SANAKIRJAN LAAJENNUS ja asiaa kielestä

  Suomen kieli on rikas, se on tunnettu tosiasia. Mutta ei niin ökyrikas, etteikö varallisuutta voisi lisätä. Omalta osaltani aion nyt ideoida joitakin uusia sanoa. Nähtäväksi jää, kuinka ne kotoutuvat kansalaisten kielenkäyttöön.

-suhtaloitua tai asilloitua = suhtautua asiallisesti
-dimensionisti = ulottuva juutalaismielinen henkilö
-töpertää tai  töperehtiä = tehdä asioita päin seiniä
-filandroidi = robottien ystävä, (vastakohta misandroidi)
-estrotreeni = naisten hormonaalinen valmennus
-hypsteri = hyperhipsteri
-keskaloitua = kiihtyä keskioluen kittauksen vaikutuksesta
-parapara = rinnakkainen henkiolento
-kämmertää, kyymertää = mennä kylkimyyryä
-svingertää = mutkitella 30-luvun jatsin tahdissa
-kahatella = mennä kahakääteen (edestakaisin)
-stubuttaa = tuppautua tehtävään
-polyduunari, ubiukkeli = moniosaaja
-ötkeltää = örveltää
-mytteentynyt = pilalle mennyt, vanha
-raivoriihi = aivoriihen epäonnistumisen seuraus

  Siinä ehdotuksia kotmaisten kielten instituutin pureskeltavaksi. Jos vaikkapa 500 000 suomalaista ottaisi työkseen keksiä kymmenen uutta sanaa, olisi meillä viisi miljoonaa uutta mahdollisuutta lauseeseen sijoitettavaksi.

  Vielä jonain päivänä pureudun homonymian saloihin. Tunnettuja sellaisia ovat mm. kuusi (puu ja luku), viini (juoma ja nuolikotelo) sekä juuri (kasvin osa ja "äsken"). Niitä voi varmaan kehitellä lisää mallliin: hurrikaani (trooppinen myrsky ja ruotsalainen sotilasjohtaja) tai autoimmuuni (omaa kudosta vastaan immuuni ja automainoksien viekotuksille vastustuskykyinen).

  Kielestä puheen ollen, ennen kotona maalla syötiin kieltä, ainakin lehmänkieltä. Mikäli oikein muistan, se keitettiin. Eikä ollut pahaa, hyvää oli. Varmaan kauppahallista kieltä saisi, mutta kieltämättä siellä tulee käytyä ani harvoin (ethän kieli kenellekkään?)

Naudan kieli, siitä saa kunnon appeen useammallekin. 

  Nuoruudessani valmisti äiti myös munuaisia silloin tällöin. Niistäkin tykkäsin. Heutzutage tulee sisäelimistä syötyä vain maksaa. Se onkin herkkua vailla vertaa. Kielileikettä ostetaan harvakseltaan leivän päälle pantavaksi, sitä valmistaa muistaakseni herra Snellmann.
  Pitänee paneutua tarkemmin gastronomian saloihin, mutta pässin kivekset ja poron peräsuolen jätän suosiolla asiaan holistisesti suhtautuville.

Mäntyvartaassa grillattuja karitsanmunuaisia sen sijaan voisi kokeilla.

LEHDETÖNNÄ

  Koska lehdillä on ansaittu pääsiäisvapaa, painotaloilla ainakin, luon pikakatsauksen kuulumisiin.

YLE

-Pakistanissa yli 70 kuollut Talibanin tekemässä pommi-iskussa - - - kärsimysnäytelmille ei ole loppua.

-Brysselissä järjestetyssä terroristi-iskussa kuolleiden muistotilaisuudessa öykkärehti pieni mustiin pukeutunut joukko tehden natsitervehdyksiä ja huudellen kuolemaa arabeille - - - löyhäpäisyys on kansainvälistä.

-lintuinfluenssaa havaittu etelä-korealaisella siiikarjatilalla. Maa julistautui lintuinfluenssavapaaksi valtioksi kuukausi sitten - - - sellaista se on vapauden kanssa sillä kolkalla palloamme.

-moottorikelkkailijat ajoivat Kangasniemellä sulaan, yksi kateissa - - - evoluutio on tuottanut itsetuhoisen ja virheistä oppimattoman ihmisen, ilmeisesti populaation hallitsematonta kasvua suitsimaan.

-rollarit pitivät historiallisen konsertin Kuubassa liki puolelle miljoonalle katsojalle - - - Kuuba aloittaa länsimaistumisen varovasti 1960-luvulta.

Ilta Sanomat

-kokoomuksen kansanedustajan Eero Lehden mukaan kuntoilu alentaa ministeri Stubb'in arvovaltaa - - - kaikella kunnoituksella ja kaikesta päätellen edustaja Lehdellä ei olisi ministerin tehtävissä saman kaltaista riskia statuksen devalvaatioon.

-Kristianstadissa Ruotsissa tapahtui eilisiltana kunnon joukkotappelu. Paikallisella yhdistystalolla olivat meneillään jonkinlaiset juhlat, kun muutaman henkilön aloittama rähinä paisui ainakin 70 ihmisen nujakaksi, mikä jatkui vielä sairaalassakin - - - jos oli ennen häät Härmässä kauhiat, niin osataan naapurissakin. Vai johtavatko juuret sittenkin lahden itäpuolelle?

Iltalehti

-Etelä-Suomen taivaalla nähtiin eilen illalla kirkas tulipallo. Ilmoituksia tehtiin Ursan Taivaanvahtipalveluun useita kymmeniä - - - KKT:n (Keinokartanontie) tietotoimiston mukaan Maanvahtipalveluista ainakaan Securitas, G4S tai ISS Palvelut eivät olleet saaneet ainoatakaan ilmoitusta. 

-CareerBliss on rankannut viisi ammattia, joissa ihmiset ovat onnellisimpia. 1 Rehtori, 2. Keittiömestari, 3. Lainaneuvottelija, 4. Automaatioisinööri, 5. Tutkimusapulainen - - - ajat ovat muuttuneet siitä, kun suomalaisten toiveura oli kaksoisammatti; kesäisin kansakoulunopettaja, talvisin kääntösiltavahti.

MTV

-New Yorkin keskuspuistoon on ilmestynyt Donald Trump'in hautakivi - - - uutinen ei tarkenna paikkaa, mutta toivotaan, ettei Srawberry Fields'iin. 

Länsi Savo

-mikkeliläisestä Matilaisesta tuli  Turun toiseksi vahvin mies - - - allekirjoittanut pelästyi aluksi, että väkikato Mikkelistä Turkuun on saanut Rohus-vellosten jälkeen jatkoa. Mutta tarkempi tutustuminen artikkeliin toi helpotusta; kyseessä olikin Turun Vahvin Mies-kilpailuista! 

  Kaikilla forumeilla on tietysti samoja uutisia, joten en jaksa enempää surffailla. Desuttom, pitää lähteä hakemaan äiti-Elina lounaalle, käydä sitä ennen autopesu suorittamassa. Ei nimittäin ilikiä nuin likasella pirssillä Annaa ja Iiristä lähtee Helsinkiin kuskoomaan.

Iiris aamulookissaan

EIHÄ SUURET SANAT....

  "Eihä suuret sanat suuta halakase eikä piru pyllyvä repäse" on anttolalainen sanonta teoksen "Voepha se olla näenniin; SULOINEN SAVONMAA" mukaan. Muita Anttolasta peräisin olevia hokemia ovat mm:
  "Eukko on ku elläin, mut ei pietä kytkyyssä."
  "Tuuloo ku Jäppisen naemavuonna; vasikannahka män vintilän reijästä läpi."
  "Nii se on tässä mualimassa, miten lienöö Ruokolahela?"

  Joutavalla kun on aikaa tuota teosta taas hieman selailin. Opin, että Carl Collan'in säveltämä ja A. Oksasen sanoittama"Savolaisten laulu" on Suomen ensimmäinen maakuntalaulu. Se esitettiin ensimmäistä kertaa ravintola Kaisaniemessä joulukuun yhdeksäntenä 1852. Kyseessä oli Savo-karjalaisen osakunnan päättäjäisilta keisari Nikolai I:n määrättyä osakunnan lakkautettavaksi. Jokusia päiviä myöhemmin laulun sanat julkaistiin Suometar-lehden etusivulla.

  Savolaisuus on savolaisuutta, etelä-savolaisuuskin. Vaikka Mäntyharjun eteläkolkilta Vieremän pohjoisosaan on maantieteellistä, kulttuurillista, kielellistä, ties mitä matkaa.

  

  Kirjassa on myös savolaisia ruokareseptejä. Skannatulla sivulla muutama herkullisemmasta päästä.

  Anna ja Iiris tulivat päivällä, pääsivät Tomin, Jonin veljen kyydissä. Iiriksen päiväunien jälkeen he lähtivät Lahteen kyläilemään, palasivat juuri äsken. Kohta tempastaan porukalla iltapalaa; kylmä- ja lämminsavulohta omatekoisen perunasalaatin kera. Iiris on onneksi lähes kaikkiruokainen, ja mitä enemmän makua ja mausteita, sen parempi. Mutta isäänsä on tullut; vihannekset ja juurekset pitää sekoittaa ja piilottaa muun appeen sekaan. Muuten jättää syömättä, kehveli.

Alla mr. Googlen minulle taas kerran henkilökohtaisesti konstruoima kuva Iiriksen jälkiruokaperformanssista.

  No niin, iltanen tuli purastua. Iiris meni mumman kanssa potalle, minä näpyttelemään. Sen verran uteliaisuus nakkeli, että vilkasin sm-liigan sivuja; Hifk-Pelicans 1-1 reilun 33 minuutin kohdalla. Ilta kulunee televisiovapaasti, Iiriksen vuoksi. Totta kai tyttöä kiinnostaa elävää kuvaa katsoa. Äitinsä on melko tarkkana, että muuta mieluummin puuhaillaan. Kun Iiris sitten illemmalla menee kylpyyn ja nukkumaan, loppuu tv-rauhoitus. Mutta mitä sitten? Peppe-pappallakin alkaa niillä kieppeillä silmä lupsaa.

  Muutamassa viikossa on tyttönen löytänyt paljon uusia sanoja. Harvat tulevat vielä oikein artikuloituna, mutta lähes kaikelle löytyy ilmaus. Osan niistä ymmärtävät kaikki, osan Iiris ja äitinsä, osan vain Iiris. Mutta ei hätää; onhan äiti puheterapeutti. Vaikka ei niitä taitoja ihan vielä tarvita, luultavasti ei koskaan.

  Huomenna ollaan sitten kesäajassa. Juuri, kun aamulenkillä alkoi hieman sarastaa, joutuu taas tovin pimeydessä vaeltamaan. Ei onneksi mene kauaa, niin valoa riittä, vaikka sydänyöllä liikkeelle lähtisi. 

  Kahden erän jälkeen Hesassa ollaan yhä 1-1 lukemissa. Kuuluvat huutelevan kahvivastaavaa esresson tekoon. Pitänöö männä, kun on asian ristikseen ottanut. Siis hommiin. Kunhan laitan lopuksi obligatorisen mv-kuvan Iiriksestä.

PÄÄS' IÄINEN

  Pääsiäinen on joulun ja juhannuksen ohella Suomen kansalle tapahtuma, jolloin syödään, juodaan ja perinnöidään. Itselleni ei tämä ylösnousemuksen juhla aiheuta suuria tunteita, ei herätä erityisiä muistoja.
  Lapsuudesta ovat mieleen jääneet mämmi, munien maalaus ja hankikanto. Nuoruudesta muistan 1970-luvun alkupuolen pääsiäisen Avokkaassa. Oltiin sielä kolmistaan; Hilppa, Ahos-Riti ja minä. "Eastern" oli ilmeisesti melko myöhään keväällä, koska lumet olivat jo lähes sulaneet. Ja oli lämmintä. Raahasimme venevajasta vanhoja patjoja tantereelle, loikoilimme iltapäivän tunnit auringossa viiniä litkien ja piippua poltellen (paitsi Hilppa, joka litki kyllä viiniä, kohtuudella, muttei polttanut piippua). Siihen aikaan ei ollut tietä Piekälään, kirkolta jalkaisin oltiin tultu. Kun toisena pääsiäispäivänä takaisin lähdettiin, meillä oli vankat karahkat käsissä. Niillä koettelimme jään vahvuutta arastellen tallatessamme. Kun päästiin Harvion puoleen väliin, sörnäyttivät Rastaan veljekset autolla vastaan, kädet tervehdysasennossa ja hymyt niin kuin linnun pojilla pitääkn; suut korvasta korvaan. Se siitä jään heikkoudesta, eli päästiin turvallisesti perille. Eikä tarvinnut tuosta reissusta Peppeus-passiota kenenkään säveltää!

  Tosiaan, kun pääsiäisiä muistelee, niin mitään tuon merkittävämpää ei ole jäänyt mieleen. Aikuisena kai kotona tai Piskolassa on tullut luuhattua. Niin luuhataan nytkin, kotona. Anna ja Iiris tulevat huomenna, Elina toisena pyhänä lammasta syömään. Munia ei maalata, mämmiä maistetaan, pajunkissoja käytiin äsken keräämässä, siinä se.

Meidän pääsiäispuu ja -pupu.

  Koska pääsiäisestä ei ole tämän enempää puhuttavaa, puhutaan muusta. Aamun Etlarissa on juttu puettavasta teknologiasta. Huomaan, että minulla on paljon opittavaa nykyaikaisesta kuntoilusta. Ei riitä että on kävelysauvat sekä säähän sopiva vaatetus. Pitää olla joukko älyvälineitä; pitää olla älylasit, jotka näyttävätr mm. sijainnin, sykkeen ja kuljetun matkan, pitää olla älyranneke, joka mittaa vaikka mitä, pitää olla älykello, joka ilmoittaa viesteistä ja sähköposteista, pitää olla älyvaatetus, joka säätää lämpökokemuksen optimaaliseksi ja mittaa mm. lihasaktiivisuutta. Kaikki siis joukolla älykaupan kautta älyliikunnan pariin! Jos kaikesta älystä huolimatta lenkille lähtö ei aina miellytä, kannattaa vielä satsata älyrobottiin, joka repii ylös sängystä ja pakottaa taipaleelle. "Ku ei immeinen vissiinkää ennää ise älyvä, millasissa vuatteissa, mihinkä, ja mitekä kauaks' haluvaa männä kuntovaa kohentelemmaan".

Kuvassa äiti-Elina ja eno-Olli pääsiäisenä joskus sotavuosina jossain. Ei nähdäkseni ollut älyvaatteita yllään heillä.

  Kohta pääsiäiset on päästelty, alkaa jo kuukausista julmin, huhtikuu. Kun sen raakuuden, autiuden ja paljastuvien roskien määrättömyyden kestää, pääsee kevät kunnolla valloilleen. Toivotaan ainakin, niin se on ennen toukokuussa tehnyt. 

Pääsiäiskukko katselee vienosti pääsiäisruusuja.

  Muuten, pääsiäseläimiä ovat tiput, puput ja lampaat. Miksei päästäinen? Hyvin sointusi tuon almikkien ja kontiaisten kanssa samaan lahkoon kuuluvan sileäturkkisen nisäkkään nimi juhlaan: Pääsiäispäästäinen!

   Loppurunoksi pääsiäisruno: 

"Kaikil' meil' on pääsiäinen,

sulla vainen pääs' iäinen,

(runo tää pääs' iäinen).

OTTAA PERNAAN

  Eilinen päivä meni Brysselin uutisointia seuratessa. Ei siis kovin mukavissa merkeissä. Sanattomaksi, neuvottomaksi, vihaiseksi, surulliseksi, vaikka miksi tuollaiset uutiset tekevät. Aika vaikeaa on terrorismiin nopeaa ratkaisua löytää. On ilmeistä, että tekijöillä on käytettävissään runsaasti rahaa, arsenaalia, teräviä aivoja suunnitteluun ja aivopestyjä työmuurahaisia toteutukseen. Siksi tällaiset tapahtumat ovat mahdollisia viranomaisten ponnisteluista huolimatta. Aika vaikeaa on kuvitella, että itsemurhaiskut pystyttäisiin estämään valvonnalla, tiedustelulla, tarkastuksilla ja vartioinnilla. Ei kaikkien kaupunkien kaikkia julkisia tiloja, kaduista puhumattakaan, pystytä koskaan niin hermeettisesti sulkemaan.
  Tuntuu siltä, että ei edes yritetä miettiä vakavasti syitä, mitkä ovat johtaneet noihin mielettömiin tekoihin. Puhumattakaan noiden syiden mahdollisesta korjaamisesta. Fanaattisten terroristien ja näiden manipuloitujen kannattajien kanssa ei voi edes neuvotella. Nyt tarvitaan älykäs, taitava, kauaskatseinen ja vaikutusvaltainen visionääri tai taho ongelmaa ratkomaan. Mutta mistä sellainen tähän hätään tempaistaisiin? Kun ei pienempiäkään ongelmia vaikkapa EU:n sisällä pystytä ratkaisemaan.

Aamun lenkki, mielen synkkyys, kuun valo.

  Koska tänään on siivouspäivä, ryhdyin kirjoittamaan heti aamusta. Kun tuo Brysselin asia tuli käsiteltyä, muihin pohdintoihin.

  Minulla ei ole lukratiivisia sijoituksia eikä depositiota, on siis tultava toimeen mitättömällä eläkkeellä. Se onnistuu tietysti mitättömän kulutuksen avulla. Olen huomannut, että vaikka ei ole paljon, ei juuri mitään tunnu puuttuvankaan. Unelmoida toki voi, mutta tosiasiassa tilanne on näinkin parempi, kuin valtaosalla ihmiskuntaa. Ei ole nälkä, ei jano, ei vilu, ei isompia vaivoja tai tauteja, ei juurikaan vihamiehiä/naisia, ei ksenofobiaa, joten minua ei häiritse istua samassa kahvipöydässä irakilaisten tai somalien kanssa, olen saanut henkilökohtaiseen vakaumukseen perustuvan vapautuksen  katupartioinnista, joten voin niiltä osin nukkua yöni rauhassa, Iiris-tyttönen kasvaa ja kehittyy vauhdilla, tulee pääsiäisenä maistamaan Hollolan mämmiä ja lammasta, vedet vapautuvat pian, joten Avokas-kausi pääsee täyspainoisesti alkamaan, siis elämä on puitteiltaan, pääsääntöisesti, kokonaisvaltaisesti sekä lähtökohtaisesti hineetä.
  No niin, siinä kielellistä risuaitaa. Kysymys: "Kuinka monta lausetta tuossa virkkeessä on?" Vihje: "Laske predikaatit":

Annan lähettämä kuva Iiriksen ensimmäisestä letistä.

  Siten maailma on rakennettu; vaikka itsellä menee kohtuullisen hyvin, planeetalla tapahtuu hirmutekoja ja väärinkäytöksiä, se on täynnä tuskaa ja kärsimystä. Oman onnenikin kustannuksella soisin, että asiat olisivat päinvastoin.

  Nyt on aika laittaa imuri ja Peppe töihin. Kumma juttu muuten, mutta en olisi jokunen vuosi sitten uskonut, että siivotessa voi hermo levätä. Nyt, viisaampana, pystyn kertomaan, että kyllä voi. Kun parin, kolmen tunnin rupeama on takana tajuaa, ettei ole kertaakaan vaivannut päätään siellä mahdollisesti pyörivillä ongelmilla. Q.E.D.

IMMEISTEN ILIMOILLE

  Eilen palattiin Hollolaan. Aamulla jo lähdettiin, kymmenen asteen pakkasessa, pilvettömässä aamuauringossa, eli kuvan tyyppisessä olosuhteessa.

  Tänään uudet vanhat rutiinit. Pientä vaihtelua entiseen toki; Etlari on lomamme aikana siirtynyt tabloidikokoon.  Etusivuun oli tullut sen verran muutosta, että aiemmin se oli, viikosta toiseen, milloin minkäkin "Super-Soffan" vihoviimeisen loppuunmyynnin mainoksen täyttämä, nyt fasadi on omistettu RestKoti Oy:n hormiston hoito-,  ja saneerausmainokselle. 

  Hieman oudoksuen sitä aamulla selailin. Mutta kaikkeen tottuu ja kaikkea kannattaa kokeilla. Paitsi, kuten sanottua, sukurutsaa ja kansantansseja. Ja oikeastaan aviisi onkin melko selkeä luettava. huomasin, kun sitä toistamiseen plarailin.

  Sanottu on paljon muutakin, kuin kansantanssiviisauksia. Tässä pari esimerkkiä, siistimmästä päästä:
  "Tappasko talon kissan, vai nu***sko talon piikaa?"
  "Katos Ville pirua, ku jänis nu**ii töppöstä!"
  Kyllä huomaa, missä ukkovaarien(kin) ajatukset ovat pöyrineet. Mutta mistä kummasta ne tässä yhteydessä minun päähäni pälkähtivät? Assosiaatiota esi-isien aivoituksiin en kuitenkaan jää enempiä pohtimaan.
   
  Obama on Kuubassa. Ei vissiinkään lähempää löytynyt kunnon baseball-matsia. Totta puhuen, jo oli aikakin siirtyä noissa kuvioissa eteenpäin.
  Turkissa pommeja, Venäjällä lentoturma, Espanjassa bussionnettomuus, virpojat liikkeellä, pääsiäisenä syödään karitsaa, Aleksin kävelijöitä suosiva remontti, Räikkösen keskeytys, mobiilipankin käytön kasvu. Siinä otsikoita ja artikkelinaiheita aamun lehdestä

  Minä täräytän kohta Lahteen; vien tietysti Hilpan duuniin puoli kymmeneksi, käyn hoitamassa Elinan kauppa-asiat, imuroin hänen asuntonsa, käyn pesemässä luvalla sanoen paskaisen automme Kivistönmäen TI-hallissa.
  Loihdin ja nautin tonnikalasalaatin, kirjoitan blogin loppuun, luen, katson jonkun tallenteen, palautan pari kirjaa Hollolan kirjastoon, lainaan ehkä jokusen.
  Usmuutan Trion parkkihalliin, juon kahvit, odotan Hilpaa, ajmme kotiin, syömme jotakin?, Emmerdalet, kirja, unta. Ei mitään uutta auringon alla.

  Tänään(kin) on muuten "International Day of the Elimination Racial Discrimination". Sen kunniaksi laitan kome vuotta sitten jakamani  (näin ilmoittaa mr. F. Book) "Fingerporin":

 
   Pittää lähtee, jatkuu tuonnenpana.

  No niin, kaupunkireissu tehty, tunasalaatti syöty. Siis hetkeksi koneen ääreen. Joten; mitä sulle kertoisin, kysyjälle vastaisin? Taidan kertoa, että meillä alkaa pikku hiljaa pieninmuotoinen pieninmuotoisen hyötypuutarhan suunnittelu. Kun toukokuussa Avokkaaseen mennään,voi, ja pitää, ainakin joitain lajeja tällätä kasvulavoihin itämään. Tarkoitus on kahteen laatikkoon laittaa hyötykasveja, mm. salaattia, retiiisiä, tilliä, persiljaa, ruohosipulia, yrttejä, kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, yuo name it. Yhteen lootaan laitellaan kukkia silmiemme iloksi, medensyöjien riemuksi. Pitää netistä tietoa haalia, sillä aloittelijoita ollaan, muutaman vuoden kuluttua varmaan jo viisaampia kuitenkin. Mielenkiinnolla satoa odotan. Samaten kiinnostaa, kuinka loppukesällä istutetut kukat ovat penkeissä talvehtineet? Niitä mekoisen määrän Hilppa maahan laittoi, kiitos Tainan ja Piskolan pihojen tarjonnalle. Varmaan eivät kaikki ole lähteneet elinvoimaisina uuteen alkuun, mutta suuri osa kuitenkin, luulen.
  Hieman, eikä ihan hiemankaan, enemmän työtä tulee pihojen kanssa nyt olemaan. Vaan ei haittaa, sen takia viime kesänä paikat myllättiin, että iloa ja hyöyä omista nurkista enenmmän saataisiin.
 
  Tämä jääköön tähän, paneudun loppupäivän rutiineihin

KEVÄTTALVEN TASAUS, osa V-ihoviimeinen

  Eilen oli kaunis pakkaspäivä. Mutta tuulinen. Pohjoisviima ei pihapiiriin tuiverra, mutta aamun kävely sai riittää tuulenpuoleiseen ulkoiluun. Muuten päivä kului totuuttuun tapaan. Rupeaman viimeinen saunareissukin tuli tehtyä.

  Tänään unet hieroi silmistä lorottelu  miinus kymmenen asteen pakkasessa. Onneksi oli tuuli laantunut. Päätettiin toteuttaa Heikkalahdenvuorelle kiipeäminen. Päätettiin myös, että koska jäätiet käytössä, käydään myös kaupassa. Ei nimittäin enää pitkä mutka, kun Piskolaan kuitenkin ajettaisiin. Jääkaapissa oli enää nakkipaketti ja muutaman peruna. Oltaisi me pärjätty huomiseen, kuten oli kuutioitu, mutta nähtiinhän jokunen ihminenkin. Salessa oltiin jo hieman ennen kahdeksaa. Ostettiin 2 tomaattia, rasia Italiansalaattia, 2 hillomunkkia, 2 viineriä ja 2 pakastepitsaa. Onneksi ostettiin, kahvileipää. Vanha tuttava Palosen Heikki soitti, kysyi, ollaanko maisemissa. Oli tullut eilen Vaasasta mökille (Sappulanselän rantamille) ja oli lähdössä hankikannon selkään hiihtelemään. Kerroin, että kymmenen jälkeen taas saaressa ollaan. Niin että sai Heikki ihan kaupan viineriä kahvin kanssa.

  Mutta sitä ennen kivuttiin kalliolle. 

  Rapsakka oli keli. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Hyvä oli kenkäilijän kenkäillä! Ja hyvät olivat näköalatkin. Eteläisemmältä laelta on näkymä Reissalmelle ja Piekälän yli Luonterin eteläosiin, kuvakulmaa joku piiru vasemalle, niin näkyy Saukonsalo.

Pohjoisemmalta, hieman korkeammalta laelta katse kohtaa Luonterin ja Paajalansalmen. Luonterinäkymää vain haittaavat? rinteessä kasvavat männyt. 

  Reilun tunnin kesti tuo kierros; Matalahdesta autolta lähdettiin, takaisin solaa pitkin Hanelin laavulle, siitä metsäautotietä autolle. Oltaisiin varmaan kauemminkin metsässä viivytty, mutta vieras oli tulossa. Sitä paitsi alkoi pilveilemään. 

Oli päässyt rouva aamukahvityhjennyksen Anttolan toiseksi korkeimalla kohdalla salaa kuvaamaan. 

  Joo, Heikki kävi, Heikki lähti. Minä kantelin puita valmiiksi saunalle ja pirttiin seuraavaa reissua odottelemaan, rikoin avannosta liki viisisenttiseksi turvonneen jään, laitoin kammarin uuniin tulet. Välissä syötiin paistetut nakit ja perunat. Kohta hörpittiin kahvit, taas! Tätä juttua aina väliin naputtelen.

  Huomenna, heti aamusta, on lähtö edessä. Ihan mielellään reilun viikon jälkeen immeisten ilmoille menee. Mutta kohta jo varmaan kaipaa takaisin. Niin sanoi viikolla mökkinaapuri Hannilan Hannukin. Hän on ollut laillani kotvan eläkkeellä. Sanoi, että kun kaupungissa on muutaman päivän, tulee olo rauhattomaksi, mies kiertää asunnossa ympyrää. Mutta tänne kun pääsee, ei tarvihe ympyrää veivailla; laittaa vaikka nokan Juvaa kohti, niin saa tallata kilometritolkulla viivasuoraan. En muista, sanoiko ihan sanatarkasti näin, mutta tätä tarkoitti. Voin yhtyä mielipiteeseen!

  Pääsiäisenä ollaan kotona; Anna ja Iiris tulevat visiitille. Joni on pyhät taas tienaamassa. Se tarkoittaa sitä, ellei nyt aivan ennen näkemätön takatalvi paina päälle, avovedessä seuraavan kerran saareen usmuutetaan. Tai ei kai se takatalvi ihan ennen näkemätön olisi. Isoisäni Aleksi tarinoi joskus kauan sitten, että kiun hän oli pojankölvi, oli soutumatka Piskolasta Anttolaan juhannuskirkkoon keskeytynyt läpipääsemitömiin jäälauttoihin. Tämä on tapahtunut käsittääkseni 1800-luvun loppuvuosina; Aleksi oli syntynyt 1890. Vaikka tiijä häntä, Aleksi oli tunnettu tarinaniskijä. Kertoihan hän joskus 1920-, tai 1930-luvulla luotsanneensa höyrylaivan Mikkelistä Lappeenrantaan tammikuussa. Ja totisella naamalla ja totisena totena puheli, että hänen kipparoimansa matkustajalaivan ruorimies oli korkean veden aikaan yöllä nukahtanut puikkoihin, ja kun kippari hytissään tömäykseen heräsi, oli laiva jyskyttänyt paikoillaan kahden koivun välissä. Ja kun Aleksista puhe tuli, hänen sanassaan eräskin laivan kannella matkustanut emäntä oli maistellut eväitään hörpiskellen vettä palanpainikkeeksi. Toinen mokoma oli kysäissyt: "Mistäpä siä vettä hajit? Miullakkii ois jano!"

  "No tuoltaha miä kipasin, puatin kaevolta!", oli eukko vastannut osoittaen vesiklosetin ovea. Eikä Aleksin juttuja passaa eholle panna!

Hyväksi lopuksi vuoren laella, hakkuuaukean toisella laidalla, ollut mänty, mikä ainakin on totta.