

  "No niinpä tietysti!", totesi Hilppa. "Onneksi ehdittiin melkein siivota".

  Ei muuta, kuin penkomaan kalsarit ja verkkari korista.

  Postilaatikkomme oli jo viime viikolla laitettu ilmoitus vesikatkosta ti. 14.11.2017 klo. 8-10. Ja A4-kokoinen lappu oli näkyvällä paikalla kirjahyllyssä. Mutta saahan se olla vaikka kuinka näkyvillä, jos ei katso! Ja mitä kauemmin muistutus jossain lojuu, sitä harvemmin sen huomaa. 

   Työhön tuli siis pakollinen, laillinen ja ymmärrettävä tauko. Tauko ei tosin ollut pikä. Jo ennen yhdeksää soi ovikello, putkihenkilö pyysi kokeilemaan, riittääkö paine. Riitti, kun paineen testaajana oli paineeton ihminen. Olivat laskeneet verkoston paineen kuudesta barista neljään. Minun puolestani saisivat laskea Hollolan kuntakeskukuksen baaritkit kuudesta neljään. Tai ei niitä taida kuutta ollakkaan. Toisaalta: ei baarien lukumäärää pidä laskea. Tärkeitä kohtaamispaikkoja monelle. Puhuin vain pehmoisia oman käyttöasteeni perusteella.

  Kun siivousprojekti oli onnellisesti saatu läpivietyä, lähdettiin influenssarokotukseen. Hilppa terveysasemalle eilen soitti, ja kertoivat, että hänkin saa ilmaisen rokotteen, koska on usein tekemisissä yhden kolmivuotiaan, sekä kahden ikälopun, minun ja Elinan, kanssa. Hyvä niin. Toki roketteen olisi voinut ostaakin, mutta se edellyttää reseptiä. Eli homman mutkistumista. Hilppa on joka vuosi roketteen saanut työterveyden kautta, joten aikoo käytäntöä jatkaa. Minulle tuikkaus on toinen. Ja voisin sen väliinkin jättää. Mutta nyt on otettu! Edellytti vajaan vartin istumista terveysaseman käytävällä. 

  Isänpäivä oli ja meni. Iiris soitti (tai äitinsä, tietysti) aamulla videopuhelun. Yleensä tyttö ei tuollaisessa kontaktissa puhu mitään, ujostelee. Mutta nyt hän toivotti "Hyvää Peppeä!" Yksi mieleenjäämmistä osakseni tulleista muistamisista!

  Aijan-mummon autolla ajettiin Helsinkiin. Juhlaa sekin; sain röhöttää takapenkilla ihan repona. Whiteladyn buffee oli runsas ja maukas. Hotkin kevyesti punaisen lihan vuosikiintiön verran härkää. Vähän omatunto soimaa, mutta menköön kerran vuodessa. Eikä tarvinnut kaivaa kuvetta, ei minun, ei Jonin. 

  Jäätiin vielä pariksi tunniksi Iiristä kaitsemaan. Anna ja Joni menivät Tennispalatsiin Escape Roomiin. Käyttämään Annan Jonille viime jouluksi ostamat liput. Ennen kuin vanhenevat. Liput. Eivät Anna Joni ihan vielä vanhene. Tai vanheneehan ne, mutta eivät vanhoiksi muutu. Ihan heti.

  Olivat ketaleet reitin selvittäneet. Saattaa minulta jäädä kokematta, tuollainen viihdyke. Tai mistäs sen tietää? Jos vaikka tästä nuorrun? 

  Iiris toimi, vanhempiensa yrittäessä selviytyä esteistä, tarjoilijana. Tässä hän kaataa minulle jälkiruokakahvia.

  Oli jo ehtinyt syödä aterian. Koska Iiriksen minulle tuoman menu'n kannessa luki "Viluinen pingviini", tilasin "viluisen pingviinin". Ja, kas kummaa, pingviinin tarjoilija minulle myös toimitti, pehmopingviinin, sanoen:

  "Tässä herran pingdiini!"

  Leikkeihin ei kolmivuotias tarvitse kummoisia apuvälineitä. Tarjoilun jälkeen hänestä tuli äiti. Hilppa oli isosisko, Aija hämähäkki, ja minä pikkuveli. Tuo hämähäkkijuttu jäi minulta vähän epäselväksi, kun samalla katselin tabletilta Suomen ja Kanadan välistä lätkämatsia.

  Naapurin herra, herra K., oli pyynnöstäni laskenut lipun, kun ennen iltayhdeksää kotiin ehdittiin. Mainio juttu, ei meille isille pidä ylenmäärin liputtaa.

  Nyt lopetan. Lähden laskemaan tunteja torstaiaamuiseen Anttolareissun starttiin. Ai niin, hyvä, kun sanoitte: viestitän ilpin pöhisemään. Mukavaa mennä lämpimään pirttiin.

HUOMIOITA, EI TUOMIOITA

  Perjantaiaamuna YLEn aamu-tv kertoi Googlen "Google Lunar X Prize"-kilpailusta. Se on yksityisille yrityksille suunnattu kilpailu, missä ensimmäisenä kuuhun laskeutuva saa 20 miljoonan dollarin palkinnon. Lisäehtona on, että mönkijän pitää kulkea vähintään 500 metriä.
  Uutisessa haastateltiin kilpailuun osallistuvan intialaisen TEAMINDUS-yrityksen edustajaa. Hän kertoi yrityksen tehneen 40 koelaukaisua. Niistä yksi oli epäonnistunut.
  "Jokainen voi tuosta päätellä mahdollisuutemme todennäköisyyden", kertoi haastateltava.
  "Sanoisin että onnistumisprosentti on 99", jatkoi hän.
  Minä sanoisin, että mikäli TEAMINDUSin tekninen toteutus tai operatiivinen johto on haastateltavan matikkapään varassa, jäänee kuu unelmaksi. Enkä ainoastaan sanoisi. Minä suorastaan sanon.

  Tänä aamuna kiinnitti huomiotani teksti-tv:n otsikko: "Skotlannin saaresta löytyneet luut kertovat 1500-luvun säälimättömästä joukkomurhasta".
  Menin YLEn sivulle, klikkasin jutun auki.  Skottlannin länsirannikon Sisä-Herbiideillä sijaitsevalta pieneltä Eigg'in saarelta on löytynyt luolasta nuoren pojan tai tytön luita, jotka saattavat kuulua 1570-luvulla tapahtuneeseen klaanisodan joukkomurhaan, missä surmattiin ainakin 200, jopa 400, ihmistä.
  "Raakaa peliä, silloinkin", ajattelin. "Mutta mikä ihmeen Eigg'in saari?"
  Eiku googlettamaan. Eigg on yksi Small Isles-saarista Sisä-Herbideillä. Pinta-ala n. 30 km2. Hiljalleen kasvava asukasluku on juuri ylittänyt sadan. Muilla saarilla väki vähenee tasaisesti. Erikoiseksi saaren tekee se, että siellä ei ole yksityista maaomistusta. Pitkään jatkuneiden omistajuuskiistojen jälkeen saaren osti 1997 Isle of Eigg Heritage Trust. Säätiön takana ovat paikalliset asukkaat ja Scottish Wildlife Trust. Saarella tuotetaan oma energia tuulen auringon avulla. Päätoimialat ovat matkailu, maatalous ja luovat alat.
  Paratiisisaari meikäläisen makuun! Pitää laittaa epätodennäköisen lomamatkan kohdelistan kärkipaikoille. Toiseksi, Uuden Seelannin jälkeen. Todennäköisen lomamatkan kohdelista ammottaa vielä tyhjyyttään.

  Sateennuhjuista aamupäivää tässä vietellään. Lenkillä yllätti rännänsekainen sadekuuro. Yllätti sikäli, että sadetutkan ennustus ei sellaista povannut. No, vähän kasteli, mutta vatteet kuivaa, samoin nahka.
  Muutamana aamuna olen lenkeilläni kuunnellut Van Morrison'ia. Varmaankin yli vuoden tauon jälkeen. Kyllä herran soolouran alkupään albumit kuulostavat hyviltä. Tai siis ovat hyviä.  Ihan kaikkia minulta ei löydy, mutta "Astral Weeks", "Moondance", "Tupelo Honey", "Saint Dominic's Preview", "Hard Nose of Highway", "Veedon Fleece", "A Period of Transition" ja "Wavelenght" tällä rupeamalla kuunneltu, mielihyvää tuntien. Matka Van'in maailmassa jatkuu huomenna. Jollei ilmojen haltija aseta rajoituksia.
  Muuten, löytyykö joltakulta Them'in levyjä digidaalisessa muodossa? Jos, niin antaakapa kuulua itsestänne. Tehdään joku diili. Vaihtokauppaan, korvaukseen, tai vain ystävällisyyteen perustuva diili.

  Game of Thrones on nyt katsottu. Kahdeksatta kautta odotellaan. Tarkoitus on korkata HBO:lta "The Handmaid's Tale". Lähitulevaisuuteen sijoittuva dystooppinen sarja perustuu Margareth Atwoodin teokseen. Siitä on 1. kausi katsottavissa.
  Joulukuussa alkaa HBO:lla "Knightwall", keskiajalle sijoittuva, temppeliherrain ritarikunnasta kertova sarja. Tulee laittettavaksi työn alle.

  Joutessani aloin leikkimään kuvien kanssa. Alla muutama käsitelty otos Luonterin maisemista. Eli leppoisaa lauantaita.

VIIKKO ETENEE

  Eilen oli ikkunapäivä. Nimittäin ikkunanpesupäivä. Kun hommaan intoonnuin, pesin huushollin kaikki lasit; varsinaiset ikkunat, parvekelasit ja ikkunaovien lasit, ulkoa, sisältä, väleistä. Itse asiassa vain parveke- ja alapihaovessa on neljä pintaa; ikkunat ovat lämpölaseja, joten niissä on vain putsattavana sisä-, ja ulkopuoli. Nyt ne on sitten pesty. Näkee, mitä maailmalla tapahtuu. 

  Tänään käytiin katsomassa Tuntematon sotilas. Liekö minulla ollut joitain ennakkoluuloja, tai ties mitä ajatuksia. Ne pomppasivat päälaelleen, jo aivan alusta alkaen. Teos ylitti odotukset. Se oli oikeesti hyvä. Aika paljon tietysti sodan räiskettä, mutta sotaelokuvastahan on kyse. Muutamat asemasodan aikaa kuvaavat kohtaukset olivat herkullisia. Ja tietysti koko Eero Ahon loistavasti läpi viemä Rokan rooli. Eittämättä olen valmis allekirjoittamaan lukemieni arvostelujen viestin: tämä on Rokan elokuva.
  Summa summarum: Hyvä tekninen toteutus, vähintään yhtä hyvät näyttelijäsuoritukset, sekä Linnan sanoma, mitäs muuta tuosta tarvitsee kertoa. Kolme tuntia hurahti joutuisasti. Ei edes rakko vihoitellut.

  Olen seuraillut TV1:stä ohjelmaa "Sadan vuoden talo". Kyllähän vanhana mestarina tiedän, millaista rakentaminen on, millaisia hankaluuksia saattaa tulla eteen, miten aikatauluilla saa pyyhkiä takalistoaan, miten toimitusten ja työn laatu on jotain muuta, kuin on sovittu, kuinka budjetin saa kertoa piillä. Talon rakennuttaja (ja sarjan tuottaja, mikäli olen ymmärtänyt), on aivan ummikko rakennusasioissa. Ja hänen työmaalle "vastaavaksi timpuriksi" palkkaamansa Dale, kuuskymppinen Nortin suurkuluttaja poninhäntäpää, ei ainakaan neljän jakson aikana, eli harjakaisiin mennessä, ole juuri muuta tehnyt, kuin vittuillut suunnittelijoille, muuttanut piirustuksia, ehdollistanut lähes joka ainoan ratkaisun, valittanut sekä materiaalien että työn laadusta. Ai niin, muurasihan hän kaverinsa kanssa sokkeliharkot. Kerta kaikkiaan herkullinen persoona, tuo Dale!
  Hauska seurata, kuinka vähintäänkin omaperäiseksi suunniteltu talo valmistuu. Eiköhän se valmistu. Kun, Dalen sanassa, noudatetaan "euroridektiivejä".

  Nyt on pari "vapaapäivää" edessä. Sunnutaiksi on käynyt kutsu Helsinkiin. Ihan isänpäivälounaalle. Anna on varannut pöydän Ravintola "Whiteladysta". Kun isänpäiväbuffeen listaa silmäilen, käy ajatuksissa, että ravitsemusliikkeestä ei tarvitse lähteä pois maha kurnien. Vai mitä mieltä olette:

ALKURUOKAPÖYTÄ  

Mätiä,smetanaa, 

punasipulia G L  

Sinappisilliä G L  

Etikkasilakkaa G L  

Suolakurkkua, hunajaa G L  

Höyrytettyä lohta ja  sitruunavinaigretteä G L  

Graavisiikaa  G L  

Keitettyä kananmunaa  G L 

 Kanacaesarsalaatti (G) L  

Yrttivihersalaatti G L  

Sienisalaatti G L  

                                   Basilikamarinoitua helmimozzarellaa VL                                        

Oliivia, fetaa, tomaattisalsaa G VL  

Paahtopaistia ja wasabijogurttia G L  

                                                Kalkkunanfilettä ja paholaisenhilloa G L                                                       Porotartar G L               

Talon leipää L, tapenadea ja voita G L  

 PÄÄRUOAT  

Ylikypsää naudan rintaa ja punaviinikastiketta G L  

Broilerinfilettä ja hunaja-currykastiketta G L  

Nieriää ja chili-katkarapukastiketta G L  

Grillattua hallomia ja viikunabalsamicoa G L  

Paahdettuja juureksia G L  

Keitettyjä perunoita G L  

Porkkanaröstiä G L     

JÄLKIRUOKAPÖYTÄ  

Mansikkatäytekakku  L (saatavana myös gluteenittomana)  

Juustoja ja hedelmiä G VL  

Kaneliässät G L  

Kahvi/tee ja konvehti    

LAPSILLE OMA NOUTOPÖYTÄ  

pikkunakkeja, 

lihapyöryköitä,  

merilohta, 

kermakastiketta ja perunamuhennosta,  

vihannesdippi, 

vaahtokarkkeja, 

lakuja ja  piparkakkuja  

  Vaikuttaa, että maanataina on aamullenkki enemmän kuin paikallaan. 

  Meininki on sellainen, että torstaina lähdetään saareen. Viikoksi, suunnilleen. Kuuntelemaan hiljaisuutta, katselemaan harmautta. Saattaa olla vuoden viimeinen reissu. Vaan eipä suoveta vielä venettä lepikkoon, jätetään takaportti. Tiijä, vaikka itsenäisyyspäivän jälkeen vielä kerran käväistäisiin. 

  Eduskunnassa tivataan Siplilältä selvennyksiä Persujen jakautumiseen liittyen. Ja valtiosihteerin matkustamista peräkontissa pois. Trump sopii kauppoja Kiinassa. Suomi voitti Venäjän EHT-turnauksessa. Minä lähden lukemaan Stefan Ahnhemin kirjaa "Miinus kahdeksantoista astetta".

Loppuun kuva marraskuun 1. päivältä 2009.

TAPOJA SAAVUTTAA MASENNUS

  Jos elämä alkaa tuntua mukavalta, näyttää valoisalta, maistua hunajalta, tuoksua Chanel vitoselta, löytyy ongelmaan lukuisia parannuskeinoja. Kehitin empiirisen tutkimuksen avulla tehokkaan kolmivaiheisen menetelmän.

  VAIHE I:
  Katsele/kuuntele/surffaa päivän uutiset.

  -jos tämä ei riitä

  VAIHE II:
  Kuuntele uutisten jälkeen Dylanin "Masters of War" ja sen jälkeen lue Intiaanipäällikkö Seattlen vastaus Yhdysvaltain presidentille vuonna 1854, kun hän "Washingtonin Suuri Valkoinen Päällikkö" teki tarjouksen intiaaneille ostaakseen heidän maansa ja lupasi antaa heille reservaatin sen sijaan.

  -jos tämäkään ei riitä

  VAIHE III
  Tapetoi yksi huone Donald Trumpin profiilikuvilla, varusta se kohdevaloilla, vetäydy sinne tunniksi.

  -tämä auttaa suurinta osaa Homo sapiens (viisas ihminen) populaation yksilöistä. Homo erectus on asia sinänsä. Jos keino ei kuitenkaan toimi, on kyseessä lievää vakavampi optimismikohtaus. On syytä ottaa yhteyttä terveysasemaan, tulevaisuudessa ehkä valinnan vapauden suomiin tahoihin.

  Omalla kohdallani toimii pääsääntöisesti VAIHE I. Eipä eilenkään muuta tarvittu! Varsinkin, kun tuli vielä katsottua MOT! Jos maailmassa on edes ripaus oikeudenmuksisuutta jäljellä, niin.........

  Aamulla heräsin aivan valoisalla mielellä. Nollakeli, kirkas taivas, laskeva kuu taivaalla. Mukavaa oli sauvakävellä. Vaikka paikoin oli asfaltin pinta päässyt huurtumaan liukkaaksi.
  Edes ensimmäiset uutiset eivät saaneet mieltäni mustumaan. Jos olo jatkuu samanlaisena, pitänee ottaa seuraava vaihe käyttöön.

  No, ei tietysti kannata ottaa ihan täydestä, kirjoituksiani. Vaikka leikitön totuus on, että useimpina päivinä uutiset ovat sen kaltaisia, että köyttä rasvamaan alkaa tehdä mieli. Vaan ei auta, pitää sinnitellä. Kun ei juurikaan voi vaikuttaa. Eikä edes, häpeä tunnustaa, kovin paljon, ainakaan riittävästi, tee asioita paremman maailman saavuttamiseksi. Eli juuri, kuten Einsteinin Alpertti sanoi: "Maailma on vaarallinen paikka, ei vain niiden vuoksi jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä, eivätkä tee mitään."

  Torstain mennään Kino Iirikseen katsomaan uusi Tuntematon, klo. 10:00 näytökseen. Koettelemus sinänsä. Eturauhasvaivaiselle. Kolmen tunnin istunto. Samalla reissulla käydään Elinalle viikonlopun eväät.

  Tulevan sunnuntaina on isänpäivä. Ajatuksena on lähteä käymään Helsingissä. Mennään Tiilikaisten kanssa syömään. Reissu pitää tehdä klo. 8:00 ja 15:49 välisenä aikana. Miksikö? Tietysti siksi, että meille iski kuun alusta taloyhtiön liputusvelvollisuus. Ja Sisäministeriön ohjeiden mukaan lippu pitää nostaa klo. 8:00 ja laskea auringon laskiessa, kuitenkin viimeistään klo. 21:00. Poikkeuksina juhannuksen ja Itsenäisyyspäivän liputukset.
  Nyt lippu pysyy meillä ainakin kolme kuukautta. Vaikka kierto on 1 kuukausi, olen aina pitänyt sitä useamman. Varsinkin nyt, koska sydäntalvi sopii meille mainiosti; olemme pääsääntöisesti maisemissa.
  Iiris muuten halusi soittaa sunnuntai-iltan videopuhelun meille. Oli tullut mummaa ja Peppe-pappaa ikävä! Mainio pakkaus.

 Lumi suli pois Hollolasta. Niinpä lähden tässä kohtaa pihalle; riipimään pois etupihan kuihtuneet Iirikset, haravoimaan takapihalle omenapuun pudottamat lehdet.

  PS. Intiaanipäällikö Seattlen puhe löytyy seuraavasta linkistä:

  https://kaksplus.fi/threads/intiaanipaeaellikkoe-seattlen-kirje-suurelle-valkoiselle-paeaellikoelle.1142737/.

  Jos joku ei ole aiemmin lukenut, kannattaa käväistä katsomassa. Ja kannattaa, vaikka olisikin tuttu. Kertauksen vuoksi.

PPS. "Masters of War" löytyy vaikkapa täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=zJEjYY4TTjM