VIIKKO ALKAA

  Tuulisena alkoi viikko 24. Uhmasimme luonnonvoimia, lähdimme veneellä kirkolle kauppaan. Iiris on nyt, uransa alussa, navigoinut Anttolan satamaan. Mielessä siintelevät seuraaviksi Hyväntoivonniemi ja Kap Horn.

  Aika rytkytystä oli Luonterilla ja Harviolla, vaahtopäitä vyörytteli. Onnellisesti, ainoastaan takatuhdolla vieressäni istunut Hilppa pärskeiden kastelemana, takaisin saavuttiin. Itse amiraali ei kastunut, kun oli tuulilasin takana. Raskaan velvollisuuden suoma etuoikeus. 

   Nyt Hilppa ja Anna kokkailevat lohikeittoa, Joni ja Iiris ovat hiekkalaatikolla, minä koneella.
  Aamulla otin jo puolentoista tunnin session viimeisten sitkaiden haapapöllien kanssa. Niitä sai peittää tosissaan, mutta pinossa ovat. Nyt on tämänkertaista klapisavottaa jäljellä enää ison haavan oksia ja latvus. Moottorisahahommaa vähän, niin tupapuiksi ne muuttuvat.

  Kun keitot on popsittu, Iiris (ja muutkin) päiväunet ottaneet, lähdetään laavulle eväsretkelle. Palaan asiaan asian tultua asioitua. Mutta sillä välin runoilen minkä mitäkin.

  Jenkeissä taas surullinen välikohtaus. "Kunpa keino joku ois, millä noita estää vois!" Tekijä kai ollut tarkkailussa ja listoilla, mutta niin vain pääsi riehumaan. Ei kaikkia sekopäitä, aivopestyjä fanaatikkoja, mielensä tasapainon menettäneitä, tai ihan vaan huvikseen ammuskelevia voida etukäteen kiinni ottaa, mutta olisiko vähän tiukemmilla aselaeilla edes jotain vaikutusta?

  Puolueissa tehtiin valintoja. Sitten odotellaan vaaleja, joissa ihmiset valitsevat puolueita. Ja kohta tehdään puolueissa taas valintoja, ennen kuin kansalaiset valitsevat puolueita. Muuttuuko mikään?
Puolueet pysyy, ihmiset muuttuu, mielipiteet muuttuu, ihmiset pysyy. Elämä jatkuu, politiikka jatkuu. Lamoja tulee, lamoja menee, konsteja sorvataan, etuja tallataan. Kaikki muuttuu aina, enemmän tai vähemmän. Joskus tuntuu, että parempi olisi, jos vähemmän.

  Jalkapallo kulkee kulkuaan. Ei yllätyksiä vielä. Isot porskuttaa, pienemmät taistelee, kannattajat kahinoi. Maailman paras peli tuottaa kuumia tunteita. Kaikella on varjopuolensa. Ja onko järkee matkustaa kisoihin viettämään aikaa silmät mustina paikallisessa putkassa? Eikä itse pelistä välttämättä muista mitään, jos sinne asti edes pääsi? Kyllä sotien ja terroismin täyttämässä maailmassa tultaisiin toimeen ilman huligaanejakin. Samaten, kuin huliganismin täyttämässä maailmassa ilman sotia ja terrorismia, jos niikseen tulee.
  Itse peleistä vielä. Se ainakin on hyvä, ettei yhtään 0-0 peliä ole tähän mennessä nähty. Tänään mielestäni kaikki matsit mielenkiintoisia; mikä Espanjan kunto?; pärjääkö Ruotsi?; illan lopuksi kohokohta Belgia-Italia. Jos jaksaisi tänään koko ottelun katsoa.

  Kipasin muuten nuuskimassa kanttarellitilannetta. Pieniä alkuja on jonkin verran tulossa. Vettä ne näyttäisivät yhä kaipaavan. Mutta hyvät on merkit ennätyksen lyömiseen. Voimassa oleva: Rellukkakastike juhannuspäivänä. Taitaa siirtyä historian lehdille.

  Nyt on lohisoppaa syöty. Suun mukasta oli, vaikka tämänkertainen pääkokki Anna harmitteli, kun laakerinlehti puuttui.

  Sellaset on suunnitelmat, että keskiviikkona Tiilikaiset lähtevät kohti kotiaan. Me myös, joko keskiviikkona tai torstaina, piipahletaan Hollolassa; nurmen leikkuu, pyykinpesu. Yö ollaan, sitten takaisin.
  Muutamia budjetoituja hommia juhannuksenalusviikolle on. Pitäis hakea liuskekivä lasiverannan päätyyn yläaitan polulle. Joku päivä Elina, Irma ja Markku on tulossa käväisemään. Ja torstaina, aatonaattona, pitää äiti käyttää Lahdessa hammaslääkärissä. Kun jussi on takana, on enää viikko lomaa jäljellä. Räsäset tulee ehkä pariksi päiväksi saareen. Rohusen Markku jos lomansa Puumalassa aloitaa, olisi mukava tavata. Joo, aika rientää, äkkiä kuluu, aika. Tosin Hanhiniemen Pauli on todennut: "Ei vuodet kulu, ne kuluttaa". Totta sekin, pakko myöntää.

  Lopetan toviksi, jos muutamaksikin. Jatkan, kun ollaan laavulla käyty, Espanja- Tsekki-tunnelmissa.

  Jep, peli alkaa, laavulla käyty. Maisemat oli hienot, kuten ennenkin....

....Iiris sai evästä maruun....

...ja jaksoi sitten lähteä ihmettelemään korkeutta....

  Että sellanen reissu. Ja kun tuossa ylempänä spekuloin kanttarellisatoa, niin heti löytyi pari koivutattia. Ja puhtaita. Pieni soossi tehdään. 

  Nyt alan keskittyä peliin. En omaani, vaan Espanjan ja Tsekin.

JALKAPALLOA VAI EI?

    Eilen käytiin aamusta Mikkelissä, ihan cityssä asti. Lidl, Tokmanni, toriparkki, Minnan torikahvila (Mortin kanssa kahvin ajan rupateltiin), apteekki, huoltsikka, takaisin, siinä ohjelma.
  päivällä haettiin veneellä Hanelin luota yhdet paperit, sörnäytettiin kylille ostamaan kauppalapulta unohtunut riisi, sitten Leinosen sahalta hiekkalaatikkotavarat.
  Joni kärräili puita liiteriin, minä hohhailin, lohifileen savustin. Illalla saunottiin.

  Kisat eilen alkuun vihelletiin. Olin henkisesti valmiina avausmatsia katselemaa. Mutta vartin pelin jälkeen töräytti puhelin "Sedät jaksaa heilua". Hanelihan se siellä. Kertoi, että jos muikkuja halutaan, niin Hiekkalahteen, ja sassiin. Rätti alkaa mennä järveen pika puolin.
  Jonin kanssa pidettiin seitsemän sekunnin neuvonpito; ei ku pilkkihaalaria esiin kaivamaan. Joni ei ollut nuotalla ennen käynytkään. Tuli sekin epäkohta korjattua.

Näkymä nuottarannalta oli hermoja lepuuttava

  Oli tyyntä, vain muutamia itikoita, riittävästi vaatetta yllä. Mikäs oli ollessa. Kalaakin tuli sopivasti. Muikkuja varmaan reilu 20 kiloa, pari siikaa, pari keskipannun ahventa ja harvemmin nuottaan eksyviä haukia kaksi. Isompi oli yli kolmikiloinen. Ilmankos nuotan sisällä kävi melkoinen värinä, kun perät rantaa lähestyivät. Luultiin, että nyt on enemmänkin mujeita, mutta hauenperhanat ne siellä saivat sutinaa aikaan.

  Kahden jälkeen yöllä pääsin pötkölleen, joten vasta puoli seitsemän ylös kahvinkeittoon. Ja Iiriksen hiekkalaatikon kimppuun. Sora tontilla oli kiven alla, mutta saatiin siihen sen verran seulottua, että tyttö pääsi iltapäivällä tyypit ottamaan.

 Päivällä syötiin paist'muikut. Päätettiin, että en savusta, kun eilen lohta vasta haikutettiin. Hyviä oli mujeet. Kyllä maistuivat Iiriksellekin. Pyrstöstä kiinni, ja ääntä kohti. Tolkun tyttö, mitäs noita tuon kokosia kaloja ruotimaan!

  On tässä kaikenlaista puuhailtu. Tuli vielä yksi kirjallinen homma tehtäväksi. Sitä olen aika-ajoin rustaillut. Ei tullut edes perräisiä tempastua; naputtelin muiden nukkuessa kuivaa asiakirjaa. Nyt alkaa olla voiton puolella tuokin. Päätinkin, että aloitan puolentoista päivän loman. En enää tänään, enkä varsin huomenna, puuttaudu mihinkään työlle haiskahtavaan.
  Nyt kirjoitan, minkä kirjoitan. Takanani pelaavat Albania ja Sveitsi otteluaan. Sveitsi meni heti kohta johtoon kulmapotkusta.
  Illalla taas saunotaan. Wales-Slovakia-matsia sivusilmällä seuraillaan. Illan lopuksi Englanti-Venäjä kiinnostaa enemmän. Jos ei ala uni painaa. Tai jos ei Haneli taas soita, johonkin kuhauisteluun pyydä. Vaikka enpä usko pyytävän. Eiköhän velj'-pojalla jääneet yöunet meikäläistäkin vähemmälle. Sinne ne jäi nuotan verkoista muikkuja pois raksimaan, kun me Jonin kanssa poistuttiin apajalta.

  Kohta puoliajan palloa pelanneet. 1-0 näkyy olevan. Albanialle tuli yksi ulosajokin. Voi olla peli siinä. Tai onko?
 Taidan lopettaa tähän, ryhtyä sitä lomaa viettämään. Joni nyt saunamajurin virankin on ominut, joten jalkapallon pariin.

HIENOINEN HIIVARI

  Myrskystä ne puhu, puhuri tuli. Illasta vähän tuuleskeli, aamulla vaahtopäitä kuljetteli, ennen puoltapäivää laantumaan kääntyi. Vettä sateli eilen ihan mukavasti, yöllä vähän, aamupäivällä pieniä ripsauksia. Niin pieniä, etteivät keskeyttäneet kolmen ja puolen tunnin halkosavottaa. Ja väliin näyttäytyi sinitaivas, ei aurinko kuitenkaan verhostaan vapautunut.

  Pienimistä riittää. Sitkaimmat pölkyt alkaa olla voitettu. Kyllä mokomat juhanukseen tehdyiksi tulee. Vuotta ei ihan vielä uskalla ennustaa.
  Kun rannalla työjelin, seurasin sivusilmällä tiirojen ahkeruutta. Kolme-neljä lintua etsi uutterasti saalista. Ne sahasivat Avokkaansalmen kumpaakin rantaa eestaas. Vissiin aallot ja vihurit sotkee veden pinnan niin, että eivät kunnolla kaloja pinnan tuntumasta huomaa. Pariin otteeseen yritin niistä kuvaa ottaa, mutta vikkeliä ovat tiirat, eivät meinaa etsimessä pysyä, saatikka tarkentua.

  Nyt on spagettia ja jauhelihakastiketta syöty. Iiris ja muut naiset ettosilla, minä en. Joni tulee iltapäivällä. Huomenna lähdetään aamusta Hilpan kanssa Mikkeliin täydennnystä ruokavarastoihin haalimaan. Venebensaa, toisen kaasupullon vaihto täyteen, apteekissakin pitää poiketa.
  Kun reissulta palataan, pitää, sään salliesa, lähteä venheellä Leinosen sahalle. Tilasin eilen Alpilta vähän puutavaraa, lähinnä Iiriksen hiekkalaatikkoon. Vanha kasa soraa löytyy. Hölmö kun olen, kysäsin Hanelilta, onko Piskolassa tallella hiekkaseulaa. Tämä vastasi, notta saattaa rek'liiterissä lojua, mutta eikö teillä oo hetekata? No onhan täällä, useampikin. Sehän on oiva seula! Ei vanha mestarikaan aina kaikkea älyä! Joten kyllä Iirikselle hiekkakakkumesta viikonlopun aikaan tulee käyttökuntoon. Jollei maankaatoihmeitä tapahdu.

  Nyt paistaa aurinko, kevyttä lonkkatuulta luoteesta. En aio tänään enää kirvesvarteen tarttua. Jos ei kahvilta kehtuuta, voin vähin vesoskella.

  Viime kesänä, näihin aikoihin, katsoin postilaatikkoomme Miekkaniemen rivistössä. Siellähän oli jonkun tiaisen poikue! Laatikon taka-, ja ylälaidassa on ehkä kolmen sentin rako. Sieltä lintu on päässyt pesän tekemään, munat munimaan, pojat ruokkimaan. Minun piti pesueen lähdettyä liitoon käydä kolo paikkaamassa, laatikko tyyhjentämässä. Mutta arvatkaa, muistinko?!?! No, eilen selvisi, että meille on tulossa yksi tähdellinen kirjelähetys. Minä olin muutenkin lähdössä liikkeelle, nimittäin hakemaan velj'-Hanskilta haukifileitä. Joten sörnäytin Potinlahteen tarkastamaan postilootan nykytilan. "Seihtemän tenavata" siellä oli suut ammollaan! Ja laatikon kanteen oli teipattu: "ÄLÄ AVAA!" Tuumasin tovin, kurkistin vieressä olevaa laatikkoon, mihin tiesin postin tulon olevan enemmän kuin harvinasta. Siellä oli pari kellastunutta mainosta. Sitten soitin Pesosen Hegulille. Hän olikin kotona. Astelin taloon rupattelemaan. Heikki oli varoituksen laatikon kanteen tällännyt, kun oli sirkitystä kuullut. Häneltä sain myös erään reittiä jakavan posteljoonin numeron. Soiti heti. Asian selvitettyäni postimies ei luvannut soittaa kahdesti, vaan sanoi viestin menevän sille jakajalle, joka lähipäivinä kyseistä reittiä ajaa. Siis viesti, että Lehkosen posti laitetaan teporarily viereiseen lootaan. Joten Juha, jos luet tämän, kiitän lainasta. Tulet hämmästymään korvauksen niukkuudesta!

  Haneli ja kalakaverinsa olivat toinnii toissayönä Lietvedellä kuhaa hakemassa. Yhden parikiloisen olivat saaneet ja hymypoika muutamia. Minulle oli silloin yöllä tullut tekstari: "Nyt on kalaa". Aamulla soittelin, kuulin haukea olevan tarjolla. En tietysti aamun vesisateessa hakemaan lähtenyt. Mutta kahden maissa paisteli jo aurinko. Pääsin postiasiat ja kalanhaun hoitamaan kirkkaassa, viileässä ja puuskittaisen tuulen sävyttämässä kelissä. Illalla haukifileet paistettiin (lue "Hilppa paistoi"). Juustoa oli laittanut tykötarpeeksi, liekö Hampurin haukea? Kyytipokana peruna/lanttu/porkkanamuussi. Sellainen sose on hyvä keino saada isäänsä tullut Iiris syömään juureksia. Hyvää oli hauki, tytöstäkin. Hänelle pitää aina olla laittavinaan lisukkeita, jos aikuiset ottavat; sitruunaa piti olla puristelevinaan kalan päälle, mustapippuria piti olla jauhavinaan lautaselle, salaattikastiketta piti olla suihkuttavinaan sekaan, vaikka hänellä ei salaattia edes ollut. Näillä opeilla rupesi ruoka maistumaan entistä paremmalta. Niin hyvältä, että pisteli menemään kaksi annosta.

  Kovin on hiljasta talossa. Taidan lopettaa, lähteä ulos haistelemaan alkukesää. Vielä laitan aamulla otetun, puolueisiin sitoutumattoman, mutta yleissävyltään vihreän kuva.

AAMUSTA ILTAAN

  Aamurutiinien jälkeen aloittelin vaihteeksi puusouvia. Tunnin-pari uurastin. Mietin: "Kaikki loppuu aikanaan, pilkonta ei milloinkaan."

  Lopetin siihen paikkaan, lähdin ulapalle. Kuikat parveilivat, lokit liitelivät, kalasääkset olivat kotosalla, eikä joutsenillakaan mitään hätää ollut. Vilaukselta näin myös Neutri Norpan; ei ehtinyt kiireiltään kuvattavaksi. Etunimi elikolle tulee siitä, että en tiedä, kumpaa sukupuolta hän on.

  Nyt on syöty, Iiris on päiväunilla, Anna ja Hilppa komppaavat. Ilma on tosiaan kelvollinen, yli 20 alkuiltapäivästä. Siksi aioitaan lähteä veneilemään; mennään Piskolaan; Hanelin luo, ja vanhaan Piskolaan moikkamaan sinne eilen tulleita Elinaa, Markkua ja Irmaa.
  Kun tiesin heidän olevan tulossa, yritin illankahussa tavoitella. Ensin äitiä, ei vastausta. Sitten Markkua, yhteyttä ei valitettavasti saada. Sitten Hanelia, ei vastaa. Taas Elinaa, ei vastaa. Taas Markkua, ei saada yhteyttä. Lopulta sain Tainan kiinni. Häneltä kuulin, että porukka oli onnellisesti päässyt perille.
  Aamulla Markku soitti. Hänen puhelimessaan oli ollut joku häiriö. Elinan puhelin puolestaan kuuluu olevan kunnossa, minkä nyt vain Lahdessa, eteisen peilipöydällä. Ei siis ihme, ettei ehtinyt äiti vastaamaan!

  Kohta tyttönen Iiris, tytär Anna ja ei enää niin tyttö Hilppa heräävät. Kahvit nautitaan, vaikka perillä tiettävästi jäätelösellaiset odottamassa. Sitten keula kohti Piskolaa. Jatkan juttua palattuamme, jos sopii?

  No niin, reissu on tehty. Siellä oli kaikki kunnossa. Vankat kahvit hörpittiin. Raparperivarastoja täydennettiin, kun omat ovat kohta loppumassa. Isoja oli raparperit pihasaunan seinustalla, Iiristä pidemmät.
 

    Kusti ja minä saatiin hellehatut jäämistöstä. Ihan tarpeen, vaikkei aivan helle ollutkaan, mutta se on toinen juttu se.  

                                Katriina kiipesi omenapuuhun korkealle piiloon.

  Myötätuulessa sieltä kotiin usmuutettiin. Minä kastelin kasvulavat, grillasin makkarat, ensimmäiset tälle kesälle. Maistui Iirikselleki, ketsupin kanssa.

  Nyt lämpiää sauna. Äsken kävin puita lisäämässä, pian sinne pääsee.
  Haneli ajoi juuri ohi. On menossa yhden kaverin kanssa Lietvedelle kuhaa narraamaan. Jos monta saavat, voipi yöllä puhelin soida. Mikäs siinä, ei meilläkään suu tuohesta ole. Nimittäin häkään tapettu tuore kuha ei ole pöllömpi eväs!

  Minäpä käväsin saunassa. Nyt on kolme sukupolvea akkaväkeä samassa hommassa.
 
  Sen verran olen uutisita kuusalla, että vasemmistoliitto saa uuden puheenjohtajan. Eihän Paavossa mitään vikaa ole, mutta ehkä Anderssonin Li löytää uusia kujeita hieman alavireisesti kulkevan puolueen piristämiseksi. Toivon ainakin. Ja mikäli minulta kysytään, on nuoruus valttia, tässä tapauksessa eritoten. Jospa pöljät persuille äänensä antaneet duunarit pian alkaisivat ymmärtää paikkansa, kun Li pistää faktat tiskiin.
  SAK:ssa tapahtui niin ikään vallanvaihto: Lyly lähti, tuliko Kalhu? Vaikeeta sanoa, kun en miestä tunne.
  Eilen oli tapetilla Naton harjoitukset ja Soinin Vennään visiitti. Tänään kesämyrskystä kohistaan. Voi olla huomenna tupapäivä. Joni on tulossa torstaina. Toivottavasti loppuviikosta puovittuu. Näin sopuisaa miestä kun nolottaa solmuruoskan kanssa vävypoikaa sateessa puupinon ja liiterin väliä paimentaa.

  Iiris ja Anna tulivat saunasta. Kohta tyttö käy pötkölleen. Sitten vois katsoa päivän Emmerdalet, kietasta espressot.

  Näin tänään, tuumiskeli Peppe-pappa, vaihteeksi sapattikesähattu päässään.

UUTISVAPAAN VYÖHYKKEEN UUTISIA

  Vuorokausi tiällä oltu. Ei vielä yhtään uutislähetystä, ei tv:sta eikä radiosta, nähty/kuunneltu. Hyvin irtosi torttukin aamulla ilman lehteä. Pitää kai illalla yhdet ajankohtaistiedotukset muikuilla, ettei ihan tolkuttomaksi taannu.
  Sama ilmiö tapahtuu aina kun saareen tulee, samoin kuin muinoin Utsjoen reissuilla; kello tulee tarpeettomaksi, uutiset toisarvoisiksi, lehteä ei muista olleenkaan. Siis ollenkaan olleenkaan. Eli olkoon paha maailma omillaan, me ollaan kans.
  Sentään sääennusteita tulee netistä vikkuiltua. Viileetä lupailee. Tiistai kohtuullinen, sitten sateita ja vielä viileämpää.
 
  Iiriksellä oli eilen melko touhunräytteinen päivä. Samoin tänään aamusta alkaen. Siksi hän tempaisikin liki kolmen tunnin päiväunet. Nyt istuu potalla terhakkaan näköisenä.

  Voi olla, että loppupäivä kuluu tupatöissä, niin Iiriksellä, kuin meillä muillakin. Alkoi vähän ripsimään. Sen vuoksi lopetin puuhat, tulin kirjoittamaan.
  Illalla saunotaan, minä uin. Muista en mene takuuseen, melko viluisia kun ovat. Täytyyhän kesäkuussa uida, vähintään saunasta. Pojankloppina piti aina rantasaunan lämmitysreissulla hyökätä järveen heti, kun sai tulet kiukaan alle tehtyä. Vaikka vesi olisi ollut miten kylmää. Siellä molskittiin niin kauan, että huulet tuli sinisiksi, hyvä ettei koko jätkä. Lopulta saunaan vapisemaan, olihan siellä jo + 40 astetta! En ihan siihen leikkiin näille vuosin lähde.

  Iiris sai tehtävänä tehtyä, pääsi meidän kanssa nauttimaan välipalaksi raparperikiisseliä jogurtin kera. Njam. Tytön ruokalappu jäi eilen lakkiaisiin. Väliaikainen ratkaisu on essu. Kyllä hätä keinot keksii.

  Tyttöhän tykkäsi! Hyvä, että meidän raparperiviljemä kukoistaa!

  Hämärää on pirtissä, pienet ikkunat, taivas pilvessä. Ihan sähkövaloa pitää polttaa. Muuten saattaisi "kirotusvirheiden" määrä olla kääntäen verrannollinen lukijoiden tuskastumisen nähden. Ottakaa tuosta nyt selvä?!

  Ei se kyllä juuri satanut. Pitää illemmalla vähän kastella. Eikä ollut menneen viikon aikanakaan juuri vettä tullut. Veneen pumppu horaisi hetkessä tyhjää eilen kun tultiin. Eli jos loppuviikosta sataa, niin luonto tykkää, vaikka ihmiset ehkä eivät. Kuivuudesta huolimatta jotain kasvulaatikoihin on pukannut. Ei kai ne kaikki rikkaruohoja ole?

    Kello hipookin jo neljää. Vähän on taivas kirkastunut. Taidan sen verran lähteä työn touhuun, että käyn oksasahalla katkaisemassa yhdestä pihakoivusta roikkuvan katkenneen oksan. Pitää sitten kastella istutukset. Jos vaikka viiden uutiset vilkaisisi, ennen saunan lämmitystä.
  Tv;n katselu jää Iiriksen täällä ollessa vähiin. Vasta kun hän meneen nukkumaan, saatetaan jotain töllöttää. Vaikka eipä tuolta tänään ihmeitä tule. Ja tallenteeseen menevät, tähdelliset. Katsotaan, kun keretään.

  Siinä uutis-, ja älyvapaita uutisia vapaalta uutistoimitukselta vapaauutisvyöhykkeeltä vapaasti uutisoituna. Jatkoa seuraa vapaasti valitsemanani vapaa-aikana.

JUHLAPÄIVÄ

  "Tänään on juhlapäivä!", ilmoitan.

  "No miksi", kysyy joku?

  "Kahdesta syystä" vastaan. "Ensinnäkin tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta, yhdeksän kuukautta ja neljätoista päivää siitä, kun julkaisin ensimmäisen blogini tällä forumilla."

  "Mitä helevetin juhlimista siinä sitten on?", huudahtaa eräs.

  "On siinä, rutosti on! Sehän on yksi päivä enemmän, kuin eilen, kaksi päivää enemmän, kuin toissapäivänä, seitsemän päivää enemmän, kuin viikko sitten kolmisenkymmentä päivää enemmän, kuin kuukausi sitten, kolmesataakuuskytviis päivää enemmän, kuin vuosi sitten, etc! Kyllä tuosta yhdet juhlat repäsee, kevyesti!"

  "Niin, jos asiaa tuolta kantilta pohtii, toki, toki, mutta eikös tämä ole vähän.......?", tapailee muutama.

  "Ole vähän mitä? Saanhan minä juhlia, ihan mitä haluan! Vaikka joka päivä, kele! Ja niin juhlinkin, jos niikseen menee." Kierrätän katsettani kuvitteellisten kuulijoiden ringissä. "Sitä paisi on toinenkin syy juhlaan. Eikö ketään kiinnosta?"

  "Kerro, kerro, veli hyvä", sanoo yksi.

  "Tämä blogi, minkä kohta laitan risteilemään bittiavaruuteen, on neljässadaskolmaskymmesseitsemäs."

  "Mikäs sen niin juhlalliseksi tekee?", heittää eräs.

  "No, sitähän voisi perustella samalla tavalla, kuin aikatapauksessa. Mutta en minä minä ihan kaavoihin kangistunut pösilö ole! Parempi syy tähän löytyy. Nimittäin tämän jälkeen on enää kirjoiteltava kuusikymmentäkolme juttua, niin tulee viisisataa täyteen! Ja satakuusikymmentakolme, niin on kuussatanen rikki! Ja vaivaiset kolmesataaneljäkymmentä, kun ollaan numerossa seitsemänsataaseitsemänkymmentäseitsemän."

  "Kyllä äijällä perusteluja piisaa", murahtaa epäilevä. "Mikäs hiijen juhlan aihe tuo viimonen on?"

  "No kun 777 on niin pirun kaunis kirjotettuna!" Että kyllä aihetta riemuun on! Vai väittääkö joku vastaan?"

  "Tekis mieli tirvasta!", kuuluu monelta taholta. "Meleko järetön örvelö mieheks'. Eiköpä lähetä Kuittisen kuppilaan olusille?"

  Kuulijat poistuvat päitään pudistellen, harteitaan kohautellen. Minä jään mietiskelemään, että miksei ne mitään tajua?

  Sellasta juhlantynkää miekäläisen pääkopassa. Oikeaan juhlaan päästään huomenna, eli Oton lakkiaisiin. Kahvia ja kakkua varmaan nautitaan. En tiedä, pidetäänkö puheita, mutta pidemmittä puheitta ilmoitan, että itse en aio pitää puhetta. "Verba volant, scripta manet" minulle opetettiin, kun käväisin Latinassa. Ei tosin ole aikeisaa manifestia tahi muuta präntättyä julistusta juhlakalulle luovuttaa. Eiköpä Otto tiijä, mitä on, mitä teki, mitä tekee.

  Tiilikaiset tulee illalle meille. Ne saa Aijan auton, millä huomenna Otavaan sörnäyttävät. Anna ja Iiris jatkavat sieltä meidän kanssa Avokkaaseen. Joni menee päiväksi-muutamaksi duuniin, tulee sitten perässä. Ilmat vissiin viilenee. Mikäpä siinä; ei ole niin tukalaa puita pieniä, Jonin talven, tahi kahden yli kuivaneita liiteriin kärräillä.

  Äiti-Elina myös maanantaina suuntaa Markun ja tämän siskon Irman kanssa Anttolaan, eli Piskolaan. Pitää heidät joku vähätuulinen ja -sateinen päivä hakea saareen päiväkahville. Tai tulkoot autolla Potinlahteen, jos eivät halua pidempää vesimatkaa matkustaa.

  Eli neljä viikkoa melko tiiviisti Luonteriin kyljessä ollaan. Saattaa jokunen merkkipaalu kohti 777 tulla kehiin laitettua.

  Huomenna nähdään, onko tälle iirikselle noussut viikossa kaveria? 

No, yksi iiris kuitenkin on tulossa, nimittäin Iiris. Kuulumisiin.

SEALED WITH A ASS

Hyvä Lukija!

  Olen kohdistanut tämän kirjeen eräille ihmistyypeille. Toivottavasti et tunnista itseäsi joukosta.

  Sinulle muukalaiskammoinen; muista, ettet omista koko planeettaa; tiedosta, ettei maailma parane rajoja sulkemalla, vaan rajoja avaamalla; meitä kaikkia tarvitaan!
  Sinulle militaristi; muista, ettet pysty valtaamaan koko planeetta; tiedosta, etteivät sodat lopu sotimalla; auroja tarvitaan!
  Sinulle saastuttaja; muista, että meillä on (vielä) vain yksi planeetta; tiedosta, että kun sen päälle paskantaa, se siitä paskasta ei nouse orasta.
   Sinulle kerskakuluttaja; muista, että tämän vuotinen tuottokyky on jo ylitetty; tiedosta, että hyödynnät alati pienenevää tulevaisuutta.
  Sinulle nousukas; muista, ettet omista koko kaupunki; leiju alas todellisuuteen huomaamaan, että elämää voi olla ilman rahaa ja mammonaa.
  Sinulle katkera; muista, ettei katkeruudella ole hintaa; tiedosta, ettei kostolla voi katkeruutta häivyttää; huomaa, että katkeruus kumpuaa sinusta, ei sen aiheuttajasta.
  Sinulle, joka asetat rajoja; muista, että ensin sinun on löydettävä rajat itsellesi; sitten sinun tulee ymmärtää mahdollisten alaistesi rajat; aseta vasta tämän jälkeen konkreettiset rajat, mikäli ne vielä tarpeelliset.
  Sinulle, moraalipuoskari ja etiikkakuraattori, joka tämän kirjoitit; oilisko viisaampaa pitää turpasa kiinni?!; ei maailma vierihoidolla parane, maailma paranee oikean tiedon avulla.

  Tuus Peppe

  Lopetan kirjeeni tähän, koska en onnistunut luomaan paatosta ja eetosta, ainoastaa pari aatosta. Siirtykäämme arkisempiin aiheisiin.
 
  Perjantaina Ranska-Romania. Siitä alkaa kuukauden rupeama. Joudun venyttämään tottumuksiani, eli valvomaan puolille öin. Mutta on sen arvoista, uskon.
 Häpeäkseni myönnän, etten ole lainkaan perehtynyt ennakkoarvioihin ja veikkauksiin. En siis tiedä, miltä joukkueelta odotetaan paljon, millä on ylivertisia pelaajia? Onko hallitseva mestari Espanja taas ykkönen? Vai nappaako pokaalinen kahden vuoden takainen maailmanmestari Saksa?
  Nuo kaksi ovat omissa voittajamietteissäni korkealla sijalla. Vai pärjäävätkö kestosuosikkini Ranska ja Portugali? Ponnistaako pieni Kroatia korkealle? Tuleeko Englannille kauan kaivattua menestystä? Mitä tekevät Venäjä ja ikuinen menestyjä Italia?
  10. heinäkuuta asia tiedetään. Mustin silmänalusin, vapisevana univajeen puoliksi nujertamana ihmisrauniona, avioeron partaalle ajautuneena hylkiönä, voittajalle hurrataan, kukaties tappiota murehditaan.

  Kunnon penkkiurheilijalla on sitten vajaa kuukausi toipua "jet lag'ista" pesäpallosarjojen, mölkkykoitosten, kyykkäkarnevaalien ja suunnistuskisojen keralla Rion olympialaisiin. Omalla kohdallani tulevat valvomiset jäämään vähiin. Tilanteen mukaan voi olla, että jonkun yön valvon, ehkä en.

  Lauantaina kodin tomut karistellaan. Elinakin on tulossa Piskolaan oleilemaan. Hänelle tulee sinne tuttuja tueksi ja turvaksi. Siitä olen heille kiitollinen. Lääkärikäyntejä äidille sattuu kesäkuulle kaksi. Minä tai Markku, Piskolan "renkituvan" satunnainen valtias, hänet niihin kuljetamme. Pitäähän kotona muutenkin kerran-pari kuukauden aikana poiketa; ruohoa leikkaamassa ja kalsareita pyykkäämässä.

  Hienojen ilmojen kunniaksi alapihalänttimme violettia ilmettä: