VÄLIURHEILIJAN PENKKIPÄIVÄ

  Uusi suomalainen sanonta: "Menetetty kulta on isompi asia, kuin voitettu pronssi."  Ja uusi hollollolais-anttolainen: "Paras kaatukoon." Se penkkiurheilijoita armahtavaa välipäivää viettävistä kisoista.

  "Moonlight" voitti sitten parhaan elokuvan Oskun, käsittääkseni pienten sekoilujen maustamana. En asioita tunne, tiedä, mutta olikohan sekin, siis "Moonlightin" voitto, tölväisy Ttumpin suuntaan. Oli Mr. President saanut gaalassa muutenkin aikamoista ryöpytystä. Eli valistunut arvaus: Jos Hilarysta olisi tullut pressa, niin "La La Land" olisi voittanut. Jos näin on, niin ensimmäinen, luultavasti myös viimeinen, hyvä asia Trumpin valinassa.

  Uutisrintamalla puhuttavat Kiemungin kiemurat ja Fox-kanavan ruotsalainen "turvallisuuserikoisruotsiasiantuntija" Nils Bild. Hän on tittelinsä arvoinen. On onnistunut turvallisesti pysymään erikoisen tuntemattomana, aina Ruotsia myöten.
  Trump, kuten tapanaan on, on kunnostautunut eväämällä joidenkin lehtimiesten osallistumisen Valkoisen talon lehdistötilaisuuteen, ja ilmoittamalla osallistumattomuudestaan saman talon järjestämille lehdistöillallisille. No, kyllä kai miehellä ruokaa riittää ilman noita illallisiakin. Mutta jostakin tuo kertoo. Tuntuu siltä, että maailman vapain maa haluaa tietyillä osin rajoittaa lehdistönvapautta, tietyillä antaa sitä entistä enemmän. Keskimäärin kaikki kunnossa, vai?

  Iiris-tyttönen tuli äitinsä kanssa lauantaina viikoksi kyläilemään. Armottomasti kohti maisterin papereita kiiruhtava Joni tulee vasta ensi viikonlopuksi. Aikovat Anna ja Iiris muutamana päivänä kisoihinkin mennä. Jonin serkkuja Australiasta on Lahdessa, heidän kanssaan menevät, torstaina mukana myös Hanelin ja Tainan tytöt. Minä tyydyn sohvan pohjalta seuraamaan. Eiköpä huomenna Kristalle ja jollain matkalla sisuuntunelle Iivolle metallia kaulaan vielä ripusteta. Ja naisten viestijoukkueelle.

  Iiris on kyllä mainio pakkaus. Edellisellä käynnillä lupasin ostaa hänelle pehmeän pallon, kun sellaista kyseli. Kun laauantaina tulivat, kysäisin: "Mitä se Peppe-Pappa lupasi hankkia?"
  "Pallon", vastasi tyttö heti. Niinpä, olin ostanut jopa kaksi, pienen, ja vielä pienemmän. Kun tänä aamuna Hilppa ja Iiris palloja toisilleen vierittelivät, menivät ne molemmat lopulta sohvan alle. Iiris huutamaan: "Peppe, tule pelastamaan!" Minä paikalle kepin kanssa tenhottaen: "Pelastuspartio Bianca pelastaa pallot!" Tästä innostunut Iiris kiljumaan: "Pelastuspartio pien ankka pelastaa!"

Kuvassa Iiris apulaisemäntänä eilisiltana.

  Sprintin loppukolarin Iiris missasi päiväunien päällekkäisyyden vuoksi. Yhdistetyn joukkuekisan hiihto tuli osittain seurattua.

  Kävin aamulla Nesteen TI-hallissa pesemässä Tiilikaisten auton. Huomenna se menee Järviselle määräaikaishuoltoon. Kuten muistatte ja tiedätte, auto kannattaa käyttää määräaikaishuollossa, ettei tule odottamattomia vääräaikaishuoltoja. 

  Kun tuolta pesureissulta palasin, oli naisväki lähdössä ulos. Siskonmakkarasopan olivat jo ehtineet valmistaa. Eli kohta syödään välipäiväsoppaa.  

  Ensimmäisen kappaleen lopuksi kirjoitin, että "se kisoista". Niihin olen näköjään vielä muutaman kerran viitannut. Nyt en enää viittaa, en twiittaa, enkä vähään aikaan piittaa. Vaan tällään vielä lopuksi ahkeran keittiöapulaisen kuvan. Hän oli kuulema ollut osaltaan mukana siskonmakkarakeiton valmistusprosessissa. "Mitä useampi kokki, sen huonompi soppa", sanotaan. Luulen kuitenkin, että meidän keittomme on välttänyt kokkipaljouden asettaman karikon.

TERVEEN PAPERIT?

  Vuoden ensimmäinen mökkireissu takana. Hollolaan oli tärähtänyt sillä aikaa talvi, lunta oli enemmän kuin Anttolassa. Tiijä, vaikka lumikenkäilemään pääsisi?
  Eilen siis palattiin, kisakaupungin naapuriin asetuttiin. Talviset ovat ainakin kelit. Tänään paisteli aurinko aika lailla, iltapäivästä lievästi lunta riputteli muutaman asteen pakkaskelissä.
  Kisahuuma ei ole vielä iskenyt, on ollut muuta; aamupäivällä kaksi aikaa putkeen Salpakankaan Terveysasemalla. Ensin kymmeltä lääkärillä, perään, varttia myöhemmin, suuhygienistin piinapenkki.
  Olin puolitoista viikkoa sitten käynyt labrassa verikokeissa, tuloksena tulokset 21:stä kokeesta. Siis melko tuloksellinen labrakäynti. Lääkärisedän kanssa käytiin läpi nämä tuloksekkaan käynnin tulokset. Lukuunottamatta kokonaiskoleterolia olivat tulokset viitearvojen rajoissa. Vaikka kokonaiskolesteroli oli hieman vuodessa kohonnut, ei lääkäri katsonut aiheelliseksi lääkitystä määrätä, koska huonon sekä hyvän kolesterolin arvot olivat ihan jees, ja niiden suhde kohdillaan, mikäli tulin oikein ymmärtäneeksi. Eläinrasvoja kehotti hän välttämään, samalla kun uusi tarvitsemani lääkkeen reseptin vuodeksi eteenpäin.
  Eturauhaskoekin antoi minun kannaltani oivallisen tuloksen, sokerit, munuaiset, maksat, mitä kaikkea niitä nyt olikaan, sallituissa puitteissa. Joten ei tullut vielä komennusta korkealaitaiseen. Jos joku nuoremmista ei viittausta ymmärrä, selvennettäköön, että, ainakin ennen muinoin, saattoi eläinlääkäri sairasta lehmää tai hevosta katsomassa käytyään todeta, että ainoa oikea ratkaisu on korkealaitainen, eli kuljetus teurastamoon.
  Suuhygienistillä vietin epämielyttävän puolituntisen. Aina sitä hammaskiveä pakkaa syntymään, vaikka kuinka säännöllisesti harjan kanssa heiluu, hammastikkua uutterasti käyttää. Vaikka en enää tupakoi, voipi olla joskus liiallisuuksiin karkaileva kahvijuonti osaltaan edesauttamassa hammaskiven kasvumahdollisuuksia. Tämä on tosin ikioma päätelmäni, en tullut asiaa rva. hygienistiltä kysyneeksi, vaikka olin aikonut. Kai tuolilta pääsyn helpotus karkoitti kaikki järkevät ajatukset kaalistani. Kiittää kuitenkin ovella muistin. Vaikka, suoraan sanottuna olisi tehnyt mieli kirota. Mutta ei kaikki voi aina olla mukavaa.
  Toisekseen, tuosta tupakoinnista: eihän minulla tarkemmin ajateltuna ole mitään sen tueksi, että tupakointi aiheuttaa hammaskiveä. Kuvitelmia kuvitelmien perrään, sano.

  Kolesterolista vielä. Hilpan kanssa syömme koko lailla samalla tavalla. Itse asiassa ennen eläköitymistään rouva söi arkisin ravintolalounaan, minä useimmiten jonkin itse kyhäämäni salaatin. Joten minä söin jopa terveellisemmin. Kuitenkin Hilpan kokonaiskolesteroli on huomattavasti omaani alhaisempi. Tulimme lopputulemaan, että se johtuu geeneistä. Sitten Hilppa, asiasta kiinostuttuaan, tovin goolailtuaan, heitti uuden hypoteesin. On nimittäin niin, että suodattamaton kahvi lisää kolesterolia. Ja espressoa olen jo kauan hörppinyt tasaiseen tahtiin; vähintään yksi tupla-sellainen iltaisin, monasti toinen tupla kaupungilla käydessäni. Myös pressopannulla olen kotona itselleni päiväkahvit aika ajoin valmistanut. Porokahvia en sentään ole hörppinyt, kuin joskus kesäisin Hanelin kanssa nuotalla.
  Olkoon tuo kahvin vaikutus todellinen tai ei, en aio iltaespressosta luopua. Päivisin en enää TRIOssa käy koleterooriarvojani huonontamassa. Kaikesta nautinnosta ei ole hyväksi luopua. Jos korkealaitaisen tulo tuosta iltakahvista aikaistuu, olkoon niin. Sitä paitsi: mistä tuonkin Hilpan netistä löytämän artikkelin todenperäisyyden tietää. Ei lääkäritaholta minulta ole koskaan, ainakaan kolesterolin yhteydessä, udeltu kahvitottumuiksistani. Joten kaikki maailman kahvijuojat, liittykää aamu-, väli-, päivä-, väli-, ja iltakahvijoukkoon.

  Huomenna tulevat Anna ja Iiris. Viikko totutusta mukavalla tavalla erottuvaa elämää edessä. Kai kisojakin tulee tv:sta seurattua. Minähän jopa katsoin eilen sprnttifinaalit. Välierät jäivät tärkeän kulttuuriohjelman, Emmerdalen, vuoksi näkemättä.

  Joten hyvää kisaviikkoa kaikille, kuinka sen sitten vietättekin. Me vietämme, kuten vietämme. Ja seuraavalla viikolla luultavasti taas noihin allaoleviin maisemiin. Kuten laiturista huomaatte, on vesi Saimaassa melko matalalla. Saisi keväällä lähteä roimasti nousemaan.

UUTISIA SAARINÄKÖKULMASTA

  Kokolailla viisi vuorokautta ollaan täällä vietetty. Kontaktit muihin ihmisiin, puhelinta ja somea lukuunottamatta, ovat olleet niukkoja; pari ohiajavaa kelkkamiestä (voi ne olla naisiakin), yksi pilkkihenkilö kauempana ulapalla, yksi katiskan kokija Luonterin eteläpäässä, ja yksi ohihiihtäjä koiran kanssa. Ohihiihtäjä on ainoa, jonka kanssa tuli muutama sana vaihdettua. Ei kuitenkaan olla mökkihöperöiksi tultu. Muusta höperyydestä saa lukija olla omaa mieltään.
  Hyvin on aika kulunut. Huomenna ap. startataan kohti Hollolaa. Tarkoituksena on kisaviikon jälkeen taas tulla muutamaksi päiväksi saareen.

  Viime yö oli reissun kylmin, -12 näytti mittari aamutuimaan. Lauhtumaan se alkaa, ilalla tulee lumimyräkkä. Toivottavasti ei niin rankka, että tuottaa vaikeuksia auton pois saamiseen parkkipaikaltaan. No, kyllä Heguli, tai poikansa Simo, varmaan ovat tien lingonneet. Jos eivät, apua ainakin saa.

  Paikallisista kuulumisista sen verran, että keväkäräjien asialistaa olivat jo kivillä läpikäymässä. Eivät sivullisille paljastaneet sisältöä. Aikanaan selviää, ei ainakaan vielä ole haastetta näkynyt.

    Suomessa jyllää norovirus. Se on kausiluoteinen. Pidempään on ollut liikkeellä morovirus. Se on lähtenyt liikkeelle Tampereen seudulta, ja levittäytyy hitaasti laajemmalle alueelle. Sitten on vielä maailmanlaajuinen horovirus, joka vaivaa pientä joukkoa naispuolisista lajitovereistamme. Se lääketieteellisestä näkökulmasta.
  NASA kertoo tänään eksoplaneettoihin liittyvästä uudesta löydöstä. Saari jää mielenkiinnolla odottamaan.
  YLE uutisoi, että rönsyilevä jaarittelu saattaa kieliä alkavasta muistisairaudesta. Tutkimuksen mukaan Agatha Christien kirjoissa ja Ronald Reaganin puheissa alkoi louppuaikoina huomata muutoksia. Omalta kohdaltani voin arvioida, etten puheissani liiemmin jaarittele. Johtuuko siitä, etten liiemmin pidä puheita? Kirjoitusten osalta ovat muut soveliaampia tekemään arvioita.
  Poliisi on saanut kiinni kaksi Köyliön vankilasta karannutta vankia. Hyvä, että saivat. Ennen kuin ehtivät jäälle piispaa kohtaamaan.
  Raumalla on esimerkillisen tunnollinen bussikuski. IL:n mukaan bussi törmäsi eilen suojatiellä jalankulkijaan, mutta kuski jatkoi matkaa kiireeseen vedoten. Eivat saa odottelijat pysäkille paleltua, eivät!
  "Nettimajurit" ovat vieneet kolmelta yli viiskymppiseltä heinolalaisnaiselta huomattavia summia. Kannattaisi huijareiden vaihtaa imagoaan. Alkaa tuo usalaissotilasstatus olla kulahtanut. Kokeilkaa välillä vaikka syyttömästi konkurssin läpikäyneen, tai perheensä kolarissa menettäneen roolia.
  Laine taas maaliteossa, samoin Komarovin Leksa. Mm-kisojen avajaiset tänään.....

....näitä ihmetteli Peppe.

  No joo. Tänään vielä saunotaan, huomenna ollaan taas ihmisten ilmoilla. Ihan sopivasti; Lidlin uudet tarjoukset tulevat voimaan, tuore tv-lehti on ilmestynyt. 

  Perjantaina varmaan tulee sauvailemaan hyökättyä. Maalikylien rutiinit palautuvat nopeasti. Anna ja Iiris tulevat ensi viikoksi meille, Joni vasta sitten viikonlopuksi. Ja Anni sekä Katriina bussimatkailevat keskiviikkona  myös Lahteen, siitä allekirjoittanen hakemana Hollolaan. Joten viikon kuluttua on hieman enemmän ääntä ja elämää ympärillä, kuin nyt hiljaisessa tuvassa kirjoittaessani. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan ilpin maltillinen hurina ja Hilpan kirjansivujen kääntely. 

  Nyt pitää virittää hellaan tulet. Lounaaksi on luvassa viimeisistä eväänrippeistä koostuva pyttipannu.

  Aamulenkillä oli Luonterilla hieman häkkärää. Näkemiin viikoksi, pariksi. Luonteri. 

VIETETTYÄ AIKAA

  Eilisen lumi,- räntä, ja vesisateen jälkeen tämä aamu valkeni tuulisena, -1 astetta mittarissa, raput niin liukkaina, että kusireisulle piti mennä peukalo keskellä kämmentä, vai mieten se oli?
  Eilen tosiaan sateli märkää lunta, illemmalla vettä, niin että lähes tupapäivä siitä muodostui.

Eilisaamuna oli navetanmuuri lumen koristelema.

Tietysti pakolliset hommat tuli tehtyä. Minä kävin myös aamupuoleen dallaamassa Aittalahenselällä pienen lenkin. Harmaata oli, ei tarvitse kuvaa mustavalkeaksi käsitellä.

  Kävin samalla tarkastamassa Pöytäniemessä juhannuskokkotilanteen. Ei voi Mäkitien Jukkaa saamattomaksi viimehetken sauhuajaksi parhaalla tahdollakaan nimittää, sillä tuolle vuosikymmeninä traditioksi muodostullee kokkokalliolle oli jo roudattu ensi juhannuksen tarpeet!

  Muuten eilispäivä kului lueskellen, paria tallenetta katsellen. Nyt te kysytte, että kuinka saaressa olo eroaa kotoa olosta? Mitä siihen vastaisin, kysyjälle kertoisin? No, eroaa se: Täällä ei tarvitse hakea lehteä postilaatikosta, mennä suihkuun, eikä lähteä Lidliin.

  Vakavasti puhuen on täällä oleminen omaa luokkaansa jo siksi, että on täällä. Se tunne, kun aamutarpeileen tarpoo pihavalon loistessa eilisen sateen jäljiltä vielä pehmeää polkua pitkin, tai kun virittelee uuneihin tulta, tai kun kantaa saunavedet valmiiksi, täyttää kiukaan ja padan tulipesät "napsausta vaille", kiikuttaa rantapolkua pitkin avannolta paria hinkkiä talousvettä, tai kun ihan muuten vaan seisahtuu aistimaan hiljaisuutta, jota ei vielä riko, tai paremminkin mausta, edes lintujen ääntely, on siinä kaikessa jäljittelemätön fiiliksensä. Q.E.D.

  Eilen juttelin Pesosen Heikin kansaa soran tuomisesta saunarannalle. Heguli kysyi: "paljonko on jääätä?" 

  "Reilut 35 senttiä, vesiavannon kohdalla", vastasin. 

  "Hetkonen", tuumasi mies, tuhisi aikansa, jatkoi, "siinä ja siinä, pitää kuitenkin muutamasta paikasta matkan varrelta vielä mitata".

  Heikki paljasti minulle kaavan,millä oli asiaa ynnäillyt: Rautajään vahvuus sentteinä potenssiin kaksi kertaa neljä. Eli 35*35*4=4900 kg. Hän muisteli, että Hanelin traktori kärryineen painaa siinä 3000 kiloa, sorakuorma parisen tonnia. 

  Päätimme, että mittaan jään vahvuuden muutamasta kohtaa. Jos se on vähintään samanlaista, voidaan sorahomma tehdä parin viikon kuluttua, seuraavalla reissullamme.  Ja vajailla lavallisilla; se ja sama, ajaako tuon puolen kilsan matkan kahdesti, vai neljästi.

 Mihin tuossa soraurakassa sitten Hegulia tarvitaan? Kun sorakauppias toimittaa tavaran rantaan, Haneli kuskaa yli. No, Hegulia tarvitaan tietysti lastaamaan "mehumaijallaan" sora lavalle. Ei niin, että minulla mitään lapiohommoa vastaan olisi, mutta....

  Kello on kuusi. Minä viritän nyt tulet leivinuuiin. laitan kahvit porisemaan.

  Uuni loimottaa, 1. kahvit juotu, rouva nukkuu vielä, ensimmäiset uutiset alkoivat. Trump on kuulemma ollut vallassa kuukauden. Vasta! Tuntuu, että mies on mokaillut jo ainakin yhden virkakauden normaaliannoksen verran.

  Nyt jatkuvat Avokkaan uutiset. Kunhan uuni on valmis, tulee se saamaan sisuksiinsa hevospaistin. Kävi näet niin, että Haneli oli, omassa sanassaan, sekaantunut polleen. Ei tietysti siinä mielessä, kuin te hävittömät ajattelitte. Käsittääkseni Hanelilla ja muutamalla hänen kaverillaan on tapana hankkia lopetettavaksi tuomittuja hevosia. Ollaan ennenkin jotain maistiaisia saatu. Kerran savustettunakin. Hyvää on ollut. Jos polleja kasvatettaisiin syötäviksi, saattaisi kantani olla toinen, näin ollen syön ilman isompia kolkutuksia.

  Tänään on myös saunapäivä. Varmasti jokinlainen lenkki jäällä kävellään. Tuulista kyllä on, mutta näyttäisi hiipuvan. Ilma alkaa kylmetä, tänään on pilvistä, huomenna saattaa arskakin paistella.

  Oltiin ajateltu, että kerran käydään kylillä kaupassa. Nyt näyttää, että pärjätään näin. Kiitos Hanelin pollepaistin. Pehmeä leipä saattaa loppua, mutta näkkäriä on. 

  Ei toki pitkä matka, ei ajallisesti, eikä kilsoissa, olisi jäätietä kaupaan usmuuttaa, mutta ei hirveästi innosta. En ainakaan siinä suhteessa ole tullut isä-Erkki-vainaaseen; hän kun ennen muinoin kesäisin kävi joka päivä kylillä (venellä yli, 25 km sivuunsa autolla). Jos ei muuten, niin Ilta-Sanomat ostamassa. Ja tuttujen kanssa rupattelemassa, seuramies kun oli. Minä en ole. Seuramies. Enkä Iltis-fanaatikko. 

  Kello kolkuttelee seitsemää. Hilppa alkaa vääntäytyä pystyasentoon. Minä suoriudun aamun toiseksi tärkeimmille kahveille. Menee se aika näinkin.

PALUU

  Lähes neljän kuukauden tauon jälkeen sitten eilen palattiin Avokkaaseen. Jäitä pitkin sörnäytettiin Haneliile, jätettiin Elina, otettiin ahkio ja pulkka kyytiin, jatkettiin Reis'salmen yli Piekälän puolelle, siitä Potinlahteen. Sulan veden aikaanan tuo olisi ollut yli 20 kilsan taival, nyt alle 5. Ei kuitenkaan ajettu Avokkaan puolelle; sama oli vetää tavarat perässään, kun auton joka tapauksessa olisin tuonut takaisin. Eikä tuo ole matka, eikä mikään.
  Tuvassa oli 12 astetta, kun ovi avattiin. Tulet uuneihin, pattereita avuksi, niin illalla oli jo juvalaisiin makkuulämmä, 19 tikriisiä.

  Muuten oli, ja on, kaikki mallillaan, mutta täällä huilannut läppäri oli ottant nokkiinsa pitkästä yksinolosta. Se ei suostu menemään internettiin, vaikka reitittimen tunnistaakin. Ei uudella, eikä entisellä reitittimellä. Ei wifin avulla, ei eternity-kaapelilla. Vianmäätitys ilmoittaa, ettei wlanille ole kelvollista IP-määritystä. Selvä, nostin kädet pystyyn, peuhaan puhelimen ja tabletin kanssa.
  Kuvien tallentaminen, käsittely, jako vaan on hieman hankalampaa, aikaa vievämpää. Sen kanssa tulee kuitenkin toimeen; ei ihan maata kaatava kiire ole, ei aikataulut esteenä, ei kalenteri jatkuvasti patistelemassa.

  Aamulla laiton tuvan uuni jo kuudelta lämpiämään.

Nyt on syöty possua ja juureksia a la Hilppa. Rouva on lämpimän uuni kyljessä sohvalla huilaamassa. minä tabletilla kirjoittamassa.

  Tällä kohtaa tuli tauko! Kaimaani Eerikäinen vastasi fb:ssa ilmoittamaani avunpyyntöön. Hän kysyi ensin käyttöjärjestelmää. Kun kerroin sen olevan Windows 10, jatkoi Pertti, että sammuta kone painaen samalla "Shift-näppäintä". Sen tein, avasin koneen. Ja sehän toimi!!! Windows-tili oli samalla mennyt vinksalleen, piti korjata. mutta kaikki pelaa!!!! On se täys' seppä, tuo kaimaani!
  Nyt siis siirryin kirjoittamaan läppärillä. Hidas on masiina kyllä. Luulen, että se etsii hiki päässä päivityksiä pitkän tauon jälkeen, niitä jauhaa.

  Mutta mihin jäinkään? Joo, aamulla dallattiin saaren ympäri. Oli siellä pilkkimiehet autollakin pyörineet. Ja luonto oli tehyt jäätaidetta kallion kupeeseen.

  Yhden linnupöntön väsäsin malliksi ennen ruokaa. Se on joillekin tiasille, siepolle, muille snadeille siivekkäille kohdennettua vuokratutantoa. Vuosivuokra tulee olemaan mielihyvän tekijälle, toivottavasti asukille myös. Muita malleja on tarkoitus vielä tehdä, isommille siipoveikoille. Ja lisää noita pienempiä. Kaikissa mennään samalla vuokralla. 

  Koska tuossa hengen puhaltamisessa läppäriin kului kaikkine seurannaisineen tovi, on jo kahviaika. Ainakin se tuoksuu nokkaan, kiitos Hilpan. Sitten pitää mennä kantamaan saunavedet, valmistelemaan kylpy muutenkin. Joten jätän läppärin naarailemaan päivitysrintamalla, lopetan tähän. Lisää myöhemmin.

PAKOON PÖPÖJA, osa II

  Aamulla kirjoittelin harmistuneessa mielentilassa blogin. Harmistuneen mielentilan syy selviää kirjoituksesta, ei siitä sen enempää. Paitsi, ettei yhtään harmillista "jakoa" ole toimintalokissa tänään ollut. Siis se siitä.
  Syy, miksi taas kirjoitan, on, että aamun harmistuneessa mielentilassa jäi asioita kirjoittamatta. Toinen syy pillee siinä, että Hilppa taas uppoutui Voice of Finlandin maailmaan, eikä John Verdonin "Painajaisuni" tuntunut ottavan tulta alleen, niin hyvä kirjailija, kuin Verdon onkin, ja niin hyvä kirja, kuin "Painajaisuni" onkin. Joten  duumasta toimeen, sanoi Tšukotkan entinen senaattori, kun lähti takaisin hylkeen pyyntiin ja turkistarhaajaksi.

  Eilen käytiin El Torossa syömässä kuulut pippuripihvit. Eivät olleet onnistuneet pilaamaan tavaramerkkiään, Torolaiset. Yhtä maukas oli, kuin ennen muinoin. Asiaan vihkiytymättömille, eli ripauksesta sivistystä paitsi jääneille valistettakoon, että El Toron pippuripihvi on yksinkertaisuudessaan valurautapanulla runsaassa kermaisessa pippurikastikeessa tarjoiltava härän sisäfileepihvi ja kaksi kookasta uuniperunaa. Pihvin koon (150 tai 200 grammaa) ja kypsyysasteen voi asiaks valita mielihalunsa mukaan.

Hyvää oli, mutta ei jokapäiväistä, ei edes jokakuukautista ruokaa minulle. Riittää, kun muutaman vuoden välein käy tarkastamassa laadun. Päälle hörpittiin espressot. Rauhallista oli ravintolassa viiden ja kuuden välillä ruokailla; taisi vain parissa muussa pöydässä olla väkeä. Istumapaikkansakin sai itse valita mieleisekseen.

  Sitten Kino Iirikseen katsomaan "Moonlight". Karu kasvutarina miamilaisen pojan itsensä etsimisestä, perheestä ja rakkaudesta. Hyvä leffa. Karussa maailmassa elämä johdattaa karulle uralle, mutta inhimillisyys on kuitenkin läsnä käsinkosketeltavasti.

  Elokuvista kotiin syynäämään fb:n toimintalokia (kaksi luvatonta jakoa, roskapostiksi ja boikottiin). Sen jälkeen espressokeitin porisemaan, Emmerdalet tallenteelta, kirjan kanssa sänkyyn, unta kuulaan.

  Aamun voittekin lukea aamuisesta kertomuksesta.

  Pallomme kuulumisista sen verran, että Pohjois-Korea ammuskelee fallistisia ohjuksia, ja maan leppoisan johtajan Kim Jong-unin velipuoli Kim Jong-nam murhataan Malesiassa lentokentällä. Näillä tapahtumilla lienee se yhtymäkohta, että molempiin tekoihin on käsky annettu Kim Jong-unin suulla. Tai eihän sitä varmaksi tiedä, ainakaan jälkimmäistä.

  Tuoreempia uutisia ovat: Puolustusselonteon mukaan Suomen pitäisi nostaa sodan ajan joukkojen määrää 280 000 mieheen ja naiseen.
  Ja: Aki Kaurismäki kertoo aikovansa lopettaa uransa.

  Ensimmäiseen sanon, että sota-asiat ovat minulle niin epämiellyttäviä, ja olen niistä niin tietämätön, etten sano mitään.
  Toiseen sanon, että Kaurismäellä on oikeus tehdä niin, jos siltä tuntuu, sitä haluaa, mutta suomalainen elokuva, elokuva ylipäätään, menettää mestarin, jolla varmasti olisi vielä ollut paljon sanottavaa.

  Nyt taitaa olla aika lopettaa. Täytyy vielä pähkäillä, mitä kaikkea on syytä aamulla ottaan mukaan Avokkaaseen. Eikä ole syytä juurikaan seuloa vietäviä; autolla pääsee rantaan.

PAKOON PÖPÖJÄ

  Huomenna lähdetään Anttolaan! Liki neljän kuukauden tauko tuli. Jo on aikakin! Päästä "pöpöjö" pakoon. Vaikka eivät ne perkeleet tietystikkään tänne maalikyliin jää, seuraavat mukana, kelvottomat.

  Kuten olette huomanneet, joku saatanan taho vi***lee minulle ja Railille. Lähettelee tykkäyksiä, joista ei olla tykätty. Kaikki juontaa (ilmeisesti) vuoden alussa esiintyneeseen "pöpöön". Se sai (ilmeisesti) alkunsa, kun vahingossa, epähuomiossa, unenpöpperössä, hölmöyksissäni, kokeneelle surffailijalle anteeksiantamattomasti menin klikkaamaan erään kaverini jakaman linkin auki. Fb-tuen avulla sen ongelman sain selätettyä.
  Nyt ei käsittääkseni "pöpöä" ole. Minä estän asiattomat sivustot, aina kun niitä huomaan. Ja merkkaan ne roskapostiksi. Raili tekee niin myös. En näe etusivullani lainkaan itse noita "tykkäyksiä", mutta toimintalokin kautta pääsen niihin käsiksi.
  Kuten eilen seinälläni kerroin ja jaoin tuen lähettämän viestin, kannattaa ilmoittaa tukeen, jos noita "tykkäyksiä" vielä teille ilmaantuu. Ja muistakaa olla mitään vähänkin epäilyttävää klikkailetatta millään foorumilla. Poistakaa ne sumeilematta. Niin minä ainakin tulen täst'edes tekemään.

  Niin paljon tuo asiaton fb-juttu mieltäni kaivelee, että en tänä aamuna toennut edes lenkille. Ei, ei, menin heti koneelle katsomaan, mistä mukavasta olin taas yön aikana mennyt "tykkäämään". No, ei ollut ilmaantunut ainoaakaan. Jospa nuo basillitkin tarvitsevat yöunta.
  Sitäkö tässä nyt haetaan, että halutaan minun lihovan lösöksi, muodottomaksi möhkäleeksi, rapakuntoiseksi sisäolennoksi? Onko jollain taholla tuollainen päämäärä, kun  kun mieltäni noin järkytetään, pahoitetaan?
  Oikeasti mietin eilen, että lopettaisinko koko fp-tilini, siivoaisinko profiilini roskikseen. Jätin kuitenkin vielä tekemättä. Katsotaan, miten asiat etenevät. Mutta jos ei tolkkua tule, ei maailmani häränpyllyä heitä, ei taivas niskaani putoa, vaikka pois tuosta oravanpyörästä hyppäisin. Kahellaan, sano.

  Mutta huomenna lähdetään Avokkaaseen. Elina lähtee mukana Taina ja Hanelin huusholliin siksi ajaksi, kun me Etelä-Luonterilla ollaan.
  Sen verran olen kuutioinut tulevia tekemisiä, että ainakin muutaman linnupöntön aioin duunailla ja rekisteröidä. Pitäähän talkoisiin osallistua. Silloin, kun ollaan hyvällä ja asialla, ja vaikka talkookaljat joutuu itse ostamaan.
  Näillä näkymin myös soraan päästään roudaamaan saunarantaan. Jäät ovat sen verran paksuja. Vaikka ei siinä minulla paljon hommaa ole; levitän suodatinkankaan laiturin molemmin puolin rantaviivasta järvelle päin. Sitten Haneli kippaa kuorman soraa molemmille mestoille ja tasaa läjät takalevyllä. Luultavasti Heikki "Heguli" on mukana, koska hän lastaa Potinlahteen tilatun soran traktorin lavalle. Minun tehtäväni tärkein osa on käydä hakemassa talkookaljat. Tai ei ne varsinaiset talkoot ole. Vaikkakin meillä on Hanelin kanssa ystävyys-, avunanto-, ja yhteistyösopimus, eli bilateraalinen jeesauspykälä voimassa; toista autetaan, kun siihen on tarve. Pitkällä juoksulla saattavat mennä melko tasan, jeesaukset. Ei sillä tosin isompaa väliä ole, vaikka eivät menisikään. Hegulille maksettava korvaus tullee olemaan minimaalinen, jollei sitäkin pienempi. Nojaan lausunnossani aiempiin kokemuksiin.
  Kymmenkunta vuotta sitten ensimmäisen sorat rannalle ajettiin, ihan kasettikuorma sitä oli. Silloin oli aika reilusti lunta, ja rantaviivalle tuli levitettyä liian vähän soraa. Vuosien saatossa ovat aallot, niin luonnon, kuin ohi ajavien veneidenkin, vieneet liian ohuen sorakerroksen pois, ja suodatinkangas on neliökaupalla näkyvissä. Muuten homma onnistui ihan hyvin. Eivät kasva kaislat ja muut vesikasvit uima-alueella, ja on lasten, kuin aikuistenkin, mukavampi kahlailla soralla, kuin mutapohjalla.
 
  Kävin välillä fb:n toimintalokissa. Vielä olivat olleet yöunilla, tihulaiset. Ei näkynyt yhtään jakoa. Jospa alkaisivat toimenpiteet purra.
 

Lopuksi tunnelmiani vastaava kuva, mikä ei kuitenkaan ole ydinpommin aiheuttama, vaan ihan tavallinen aamupilvi pääsiäisenä 2014.