KEKSIKÄÄ PAREMPAA TEKEMISTÄ

  "Keksikää parempaa tekemistä!", tekee mieli sanoa valtaosalle "tutkivaa journalismia" tekevistä toimittajista. Maassamme, saatikka pallollamme, tapahtuu kaiken aikaa merkittäviä asioita, joihin puuttua.  Mutta, mutta... Noitavainon ajat tulisivat mieleeni, jos noitavainoa aikoihin elänyt olisin. Koska en ole elänyt, tulee mieleen se, mitä tiedän noitavainoista. Nuo "tyhjäntoimittajat" tuovat julki mm. Persujen kannaottoja. Persumielisten painokkaista, yhden juorulehden otsikon perusteella luoduista käsityksistä, täyttyy some. Perussuomalaisten retoriikka on yleensä kaksinaismoraalissaan jo ironian tuolla puolen. Miksei muuten kirjoiteta äärioikeiston terrostiuhasta? Siksikö, että tekijät sattuvat olemaan valkoisia suomalaisia miehiä? Eikö terrorismi ole terrorismia, jos tekijät eivät ole vierasmaalasisia?

  Mielessäni käväisi, että mitähän edesmennyt isoisäni Aleksi (1890-1978) tuumisi nykymaailman menoa seuratessaan? Siis ylipäätään. Nuoreen naispääministeriin, vieläpä vasemmistolaiseen, hän olisi suhtautunut vähintään varauksella. Kovin konservatiivinen Aleksi oli, mutta herrasmies. Hänen suhtautumistaan nykyaikaan varmaan kuvaa parhaiten haudassakääntymisen epävirallinen piirikunnan ennätys. 

  Jorinat sikseen. 20 pakkasta oli aamulla. Lenkille en lähtenyt. Sibeliuksen ja Suomalaisen musiikin päivän lipun kävin salkoon kärvistelemässä. 

  Puoli kymmeneksi vein auton katsastukseen. Kaikki reilassa. Ensi vuosi onkin välivuosi, joten joulukuussa 2023 seuraava syyni. 

  Pakkanen lauhtuu kohti loppuviikkoa. Huominenkin näyttää jo sellaiselta, että liikkumaan passaa lähteä. Oto-talkkarin kannalta ennustetta tarkastellessa on merkillepantavaa, että lunta ei kovin isosti ole luvassa. Nollan tienoille päivälämpötilat kohoavat viikonloppuna. Valkean joulu näyttää olevan tulossa näille seuduille. 

  Hiljalleen näitä viikkoja raahaudutaan. Seutukirjaston varausjärjestelmä tuottaa tasaiseen tahtiin luettavaa. Suoratoistokanavilta löytyy katsottavaa, joskin välillä tuntuu olevan sopivasta pulaa. Liekö liian kovat kriteerit? Itse asiassa elokuvien valikoimiin täytyy tarkemmin perehtyä. Enimmäkseen sarjoja on tullut katseltua. No, Dyynin joku aika sitten näin. Hieman samanlaisiin tunnelmiin se jätti kuin ymmärrän ystäväni Rohus-Matille käyneen. Eli yli hilseen osittain pyyhälsi. 

  Ai niin, onhan Apple tv:lla puolitoistatuntinen dokkari Bruce Springsteenin ja E Street Bandin Letter To You-albumin äänityksestä. Siis ensimmäinen albumi pitkään aikaan tuolla kokoonpanolla. Toki yksi iso, Clarense Clemons, on poissa. Hänet on korvannut Clarencen veljenpoika Jake Clemons. Reilu vuosi sitten julkaistu albumi on toki tuttu. Pittääpä dokkarikkii kahtoa!

104.

  Tänään on 104. itsenäisyyspäivä. Jo muutaman päivän ajan on somessa näkynyt sotaisia kuvia siihen liittyen. Jos tietysti rauhanomaisia myös. 

  Itsenäisyys saatiin 1917. Talvisotaa käytiin 30.11.1939 - 13.3.1940. Jatkosota taisteltiin 25.6.1941 - 19.9.1944. Itsenäisyys säilyi. Piintyneenä rauhanmiehenä en sotakuvia jakele. Mutta kunniotuksesta noina vaikeina vuosina velvollisuutensa tehneitä kohtaan laitan pari vähemmän sotaisaa kuvaa, varmaankin välirauhan ajoilta.

  Lettukestit "siellä jossain". Isä-Erkki toinen oikealta.

Lienee päässyt Erkki täitymään? Tukkatyylistä päättelen.

 

  Nostin aamulla lipun taloyhtiön salkoon. Läksin perään lenkille. Puolitoistatuntisen rupeaman reitti kulki usean omakotitaloalueen läpi. Tein havaintoja:

  -uudemmissa taloissa vain harvassa on lipputanko

  -vanhemmistakin on niitä poistettu

  -niistä saloista, jotka huomasin, ainakin kaksi kolmasosaa tönötti ilman lippua

  Mitä tästä pitäisi päätellä? Joku saattaisi vetäistä viiltävän analyysin, toinen puolustelevan hyssyttelyn. Minä en näinä aikoina, kun suuri osa ihmisistä suhtautuu asioihin, sekä käyttäytyy siten kuin se heidän ajatusmaailmaansa sopii, sen sijaan että noudattavat säännöksiä, ohjeita, muodostunutta käytäntöä, saatikka hyvää tapaa, en ota kantaa. 

  Espoo on tullut entistä tutummaksi viime aikoina. Ensin oltiin siellä to-pe Annan koulutusjuttujen vuoksi. Kun Annalla ja Jonille avautui mahdollisuus mennä lauantai-iltana Ismo Leikolan EI MITÄÄN VAKAVAA-esitykseen Finlandiatalolle, me tietysti ajettiin lapsien seuraksi. Eivät Anna ja Joni liikaa pääse irrottelemaan. Hyvä, että joskus, vaikka lyhyestikin. 

  

  Pakkanen jatkuu ainakin tämän viikon. Sitten näyttäisi lauhtuvan. Mikäli oikein tulkitsen sateelliittikuvaa per 5.12.2021 (https://apps.sentinel-hub.com/sentinel-playground/?source=S2&lat=61.61321168036307&lng=27.815494537353516&zoom=13&preset=2_COLOR_INFRARED__VEGETATION_&layers=B01,B02,B03&maxcc=100&gain=1.0&gamma=1.0&time=2021-06-01%7C2021-12-05&atmFilter=&showDates=false), niin Luonteri on vielä vapaana. Samoin mm. Lietvesi. Pienemmät selät, kapeammat paikat, alkavat olla ummessa. Pitääpä Hanelille jossain vaiheessa pirauttaa, niin saan katsauksen paikan päältä.

  Alkanut viikko kuluu nuhjaillessa jouluu liittyviä sekä liittymättömiä asioita. Jälkimmäisiin kuuluu auton katsastus keskiviikkona. 

  Tämän hetkisen tiedon mukaan ensi sunnuntaiksi kaavailtu Kauniaisten Taitoluisteluklubin luistelunäytös toteutuu. Hieman typistettynä, sekä koronapasseja käyttäen. Saattaa toki vielä suunnitelma muuttua. Jos muuttuu, niin olemme, kliseisesti ilmaisten, ensimmäiset, jotka saavat tietää, sillä Anna on ollut, hieman vastahakoisesti luulen, Taitoluisteluklubin hallituksessa. 

  Jos näytös toteutuu, niin taas suuntaa Hyundai nokkansa kohti Espoota ja Kauniaista.

  Joulu lähestyy. Onko joulu valkea? Tuleeko joulupukki meille? Voi olla, ettei tule. Viime vuonna hän jätti lahjat porraseteen. Nyt korona jyllää pahemmin kuin vuosi sitten. Vaikka pukki varmasti jo kolme rokotusta saanut, niin hän saattaa toimia kuten viimeeksi. On pieni mahdollisuus, että pukin tuuraaja Peppe saa komennuksen hommiin. Rekvisiitta on kyllä tallessa. Riippuu vähän. Iirikselle ei Peppe-Pukki enää läpi mene. Liisalle taas se olisi ensimmäinen kohtaaminen joulu-ukon kanssa. Menee miten menee, niin lapsille luultavasti löytyy paketteja avattavaksi liian kanssa. Ehkä jokunen aikuisillekin. 

HYYTÄVÄSSÄ ESPOOSSA

  Talvelta tuntuu Espoossa myös. Eilen tultiin aamusta, oli -8. Iltapäivällä -6, mutta viimaa. Illalla -8. Tänään aamulla -11. "Tuntuu kuin -18", valotti Foreca. Pitkäjärvi on saanut jääkannen, mutta lunta on naftisti, eli ei juuri lainkaan. 

  Anna oli eilen, on tänään myös, linnouttautuneena yläkertaan. Etäkoulutusta 09:00-15:30. Joni on duunissa, Iiris koulussa. Hilppa leikkii Liisan kanssa lattialla. Minä kirjoitan. 

  

  Eilen oltiin hetki ulkona Liisan kanssa, mutta hieman nuhainen tyttö ei kovin kauaa viimassa viihtynyt. Voi olla, että tänään ei Liisaa pihalle viedä ollenkaan, sillä nokka näyttää snadisti vuotavan. 

  Eilen vein Iiriksen kahdeksi treeneihin, hain neljältä. Vietiin yksi Iiriksen ryhmäkaveri kimppakyytisopimuksen velvoittamina kotiinsa muutaman kilsan päähän.

  Eipä tytölle riittänyt kahden tunnin rupeama Kauniasten jäähallilla. Vielä illalla halusi hän tuohon lähelle, Laaksolahden ulkojäälle, luistelemaan. Me lähdettiin Anna, Hilppa ja minä, mukaan, Joni jäi Liisan kanssa sisätiloihin. 

  Aika viileää oli katsojilla, Iiriksellä ei. Hiki valui, kun hän tunnin risteili kaukalossa väistellen taitavasti edestakaisin sinkoilevia tulevia lätkähirmuja. On Iiris vuodessa kehittynyt huimasti. Yritin kuvia hänestä napata, mutta kaukalon laidalta, verkkoaidan takaa, en yhtään kelvollista saanut. Kiersin rinteeseen toiselle puolelle. Sormet kohmeessa räpsin kaukaa muutaman otoksen. Tässä yhdessä sattui, että lukuisasta luistelijajoukosta olivat muut, yhtä lukuunottanatta, kaukalon toisissa osissa.

  Kun kaukalolta palattiin, oli Iiriksellä vielä edessä läksyjen teko. Jäätelön kanssa, mites muuten, tuleva jääprinsessa. Tatuointi poskessa ei ole aito, kuten mahdollisesti arvelittekin.

  Hyvin nukutti vieraassa pedissä. Aamulla nousin kuuden maissa. Joni heräsi samoihin aikoihin. Keitin meille kahvit. Läksin ennen seitsemää pienelle lenkille hyytävään aamuun. Kun palasin, oli Joni lähtenyt duuniin, Iiris ja Hilppa nousseet ylös. Oikeastaan alas, sillä yläkerrassahan he nukkuivat. Pian tokeni Liisa myös, samoin Anna.

  Tänään vien Iiriksen neljäksi balettitunnille. Ei hänestä kai ballerinaa tule, mutta taitoluistelujuttuun baletin alkeet kuuluvat. Joni hakee töitten jälkee hänet sieltä, me suunnataan kohti Hollolaa. Hyytävästä Espoosta vähintään yhtä hyytävään Hollolaan. Ja ilma eiku kylmenee. Itsenäisyyspäivänä ollaan jo lähellä miinus kahtakymmentä (tuntuu kuin -25 ilmoittaa Foreca). Liputusvuorossa oleva Peppe joutuu ainakin kaksi kertaa nokkansa ulos laittamaan.

PAKKASEN PURENTA

  Napakkaa, tuulen ryydittämää pakkasta. Talvelta tuntuu. Saimaan selät saavat jääpeitteen. Lunta on tänään tullut, ja tulossa Itä-Suomeen aika lailla. Toivottavasti ei Anttolan seuduille kovin paljon. Koska pakkanen jatkuu vielä monta päivää, jäät vahvovat nopeasti, jos ei paksua eristettä ole hidastamassa. 

  Kymmenen miinusta oli täällä aamulla mittarissa, viisi meriä sekunnissa pohjoistuulta. "Tuntuu kuin -16", kertoo Foreca. Ei ihme. Vanha kansahan sanoo, että "pohostuuli on kylymee, tuulipa mistä päen tahhaa!"

  Uhmasin pohostuulta, kävin dallaamassa 10 396 askelta. Pakko tunnustaa, että poskipäihin kävi, kun vastatuuliosuuksia kuljin. Luulen, että meikäläisen pakkasraja on nykyään -15 astetta. Ainakin, jos tuulee.

  Hiljalleen vuosisiivouksia ollaan nahuttu. Vuosisiivoukset kannattaa ajoittaa joulun alle, niin säästyy joulusiivouksessa monelta. Hilppa on keittiön kaappeja ja tasoja käynyt läpi. Minä oman "työhuoneeni" kirjahyllyn pölyt pyyhin, samoin liukuovikaapiston päällisen tyhjensin, pölyistään vapautin. Olohuoneen kirjahylly tuli jo pari viikkoa sitten hoidettua. Näin homma käy sopivasti. Ei jää niin isoa urakkaa varsinaiseen joulusiivoukseen.

  Tänään mennään taas äitiä katsomaan. Viimeeksi oli Elina kovin väsynyt. Ei jaksanut pitkään silmiään auki pitää. Saapa nähdä. Ensi vuosi voisi olla "Elina 100"-teemavuosi. Jos hän jaksaa vielä ensi kesäkuun sinnitellä, niin Tainan lupaamat kekkerit on edessä. Juhlia pitää, vaikka merkkihenkilö ei tilanteesta luultavasti mitään ymmärrä. 

  Torstaiaamuna porhalletaan aikaisin Espooseen. Ollaan siellä perjantai-iltaan saakka. Anna palaa vuoden alusta duuniin, ja sen myötä erilaisia koulutusjuttuja on alkanut ilmaantua. Etänä ne ovat, mutta eihän siitä mitään tulisi, jollei olisi Liisalla kaitsijaa. Niin, ja Iiriksellä kuskia harrastukseen. 

  Samoja pakkaslukemia näkyy Foreca Espooseen povaavan. Pitää ottaa siihen malliin vaatetta mukaan. Meren läheisyys tekee ilmasta viileämmän tuntuista. Pakkanen puraisee ronskimmin kuin sisämaassa. 

  Auto oli eilen huollossa. Ei mitään erityistä, normaali huolto. Ensi viikolla katsastukseen kevein mielin.

  Joulu lähenee, talvelta tuntuu. Lunta ei tosin Hollolassa paljon ole, eikä kovin suuria määriä näyttäisi olevan 10 päivän ennusteen mukaan tulossa. Pakkanen sen sijaan jatkuu. Jostain olin bogaavinani, että ennen joulua sää  lauhtuu alle pitkäaikaisten keskiarvojen, ja mahdolliset sateet tulevat vetenä. Voi jäädä valkea joulu haaveeksi. Viime vuonna täällä oli sentää jonkin verran lunta. Mikäli minulta kysytään, niin saisi olla tänä vuonna myös. 

 Loppuun kuva tältä aamulta. Lunta on, ei paljon, muttaa sen verran, ettei aivan synkkää  ole. 

PERJANTAITA KOKO VIIKKO

  Koko viikon on joka paikasta pursunnut BLACK FRIDAY-mainoksia. Tämä päivä sai aikaan sen, että blokkasin sähköpostit niiltäkin muutamilta kaupoilta, joilta olen ne sallinut. Mitäs kun samalta taholta puskee kolmea, neljää mailia muutamassa tunnissa. Eikä siinä vielä kaikki: muutamat uutterat tuuppasivat tekstareitakin! Ei tule enää! Jos ikävä tulee, on helppo hankkia mailin postilaatikkoon taas täytettä. Ei taida tulla. Ikävä. 

  Huomenna on lauantai, mutta Black Friday, joka on jo ollut viikon, jatkuu näköjään maanantaihin asti. Ainakin joittenkin kauppiaitten osalta. Tosi pitkä perjantai!

  Sentään yhden nasevan mainoksen tänään näin, kun Emmerdalea katselin. Tietty apteekkiketju kertoi, että kaikki alennuksella, paitsi lääkkeet! Kas kun ei bensa-asemat mainosta, että kaikki alennuksella, paitsi bensa ja dieseli! Tai Alko, että kaikki huimilla huojennuksilla, paitsi alkoholi!

  En minä valita, mutta onneksi Black Friday loppuu, maanantaina viimeistään. Päästään joulukauppaa tosissaan tekemään. Ennen alennusmyyntejä. 

  Korona jyllää taas kunnolla. Ennätyksiä rikotaan, ainakin Euroopassa. Ja eteläisessä Afrikassa on entistä ärhäkämpi muunnos päässyt vallalle. Belgiassa kuuluu löydetyn jo ensimmäinen Eurooppaan saapunut. Kyllä koranan muunnoksien kanssa vielä kauan kättä väännetään. Eivät ole ihan heti kaikkien pallomme kolkkien ihmiset tulleet rokotetuksi. Puhumattakkaan niistä, jotka eivät rokotetta edes halua. Mites se joku saksalainen "asiantuntija" rokottamattomille sanoikaa? Jotenkin siihen suuntaan, että lopulta olette kaikki koronan vakavan muodon sairastaneet, tai kuolleet. No, tuo jälkimmäinen pitää vuorenvarmasti paikkansa. Luultavasti ensimmäinen myös. 

  Auto on nyt puunattu. Konehuone maanantaina, sisältä ja ulkoa tänään. Sanoivat Autopesulassa, että kyllä oli sisällä hiekkaa. Mitäs minä siihen? Nyökyttelin vienosti. Ja mielelläni maksoin 40 €. 

  Nyt ilikiää viijä koslan maanantaina huoltoon. Voi olla, että ennen 8. joulukuuta olevaa katsastusta pitää vielä ulkoa pesettää. 

  Jos huolto menee ilman yllätyksiä, katsastus läpihuutona, kuten uskon, niin saa vuoden usmuutella huoleti, jos jaksaa kallista bensaa ostaa. Eipä kilsoja paljon talvisin tosin edes kerry. Espoon reissuja silloin tällöin. Talvirajoituksilla ja puolet matkasta vanhaa tietä hissukseen ajaen nekin taittaa alle kuusi litraa per100 kilsaa kulutuksella. 

  Huomenna on poikkeuksellisesti siivouspäivä. Yleensä se on perjantai. Nyt se siirtyi päivällä. Ei Black Fridayn vuoksi, vaan siksi, että aamulla oli vein auton pesulaan. Meikäläisen pirtaan ei käy aloittaa siivousta muuten kuin heti aamusta. "Tottumus on toinen luonto", sanotaan. Hyvä, ettei ensimmäinen. Näin varttuneemmalla iällä. 

  Muuten viikonloppu kuluu totuttuun tapaan. Ulkoilua, lukemista, sopivin annoksin suoratoistoa. Ja kahvin kanssa Hilpan tänään loihtimaa omenakakkua. Pieniä iloja näinä pimeinä, koronan entisestään varjostamina aikoina. 

  Näitä tuumi Peppe tänään. Mitä lie tuuminut joskus 1990-luvulla? Piippu ainakin kärysi siihen malliin, että jotakin oli mielessä. Mutta ei ainakaan koronaa tai Black Fridayta. Niistä ei ollut silloin aavistustakaan. Paitsi ehkä jonkun tiedemiehen kauhukuvissa, muutaman kauppamiehen toiveunissa. 

VALITTAJIEN VALTAKUNTA

  Valitettavasti valitetaan valtavasti. Kaikki valittavat. Jopa vaaleissa valitut ja vaaleissa valittavat valittavat:

  -rokotevastaiset valittavat rokotepassin käyttöönottoa

  -rokotetut valittavat rokotevastaisten käyttäytymistä

  -Saarikko valittaa hallitusyhteistyötä

  -hallitus valittaa Saarikon valitusta

  -jotkut valittavat, että hallitus on perseestä

  -jotkut valittavat, koska valitetaan, että hallitus on perseestä

  -jotkut valittavat, koska eivät tiedä, mistä aluevaaleissa on kyse

  -jotkut valittavat, koska jotkut valittavat, kun eivät tiedä, mistä aluevaaleissa on kyse

  -jotkut valittavat, koska tietävät, mistä aluevaaleissa on kyse

  -jotkut valittavat, kun eivät sopeudu nykyaikaan

  -jotkut valittavat, koska jotkut eivät sopeudu nykyaikaan

  -jotkut valittavat, koska ovat sopeutuneet nykyaikaan

  -jotkut valittavat, kun ei tule talvi

  -jotkut valittavat, kun tuli talvi

  -jotkut valittavat, koska se on heidän valintansa

  -jotkut, kuten minä, valittavat sitä, kuinka muut valittavat

  -oppositio valittaa ja välikysyy, mutta kuinka käy oppositiolta rock'n roll?

  Kohen ei oo koskaan! Näin ei suinkaan sanonut Leonard Cohen, vaikka paljon viisaita ja kauniita asioita hän sanoi. Eikä, tietääkseni, näin ole sanonut kukaan akustisen kitaran säestyksellä runojaan esittävästä taiteilijasta.

  Valittamisesta on somen myötä tullut jokapäiväistä jokahenkilön hommaa. Kuten mollaamisesta, mustamaalaamisesta, väärien totuuksien jakamisesta, mielipiteiden lukitsemisesta todistetuksi faktaksi. Se on tietysti valitettavaa. Jos joku on valitettavaa, niin se antaa oikeuden valittaa. Vai antaako? Valitkaa itse. 

  Kalenterista pyyhkiytyi yksi tapahtuma pois. Iiriksen koulun ensi sunnuntaille kaavaillut myyjäiset on peruttu. Koronarajoutukset tiukentuivat Uudellamaalla, joten se siitä. Luultavasti Luistelukerhon näytös 12. joulukuuta kuitenkin pidetään, sillä hallissa on istumapaikat.

  Tulee perhe Tiilikaista tavattua kohta joka tapauksessa: Viikon kuluttua mennään kahdeksi päiväksi Espooseen, kun Annalla on koulutusjuttuja. Pääsen taas Iiristä harrastukseen kuskailemaan. 

  Lunta tuli eilisaamuna viitisen senttiä. Kolaamiseen tuntumaa on siis saatu. Nyt on parina päivänä vähän plussaa, mutta sitten pakastuu taas. Kymmenen päivän ennuste näyttää ihan kunnon pakkasia, luntakin satellee. Tuleeko talvi jäädäkseen, vai suveaako vielä ennen joulua? Niin tai näin, joku varmasti valittaa. 

  Monellakaan ei liene valittamista siihen, että lopetan tähän? Lopetan kuvaan per 8.12.2018. Ehkä tänä vuonna on samantapaiset olosuhteet?

ASIANTUNTIJOITA PIISAA

  Olen tästä aiemminkin kirjoittanut. Mitä sitten? Sillä asia edelleen askarruttaa. Nimittäin se, että mistä noita asiantuntijoita riittää? Ei ole alaa, ilmiötä, aatetta, jolle ei löydy hetkessä vähintään yksi asiantuntija, kun se tulee, syystä tai toisesta, uutiskelpoiseksi. Mitä asiantuntija-tittelin saamiseen vaaditaan? Entä erikoisasiantuntijan? En tiedä, en viitsi googlettaa. Siis tyydyn taas fyysikko Niels Bohrin määritelmään: Asiantuntija on henkilö, joka on tehnyt kaikki mahdolliset virheet hyvin kapealla alalla.

 Erikoisasiantuntija on sitten varmaan tehnyt nuo virheet useaan kertaan. Bohrin määritelmän mukaan suuri osa ihmisistä on elämän asiantuntijoita, osa jopa erikoisasiantuntijoita. Valitettavasti. 

  Ylen mäkihyppyasiantuntija Janne Ahonen kehui Niko Kytösahon 18. sijaa mäkihypyn maailmancupin avauksessa. Janne on tietysti oikea henkilö asiantuntijaksi. Hän on nimittäin tehnyt urallaan kaikkien mahdollisten virheiden lisäksi melko paljon myös oikeita asioita. 

  Sic transit gloria mundi. Suomi oli kauan johtavia, pitkiä aikoja jopa johtava, maa mäkihypyssä. Sitten, muutamassa vuodessa, ajoivat muut kauas ohi. En osaa syitä luetella. En ole tehnyt mäkihyppyasiantuntjaksi kelpoistavaa määrää virheitä alalla. Kova paikka monelle suomalaiselle penkkiurheilijalle. Koska Suomella ei juurikaan ole ollut menestystä planeetan valtalajeissa, on palsamia saatu marginaalilajien menestyksestä.

  Ylen uutisotsikoissa sanotaan, että hävittäjäasiantuntija kertoo arvauksensa Suomen pian julkistettavasta hävittäjävalinnasta. Selasin jutun kursoorisesti läpi. Hävittäjäasiantintija lienee FlightGlobal-sivuston sotilasilmailutoimittaja Craig Hoyle. Hän olisi videolla paljastanut arvauksensa, mutta en sitä katsonut. Johtuu siitä, että asevarustelu kiinnostaa minua yhtä paljon kuin lannanlevitys hipsteriä. Artikkelin avasin ainoastaan uteliasuudesta hävittäjäasiantuntijalle asetetusta  vaatimustasosta.

  Sitten kevennysosioon. Joku aika sitten lukemassani Antti Tuomaisen kirjassa Jäniskerroin on hauska laskutehtävä. Vakuutusmatemaatikko ja, sattumusten summana, seikkailupuistoyrittäjä Henri Koskinen saa vieraakseen edesmenneelle veljelleen (?!) lainaa antaneen tahon bulvaanit. Kun "Liskomies" esittää vaatimuksen 200 000:n euron plus 20 000 euron koron maksamisesta, suorittaa Henri, matemaatikko, nopean päässälaskun, ja sanoo, että tuohan on huijausta, kymmenen prosentin korko  kahdessa viikossa ja neljässä päivässä tekee liki kuudensadan prosentin vuosikoron!

  "Minä en osaisi sanoa vuosikorosta juuta tai jaata", sanoo Liskomies. "Laskitko sen juuri nyt?"

  "Tietysti", vastaa Henri Koskinen. "Laskutoimitus on helppo." Hän kirjoittaa kaavan paperille. "Jos haluatte huijata, tehkää se edes jollakin uskottavalla tavalla!", jatkaa Henri. "Vaikka niin kuin Wertheimer melkein huijasi itseään Einsteinia. Wertheimer esitti seuraavan pulman: Vanha autonromu ajaa kahden kilometrin matkan, mäen ylös ja alas. Koska auto on vanha, niin se ei pysty ajamaan ensimmäistä kilometriä ylös kuin 15 km/h. Kysymys kuuluu: kuinka nopeasti auton on ajettava toinen kilometri - alamäkeen se tietysti pystyy kulkemaan nopeammin - jotta päästäisiin koko matkalla keskinopeuteen 30 km/h?"

  Liskomies miettii hetken. "Tämä on helppo. Kaksi kilometriä. Ensimmäinen kilomeri 15 km/h. Toinen kilometri 45 km/h. Koska 45 + 15 on 60, se jaettuna kahdella kilometrillä on 30!"

  "Näin se huijaus toimii", sanoo Henri Koskinen. Sitten hän paljastaa oikean vastauksen. 

  Minä en ehtinyt asiaa päässäni pohtia, koska vastaus tuli saman tien. Jotta teille jäisi aikaa asiaan syventyä, paljastan vastauksen vasta blogin lopussa. 

  Jos joku on lukenut Antti Tuomaisen kirjoja, ja varsinkin tämän Jäniskertoimen sekä sen jatko-osan Hirvikaavan, on kysymys - ja huutomerkin tarkoitus "edesmenneelle veljelleen" jälkeen selvä. Jos ette ole lukeneet, suosittelen. Kansainvälisesti kovinkin menestyneen mustan huumorin taitajan Antti Tuomaisen on The Times nimennyt "Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi".

  Ensimmäisen digikameran hankin kai 2005. Myöhemmin puhelimien kamerat yleistyivät, niitten ominaisuudet paranivat jatkuvasti. Olen tuhansia ja tuhansia digikuvia vuosien saatossa napsinut. Niistä on suurin osa tallessa. Tärähtäneet tai muuten kelvottomat olen pyrkinyt poistamaan. No, kelvottomuutta olen kai jäävi arvioimaan? Luultavasti jonkun muun silmin 99 % kuva-arkistostani on kelvotonta. 

  Kuvista on lähes jokainen räpsätty ilman sen suurempia sommitteluja tai ennakkoasettelua tai

-asetuksia. Joskus tietysti joku isosta määrästä onnistuu muita paremmin. Laitan yhden, josta itse pidän kovasti. Kesällä 2016 vajaan kahden vuoden ikäinen Iiris istumassa edesmenneen Osmo Mäkitien "Mietiskelymajalla" Saukonsalon Pöytäniemellä.

  Sitten teille jo pulman ratkaisseille varmistus. Muille ratkaisu: Mikään vauhti ei riitä! Auto käytti kilomerin nousuun 15 km/h vauhdilla neljä minuuttia. Jos sen pitää kulkea kaksi kilometriä keskinopeudella 30 km/h, niin siihen kuluu aikaa neljä minuuttia. Mutta se aika tuli jo käytettyä ylös noustessa! Vai mitä, Einsteinit?