SKITSOFREENIS-MONOLOGINEN DIALOGI

"Huomenta Pertti."
"Sinulle myös Pertti. Kuinkas nukuit?"
"Kiitos, kohtalaisesti. Minkä sateen ropina välillä valvotti."
"Sama juttu. Eikä loppua ole nähtävissä, meinaan sateesta. Ota kuule kahvia Pertti."
"Kiitos, kiitos, olet jo ehtinyt keittämään."
"Joo, äsken kissautin. Mitä sitä tänään tekis, kun ulos ei oo halua mennä?"
"Ajattelin, Pertti, että kirjoitan jotakin bloggeriin, sitten luen."
"Kuulostaa hyvältä idealta. Ja Kun Hilppa ja Hilppa ovat saaneet ruoan tehtyä, syödään."
"Jep, sitten kone tiskaa astiat, mikä jälkeen pitää ruveta kyttäämään sopivaa rakoa yli menoon, vai mitä Pertti?"
"Totta puhut, kuomani Pertti. Mutta kyllä jäi melko ohueksi tämän viikon lopun saalis ja liikunta!"
"Niinpä. Mutta ei aina voi voittaa. 'Tähän on tyytyminen', sanoi Luukon Anekin muinoin vedettyään kolme kertaa peräkkäin vesiperän nuotalla."
"Näin on Pertti. Onneksi tullaan reilun puolentoista viikon kuluttua tänne kahdeksi viikoksi!"
"Se on hienoa, odotan innolla. Puolukathan ei oo mihinkään kadonneet, suppissaika parhaimmillaan näillä maisemilla, muitakin sieniä syötäväksi."
"Näin on! Jospa veljeni Hannu ja Hannu vaikka vetävät pohjanuottaa, niin päästään muikkuja savustamaan."
"Kyllä ne varmaan vetää. Voi olla, että mennään niitten kanssa uistelemaankin, kun ne osaa homman."
"Kyllä varmasti Pertti. Voi olla, että silloin on jo pakkasöitä, onha joskus ensilumikin näyttäytynyt."
"Tosiaan, saattaa olla monenlaista ilmaa ja keliä. Mutta ei muulla väliä, kun ei koko ajan satais. Ei kylmä ja tuuli haittaa, vai mitä Pertti?"
"Ei niin, täräyttää Ylä-Lapin välihousut ja Papan perintö-toppiksen päälle, kyllä tarkenee! Mutta eiköhän heittäydytä sohvalle koko vartalon nojalle lukemaa Pertti?"

Syysilta laiturilta

TOIVOSTA EPÄTOIVOON

Terveisiä sektorilta Mikkeli-Anttola-Avokas. Illalla tänne tultiin. Eilen aamulla vallitsi usko, illalla toivo, nimittäin siitä, että sää olisi parempi kuin ennustukset kertoivat. Nyt aamulla vallitsee epätoivo; sataa tihuuttaa, ja sadetutka lupaa keskikovaa sadetta periaatteessa koko päiväksi, ja huomenna se vasta sataa!
Klo. 4 aamuyöstä oli tähtinen taivas, olin iloinen, ajattelin, että aamusta ainakin pääsee metsään. Mutta kun kuudelta heräsin kahvin keittoon, oli jo vettä ilmassa. Se siitä suunnitellusta suppilovahverotoivioretkestä, samoin kuin Hilpan puolukka-offensiivista. Syömäsienet sentään kävin heti seitsemältä, kun se ennustaa sateen vain yltyvän.
No, tästä tulee tällainen päivä. Onneksi on pari kirjaa matkassa: Mauno Saaren ja Juha Nummisen tuore Musta Höyhen sekä Jan Arnaldin pseudonyymillä  Arne Dahl kirjoittaman kansainvälisiä väkivältarikoksia tutkivasta "A-ryhmästä" kertovan 10-osaisen sarjan 9. teos "Jälkijäristys", mikä oli jostain syystä jäänyt lukematta. Muuten olen sarjan läpikäynyt, myös sen viimeisen osan "Pimeyden kutsu". Taattua ruotsalaista dekkarilaatua. Aaasinsiltana Dahlista, Arne Dahlin ohella on ainakin kaksi loistavaa kirjailija-Dahlia: englantilainen Roald Dahl ja norjalainen Kjell Ola Dahl. Edelliseltä tulevat mieleeni novellikokoelmat "Joku kaltaisesi" ja "Rakkaani kyyhkyläiseni" (muistaakseni Pentti Saarikosken suomennoksia), "Oswald-eno", sekä nuorten kirja "Matilda" (upeaa ironiaa). Jälkimmäinen on puolestaan oslolainen dekkaristi, jonka teoksissa esiintyvät omaperäinen poliisi Gunnarstranda ja hänen omapäinen apurinsa Frölich. Niin se taival kirjamaailmassa kuljettaa; 70-luvulla tutustuin Roald Dahliin, ja kun aika ajoin kirjastossa kävin tukimassa hyllyä D:n kohdalta, löysin kaksi muuta, lähinnä tälle vuosituhanelle kuuluvaa Dahlia. Kannattaa tutustua, siis kaikkiin Dahleihin.
Siis ei kun hauskaa päivää, toivottavasti teillä on parempi "sääolosuhde".

Tällaista täällä

LIIKENNETTÄ HOLLOLA-LAHTI

Jos sitä taas pitkästä aikaa kirjottelis jotakin, on ollu välillä kiireitä, välillä ei.  Aluksi tuli mieleen tuo kiire, ikuinen riesa ihmiskunnalle. Kun aamulla puoli yhdeksän maissa ajoin kotoa Lahteen (matkaa 8 k, tai oikeastaan 6 km osuudella 2-kaistaista Hämeenlinnantietä), oli  liikenne keskivertoa tiheyttä. Voimassa 70 km:n rajoitus, kuudet liikennevalot ja Oululaisen mäessä, jo 60 km:n alueella, yksi peltipoliisi. Riippuen kellonajasta, viikonpäistä, etc., joutuu matkalla pysähtymään 1-3 valoissa, harvoin pääsee ”aallossa” läpi. No, seurasin - taas kerran - kolmen auton toimintaa. Kaksi oli jo edelläni, yksi ohitti minut vasenta kaistaa. Ne olivat päättäneet yrittää voittaa minuutin (minkä verran yksien valojen vaihtuminen kestää) elämässään. Pystyin koko matkan niiden liikkeet näkemään; kaski vaihoi kaistaa 7 kertaa, yksi 11 kertaa. Itse ajoin oikeaa kaistaa koko matkan. Lähtötilanne: olimme 50 m:n etäisyydellä toisistamme. Lopputilanne: Mytäjäisten risteyksen valoissa yksi ”kaistapäistä” oli neljän-viiden auton verran edellä samalla kaistalla, yksi hieman edelläni vasemmalla kaistalla, ja yksi muutan autonmitan takanani vasemmalla kaistalla. Jokunen melko törkeäkin (lue vaarallinen) pieneen väliin tuppautuminen, saatikka aivan toisen ”persiissä” ajaminen oli tapahtunut, jotta näin hyvä tulos oli saavutettu. Ynnä mitähän nämä kuskit (kaikki miehiä, nähdäkseni 40+/-, autoista yksi ylempää. kaksi alempaa keskiluokkaa) olisivat sillä mahdollisesti voittamallaan minuutilla aikoneet tehdä? Tuskin sillä ihmeitä aikaan olisi saatu, mielihyvää ehkä?

Eipä silti, en välillä ole itsekkään mikään rauhallinen unelmakuski, kuten minut tarpeeksi hyvin tuntevat, ts.  kyydistäni  nauttimaan päässeet, hyvin tietävät. Kyllä niska punaisena on tullut monesti sörnäyteltyä. Mutta lähinnä minä hermostun liikenteen sujumattomuudesta, huomattavasti alle tienopeutta ajavista, etc. Yritän tätä puoltani parantaa, koska eihän tuollaisilla asioille mitään mahda.

Olen ollut huomaavani ettei Lahdessa ole totuttu viime vuosina todella hurjasti lisääntyneen liikenteen mukanaan tuomiin ruuhkiin. Esim. Helsingissä, kuten varmaan kaikissa suuremmissa kaupungeissa, on tien päällä oltava joustavia, toisia huomioon ottavia, jotta liikenne ylipäätään jollain lailla toimisi. ”Kirkolla” saa tilaa kaistan vaihtoon, kunhan vain laittaa vilkun päälle. Täällä taas ei lupaa kysytä eikä anneta. Lievää kulttuurieroa, oletan.

Sitten ihan muuhun asiaan. Eilen tuli - jostain syystä – mieleeni vuoden-parin takainen juttu, missä joku tiedemies oli esittänyt ajatuksen, ettei mitään keksimistä tai kehittämistä koskevia apurahoja pitäisi myöntää, koska maailma on valmis, kaikki on jo keksitty. Asia jäi vaivaamaan, siis kaivoin webistä tietoa. Ei se ihan noin raju väite ollut, mutta pääpiirteissään kuitenkin. Taloussanomat siitä uutisoi 31.12.2010 (siis vuoden lopun, ei maailman lopun uutinen). Väitteen on kuitenkin esittänyt kanadalainen Brittiläisen Columbian yliopiston taloustieteen professori James Brander. Ajatelkaapa, jos ihmiskunta olisi aina ollut tuota mieltä! Asuisimme varmasti vielä luolissa ja havumajoissa, sillä nuija ja keihäs olivat jo olemassa.

Hyvää alkavaa viikonloppua mahdollisille lukijoille.

Velipuolikuu

VÄHÄN POLITIIKKAA

Kohta ovat taas kuntavaalit; mikä muuttuu? Vai muuttuuko mikään? Voi muuttuakin, huonompaan suuntaan, jos "persujen prutku" toteutuu. Jos merkittävässä asemassa päätöksien teossa on puolue, minkä enemmistö on sitä mieltä, että maahanmuuttaja on hyväksyttävissä, jos hänet olisi omassa maassaan tapettu, ja jos hän siivoaa yleiset vessat minimipalkalla. Jos silloinkaan. "Kuinka kukaan voi omistaa taivasta, maata, kysyi jo intiaanipäällikkö Seattle kuuluisassa puheessaan. Reilut kaksi vuotta sitten lähetin vastineen valtalehdessämme olleeseen yleisönosastokirjoitukseen:

 Vastine Xxxxx Yyyyyyn kirjoitukseen ESS 7.5.2010. 

  Käsittelemiisi asiohin sen syvällisemmin puuttumatta haluan tuoda julki oman mielipiteeni, mistä, Sinua siteeraten, ”jokainen voi olla mitä mieltä haluaa”. 

  Suomi suomalaisille, geeniperimän säilyttäminen, etc. kuulostavat minusta loppuun jalostetetulta itsekkyydeltä. Mitäpä, jos ruotsalaiset olisivat olleet sotalapsista ja niiden ”elättämisestä” samaa mieltä, kuin olet tämän päivän pakolaisista? Entä mikä suomalaisesta tekee muun maalaista tai perimältään ja/tai etnisiltä lähtökohdaltaan erilaista ihmistä paremman? Kuka voi todistaa, että globaali yhteiskunta, missä kaikki eri ”rodut” (käsitteenä tarpeeton ja alentava) ovat iloisesti sekoittuneet, olisi ”arjalaista” kansaa huonompi?

  Minusta Sinun ja kaltaistesi ksenofobian sekä ostoskeskusten sietämättömän tilanteen riuduttamien ihmisten tulisi ostaa vaikkapa metsähallitukselta kokolias maa-alue Pohjois-Suomesta ja aidata se visusti. Siellä voisitte vaalia geeniperimäänne mielin määrin ja lopulta degeneroitua sisäsiittoisuudessanne arvokkaasti.

Arvatkaa, julkaisttinko?

Se aamun "politiikan arkipäivää"-osiosta. Sen verran musiikiin palatakseni; jos minut yllättää todellinen nostalgianälkä, nautin annoksen tai pari Animalsia, Holliesia, Kinksejä, Spencer Davis Groupia, Mamas & Papasia, Buffalo Sprigfieldiä, Jefferson Airplanea, Doorseja, Creamia, James Tayloria, Lovin' Spoonfullia, Whota, Byrdsejä, Greaful Deatheja...ja tietysti Beatleja ja Stoneseja.

Don't Let Me Be Misunderstood (The Animals)

Hämiksen installaatio

LAHDEN ILME

Nyt, kun olen onnellinen flanööri, tuli mieleeni, josko saisin tallennettua kameralla Lahden, lahtelaisten, lahtelaisuuden ilmeitä. Lahtihan on kaupunkina nuori (1905). Sodan tänne tuomat "evakot" ovat antaneet sille oman, pysyvän leimansa.
Kaupunki on loistavine ulkoilureitteineen, harjuineen, satamineen, etc., kaunis kaupunki, vaikka kaupunkimiljöö ja lähiöt eivät "ulokonäöllään illauta". Lahdessa eletään kai jonkin asteista krapulatilaa menneiden suuruuden päivien (Asko, Upo, Isku, Mallasjuoma, Rauma-Repola...) jälkeen. Kunnallispolitiikkaa en juurikaan seuraa, mutta minulle on jäänyt käsitys melko riitaisasta, välillä myrskyisästä tilanteesta asioita päätettäessä.
Niin tai näin, jokaisella paikkakunnalla on oma ilmeensä; ei tarvitse mennä kuin Heinolan torille, niin eron huomaa. Saatikka sitten Mikkeliin (130 km). Ei pelkästään puheenparsi, vaan myös habitus poikkeavat toisistaan. Poislukien nuoriso, joka haluaa olla yhdestä puusta veistetty, vaiikka epätoivoinen yritys kuultaa helposti läpi.
Jos yritykseni jollakin tasolla onnistuu, kuuluu ja näkyy se tälläkin foorumilla.

Ps. Kun joku aika sitten kirjoittelin suhteestani musiikkiin, unohdin tyysti paremman sukupuolen artistit, tästä nöyrin pahoitteluni. Heitähän on luisia määriä. Muutamia itselleni mieluisa: Janis Joplin, Joni Mitchell, Suzanne Vega, Carole King, Rickie Lee Jones, Tracy Chapman, nämä tulivat ensimmäisinä mieleen. Kotimaisista pidän persoonllisella äänellä varustetusta oman tiensä kulkijasta Maarit Hurmerinnasta, myös Virve Rostin voi lisätä listalle (johtuukoha muinoin Freemanin kanssa toteutetusta Young Lovers-projektista?).
"Belive In Humanity" (Carole King)

Näkymä suurmäen huipulta

SÄÄSTÄMINEN ON HELPPOA!

Kun seuraa mainontaa, huomaa, kuin helppoa on säästäminen; osta nyt se ja se automalli, niin säästät 3000 €, tai kun ostat tällä viikolla tämän sohvakaluston, säästät 300 €, tai kun hankit kampanjastamme kodin elektroniikkaa vähintään 500 €:lla, säästät 100 €. Siis päivässä oliisi vaivatonta säästää vaikkapa 3 400 €. Mutta kun kyseiset "säästökaupat" on suorittanut, niin onko joku pannut tilille 3 400? No ei tietysti ole. Mutta kauppias, joka on laskenut alennuksen sikakorkeasta "suositushinnasta" on saanut kaupoista kunnon katteen.
Mainonnan nyt tultua puheeksi, puutun vielä toiseen asiaan. Usein esitteissä ja mainoksissa esiintyvään jopa-sanaan tulee suhtautua enemmän kuin kriittisesti. Jopa-arvot tarkoittavat sitä, että ne toteutuvat optimiolosuhteissa optimitaidolla käytettyinä. Esim. autojen ilmoitetut polttoaineenkulutukset toteutuvat ihanteellisissa oloissa ammattitaitoisen testikuskin toimesta, tai ne ovat teoreettisia laskennallisia lukuja. Eihän normaalikuski normaaliliikenteessä pääse lähellekkään ilmoitettuja arvoja.
Samoin karsastan ilmaisua "hinnat alkaen". Sehan tarkoittaa mahdollisimman riisutta versiota, joka nippa nappa toimii. Jos tuotteeseen haluaa pikkaisenkin ekstraa, silloin rupeaa maksamaa. Omakohtainen esimerkki: Alempaa keskikokoa oleva henkilöauto (kohta 3 v. sitten). Hinnat alkaen 17 000€. Lopulta auto haluamillani varusteilla ja hieman peinintä versiota tehokkaammalla moottorilla karvan yli 21 000.
Mutta elämme mainosten maailmassa., siihen on sopeuduttava. Onneksi vielä kuitenkin on kyse ihmisen omista valinnoista. Lehtien mainoksia ei ole pakko lukea. Kaupallisten tv- tai radiokanavien ohjelmia ei ole pakko katsoa tai kuunnella (mielestäni on katsojan aliarvioimista ja -arvostamista, kun 30 min. ohjolmasta on 12 min. mainoksia). Jostakinhan näiden kanavien on rahansa kiskottava, sen ymmärrän, mutta onneksi on YLE.

Savolaista maanviljelyä

KUNTOILUN HINTA

Tänä aamuna sauvakävellessäni tulin miettineeksi, mitä  liikuntaharrastukseni maksaa. Käyn lähes joka päivä (säävaraus koskien vesisadetta, vielä ei pakkanen ole tullut esteeksi, sekä joskus itse aiheutettu tilapäinen estyminen) sauvakävelemässä sekä, talvien ollessa suotuisia, lumikenkäilemässä. Edeltäneet talvet ovat asettaneet kaltaiselleni päivittäistä liikuntaa harrastavalle tiettyjä vaatimuksia, siis pukeutumisen suhteen.

Niinpä aloin kelaamaan käytettävissä olevia varusteitani. Ensinnäkin huomasin, että käytännössä kaikki tarvittava oli hankittu alennetuilla hinnoilla, tarjouksina. Seuraavat artikkelit mahdollistavat harrastukseni: sauvakävellessä talvilenkkarit (Sportia Laune 30 €, puoleen hintaan), pohjissa pakolliset liukuesteet (Hong Kong 7 €), paksupohjaiset urheilusukat (Sportia Laune 2 €/pari), lumikenkäillessä ”pappakengät” (Lidl 20 €) ja villasukat (tädin tekemät), urheilukerrasto (Kärkkäinen 10 €), juoksupaita (Lidl 4,50 €) tai fleece-pusero (Sporttia Laune 5 €), kevyttotppahaalari (Kärkkäinen 20 €), Abu Garcia-fleecereuhka (Kärkkäinen 5 €) ja fleecerukkaset (Kärkkäinen 4,80 €). Pakkasen lähennellessä -20 astetta, tai viiman ollessa merkittävä, lisäksi toiset pitkät kalsarit, kevyttoppatakki (Kärkkäinen 5 € viime keväänä), ohuet villaiset sormikkaat rukkasten ja ”kommandomyssy” hatun alle (Robin Hood 2+2 €). Lauhempia kelejä varten on kevyttoppahousut (Kärkkäinen 5 €).

Siinä vaatepuoli talvella. Syksyä , kevättä ja kesää varten lenkkikengät (Sportia Laune 30 €,

-70 %:n alennus), lenkkipuku (Sportia Laune 10 €) ja tuulen ja osittain sateen pitävä takki (Sportia Laune 20 €), hihaton urheilupaita (Robin Hood 2 €) ja urheilushortsit (Robin Hood 5 €).

Sitten varusteisiin: kävelysauvat (Robin Hood 9 €), niihin joustavat kumitassut asfalttia varten (Robin Hood 2 €), lumikengät (n. 15 vuotta vanhat, en muista hintaa, nykyisin n. 70 €:sta pariin sataan), vanhat murtsikkasauvat, joihin hankittu isot sommat ja juomapullovyö juomapulloineen (Kärkkäinen 6+4 €). Sitten vielä piilolinssit (30-40 €/30 paria), koska pakkasilla silmälasit huurtuvat väistämättä, viimeistään seisahtuessa vaikkapa valokuvaamaan.

Nyt tässä koneen ääressä on helppo laskea, että koko lysti on tullut maksamaan n. 350 € huomioiden useampia kerrastoja, sukkia, urheilupaitoja sekä reilun sadan euron lumikengät, kuitenkin ilman piilolinssikustannuksia. Tuolla sijoituksella tulee toimeen vuosikausia mitättömällä kulumisen kautta tulevalla varusteiden uushankinnalla. Jalkineet ovat näistä varmasti summaltaan suurin, eikä ”halpahallilenkkareita” tosiaan kannata ostaa. Käytössäni on nyt ollut kaksi kesäkautta Catmandoo-merkkiset kengät, reilulla alennuksella hankitut. Takana on arviolta n. 2000 km, ja menettelevät vielä jonkin aikaa. Sitäpaitsi ainakin osaa ulkoilussa käytettävistä vaatteista tulee käytettyä muulloinkin, kuin vain kuntoillessa.

Summa summarum; 350 € panostuksella ei saa edes yhtä merkkiasua laskettelua tai retkeilyä varten. Kuntosalien hintoja on vaikea vertailla, mutta 12 kk:n kortit maksavat haun perusteella reilusta 300 eurosta yli 700 euroon, ja kertamaksut 12-30 euroa. Kutosaleilla tarvitaan (kai) vielä omat vaatteensa sun tilpehöörinsä.

Esittelemilläni varusteilla tulee hyvin toimeen, pakkasessakin. Toki, jos ulkoilla aikoo esim. syyssateella, on syytä hankkia kunnollinen ja melko hintava Goretex-asu. Siitäkin huolimatta omaehtoisen liikunnan vuosittaiset kustannukset ovat kohtuulliset, joskin siihen saa muoti- ja/tai laatutietoinen henkilö kulumaan huomattaviakin summia.

Siispä ulkoilemaan, ei ole rahasta kiinni.

Tämän kaltaista metsää on paljon...

...näissä maisemissa.