SYLLOGISMI

  Sopivasti tultiin sunnuntakina Hollolaan. Pääsin vt. talonmiehen hommiin heti maanantaina. Märkää lunta oli tullut yöllä, tuli lisää päivällä, joten pari kertaa kolailin vastuualueeni. Taisi aikaa moiseen kulua yhteensä kolmatta tuntia. Suoraan sanottuna alkaa lumihomma tympiä. Onneksi ei isompia tuiskuja ole näköpiirissä.

  Aamulla kävellessäni panin merkille, että lunta tosiaan on. Aurausvallit ovat monin paikoin yli metrin korkuisia, ja valtavia lumikasoja on mm. koulujen pihojen laidoilla. Tulkoon kevät, sulakoot lumet. Mutta ei jäät. Vielä. Kerran on halu ennen veen väljää saaressa käydä. 

  Tänään on eläkäisten päivässä ohjelmaa: pesukoneen korjaaja tulee. Toivottavasti kuntoutuu masiina. Likapyykkiä on pestävänä melkein kuin Suomen Hiihtoliitolla 2001.

  Tapahtuma löytyy eiliseltä myös. Ovikello soi iltapäivällä. Avasin oven. Ulkona seisoa pari nuorukaista. Toinen kertoi heidän olevan eräästä kodinturvayhtiöstä. Hän sanoi, että he ovat kartoittaneet alueen talouksien turvajärjestelmien tarvetta, ja että he ovat tulossa keskiviikkona kertomaan halukkaille tuotteestaan. 

  "Parikymmntä minuuttia tapaaminen kestää. Kaksi aikaa on vielä jäljellä, klo. 13:15 ja klo. 16:50. Kumpi aika laitetaan?"

  Meikäläisen reaktio oli sama, kuin puhelinmyyjien kohdalla. Kun minulle aletaan sanelemaan, vaihtoehtojen puitteissa, mitä tulee tehdä, karvat nousevat pystyyn. 

  "Kiitos tarjouksesta, mutta en ole kiinnostunut. Jos tuollaista palvelua tarvitsen, otan yhteyttä tarpeellisiin tahoihin."

  Laitoin oven saman tien kiinni, vaikka kaveri yritti vielä jotakin selittää. Ei tietysti kovin ystävällistä toimintaa, minulta. Kaupustelijat varmasti haistattelivat poistuessaan, kiroilivat paskamaista äijää. Olisivat esittäneet asiansa toisin niin olisin ainakin kuunnellut loppuun asti, mitä sanottavaa heillä oli. 

  Puhelimyyjien suhteen on nykyään helpompi tilanne. Jostain syystä puhelimeni, niin ja Hilpan puhelin myös, on alkanut, ilman mitään itse tehtyä säätöä ilmoittaa, kun joku epämääräinen taho soittaa. Näytölle tulee numero ja teksti MAHDOLLINEN HÄIRIKKÖSOITTO. Tuollaiset yritykset ollaan hylätty heti. Muutamia sitkeimpiä numeroita olen laittanut jopa estoon. 

  Puhelinmyyjät tekevät toki työtään. Mutta suuri osa heistä on liian päällekäyviä ja pyrkivät sanelemaan, mitä asiakkaan tulee tehdä. Eivätkä jotkut suostu lopettamaan myyntipuhettaan, vaikka heille sanoo, jyrkästikin, että ei kiinnosta. Ainoa konsti on joskus ollut, arkaaista ilmaisua käyttäen, lyödä luuri korvaan. 

  Toinen asia, joka puhelimyynnissä korpeaa. Miksi saman firman asialla soitetaan usein, vaikka soittajille on tehty selväksi, että tuote ei kiinnosta, ja että sen tilaaminen ei ole edes mahdollista, kuten esim. määräaikaisen sähkösopimuksen ollessa vielä pitkään voimassa. Tiedän, että puhelinmyyjät soittavat useista eri toimipaikoista. Luulen, että enimmäkseen yrityksistä, jotka kauppaavat monien firmojen tuotteita. Ei silti olisi vaikeaa luoda järjestelmää, mihin merkattaisiin soiton tulokset, ja se olisi kaikkien muittenkin puhelinkauppiaitten nähtävissä. Voihan olla, että näin tehdään, mutta sitä ei osata, haluta, viitsitä, käyttää. 

  Tänään on toinenkin tapahtuma: yritän saada varatuksi ajan lääkärille. Ei koroaikanakaan ole eläkeläisen elämä ilman päivittäisiä kohokohtia, mitkä katkaisevan arjen kulun. Näistä tulee ottaa kaikki ilo irti. Kuten heittää vartti "small talkkia" huoltomiehen kanssa, puhua muuten vaan mukavia ajanvarauksen terveyssisaren kanssa. Vitsi, vitsi, ei sentään. Ei me ihan niin hömelöitä vielä olla. Mutta koronan yhdeksännen aallon jyllätessä asia voi jo olla todellisuutta. 

  Sitten se syllogismi. Syllogismi on Wikipedian mukaan loogisen argumentin tyyppi, jossa kahdesta tai useammasta, todeksi oletetusta lauseesta johdetaan deduktiivisen päättelyn avulla niistä loogisesti seuraava johtopäätös. Siis:

  Miehille kasvaa parta

  Peppe on mies

  Peppelle kasvaa parta

  No, elekee pelästykö! Ei noin pitkäksi parta ehtinyt lomaviikolla venyä. Venytin sen minuutissa kuvankäsittelyllä alla olevasta kuvasta. Pitäsköhän noihin mittoihin pyrkiä ihan oikeesti suunnata? Risupartalook.

EI KETTÄÄ

  Viimeinen päivä on kulumassa. Pakollisten talonmiestehtävien jälkeen käppäilin hieman jäällä. Seuraavia huomioita tein: 

Lunta hiutaloi lievästi, mutta pilviverho yrittää repeillä kaakon suunnalla. Ei näy kettää.

  Hiutalointi on kaunis sana, jota olen kuullut Anniina Valtosen, ylen meteorologin, käyttävän. Anniina on muutenkin pirtsakka likka, selväsananainen ja varma esiintyjä. Sitäpaitsi hän on kehittänyt ranneliikkeistään täydellisen sulokkaat. Kun Anniina demostroi, miten matalapaine leviää koillisesta luoteeseen, on sitä ilo katsella. 

Saaren itäpuolella ja Luonterin alkupäässä ei kettää.

Rupakon suunnalla ei kettää.

Saaren länsipuolella ei kettää.

  Turvavälin noudattaminen on ongelmista pienimpiä näillä seuduilla. 

  Eilen sateli muutaman sentin lunta. Navakka etelätuuli puhalsi kaikki jäljet jäällä sileäksi. Iltapäivällä varmaan mennään hiihtämään, vaikka latua ei ole. Ei ole paljon luntakaan. 

  Lähtösaunominen illansuuksi on suunnitelmissa. Kukas sitä tunjuavana matkaan haluaa lähteä? Kysymys oli retorinen. Retorinen kysymys selkeä juttu. Retorinen vastaus puolestaan myös yleinen. Siis vastaus, jota ei ole tarkoitettu vastaukseksi. 

  Huomenna kerätään aamukahvin jälkeen kamat kasaan, laitetaan paikat kuntoon. Laitetaan myös syksyllä hankitut hiirikarkoittimet pistorasioihin. Laitetaan, vaikka tuntuu siltä, että ne toimivat paremmin ilmoituksena isäntäväen poistumisesta.

  Sitten pakataan kelkka, pahnostetaan autolle, usmuutetaan jäätietä Anttolaan, pikiteitä seuraten Hollolaan. 

  Jäätie kyliltä Paajalaan ja Piekälään tosiaan toteutui, vaikka alkuvuodesta se näytti kaukaiselta haaveelta. Hyvässä kunnossa oli tie viikko sitten kun tultiin. Hyvä se on varmasti huomenna kun poistutaan. Yli 15 kilometriä lyhenee matka Potinlahdesta kylälle. Kiitos tien tekijöille. Eiköhän tuo hyvä työ ole Kiljusen vellosten aikaansaannosta, toisen, tai molempien. 

  Huomenna ollaan taas lähempänä koronaa. Täällä en ole isoa pulttia koko pandemiasta ottanut. Olin päättänyt, että antaa hermojen levätä. Kun ihmisten ilmoille mennään, tulee taas seurattua tarkemmin tilannetta. Tulee, vaikka välillä sylettää. Kyllä humeeti on kovilla, kun enemmän uutisia ja somejakoja seuraa. Tai en tiedä, pitäisikö asioista olla mielissään? Onkan se hienoa, että näin pienestä maasta löytyy niin valtava määrä asiantuntijoita ja besserwissereitä, jotka tieteävät tarkalleen, mitä pitää tehdä, milloin pitää tehdä, ja mitä ei olisi pitänyt tehdä. Kun tuota porukkaa kuuntelee, niin tulee ihmetelleeksi, kuinka kymmenet erilaiset tulkinnat ovat oikeita. Yksimielisyys tulkitsijoiden joukossa kuitenkin löytyy: Hallitus tekee kaiken väärään aikaan ja silloinkin väärin. 

  Lopuksi, tämän kirjoituksen ensimmäisen lauseen innoittamana, laitan luultavasti monelle jo ennestään tutun Fingerporin. Laitan, koska se mainio.

PUU KATUU JA LAHNA HAIKUUNTUU

  Pahin pakkanen hellitti, mutta tuuli yltyi. Eilen oli vielä miinusta yli kymmenen, viiden metrin kaakkoistuuli piti huolen siitä, että ulkona piti olla vaatetta niskassa. 

  Tänä aamuna oli pakkasherra tyytynyt alle kymmenen lukemiin, mutta alkuperäiskansan pohjoiseen häätäneen väestön tuulen jumala Ilmarinen, tai sen häädetyn porukan Biegga-almmái, kuinka vaan, oli yllyttänyt puhurit kuuteen sekuntimetriin. 

  Taina ja Haneli poikkesivat eilen päiväkahvilla. Alkutöikseen "veljpoeka" kaatoi pari kunnon tukkipuuta, männyn ja koivun. Pätkipä vielä kummastakin muutaman tyvipöllin, koska minun sahani on snadisti tehoton noin jykeviin töihin. Vaikka sivutuuli oli navakka, puut kellistyivät juuri sinne, minne pitikin. No, ei koivu onneksi lehdettömänä ole samanlainen purje, kuin kesällä. 

  Kun puut olivat pötköllään, pirttiin kahville. Aikamme turistiin. Vieraat lähtivät ahkio kahta lahnaa köykäisempänä. Minä menin sulattelemaan vesiä saunan padasta ja vesisaavista. Harvemmin on kevättalvella tuollaista tapahtunut, mutta kyllä liki 30 astetta miinusta tekee tehtävänsä.

  Samaan rupeamaan lämmitin saunan kylpykuntoon. 

  Yya-sopimus siis toimi. Eikä siinä kaikki! Haneli oli ennen tänne lähtöään katsonut verkon kotilahdeltaan, ja toi meille kaksi lahnaa. Varmaan siitä ilosta palkkioksi, kun sai kataa nuo puut?

 Rehdisti kilonen, toinen ainakin puolitoista, sopivat lahnat haikutukseen. 

  Yön olivat savusuolassa, aamulla virittelin pöntön alle tulet. Niin, ja pönttöön leppäpurut, pienen katajanoksan, sekä lahnat. 

  Kun tuollainen satsi kypsyy kesäisin kolmessa vartissa, sain nyt pitää tulia reilun tunnin. Lopputulos näkyy kuvassa.

  Ei olla vielä maistettu, mutta luulen, etteivät pilalle ole menneet. Laitanpa vielä takautuvaa kuvaa savustuksesta. 

Tapahtuma täydessä vauhdissa.

Tarkastusvilkaisu hieman alle tunnin pössyytyksen jälkeen. Hyvältä näyttää. Vielä pari puuta, antaahan tulen laantua. 

  Ulkona tosiaan tuulee ja satelee välillä lunta, joten taidamme viettää tänään hiihtolomaviikkomme löhöttelypäivän. Ulos ei mennä kuin välttämättömän tarpeen sanelemana. 

  Huomenna onkin sitten viimeinen kokonainen päivä tälle "lomalle". Sunnuntaina lähdetään jo aamusta Hollolaan. Toinen reissu on tarkoitus vielä jäillä tehdä. Ajankohta riippuu muutamasta asiasta. Koronatilanne, tavallaan, sanelee pääsiäsajan kohtalon. 22. päivä pitäisi aueta ajanvaraus koronarokotukseen meikäläiselle. Saatu aika määrää tietysti, koska ei ainakaan poissa Hollolasta voi olla.

Aika näyttää. Loppuun kaatomies Haneli ja onnistunut kaatokohde. Minun tehtäväkseni on se nylkeä ja laittaa riippumaan...., eikäku pätkiä ja halkoa.

NIIKU JALOSTUU

  Kaikki kehittyy, puhekieli jalostuu. Niikuttelijoita on ollut kauan. Niiku ihan tarpeeksi. Nyt eräs haastateltava radiossa on kehittänyt leposanakäytäntöä. Hänen puheessaan asiat ovat ikäänkuin niiku. Kun puhekieli vielä kehittyy, niin pitkästäkään virkkeestä ei montaa sanaa asiaa löydy. Ei siitä isoa muutosta kaikille seuraa. Eräitten tahojen pitkistäkään puheista ei tahdo asiaa löytyä, vaikka leposanat olisivat nolla.

  Leposana? Googletin sen. Ei tullut sellaista osumaa kuin odotin. Onko asia muuttunut? Muistan, että tekussa v. 1979 suomen kielen opettaja puhui leposanoista. Eli sellaisista kontekstiin kuulumattomista sanoista, joita ihminen puhuessaan päästelee asian väliin. Yleensä tiedottomasti saadakseen aikaa harkita puheitaan. Muistan tämän siitäkin syystä, että onnistuin missaamaan suomen kielen kokeen, ja maikka ei viitsinyt minulle kirjallista koetta pitää, joten hän piti muutaman kysymyksen sisältävän suullisen kuulemisen. Siinä oli yhtenä kysymyksenä "leposana". Selvisin tentistä. Turhaa kaikki, sillä leposana on näköjään nykyään pois käytöstä. Huonoa käytöstä. Poistaa minun vaivalla oppimani tieto.

  Aivan upea talvipäivä näin ensimmäisen keväkuukauden kunniaksi. Aamulla oli mittarissa miinus 28. Puolen päivän jälkeen enää kymmenkunta. Yhden maissa lähti Hilppa hiihtämään, minä lastasin kelkan, tallustelin naapuriin. Lähdimme Hannun kanssa kokeilemaan onkea.

  Vesikannut kyydissä siksi, että saimme vesihuoltosopimuksen mukaista täydennystä talousvesivarastoomme. 

  Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lähes tuuleton sää. Ilo oli pilkkiä. Tai paremminkin olla, rupatella ja nauttia. Muutamia reikiä kairattiin Leppäniemen kupeelle. Ei nykyn nykyä. Vaimoihmiset dallasivat myös paikalle, kun Hilppa oli vaihtanut kuivat vetimet hiihtolenkkinsä jälkeen. Tässä  ryhmäkuva, missä Hilppa varjona. Maailmaa parannettiin, joskus jopa onkea käytiin nykäisemässä. 

  Ei ollut tungosta jäällä. Ei tosin johtunut liikkumisrajoitteitten kohusta. Ei noissa maisemissa maaliskuisena arkipäivänä läyhke käy koskaan. 

  Tuleva yö on vielä kylmä, huominenkin kunnolla pakkasella, sitten alkaa lauhtumaan. Loppuu armottomin lämmityksen tarve. Mutta loppuu auringonpaiste myös. Kyllä näitä kirkkaita ja kylmiä kelejä olisi mielellään katsellut. Mutta mieluumin ei alle miinus kolmenkympin. Vaikka kuinka paistaisi. 

  Toivottavasti näillä jäillä vielä toinen reissu voidaan tehdä. Luultavasti, sillä uskon jäitten kantavan pitkälle huuhtikuuhun. Eikä suuria näkijäntaitoja tarvita, jos sanoo, että ei 23. huhtikuuta Avokkaansaareen ajella, viimevuotisen tapaan, moottoriveneellä. Parempi kuitenkin olla vetoa lyömättä, ainakaan ei kannata niskaansa pantiksi laittaa. Mikään muu näet ei ole varmaa kuin se, että hallitus on aina väärässä.

ARK(T)INEN AAMU

  Aamu valkeni, aurinko nousi parikymmenen asteen pakkaseen. Ei viitsitty lähteä hiihtämään. Samoin peruttiin naapurin kanssa sovittu pilkkireissu. Mennään huomenna jos ilma on vähän otollisempi.

   Aamutouhuja on toki riittänyt ilman hiihtelyäkin. Jo kuudelta laittelin tulet leivinuuniin. Nyt siellä muhii parin kilon lapapaisti juuresten ja sipuleiden ympäröimänä. Kammarin uunikin on tänään lämmennyt. 

  Ei yöllä kylmä ollut, alle kahdenkymmenen asteen läpötila kuitenkin putosi. Nyt kun uuneja on voinut reilummin lämmittää, tasaantuu lämpö, samalla laantuu energiayhtiöitten käsien hykertely.

  Viiden sentin jään oli kehittänyt vesiavannon kanneksi.  En vielä kantanut saunavesiä jäätymään, mutta illan kahussa kannan, saunan lämmitän. Siitä onkin jo aikaa, kun tukka on jäätynyt piikeiksi saunasta talolle kävellessä.

  Kävin aamulla vilkaisemassa, mitä saunalle kuuluu. Hyvin on tähän asti talvehtinyt. Niin hiiri, tai hiiret, myös. Nyt on saaressa sisimmältään puhtoisia hiiriä, kun olivat syöneet palasaippuan melkein kokonaan. Ei siinä mitään, saippua on "halpaa ku saippua". Olisivat kuitenkin saaneet olla paskomatta saippuakuppiin. Toivottavasti niille tuli ähky ja turvotus ylenmääräisestä saippuan popsimisesta. Nehän on täkäläiset hiiret kuin Daltonin veljesten (Lucky Lukessa) nuorin, pisin ja typerin, Averell, joka popsi vankilassa kaikki saippuat. 

  Ovat hiiret jälkiään jättäneet talollekin. Muutama papana ja pari kusilänttiä oli tuvan lattialla. Tehottomia ovat syksyllä hankitut pistorasiaan laitettavat karkottajat. Tai sitten ovat hiirenpirulaiset hankkineet kuulosuojaimet.

  Hanelin kanssa sovittiin, että hän tulee jonain päivänä kaatamaan pari isoa koivua. Kyllä minä rungot sitten pätkin, mutta parempi jättää kaatohommat ne osaavalle.

  Yleisenä huomiona voin kertoa, että ei korona täälläkään jätä rauhaan. Uutiset siitä kaiken aikaa puhuvat, some, jos siellä erehtyy surffailemaan, pullistelee viisaita neuvoja pandemian hillitsemiseen. Ja hallitus hätäilee, hallitus viivyttelee, hallitus tekee kaiken väärin. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että arvostelijan osa on huomattavasti helpompi kuin yöunensa jo aikaa sitten menettäneen päättäjän. 

  Hilppa kurkisti paistia. Herkulliset tuoksut leijuvat ilmassa. Lihansyönti ei ole mitenkään kannatettavaa puuhaa, mutta kyllä possupala leivinuunissa on sellaista talviruokaa, että sille pikkusormi ollaan annettu. Koko kättä ei kuitenkaan luovuteta. 

  Nyt, 9:47, näyttää mittari ikkunan takana miinus viittätoista. Jos tuuli ei ylly ennustettua kolmea sekuntimetriä navakammaksi varmaan lapapaistin ja perräisten jälkeen käydään saari suksilla kiertämässä, ainakin kerran. 

  Aurinkoa on luvassa muutamaksi päiväksi. Loppuviikosta sää lauhtuu, saattaa sadella luntakin. Kaikki otetaan vastaan. Ei vaihtoehtoja ole, jos saaressa aiotaan oleskella. Ja aioitaan, sunnuntaihin asti ainakin, ehkä maanantaihin. Silloin on viimeistään lähdettävä, tiistaina tulee pesukoneen korjaaja. 

  Pääsiäinen on vielä vähän auki. Riippuu koronatilanteesta, tuleeko perhe Tiilikainen sillon Hollolaan. Jos ei, me saatetaan noita noitia tirkistellä Saarelan tuvan ikkunoista. Mietti Avokkaan Ark(t)isen Seuran jäsen Peppe aamulla avantoa aukoessaan. 

SAARESSA

  Saaressa ollaan. Reilu neljän kuukauden tauko mahtuu väliin. Asiaa kun positiivisesti pohtii, niin vaikka ei näillä jäillä toista kertaa tänne tultaisi, avovesien aikaan ei ole enää kahtakaan kuukautta. 

  Perillä oltiin jo ennen yhtätoista. Jäällä mainio keli kulkea: vajaa kymmenen senttiä lunta.

  Pihalla lunta on reilummin. Paikoin on kinostanut ihan kunnolla. Sikäli ikävää kulkea, että viimeeksi sataneen lumen alla oleva hankikanto ei kanna joka paikassa, vaan jalka solahtaa läpi. Lumikenkää kyllä kannattaa. Ongelmana kuitenkin on, että vaikka lumikengillä tallaa polun, niin se ei sitten saapasjalassa kanna. Lumikengillä ei oikein viitsi puuceehen mennä. Liian monimutkainen prosessi. Toivottavasti polut kovettuvat yön aikana kestäviksi.

  Jäätä on laiturin kohdilla varmaan liki 40 senttiä. Ei kaikki teräsjäätä, mutta ei tarvitse sen puoleen huolta kantaa. 

  Nyt iltapäivällä alkaa pirtissä olla parikymmentä astetta. Tähdelliset hommat on tehty. Rappujakin pystyy jo kulkemaan ilman köysiä ja jäähakkua. 

  Huomenna hiihdellään aamusta naapurin avaamaa latua. Iltapäivällä mennään pilkille. Olisipa yhtä aurinkoinen ilma kuin tänään.

  Koska kirjoitin, minkä kirjoitin, niin en kirjoita enempää. Jotenkin ajatukset eivät kestä läjässä. Toisena päivänä ehkä enemmän tarinaa.

  Muutama kuva vielä kauniista kevätalvisesta päivästä.

JÄSENKORJAAJAT

  Algoritmit, nekö asialla? Vai onko meille asennuttu salakuuntelulaitteita? Jommin kummin, sillä tänään tipahti postilootaan mainos kahdelta eri jäsenkorjaajalta. Yrittävät päästä hartiakipujani peukaloimaan. En taida kuitenkaan ryhtyä moiseen. En ole näet ihan varma, onko tässä kyse "members only"-jutusta, vai mitä jäsenkorjaajia mainostajat ovat. Sen myönnän, että monissa klubeissa olisi jäsenkorjaajille työsarkaa. Kuten siinäkin, josta Groucho Marx erosi, perustelunaan, ettei halua kuulua kerhoon, joka hyväksyy hänet jäsenekseen.

  Leikki sikseen. Jos ei "oikea" lääkäri apua keksi, niin mietin uudestaan. Jäsenkorjaajat, ainakin nuo, jotka mainoksensa minulle toimittavat, kehuvat olevansa Koulutettu jäsenkorjaaja, mestari, ja molemmilla on mainoksessa ylimpänä, isolla fontilla SUOMALAINEN JÄSENKORJAUS. Eli lienevät jonkinlaisen koulutuksen alalle saaneet. Jos "oikea" lääkäri ei apua kipuihini löydä, ei ole hiijen visse, ettenkö jäseneksi jäsenkorjaajien jäsenkorjattavien joukkoon liittyisi. 

  Taas tuli katseltua hiihtoa. Hyvin Suomen likat hiihtivät. Ruotsi romahti, Norja ylivoimainen.

Kirikamppailussa kolmanneksi on varmasti enemmän kuin monikaan odotti. 

  Ennen hiihtoa käytiin ajelulla. Käytiin Kauppakeskus Karismassa ip-pesulassa pyykkiä pesemässä. Meille kävi nimittäin siten, että reilu viikko sitten pesukone poksahti. Kodinkonehuolto saatiin katsomaan maanantaina. Piirilevy on kaput. Ruotsista tilasivat uuden AEG:hen. Tulee Lahteen luultavasti huomenna. Sitten huollosta soitetaan, sovitaan korjausaika. No, me ollaan ensi viikko saaressa, joten seuraavalle se menee. Käytiin tänään pari Ikeakassillista pyykkäämässä, jotta ei olisi hirveää määrä pestävää, kun Anttolasta palataan. 

  Minä kävin tänään verikokeessa. Siellä selvisi, että lääkäri oli laittanut lähetteen myös sydänfilmiin. Ei siitä ollut puhetta, kun verikokeesta sovittiin. Eikä se aikaa varatessakaan mistään ilmennyt. Ok, varasin netissä ajan. Sain sen loppukuulle, 24.3. Kun sain tilanteen selville, yritin varata aikaa omalääkärille. Eihän se onnistunut. Hänellä on varauskalenteri auki huhtikuun lopulle, eikä yhtään vapaata aikaa ollut. Pitää soittaa parin viikon kuluttua uudelleen. Ehkä lääkäri on siihen mennessä avannut kalenteria pidemmälle. Näin opasti terveydenhoitaja. Siten toimitaan. Ei tässä mitään akuuttia ole menossa, toivottavasti. Sain juuri kipulääkkeen reseptin uusittua, joten pärjäilen kyllä taas jonkin aikaa. 

  Maanantaina Anttolaan. Sain eilen taas raportin paikan päältä. Hyvä keli jäällä kulkea kuuluu olevan Avokkaan seuduilla. Mieli palaa, kohta kroppa sinne pääsee. Jos ei ihan mahdottomia tapahdu. 

  Tällään loppukuvaksi otoksen nimeltä Joutsenlento, otettu 8. syyskuuta 2013 aikaisin aamulla Avokkaan pohjoispäässä. Siis aamusoudulla. Tuosta tapahtumasta ei tullut jousenlaulu minulle, joutsenesta en tiedä.