UNETON YÖ

  Näin verisen perjantain ja murheellisen lauantain jälkeen on koittanut epätietoinen sunnuntai. Kello on 2:12. Jonkun tunnin nukuin, nyt kirjoitan. En tiedä, mitä ajatella, taas kerran. Järjelläni ymmärtämätön silmitön väkivalta saa päivä päivän jälkeen pohtimaan ihmiskunnan tilaa. Eikä pohtiminen auta, lukeminen helpota, katselu kevennä; olo on, kuin katsoisi japaniksi tekstitettyä kiinalaista uutislähetystä. Eli älli ei riitä, pää ei ota vastaan.
  Mutta se siitä, ruotikoot ne, jotka voivat asiaan vaikuttaa. Tarkoitan, että laajemmin, kuin henkilökohtaisella mielipiteellä.
  Vielä kuitenkin sen verran, että käsittääkseni itsemurhaiskujen tekijät tekevät hirmutekonsa uskossa, että että se takaa heille onnellisen ja arvostusta pursuavan kuolemanjälkeisen elämän. Minä puolestani uskon, että teko ei takaa muuta, kuin elämänjälkeisen surkean kuoleman.

  Surussa auttaa arkisiin asiohin pureutuminen, sanotaan. Joten banaaleihin puuhiin, proosallisiin prosesseihin.
  Nyt on siis aamuyö. Päivä lähtee käyntiin kirjoittaen. Turha pyöriä vuoteessa, häiritä vieressä pötköttävää. Taidan siis aikatauluttaa lähitulevaisuutta.

  Tuossa kolmen tunnin kuluttua lenkin heitän, päälle aamukahvit, lehden luku, uutiset päätteeltä, joku rästitiin jäänyt tallenne ehkä katsotaan.
  Klo. 11:00 aukeaa Hollolan uimahalli. Sinne Hilpan kanssa kiirehditään. Suihkuun, saunaan, suihkuun, altaaseen, suihkuun, siinä suunnitelma. Jos pool kovin ruuhkainen ei ole, voi uida vähän kauemmin. Kun arkiaamuisin olen hallilla käynyt, on kuntouimareille (hitaat) varattu altaanosa ollut melko täynnä. Joutuu oman tahtinsa sovittamaan muitten mukaan. Nopeiden kuntouimareiden kahden radan osuus on yleensä myös ruuhkainen, ja siellä kauhotaan lasit silmillä, jotkut ihmeräpylät käsissä, neonhatut hehkuen, sellaisella forssilla, ettei sekaan tohdi mennä. Oisko paras tyytyä lasten altaassa pulikoimaan?

  Uinnin jälkeen on toivottavasti tilaa aamusta asti uunissa muhineelle possun lapapaistille. Nyt, kun sikaraukkoja joulukinkuiksi muokataan, saa muita osia tosi halvalla. Ostin K-Super Marketista palan etuselkää (2,49 €/kg) ja kimpaleen lapapaistia (2,79 €/kg). Hilppa etuselän kypsensi, uunin avustuksella, jo torstaina. "Hyvvää olj', vaekk'en kysynä, jotta olj'ko vilja-, rypsi-, laskiämpärj'-, vae vappaatasikkaa. Kae lapapaestikkii viepi kielen persijeen?"

  Loppupyhä menee perräisten, päiväkahvin, lukemisen ja toosan töllöttämisen merkeissä.

  Maanantaina jatkuu ajot Pappilan metsässä; pesuhuoneen seinät on jo laatassa, lattioita vesieristellään, vessan ja pukuhuoneen seiniä maalaillaan. Eli Arttu niitä hommia tekee. Olen pysytellyt melko tarkkaan poissa työmaalta, vaikka kotona päivisin olenkin. Tiedän, ettei mikään ole tekijästä tylsempää, kuin sivusta seuraava, ehkä vielä neuvoja tuputtava "joomies". Pari kertaa toki, useammin jos kutsutaan, pitää käydä ällistelemässä. Muuten osallistumiseni savottaan rajoittuu päiväkahvien keittoon.

  Tiistaina alkaa lattioiden laatoitus, jatkunee keskiviikkona. Samoin maalaushommat.

  Torstaina alalaattarivi pesuhuoneeseen, sekä saumausta.

  Perjantaina saumaus ja maalaukset on tehty.

  Seuraavaksi viikoksi jää kalustus, ovet, listoitus, viimeistely. Sähkäri ja putkijulli myös alkuviikosta omat työnsä tekemään. Niin helppoa se on, aikataulun laadinta. Siinä pysyminen on tunnetusti paljon vaikeampaa. Mutta toiveissa on, että pääsisin torstaina 26.11. tai viimeistään seuraavana päivänä, paikat siivoamaan.
  Tuleekin tehtyä joulusiivot vähän aikaisemmin; suojauksista huolimatta on pölyä kertynyt koko asuntoon. Hieno rakennuspöly kun löytää tiensä suljettujen ovienkin taakse, jollei niitä teippaa. Mutta kun nyt päivän, -pari riehuu, selviää joulun alla normaalisiistimisellä.

Uneton Hollolassa 15.11.2015 aamuyöllä

  Tähän asti kun olen päässyt, tarkoitan tässä blogissa, tulee mieleeni nimetä viikonpäivät uudelleen. Siihen katsoen, millaisia uutisia maailmalta, kotimaasta myös, päivittäin kantautuu.

Tyyliin:

-masentava maanantai

-tuhruinen tiistai

-kelmeä keskiviikko

-totinen torstai

-penseä perjantai

-lamaannuttava lauantai

-surullinen sunnuntai  

  Mieluummin kuitenkin eläisin toisenlaisen viikon:

-mukava maanantai

-taivaallinen tiistai

-kepeä keskiviikko

-topakka torstai

-parahultainen perjantai

-laadukas lauantai

-seesteinen sunnuntai

  Vaan ei taida kummankaan mallinen viikko toteutua, jotakin siltä väliltä ne tuppaavat olemaan.

  Vielä Pariisin tapahtumiin. Kun seuraa niiden aiheuttamaa kirjoittelu somessa, näkee kannanottoja, joissa kerrotaan Ranskan, USA:n, muidenkin maiden pommittavan ja hävittävän Syyriaa omaan jumalaansa vedoten. Ja että siitä ei juurikaan uutisoida. Näin on. Mutta mikään ei oikeuta viime päivien kaltaisiin kauheuksiin. Väkivalta ei ole koskaan ratkaisu. En hyväksy Syyrian pommittamista sen kummemin, kuin Pariisin veritekojakaan. On totta, että myös Länsimaitten iskut surmaavat siviilejä, lapsia, kouluja, lääkäriasemia. Pian varmaan jihadistien hävitykseltä säilyneet maailmanperintökohteetkin saavat pommikoneilta kyytiä.

  

  Nyt alkaa silmä lupsaa, lopetan hetkeksi.....

  Luin tovin (Elizabeth Hand, "Katoava valo", ei paha), vähän torkuinkin. Kello on kulkenut yli viiteen. Lenkkivaatteet niskaan ja taipaleelle. Vielä tuohon pari tuntia sitten kirjoittamaani loppukaneetiksi Isaac Asimovin viisaat sanat, taas kerran:

Violence is the last refuge of the incompetent.

 


 

PEPPEN SUHTELLISUUSTEORIA

  E = mc2, elikkäs energia on massa kertaa valonnopeus toiseen pontessiin, todisteli Yks'kiven Allu. Selvää ku pläkki.

  H = P/t2, siis hankintakustannus on pääoma jaettuna tarpeen neliöllä, todistelee Lehkosen Peppe.

  Ja sehän on suhteellista. Me ostamme tyttärellemme Annalle synttärilahjaksi yleensä tavaran tai asian, minkä arvo on 50 - 100 €.
  Hong Kongilainen isä osti tyttärelleen 7-vuotislahjaksi Blue Moon-nimisen timantin, arvo 45 miljoonaa euroa.
  Tai me käytämme iloksemme kodin parannukseen 15 000 €.
  Taidehuutokaupassa joku ostaa pirttinsä seinälle Amadeo Modigliani alastontutkielman hintaan 170 miljoonaa dollaria (158 miljoonaa euroa). Toisaalta, ymmärtäähän sen; Jallu ja Kalle lopetetaan.

  Erittäin suhteellinen on elämä, maapallo, kosmos, tarve, mahdollisuus, tarpeellisuus, turhuus, tarkoitus, tietoisuus, tajunta. Vaikka toki kaikkeen on vastaus: 42!

  Kun olette opiskelleet Albertin suhteellisuusteorian niin, että sen ymmärrätte, voitte keventää Veikko Huovisen "Vapaita suhteita"-teoksella. Tai mitata ilman suhteellisen kosteuden. Tai ajautua suhteeseen, lopettaa sen, tai jatkaa sitä. Tai voitte joutessanne suhteuttaa bensaa kaksitahtikoneisiinne. Tai, jos aikaa tuntuu yhä olevan, pohdiskella kultaisen leikkauksen suhteita. Ne vasta ovatkin suhteettoman kiinnostavia. Kultainen leikkaus tarkoitaa sitä, kun jana jaetaan kahteen osaan niin, että lyhemmän suhde pidempään on sama, kuin pidemmän suhde koko janaan. Tätä suhdetta esiityy suhteellisen monessa asiassa, mm. luonnossa ja ihmisen ruumiinjäsenissä.

Kysykää vaikka Vitruviuksen mieheltä! 

Kultaista leikkausta käytetään maalausten ja valokuvien sommittelussa, sekä arkkitehtuurissa. Se esiintyy lukuisissa matemaattisissa yhteyksissä. Suhteellisen sujuvasti aikanne kuluu suhteita selkiinnyttäessä.
  Muuten, vinkkina Sipilän hallitukselle. Se voisi osoittaa viisautensa ja leikkaamalla palkkoja ja palveluita kultaisen leikkauksen malliin: Tuo suhdehan on n. 1 :  0,618. Hallitus voisi tiedottaa, että nyt käytämme kultaista leikkausta siten, että herrojen palkat pysyvät ennallaan, ja työläisten palkat kerrotaan 0.618:lla. Vastapainoksi  työläisten verot pysyvät ennallaan, ja herrojen veromäärä kerrotaan 0,618:lla. Julisten palveluiden osalla tulee nykyisen ja tulevan palvelutason suhde olemaan 1 : 0,618. Mikäpä kukaan olisi vastaan sanomaan, noin sivistyneeseen perusteluun.

  "Suhteellisen pitkä hyppy", selosteli Hannu-Pekka "Hoopi" Hänninen mäkikisoissa taannoin. Suhteellisen selvästi ilmaistu. Sitten hän alkoi käyttää ilmausta "kohtuullisen pitkä". Ja toisinaan sanonta olikin "kohtalaisen pitkä". Siitä syntyi yleisönosatolla verbaalista kädenvääntöä. Joku sanoi, että ihan samaa asiaa ne adjektiivit tarkoittaa. Joku toinen tähän, että onko noin? Onko siis sama asia, jos joku juo kohtalaisesti tai joku juo kohtuullisesti? Ei se minusta ole suhteellisesti sama asia, kohtuudella ajateltuna. Kohtalaisen varma olen.

  Saatatte suhtautua ihmetellen tähän blogiini. Ei se mitään, en ole itsekkään varma sen suhteen, miten suhtaudun. Mutta suhtalaisen suhmurainen tämä on. Joten olkoon tässä. Viikonloppuja!

HULINAA JA EI

  Terveiset Triosta, Lahdesta. Kello on 16:15. Hilppa paasee siina tunnin paasta. Minaa istun CIAO!Caffessa kaffeella; tuplaespresso tyon alla. Ja joutessani kirjoitan.  Taa paikka on melko taynna. Paristakymmenesta poydasta vain pari taitaa olla vapaana. On teineja, on nuoria aikuisia, on etniselta alkuperaltaan kaukaisia, joskaan ei kaukaasialaisia, on yksi varttuneempi  herrasmies, joka napyttelee tablettia. Ihan vieressa on lasten pieni kolikkokaruselli. Sen tienoilta kuuluu valilla korvia vihlovaa kirkumista. Riemua se vain on, kestetaan.

Remontti on edennyt siihen vaiheeseen, etta lattialammityspiuhat on piilotettu, kaadot valettu. Tanaan Arthur veteli vesieristekerroksia kylppariin ja lasikuitutapetit wc:n, pukuhuoneen ja kaytavanpatkan seiniin. Huomenna paasee poika laatoittamaan. Me mennaan rouvan kera huomisehtoona valitsemaan maalit tapetoituihin seiniin ja entiselleen jaaneeseen pukuhuoneen kattoon, seka mdf-panelit ph:n ja wc:n kattoihin. Sitten kaikki onkin hankittu, paitsi parit valaisimet ja ovien helat ja listat. Ei oo hiijen vissi, etteiko paastas jouluksi saunaan! Vitsi, vitsi, tottakai paastaan. Voi olla, etta jo Vappuna, jos hyvin menee!

  Anna soitti eilen, etta Helmin kunto on kohentunut, veriarvot kohonneet. Paasee luultavasti tanaan kotiin. Voi sita Helmia! Samat vaivat tuntuu tuolla rodulla olevan. Suunnilleen saman ikaisena Doris-vainaalta kohtu leikattiin. Sekin selvisi operatiosta, turkki vaan porhentyi, vissiin hormonitoiminnan muutoksen johdosta. Ja Helmillakin on todettu sydamessa sivuaani, samanlainen, mika Doriksen hautaan lopulta vei. Mutta hyvinkin voi Hempalla olla viisi-kuusi vuotta hyvaa elamaa jaljella, jos ei ihan hullusti mene.

  Iiris ei ku kasvaa ja kehityy................. Tuli keskeytys, Hilppa soitti, että paasi etuajassa.

  Kello on 17:10, jatkan ääkkösten kanssa ruokaa ja Emmerdalea odotellen. Niin, hauska seurata Iiriksen kehitystä. Tepastelee kummasti, ja alkaa käsien motoriikka kehittyä. Kyllä siitä immeinen tulee!

Mr. Google oli taas muistanut minua kollaasilla pyhän Hesan reissun tiimoilta:

  Anna laitto äsken viesti, että on tosiaan Helmiä hakemassa. Hyvä niin. Eilen olivat käyneet sitä illalla katsomassa, ja laitto kuvan. Surullisen näköisenä oli Hemppa tarkkailuun jäänyt.

    Kyllä varmana Iiriskin ilahtuu, kun "Heemi" kotiutuu! Mutta pitää vissiinkii lopettaa tää tähän; rouvan loihtima pekoni-tattipasta alkaa olla valmista. Emmerdalen jälkeen pitää vähän värikartasta ja laatoista hahmottaa maalien ja kattopaneleiden värejä. Ph:n seinät tulee valkosesta 600 X 300 laatasta, lattia ja suihkun takunen musta-ruskea-sävyisestä mosaiikkilaatasta. Täytyy kattoon joku siihen, lattialaattaan siis, sointuva väri valita, ettei tuu tilasta liian laitosmainen. Samoin vessan seiniin hillitysti taitettu vedenkestävä maali. Kyllä kai me yhteisymmärrykseen päästään; pakkoha miun on tanssia, ku seipäällä soitetaan!

  

LAHDEN SEUDULLA SANOTTUA

  Vastapainoksi edelliselle "Anttolassa, etc., blogilleni tänään vuorossa "Lahden seudulla sanottua"-kirjoitus. Mutta sitä ennen pari aamulla mieleeni juohtunutta sanottua Anttolasta:

-"Miun on tuas ruvenna tekemään mielj' Amsterdammiin", tokas Aleksi-ukki yht'äkkiä kesken ruokailun. "Mitä ihmettä? Ethä siä oo ikinä käänä Amsterdamissa!", kuittasi joku. "En nii, mutta on ennennii tehnä mielj'!", ilimotti Aleksi.

-"Nyt miä jiän kiinni ryyppöömisestä", tokas Venäläise Jussi auton takapenkiltä, ku tultii syvänyöllä Mikkeli-Klubilta, miä tuoreena ajokorttimiehenä kuskina, Erkki, Jussi, ja joku muukii kuskattavina. "Mitekä nii?", kysäs Erkki. "No, ku miun peekalo haesoo konjakille", vastas Jussi. Hälle olvatten niät kaatana juomatta jiäneet konjakkipaokut limsapulloo matkaevvääks, ja Jussiha pit peukalovvaa korkkina!

Mutta nyt Lahden suunnalle:

-"Voiko ihmiskäsi?!", sanoi kirvesmies Pulkkinen Orimattilasta. kun 1976 syksyllä uutta Mosseaan (Elite) ruokatunnilla pihalla hiveli.

-"Enne palo tuohet ja tervaset, nyt ei pala märät latvutsetkaa", tokas sekamies Tähkäpää, ku kahvituntisökössä jäi värillä täyvenkäen jalakoihin.

-"On mulla sukkia, vaa ei oo puhtaita!", sano Tiukkasen Heikki, ku ootettiin miestä harjakaisten jatkoille. Aukas samalla komeron, mistä vyöry mittaamaton määrä lemahtelevia sukkia käytävälle. Heikki oli joku aika aiemmin aivioeron läpikäynyt, yksikseen asusteli.

-"Ei piä puiset ankkuritkaa!", pahoitteli sisätimpuri Mäkilän Antti, ku kolomanmnen kerran sillä ruokatunnilla jäi paskahousuks.

Tähän välimaille pitää laittaa yks juttu välimailta, eli Mäntymotellilta. Oltiin Hilpan kanssa tulossa Anttolasta kohti Hollolaa, ja päätettiin käydä motellilla kahvilla. Sanoista tekoihin. Kahvit ja käntyt saatiin, asetuttiin nauttimaan. Baaritiskillä istui keski-ikäinen mies, ei aivan leivän jäljiltä, ja häntä jututtamassa romanimies. "Osta ihmeellä varkkupuku, miulla on yks ylimääräne", houkutteli hän kaveria. "No, mitäs kokoa se on?", kysäisi tämä viimein. "Hai sie, miull' on kaikkii kokoloi!", huudahti romani, ja riensi autoltaan tavaraa hakemaan. Kaupat siitä syntyivät, eikä hintakaan ollut kova. Kauppamies oli romani, ja psykologista silmää kans.

-"Parhaimmillaakii talvirakentaminen on melko vit****ista", tuumas rakennusmies Toivanen, kun jäätynyttä pressua holvin päältä tuulessa ja räntäsateessa irrotteli.

-"Seitkyt metriä, ja jotai päälle!", ilmotti tuntemattomaksi jäänyt virtuoosi 1970-luvun puolivälin tienoilla Salpausselän suurmäkikisassa. Kohta kuuluttaja ilmoitti: "Sataviisitoista ja puoli metriä". "Mitäs mää sanoin!", älähti mies ylpeänä.

-"Kuosmane löytyy!", töräytti lattiamies Kotro rehvakkaasti, kun kakkosen paskahousussa vuorollaan pöytään tälläsi.

"Enne tehtii kaikki käsin, nyt on onneks lapiot!", terhenteili samainen lattiamies, kun rapulapäissään betonia kylppärin kaatoihin levitti.

-"Painostan erityisesti alaurakoitsijoiden tarkkaa pomotusta" lopetti työpäällikkö Suutari puheensa Hakan mestarien saunaillassa.

-"Muut, tervetuloa, mutta sinulla ei ole asiaa", ärähti Seurahuoneen portsari Tiaisen Reimalle, kun kyseisen saunaillan jatkoille oltiin menossa. Selvennykseksi sanottakoon, että Reima oli, on edelleen, absolutisti, mutta iloluontein toveri. Sanonta Hakan aikoihin: "Muut juo, Tiainen tulee känniin".

-"Ei päivää, ettei päin persettä, jos ei kenkä hankaa, niin kyrpä seisoo!", ilmotti timpuri Vähämaa, ku peukaloonsa vasaralla paukkas.

-"Sen verran hyvä mies löytääkii tunnissa", sano Ojalan Oippa, ku kuunteli tekun aikaan jossain ravitelissa viereisen pöydän palkkaretostelua.

-"Temppistä, temppistä", hihku Hakalan Pekka Tampereella Ilves-pelissä Kiekko-Reippaan joukkueelle. Oli vissii kuullu väärin meidän muiden "tsemppiä, tsemppiä" kannustuksen.

-"Oot kyllä aika paska jätkä!", tuumas Laukkasen Jari minulle, kun tekun aikaan jollain tunnilla sain sen kevyesti hirsipuuhun sanalla ABBA!

-"Lainaas, Pertti, kynää", sano työpäällikkö Helmisen Unto taskujaan taputellen joka kerta, kun tuli työmaalla käymään. Unto esitti asiansa, piirteli lehtiöön vahvistukseksi, ja tunki kynän taskuunsa. Pian opin homman, ostin kirjakaupasta, Hakan piikkiin tietysti, useamman kappaleen 0,7 lyijytäytekyniä. Jos Unski kaikilta työmailtaan aina kynän käydessään vei, on hänellä täytynyt olla kotonaan laaja kokoelma. En nimittäin koskaan hänen huoneessaan konttorilla yhtä kynää enempää huomannut.

  Lopuksi pari taas Anttolassa, tarkimmin Piskolan pihassa, sanottua, mutta juuret juontavat Rauma-Repolan talotehtaaseen Lahteen, sekä Padasjoelle, Harmoisiin.
  Olin tekuaikaan kaiikki lomat Rauma-Rekolan talotehtaalla nykyisen Sibeliustalon tienoilla hommissa. Siellä oli varastomiehenä N.N., enemmän tai vähemmän viinaan menevä mies. Kerran hän sanoi minulle, kun menin jotain työkalua varaston luukulta hakemaan: "Osta hyvä vasara, oikee Roketti!" Se oli sen ajan huippukalu, ehdoton ykkönen. Ei vissiin enää, ainakaan Crokett-merkkisenä valmisteta. Minä kysymään, että paljoko maksaa? Hinnaksi sovittiin pieni Vinetto, siis muutama markka. Kaupat lyötiin lukkoon, töitten jälkeen Alkosta maksu käytiin. Kun sitten kerran jotain hommaa olin Hanelin kanssa Piskolassa tekemässä huomautin veljelle, miten hyvä vasara minulla on. Haneli otti vasaran, käänteli, katteli, ja sanoi: "tää on miun!"  En oo sen jälkeen vasaraa saanu kädessäni pitää, nähny, kaiholla, kyllä oon. Jos ei maksanu paljo mulle, vielä vähemmän Hanskille!

  Piirtelin melko tuoreena rakennusmestarina Mäkilän Antille mökin lupakuvat Harmoistenlahdelle, olin vastaavanakin. Kun mökki seuraavana kesänä oli valmis, siellä vietettiin yksi viikonloppu, miesporukassa. Oli Juväskylän ajot, niitäkin käytiin katsomassa. Ja käytiin Heimo Rosellin puukkopajalla. Älyttömän hienoja puukkoja tekikin, Heimo. Minä osti yhden, 115 mk se maksoi, ei ollut ihan halpa siihen aikaan. Kun sitten syssymmällä menin Piskolassa käymään, kehasin Hanelille, että nyt miulla on puukko! En siis ollu vasarasta mitään oppinut! Nyt sentään ei tullut takkiin; Haneli otti puukon tupesta, kokeili terää peukalolla, sihtasi pitkin ruotoa, veti lompakon perstaskusta ja kysyi: "Paljoko?" Siinä meni puukko, rahat kuitenkin sain. Oli vissiin Rosellin paja niin uus, ettei velj'-Hanskikaan ollu vielä kuullu.

Kuvassa ollaan menossa remonttimies Nurmisen Reiskan puupaatilla Lahdesta kyseiselle retkelle Harmoistenlahteen. 

ANTTOLASSA SANOTTUA - vähän Mikkelissäkin

   Tuli mieleeni, sydänyön hetkillä, mitenkäs muuten, kirjoittaa ylös sanoja, sanontoja ja sanomisia vuosien varrelta, sellaisia, mitkä juontavat alkunsa Etelä-Savoon. Osa näistä on esiintynyt aiemmissa kirjoitusissani, jotkut useinkin. En ala esim. kaikkia Muali-Väisäsen tarinoita toistelemaan, jokusia kuitenkin.

SANOJA

-haikumuje = savustettu muikku. Luultavasti Ahosen Ritin lanseeraama
-sörnäyttää = mennä lujaa (tavallisesti kulkuneuvolla). Alkuperä tuntematon. Ens. kerran kuultu Hanski "Möykäri" Tiusasen suusta: "Perrrrkele, sörnäytin täysillä Västäräkin ojasta!"
-usmuuttaa = mennä vakaasti (tavallisesti kulkuneuvolla). Alkuperä tuntematon. Ens. kerran kuultu Hanelin sanomana: "Tiällä miä usmuutan Maljalantiellä kottii päin".
-niepreä = kosteahko. Ukki-Aleksin sanonta, jos heinät seipäillä eivät hänen koetellessa olleet korjauskuivia: "Niepreitä, niepreitä, outellaa huomissee".
-lurpetlaani = vetinen soppa.  Iso-tätini Elsa tapasi sanoa jälkiruoaksi tekemästään marjakeitosta, että tulipa lurpetlaania.
-jumaleisson = voimasana. Ensi kertaa kuulin muistaakseni Tuomisen Masan suusta 1970-luvun alussa Mikkelissä.
-hiivari = kova tuuli. Sana lienee Länsi-Suomesta kotoisin, mutta Muikku-Martilta sen aikanaan kuulin: "Onpa hitonmoinen hiivari", tokaisi Martti, kun meinattiin nuotalle lähteä.
-möhjäke = kaakaomukillinen, mihin on laitettu pullapaloja. Ylätalon "kesävieraan" Rautasen Aleksin, eläkkeellä olleen vankilanjohtajan, mieliherkku. Kun olin pikkupoika "Aleska" kerran sanoi, että jos tietäisi "möhjäkkeen" keksijän, antaisi tälle miljoonan. Minultahan meni yöunet, kun mietin, kuinka saan herralle todistetuksi, että keksijä olen minä!

SANOMISIA

"Humalan haltuun", sano Rohusen Matti perjantai-iltana. Suattopa olla Luajalammin Pannut. 1:ssä ens kertoo ilimoille tokastu.

"Ai kuitennii, voe yhen kerran, kaks kertoo", sano Aleksi-ukki, kun seitsemän uutisista kummoo kuuli.

"Tähä on tyytyminen", totes Luukon Ane, kun kolomannen vesj'perän nuotalla tempasivatten.

"Toine paistetaa, toine savustettaa", töräytti Tiusasen Hanski, kun Rantaharjuun sissään pelemahti tarhakiärme kummassai käissä. Laitto muuten ne biljardipöyvälle, ja toine män keskipussiin. En muista, mite se poijes suatiin.

"Kiitos, kiitos, mistä tiesit kokonikin", kumarteli muistoissain nimettömäks jiänyt anttolallaene, ku sai Valtosen Reinolta Miranolin mainoslippiksen.

"Joko tuas!", huokas Hämäläise Peppe, kun toisen pottisa voitti uamuyöstä Rantaharjun takahuoneen korttipöyvässä. Ensmäine ol tulna siinä iltakaheksalta.

"Ruummiinrepijä, perkele, vie miut kylälle!", sano Muali-Väisänen ku liftas jiätiellä patologi Ojalan autoon. Olj' kaljat piässeet pilikkireisulla loppummaa, eikä kalakaverit lähtenä kuskoomaa.

"Nuolet on intiaaniloeta varte!", sano Sarvelaise Masa, ku ajo pienellä Viijatilla viärältä puolelta kesk'koroketta ja sae sakot.

"Eihä tässä oo, kele, hihojakkaa!", ällistelj' Ahosen Riti, ku uamulla kahtelj' eellispäevänä villapaetana ostamoosa pulloveria.

"Ehä täällä oo ku mytteentyneitä mummoja", sano Tiusas-Hanski Amin Grillin ovella.

"Vähä hiämöttää", totes ukki Aleksi pöytee kopistellen, jos vaekka voilaatane olj' pitkän pöyvän toesessa peässä.

"Ei varmala oo uus!", ärähti Ruikku Meijerin baarissa hintalappu bossanovapuseron kauluksessa.

"En miä humalssa oo, mutta pahkeine, ku istuin tarkoille", tokas yks tuntematon, ku Unionilla kaljamukin kanssa persiillee latteelle töpsähti.

"Tää kuuluu miun imagoon", heitti Koistisen Pertti olokasa yli, ku tarjoilija tulj' Kahverissa toppuutelemmaa liija kovasta puhheesta.

"Kohta tulloo, pojat..............lunta", livvautti Pylykkäse Pertti, ku uamulla kananmunaoksennus olj' viännetty putkiration piälle. Selevennyks: Myö oltii kaeman vahalla talolla yhtenä talavena, vissii 1970, kaljoo kittoomassa. Isäntä sano, että syyvää jotakii, mutta eihä siltä löytynä, ku melekone miärä kananmunija. Niitä se keittelj'. Yökshä myö sit jäätii. Eikä tänä päeävänäkkää tiiejetä, kuka ne ossit pukkas, Koistis-Pertti, Ahos-Riti, vai miä.

"Mitäs se mulle kuluu, vaikka oisit kaks", loihe Rohusen Matti lausumaan Meijerin baarin kassaneidille, joka vastas lounasvaihtoehtokysymykseen: "Päivänpannu".

"Tillai!", tuumas Hämäläise Peppe, ku uuvenkarheen moottorsahan piälle traktorilla perruutti.

"Ollaas siinä!", huus isä-Erkki, ku myö velj'-Hanskin kans yritettii luikkia rantakaankaalla piiloo. Oltii niätsän ajettu Taifuuni-merkkine peätuuppar kiville.

"Oliks se?", kysy Ikos-Pena, ku Koistisen venneen vaihe piällä starttas, ja keulan kivelle ajo.

"Tiaria valluu", tuumas Pien Iekki Unskalla jouluolusilla kyntteliä kehellessaa.

"Selitys ontuu!", kommentoi isä-Erkki, ku Haneli selevitti, mite sen silimälasit ol jussina Pistohiekalla rikki männä.

"Saatana, miä oon hommana kaks autoo ja rattorin, en meinoo piästä kirkolle!", siunilj'  Kontise Aaro.

"Samperin samperi", pahottelj' Pyykkäs-Pertti, ku kuistisa lattioo valtatessaa ja Baccarata laulellessaa valttas uuvet nahkasandaalisa.

"Viijää ne miun kämpille ja höyhennettää", sano Rokkase Alappo, ku ehottelj' miulle naisii lähtövä.

"Ne tiputtelj' tuonne lentolehtisijä!", huus Kissa-Alppo Koistise kaopan ovelta, ja käet pyöri, ku tuulimyllyn siivet.

"Pepe, Pepe, enne siä olit ku salaka ruoto", tervehti Mualar-Väesäne miua Lotja-puarissa kaheksakytluvulla.

"Ens pyhänä mahutte makkoomaa", ilimotti rouvashenkilö MP:n pelissä ku puolajalta takasi istumaa tunkevuttii, ja ahtautta kirroiltii. Selevennykses kerrottakoo, jotta MP olj' 3-0 tappijolla.

"Nutjauta pikkase", komens Kämpin Reiska Pientä Iekkiä, ku sihtail sähkötolopan suoruutta Piskolan pellolla.

"Ehä kesällä valova tarvita!", totes Pylykkäse Pertti alakukesäsenä iltana Leinosen Valolle, joka olj' hällä rakennushommissa.

Siinä aluksi. Kuvassa Ukki-Aleksi ja Maija-täti, sekä tunnistamaton naisihminen vasemmalla Anttolan rannassa varmaan 1960-luvun loppupuoliskolla.

TEESI VAI KAHVISI

  Tänään on kulunut 498 vuotta ja 4 päivää siitä, kun Lutherin Masa naulasi 95 teesiä Wittenbergin linnankirkon oveen. Ei ollu paineilmanaulaimia, ei edes akkuruuvinvääntimiä. Liekö kyläsepän takomilla-, vai puunauloilla nakutellut?

  Kolumbuksen Ripan 1. matkasta on puolestaan vierähtänyt 523 ajast'aikaa, ja risat päälle. Sen seurauksena alkoi Euroopassa tupakin röyhyttely ja potun käyttö. Olin, tietämätön kun olen, luullut, että kahvijuontikin on Kolumbuksen matkojen aikaansaannos. Mutta mitä vielä! Mr. G. tiesi, että Arabiastahan se kaffeenjuonti on alkunsa saanut. Kai se, että Brasilia on suurin kahvin tuottaja, on saanut minut väärin luuloihin. Joten minä ja ystäväni Hannu H. kiitämme, ylistämme ja kunnioitamme 1200-luvun arabeja kahvinpaahtamistaidon äkkäämisestä. Legendan mukaan etiopialainen vuohipaimen Kaldi huomasi vuohiensa valvovan öitä. kun olivat syöneet kahvipensaan marjoja. Luostarissa alettiin keittää marjoista juomaa, ja tieto levisi hiljalleen Arabiaan. "Eläköön arabialaiset!"
  Ensimmäisen suuremman lastin kahvia toivat Eurooppaan venetsialaiset kauppiaan v. 1615. Oliko mukana Venetsian kauppias Antonio? Siitä ei ymmärtääkseni Shakespeare kerro, kun hän parikymmentä vuotta myöhemmin asiasta kirjoitti.

  Teen katsotaan olevan peräisin nykyisen Kiinan alueelta. Eurooppaan tee kulkeutui suunnilleen samoihin aikoihin kuin kahvi. Säännölliset kuljetukset alkoivat hollantilais-portugalilaisten kauppiaitten toimesta v. 1610.

  Olut on paljon vanhempaa perua; varhaisimmat tiedot oluesta ovat peräisin Sumerista 4000 eaa. Jo Hammurabin laki on säätänyt, että ylihintaa oluesta pyytävät ravitoloitsijat on hukutettava! Sen noudattamisella taitaisi olla melkoisen harventava vaikutus olutravintoloiden pitäjiin. Muuten, Kalevalassakin olut mainitaan.

  Viini pistää oluttakin paremmaksi, reilusti! Varhaisimmat todisteen tuosta "viisasten juomasta" ovat yli 7000 vuoden takaa nykyisen Iranin alueelta.

  Alkoholin tislaustaito kehittyi 1100-luvulla Euroopassa. Mutta viinojen valmistus ja juonti ovat yleistyneet vasta 19. vuosisadalla.

  Paperi on keksitty kiinassa ajanlaskumme alkutaipaleella, ruuti 800-luvulla. Samoin tuulimyllyt ja setelit ovat sieltä kotoisin.

  Esi-ihminen on hypännyt kahdelle jalalle Afrikassa.

  Maanviljely on alkanut Lähi-idässä 9000 eaa., kaupungistuminen myöhemmin samalla alueella.

  Venäjällä on keksitty samovaari, lämpöpatteri, jauhesammutin ja suolakurkku,

  Euroopassa on keksitty kirjapainotaito, höyrykone, kapitalismi, kommunismi ja EU.

  Ruotsissa on keksitty dynamiitti ja Ikea.

  Suomessa on keksitty AIV ja letkajenkka.

  On siis tullut googlailtua, myönnetään. Mutta siinä teille turjakkeille, jotka ette itse viitsi etsiä, hieman triviaa.

  "Mikä on tämän blogin tarkoitus?", ajattelee moni. Tai ei moni, mutta harva, joka tämän lukee.  Miksi olen vaivautunut tällaista soopaa suoltamaan? No siksi, että Arttu, tällä hetkellä myös sähkäri, pitävät sen verran melua, ettei lukemiseen voi keskittyä. Eikä toosan tuijotteluun. Mutta kirjoittaa voi, näemmä. Ei vissiin vaadi ylivertaista keskittymistä, aivojen täydellistä kohdentamista, focukseen antautumista, meikän kirjoittelu.

  No, nyt kun kysyitte: "Kiitos, hyvin menee remppa, etenee suunnitellusti". Rakennusprojektithan voivat sujua seuraavasti
-erinomaisesti (ennen näkemätöntä)
-hyvin (melko harvinaista)
-normaalisti (harvinaista)
-huonosti (melko yleistä)
-päin persettä (yleistä)
-Olkiluoto-kolmosmaisesti (ei ennen näkemätöntä)

  Meillä homma etenee hyvin, siis jotain ongelmaa odotettavissa? Niin se yleensä menee. Mutta en kyllä näe, vaikka minkä värisillä laseilla tiirailisin, mahdollisuuksia isommpiin vastoinkäymisiin; kosteudet mitattu (kunnossa), tekijät ajan tasalla, hankinnat aikataulussa. Niin, tietysti on vielä yksi juttu, kustannukset. En niistäkään ole huolissani, paremminkin niitten maksamisesta. Mutta kai sekin luonnistuu; rouva on pankissa töissä!

  Tillai! Aika loogisestihan se meni; Teeseistä teehen, kahvista konjakkiin, potusta suolakurkkuun, seteleistä kustannuskysymyksiin. dynamiitista letkajenkaan. Voi hyvillä mielin lähteä vaikka ulos. Esim. haravoimaan pientä takapihaa. Tai muuten vaan ällistelemään. Iltapäivällä mennään remppa-Artun pakulla hakemaan laatat, allaskaappi ja pesuhuoneen kaluste (likapyykki-, ja pesuainekaappi).

Keskiviikonloppuja teille. Jos torstaina, tahi perjantaina, tahi lau...etc., luette, ei toivotuksia tule. 

Sanoo Peppe.

TOLLO PELOTON

  Hyvin nukuttu ja lämmin yö takana, aamulla +20/+7. Mutta harmaata ja tuulista on.
  Kai meikäläinen on lievästi stressialtis; kun en ollut suunnitellut tälle reissulle mitään tehtävää, antoi sisäinen herätyskello nukkua tunnin, -puolitoista normaalia kauemmin. Aamun valjettua kävin laittamassa saunan "napsautuskuntoon". Huomenna vielä ennen lähtöä saunotaan. Mietiskelin, olisiko jotain järjellistä tehtävää. Ja "snat!" Idea pulpahti esiin: Räystäskourun puhdistaja! Olin sellaisesta kuullut, mainoksenkin nähnyt. Hilpalta äkkiä vanhaa juuriharjaa anelemaan, eiku toimeen.
  Marssin veneliiteriin "verstaalle" ja aloin konstruoida mielessäni väikkyvää tarvekalua tarjolla olevista raaka-aineista.

Tollon työpiste kaikessa komeudessaan.

  Siis; vanha kuokka, elinkaarensa loppuaikoja viettävä juuriharja, nippusiteitä, roudarinteippiä, pätkä nurkissa pyörineestä lasten kumilautan airosta. Sekä varreksi vuosikymmeniä liiterin orsilla kuivunut riuku.

Venevajan yleisnäkymä.

  Tovin äplistelyn, muutaman virheellisen yritelmän, melko säädyllisen voimasanan ja ainostaan yhden mitättömän naarmun jälkeen hra. Peloton pääsi hommiin. Piti oikein kusua rouva keksijän rouva kuvaamaan.

  Hyvin lehdet sun neulaset poistuivat rännistä odotteleviin kärryihin. Alla nerokkaan konstruktion kuva kaikille omatoimisille kuokan, juuriharjan, etc., omistajille.

  Koska, sattunnesta syystä, ei ollut mahdollista rakentaa laitteeseen teleskooppivartta, kuten markkinoilla olevassa versiossa on, tein tietysti omastani sellaisen, että varren voi helposti vaihtaa. Tässä matalaa veneliiteriä ajatellen vartena pätkä vanhaa ongenvapaa.

  Tuo veneliiteri, eli vaja, missä ei veneitä ole talvehtinut vuosikymmeniin, on kyllä mainio rakennus. Opa Pekka sen tosiaan venevajaksi rakennutti. Siellä hänen puupaattinsa aina hibernoi. Tilaa liiterissä on mukavasti; 11 m X 6 m. Tätä nykyä se on oivallinen työtila ja varastointipaikka. Varastoinipaikkana myös kirous; saaresta kun ei niin helppoa ole rojua pois kuljettaa, vaanii vaara, että roipetta kertyy. Olemme yrittäneet pikku hiljaa roudailla kaikkea sälää sille kuuluviin pisteisiin. Enää ei juuri roipetta ole, minkä yksi vanha tv. Kun jo vuosia on ollut johtotähtenä, että kaikki turha (pakkausmateriaalit, rikkoutuneet laitteet, jne.) kuljetetaan heti pois, ja entiset jäämät pikkuhiljaa, pysyy homma jotenkin näppylähanskassa.

  

  Kuten huomaatte, on minulla, ihan sateettomana aamupäivänä, aikaa kirjoitella. En toisiaan viitsi isompia projekteja aloitella. Kun kohta syödään, hetki huilaillaan, lähdetään varmaan katsomaan, löytyiskö suppiksia. Löytyy, jos on löytyäkseen. Jos ei, siihen tyydytään.

  Huomenna aamupuoleen tosiaan saunotaan. Hyvissä ajoin ip. sitten kohti Hollolaan katsomaan, mitä Arttu on saanut aikaan kukkaromme keventämisen saralla.

  Ps. Minkä keksijän maailma minussa menettääkään!