LIIKENNETTÄ HOLLOLA-LAHTI

Jos sitä taas pitkästä aikaa kirjottelis jotakin, on ollu välillä kiireitä, välillä ei.  Aluksi tuli mieleen tuo kiire, ikuinen riesa ihmiskunnalle. Kun aamulla puoli yhdeksän maissa ajoin kotoa Lahteen (matkaa 8 k, tai oikeastaan 6 km osuudella 2-kaistaista Hämeenlinnantietä), oli  liikenne keskivertoa tiheyttä. Voimassa 70 km:n rajoitus, kuudet liikennevalot ja Oululaisen mäessä, jo 60 km:n alueella, yksi peltipoliisi. Riippuen kellonajasta, viikonpäistä, etc., joutuu matkalla pysähtymään 1-3 valoissa, harvoin pääsee ”aallossa” läpi. No, seurasin - taas kerran - kolmen auton toimintaa. Kaksi oli jo edelläni, yksi ohitti minut vasenta kaistaa. Ne olivat päättäneet yrittää voittaa minuutin (minkä verran yksien valojen vaihtuminen kestää) elämässään. Pystyin koko matkan niiden liikkeet näkemään; kaski vaihoi kaistaa 7 kertaa, yksi 11 kertaa. Itse ajoin oikeaa kaistaa koko matkan. Lähtötilanne: olimme 50 m:n etäisyydellä toisistamme. Lopputilanne: Mytäjäisten risteyksen valoissa yksi ”kaistapäistä” oli neljän-viiden auton verran edellä samalla kaistalla, yksi hieman edelläni vasemmalla kaistalla, ja yksi muutan autonmitan takanani vasemmalla kaistalla. Jokunen melko törkeäkin (lue vaarallinen) pieneen väliin tuppautuminen, saatikka aivan toisen ”persiissä” ajaminen oli tapahtunut, jotta näin hyvä tulos oli saavutettu. Ynnä mitähän nämä kuskit (kaikki miehiä, nähdäkseni 40+/-, autoista yksi ylempää. kaksi alempaa keskiluokkaa) olisivat sillä mahdollisesti voittamallaan minuutilla aikoneet tehdä? Tuskin sillä ihmeitä aikaan olisi saatu, mielihyvää ehkä?

Eipä silti, en välillä ole itsekkään mikään rauhallinen unelmakuski, kuten minut tarpeeksi hyvin tuntevat, ts.  kyydistäni  nauttimaan päässeet, hyvin tietävät. Kyllä niska punaisena on tullut monesti sörnäyteltyä. Mutta lähinnä minä hermostun liikenteen sujumattomuudesta, huomattavasti alle tienopeutta ajavista, etc. Yritän tätä puoltani parantaa, koska eihän tuollaisilla asioille mitään mahda.

Olen ollut huomaavani ettei Lahdessa ole totuttu viime vuosina todella hurjasti lisääntyneen liikenteen mukanaan tuomiin ruuhkiin. Esim. Helsingissä, kuten varmaan kaikissa suuremmissa kaupungeissa, on tien päällä oltava joustavia, toisia huomioon ottavia, jotta liikenne ylipäätään jollain lailla toimisi. ”Kirkolla” saa tilaa kaistan vaihtoon, kunhan vain laittaa vilkun päälle. Täällä taas ei lupaa kysytä eikä anneta. Lievää kulttuurieroa, oletan.

Sitten ihan muuhun asiaan. Eilen tuli - jostain syystä – mieleeni vuoden-parin takainen juttu, missä joku tiedemies oli esittänyt ajatuksen, ettei mitään keksimistä tai kehittämistä koskevia apurahoja pitäisi myöntää, koska maailma on valmis, kaikki on jo keksitty. Asia jäi vaivaamaan, siis kaivoin webistä tietoa. Ei se ihan noin raju väite ollut, mutta pääpiirteissään kuitenkin. Taloussanomat siitä uutisoi 31.12.2010 (siis vuoden lopun, ei maailman lopun uutinen). Väitteen on kuitenkin esittänyt kanadalainen Brittiläisen Columbian yliopiston taloustieteen professori James Brander. Ajatelkaapa, jos ihmiskunta olisi aina ollut tuota mieltä! Asuisimme varmasti vielä luolissa ja havumajoissa, sillä nuija ja keihäs olivat jo olemassa.

Hyvää alkavaa viikonloppua mahdollisille lukijoille.

Velipuolikuu

VÄHÄN POLITIIKKAA

Kohta ovat taas kuntavaalit; mikä muuttuu? Vai muuttuuko mikään? Voi muuttuakin, huonompaan suuntaan, jos "persujen prutku" toteutuu. Jos merkittävässä asemassa päätöksien teossa on puolue, minkä enemmistö on sitä mieltä, että maahanmuuttaja on hyväksyttävissä, jos hänet olisi omassa maassaan tapettu, ja jos hän siivoaa yleiset vessat minimipalkalla. Jos silloinkaan. "Kuinka kukaan voi omistaa taivasta, maata, kysyi jo intiaanipäällikkö Seattle kuuluisassa puheessaan. Reilut kaksi vuotta sitten lähetin vastineen valtalehdessämme olleeseen yleisönosastokirjoitukseen:

 Vastine Xxxxx Yyyyyyn kirjoitukseen ESS 7.5.2010. 

  Käsittelemiisi asiohin sen syvällisemmin puuttumatta haluan tuoda julki oman mielipiteeni, mistä, Sinua siteeraten, ”jokainen voi olla mitä mieltä haluaa”. 

  Suomi suomalaisille, geeniperimän säilyttäminen, etc. kuulostavat minusta loppuun jalostetetulta itsekkyydeltä. Mitäpä, jos ruotsalaiset olisivat olleet sotalapsista ja niiden ”elättämisestä” samaa mieltä, kuin olet tämän päivän pakolaisista? Entä mikä suomalaisesta tekee muun maalaista tai perimältään ja/tai etnisiltä lähtökohdaltaan erilaista ihmistä paremman? Kuka voi todistaa, että globaali yhteiskunta, missä kaikki eri ”rodut” (käsitteenä tarpeeton ja alentava) ovat iloisesti sekoittuneet, olisi ”arjalaista” kansaa huonompi?

  Minusta Sinun ja kaltaistesi ksenofobian sekä ostoskeskusten sietämättömän tilanteen riuduttamien ihmisten tulisi ostaa vaikkapa metsähallitukselta kokolias maa-alue Pohjois-Suomesta ja aidata se visusti. Siellä voisitte vaalia geeniperimäänne mielin määrin ja lopulta degeneroitua sisäsiittoisuudessanne arvokkaasti.

Arvatkaa, julkaisttinko?

Se aamun "politiikan arkipäivää"-osiosta. Sen verran musiikiin palatakseni; jos minut yllättää todellinen nostalgianälkä, nautin annoksen tai pari Animalsia, Holliesia, Kinksejä, Spencer Davis Groupia, Mamas & Papasia, Buffalo Sprigfieldiä, Jefferson Airplanea, Doorseja, Creamia, James Tayloria, Lovin' Spoonfullia, Whota, Byrdsejä, Greaful Deatheja...ja tietysti Beatleja ja Stoneseja.

Don't Let Me Be Misunderstood (The Animals)

Hämiksen installaatio

LAHDEN ILME

Nyt, kun olen onnellinen flanööri, tuli mieleeni, josko saisin tallennettua kameralla Lahden, lahtelaisten, lahtelaisuuden ilmeitä. Lahtihan on kaupunkina nuori (1905). Sodan tänne tuomat "evakot" ovat antaneet sille oman, pysyvän leimansa.
Kaupunki on loistavine ulkoilureitteineen, harjuineen, satamineen, etc., kaunis kaupunki, vaikka kaupunkimiljöö ja lähiöt eivät "ulokonäöllään illauta". Lahdessa eletään kai jonkin asteista krapulatilaa menneiden suuruuden päivien (Asko, Upo, Isku, Mallasjuoma, Rauma-Repola...) jälkeen. Kunnallispolitiikkaa en juurikaan seuraa, mutta minulle on jäänyt käsitys melko riitaisasta, välillä myrskyisästä tilanteesta asioita päätettäessä.
Niin tai näin, jokaisella paikkakunnalla on oma ilmeensä; ei tarvitse mennä kuin Heinolan torille, niin eron huomaa. Saatikka sitten Mikkeliin (130 km). Ei pelkästään puheenparsi, vaan myös habitus poikkeavat toisistaan. Poislukien nuoriso, joka haluaa olla yhdestä puusta veistetty, vaiikka epätoivoinen yritys kuultaa helposti läpi.
Jos yritykseni jollakin tasolla onnistuu, kuuluu ja näkyy se tälläkin foorumilla.

Ps. Kun joku aika sitten kirjoittelin suhteestani musiikkiin, unohdin tyysti paremman sukupuolen artistit, tästä nöyrin pahoitteluni. Heitähän on luisia määriä. Muutamia itselleni mieluisa: Janis Joplin, Joni Mitchell, Suzanne Vega, Carole King, Rickie Lee Jones, Tracy Chapman, nämä tulivat ensimmäisinä mieleen. Kotimaisista pidän persoonllisella äänellä varustetusta oman tiensä kulkijasta Maarit Hurmerinnasta, myös Virve Rostin voi lisätä listalle (johtuukoha muinoin Freemanin kanssa toteutetusta Young Lovers-projektista?).
"Belive In Humanity" (Carole King)

Näkymä suurmäen huipulta

SÄÄSTÄMINEN ON HELPPOA!

Kun seuraa mainontaa, huomaa, kuin helppoa on säästäminen; osta nyt se ja se automalli, niin säästät 3000 €, tai kun ostat tällä viikolla tämän sohvakaluston, säästät 300 €, tai kun hankit kampanjastamme kodin elektroniikkaa vähintään 500 €:lla, säästät 100 €. Siis päivässä oliisi vaivatonta säästää vaikkapa 3 400 €. Mutta kun kyseiset "säästökaupat" on suorittanut, niin onko joku pannut tilille 3 400? No ei tietysti ole. Mutta kauppias, joka on laskenut alennuksen sikakorkeasta "suositushinnasta" on saanut kaupoista kunnon katteen.
Mainonnan nyt tultua puheeksi, puutun vielä toiseen asiaan. Usein esitteissä ja mainoksissa esiintyvään jopa-sanaan tulee suhtautua enemmän kuin kriittisesti. Jopa-arvot tarkoittavat sitä, että ne toteutuvat optimiolosuhteissa optimitaidolla käytettyinä. Esim. autojen ilmoitetut polttoaineenkulutukset toteutuvat ihanteellisissa oloissa ammattitaitoisen testikuskin toimesta, tai ne ovat teoreettisia laskennallisia lukuja. Eihän normaalikuski normaaliliikenteessä pääse lähellekkään ilmoitettuja arvoja.
Samoin karsastan ilmaisua "hinnat alkaen". Sehan tarkoittaa mahdollisimman riisutta versiota, joka nippa nappa toimii. Jos tuotteeseen haluaa pikkaisenkin ekstraa, silloin rupeaa maksamaa. Omakohtainen esimerkki: Alempaa keskikokoa oleva henkilöauto (kohta 3 v. sitten). Hinnat alkaen 17 000€. Lopulta auto haluamillani varusteilla ja hieman peinintä versiota tehokkaammalla moottorilla karvan yli 21 000.
Mutta elämme mainosten maailmassa., siihen on sopeuduttava. Onneksi vielä kuitenkin on kyse ihmisen omista valinnoista. Lehtien mainoksia ei ole pakko lukea. Kaupallisten tv- tai radiokanavien ohjelmia ei ole pakko katsoa tai kuunnella (mielestäni on katsojan aliarvioimista ja -arvostamista, kun 30 min. ohjolmasta on 12 min. mainoksia). Jostakinhan näiden kanavien on rahansa kiskottava, sen ymmärrän, mutta onneksi on YLE.

Savolaista maanviljelyä

KUNTOILUN HINTA

Tänä aamuna sauvakävellessäni tulin miettineeksi, mitä  liikuntaharrastukseni maksaa. Käyn lähes joka päivä (säävaraus koskien vesisadetta, vielä ei pakkanen ole tullut esteeksi, sekä joskus itse aiheutettu tilapäinen estyminen) sauvakävelemässä sekä, talvien ollessa suotuisia, lumikenkäilemässä. Edeltäneet talvet ovat asettaneet kaltaiselleni päivittäistä liikuntaa harrastavalle tiettyjä vaatimuksia, siis pukeutumisen suhteen.

Niinpä aloin kelaamaan käytettävissä olevia varusteitani. Ensinnäkin huomasin, että käytännössä kaikki tarvittava oli hankittu alennetuilla hinnoilla, tarjouksina. Seuraavat artikkelit mahdollistavat harrastukseni: sauvakävellessä talvilenkkarit (Sportia Laune 30 €, puoleen hintaan), pohjissa pakolliset liukuesteet (Hong Kong 7 €), paksupohjaiset urheilusukat (Sportia Laune 2 €/pari), lumikenkäillessä ”pappakengät” (Lidl 20 €) ja villasukat (tädin tekemät), urheilukerrasto (Kärkkäinen 10 €), juoksupaita (Lidl 4,50 €) tai fleece-pusero (Sporttia Laune 5 €), kevyttotppahaalari (Kärkkäinen 20 €), Abu Garcia-fleecereuhka (Kärkkäinen 5 €) ja fleecerukkaset (Kärkkäinen 4,80 €). Pakkasen lähennellessä -20 astetta, tai viiman ollessa merkittävä, lisäksi toiset pitkät kalsarit, kevyttoppatakki (Kärkkäinen 5 € viime keväänä), ohuet villaiset sormikkaat rukkasten ja ”kommandomyssy” hatun alle (Robin Hood 2+2 €). Lauhempia kelejä varten on kevyttoppahousut (Kärkkäinen 5 €).

Siinä vaatepuoli talvella. Syksyä , kevättä ja kesää varten lenkkikengät (Sportia Laune 30 €,

-70 %:n alennus), lenkkipuku (Sportia Laune 10 €) ja tuulen ja osittain sateen pitävä takki (Sportia Laune 20 €), hihaton urheilupaita (Robin Hood 2 €) ja urheilushortsit (Robin Hood 5 €).

Sitten varusteisiin: kävelysauvat (Robin Hood 9 €), niihin joustavat kumitassut asfalttia varten (Robin Hood 2 €), lumikengät (n. 15 vuotta vanhat, en muista hintaa, nykyisin n. 70 €:sta pariin sataan), vanhat murtsikkasauvat, joihin hankittu isot sommat ja juomapullovyö juomapulloineen (Kärkkäinen 6+4 €). Sitten vielä piilolinssit (30-40 €/30 paria), koska pakkasilla silmälasit huurtuvat väistämättä, viimeistään seisahtuessa vaikkapa valokuvaamaan.

Nyt tässä koneen ääressä on helppo laskea, että koko lysti on tullut maksamaan n. 350 € huomioiden useampia kerrastoja, sukkia, urheilupaitoja sekä reilun sadan euron lumikengät, kuitenkin ilman piilolinssikustannuksia. Tuolla sijoituksella tulee toimeen vuosikausia mitättömällä kulumisen kautta tulevalla varusteiden uushankinnalla. Jalkineet ovat näistä varmasti summaltaan suurin, eikä ”halpahallilenkkareita” tosiaan kannata ostaa. Käytössäni on nyt ollut kaksi kesäkautta Catmandoo-merkkiset kengät, reilulla alennuksella hankitut. Takana on arviolta n. 2000 km, ja menettelevät vielä jonkin aikaa. Sitäpaitsi ainakin osaa ulkoilussa käytettävistä vaatteista tulee käytettyä muulloinkin, kuin vain kuntoillessa.

Summa summarum; 350 € panostuksella ei saa edes yhtä merkkiasua laskettelua tai retkeilyä varten. Kuntosalien hintoja on vaikea vertailla, mutta 12 kk:n kortit maksavat haun perusteella reilusta 300 eurosta yli 700 euroon, ja kertamaksut 12-30 euroa. Kutosaleilla tarvitaan (kai) vielä omat vaatteensa sun tilpehöörinsä.

Esittelemilläni varusteilla tulee hyvin toimeen, pakkasessakin. Toki, jos ulkoilla aikoo esim. syyssateella, on syytä hankkia kunnollinen ja melko hintava Goretex-asu. Siitäkin huolimatta omaehtoisen liikunnan vuosittaiset kustannukset ovat kohtuulliset, joskin siihen saa muoti- ja/tai laatutietoinen henkilö kulumaan huomattaviakin summia.

Siispä ulkoilemaan, ei ole rahasta kiinni.

Tämän kaltaista metsää on paljon...

...näissä maisemissa.

MYRSKYN EHDOILLA

Oli synkkä ja myrskyinen yö, sama sääolosuhde (Toni Niemisen mäkihyppytermi) jatkuu. Eli ei ole isompaa intoa lähteä ulkohommiin; huilatkoon moottorisaha, huilatkoon vesuri, enhän minä niille palkkaakaan maksa.
Niinpä istuin taas tähän koneen eteen, ja ajatelin, että antaa tulla mitä mieleen juolahtaa.
No, eipä hirveesti juolahtele, aamukankeat aivot, oletan.. Niinpä laitankin tähän vuosi-pari sitten kirjoittamani jutun.

EKOLOGIA KONTRA RAHA

  Monasti on niin, että jos haluaa elää palloamme säästävällä tavalla, vaatii se varallisuutta; raha korreloituu luontoa suojeleviin detaljeihin. Ei tietysti kaikissa teoissa tai tapauksissa, monissa kylläkin. Jos kansalaisen talous on vakaalla pohjalla, voi hän käyttää rahaa enemmän maksaviin, mutta vähemmän saastuttaviin, roskaaviin, etc. tuotteisiin ja hyödykkeisiin. Tämä näkyy jo päivittäistavaroiden hankinnassa; rahakkaammalla on varaa ostaa mm. liha- ja kalatiskiltä hinnakkaampia, mutta vähemmän roskaavia ja luontoa rasittavia elintarvikkeita. Samoin on luomutuotteiden kohdalla.Toisaalta viimeistä senttiään venyttävä ei kovin hanakasti osta kassia, vaan kantaa omaa mukanaan.

  Entäpä autot? Jos on kontanttia, voi hankkia kalliimman hybridi- tai sähköauton, ainakin kalusto on uudehkoa, vähäpäästöistä. Pers`aukinen, jos ylipäätään kulkuneuvon omistaa, köröttelee vähintään 10 vuotta vanhalla saastuttajalla. Vastapainoksi vähävarainen usein käyttää julkista liikennettä, sekä liikkuu jalkaisin tai pyörällä.

  Myös kodinkoneiden- ja elektroniikan laita on samoin. Ei kaikilla ole varaa uusiin, ”vähävirtasiin”, vaikka halua olisikin. Kyllä 15-20 vuoden ikäisien liesien, jääkaappien tai pakastimien energiankulutuksessa uusiin verrattuna on melkoinen ero.

  Eikä työttömyyspäivärahalla elävä hanki vuokrakaksioon tai mummolta perittyyn tupaan Pimiän Peräkylässä ilmalämpöpumppua eikä aurinkopaneeleja tai muita korvaavia energiamuotoja.

  Totta kai voi varatonkin elää, ja usein elääkin, luontoa varjelevalla tavalla, mutta hänelle keinot ovat huomattavasti vähäisemmät. Toisaalta hän muutenkin kuluttaa parempiosaista lähimmäistään vähemmän. Kaikkihan loppupelissä edellyttää kultakin ihmiseltä ekologista mielenlaatua.

 

  Useimmissa tapauksissa ihmisen ansaitsema raha, niin osinkotulo kuin hyvä palkkakin, syntyy luontoa kuormittavasta toiminnasta. Jokaisen ajattelevan hyvätuloisen ihmisen omatunnon pitäisi kertoa, että hän voisi vastapainoksi käyttää varojaan luontoa säästävällä tavalla. Samoin kansalaisen, jonka on pakko tai ylipääsemätön mielihalu tehdä jotain, mikä on ekologian kannalta haitallista, tai jolle haitallisen teon tekemättä jättäminen olisi kohtuuttoman hankalaa, siis käytännössä lähes jokaisen, tulisi ”korvaukseksi” säästää luontoa joillain muilla alueilla; jos joudut käyttämään paljon autoa työssäsi, turvaudu vapaa-aikana vaikkapa polkupyrään tai julkisiin liikenne-välineisiin. Jos urasi vaatii toistuvasti lentämistä, vietä lomasi kotimaassa. Jos sinä ja perheesi hankitte usein uutta viihde-elektroniikkaa tai kodinkoneita, syötte valmis- ja pikaruokia, siis kulutatte paljon energiaa, tuotatte roskaa runsaasti, on syytä kiinnittää huomiota oikeaan jätteiden lajitteluun sekä kierrätykseen. Laitteille joissa on herätevirta on syytä hankkia virtakatkaisimelle varustettu jatkojohto. Erilaisia, usein pieniltä tuntuvia vaihtoehtoja on paljon. Kannattaa pitää mielessä, että kokonaisuus on aina osiensa summa.

  Viime kädessä kaikki on jokaisesta ihmistä, hänen valinnoistaan, riippuvaista. Toivottavasti valinnat ovat oikeita, silloin saattaa pallollamme olla vielä mahdollisuuksia.

Että sellaisia on tullut joskus tuumittua. Sade jatkuu, pitisköhän vaikka lukea kotva (Thomas Kanger, Lohikäärmeen vuosi). Hilppa näyttää olevan keskittynyt John Verdonin Numeropeliin, hyvä dekkari.

Nostalgiaa: The Pictures 1964 tai 1965

PIENTÄ PUUHASTELUA

Dear Diary. Minun ei pitänyt tänään lainkaan kirjoittaa, mutta kun ilma muuttui tuulisen koleaksi, löysin itseni nykyajan kykloopin edestä. No, joutaa sitä saunaa varttuessa jotakin tekemään.
Sieniä (voi hyvä tavaton, taasko? Lopeta jo!), keräsin syötävät. On ollut näköjään viikko niin sateetonta, ettei uutta satoa ole juuri noussut.
Aamulla tuunasin venettä (tuulilasi, etc.). Kävin sitten puolen päivän jälkeen hieman pyörimässä tuulisella selällä, tulokset olivat hieman alle vuoden keskiarvon. Lilluessani musiikkia korvissani mietin suhdettani nykymusiikkiin. Lopputulema: sitä ei ole. Olen kai aika kalkkis; minulla on uutta musiikkia, mutta tekijät ovat vanhoja. Syystä tai toisesta en ole jaksanut kait pariin vuosikymmeneen olla "hermolla". Tiettyjen artistien tekemiset ovat jotenkin selvillä, mutta uusista, monasti varmasti loistavista kyvyistä olen melko tietämätön. Kaipa minulle riittää kahlaamista viiden "mystisen miehen, Niilon, Bobin, Leonardin, Van the Manin ja Johnin ohella mm. Tom Weitsin, Iggy Popin, Zappan, Jimin, Lou Reedin, John Lee Hookerin, John Mayalin, Ry Cooderin ja John Hiattin, joitain luetellakseni, tuotannossa loppuelämäkseni. Unohtamatta Dumaria ja Hectoria!
Cohenin huominen konsertti oli tiedossa jo keväällä, mutta jäi tietoisesti väliin (syyskuu, ulkoilmakonsertti, huono peruste, myönnän). Varmasti hieno tapahtuma, vaikka Old Ideas ei miehen parhaiden tuotosten tasolle ylläkkään. Mutta välillä saunaan!
Saunottu on. Minulle sopivan loivat löylyt. Kun itse lämmittää, ja saa määrätä ajankohdan, koska sinne menee, on lopputulos toivottu. Vesi oli 18-asteista. Kastautumassa kävin, uiminen lienee liioiteltu ilmaisu. Mutta autuaallisen olon se tekee!
Vielä musiikista. Jos jolla kulla, joka tämän lukee, on heittää vinkkejä hyvistä uudemmista artisteista, antakaa ihmeessä tietoa! Musiikkimakuni kait tuli edellä selväksi? Tätä nykyä olisi aikaa syvällisemminkin perehtyä mm. musiikkiin. Ei tietenkään rahaa sen laajaan hankintaan, mutta kirjasto on oiva laitos.
Hey Hey My My, Rock'n Roll Can Never Die.

Tuunattu vene

Nää on viime vuoden syyskuulta