1. VIIKKO

Koht'sillään viikko kulunut lomaa. Kutsun, ikuisena lomalaisena, lomaksi aikaa, jolloin Hilppa on vapaana Nordea Pankki Suomi Oyj:n asettamista työvelvoitteista.

Aikaan en ole saanut mitään, jos ei lasketa joltisenkin kanttarellimäärän keräämistä. Susanna ja Weera olivat tiistaista torstaihin sukuloimassa, Anna, Joni, Iiris ja Helmi tulivat perjantaina. 

Eilen oli ambivalentti päivä; Liisan hautajaiset ja Annan syntymäpäivä. Tietysti hautajaiset lohkaisivat leijonan osan kauniista, jopa helteisestä lauantaista. 

Koska muistotilaisuuteen tuli reilusti vähemmän ihmisiä, mihin oltiin varauduttu, jäi Hanelin poppoolle ja meille ruokaa jaettavaksi. Osanottajajoukon pieneminen johtuu tietysti luonnollisesta poistumasta; muutama vuosi sitten menehtyneen Maija-tädin kuoleman jälkeen on "Piskolan tyttöjen" sukulaisjoukosta ja yhteisistä tuttavista melkoinen määrä jättänyt rakennuksen, tai tullut niin huonoon kuntoon, ettei jaksa/pysty enää tilaisuuksiin osallistumaan. Kuitenkin saimme illemmalla mainiot synttärikahvit nauttia hautajaisista tuodun suussasulavan vadelmakakun kera.

Tänään on lupeissa taas lämmin päivä, kuten koko tuleva viikkokin, jos ei profetian, niin ainakin Forecan mukaan.

Lupasin hakea Tainan ja Hanelin tytöt päivällä kylään. Vanhemmat ovat menossa klo. 13 alkaen Jurassic Rock'iin! Haneli!! Katsomaan Jari Sillanpäätä!!! Ja Antti Tuiskua!!!!

Selvennykseksi niille, jotka luulevat, ja syystä, Hanelin ällin ruvenneen sassaroimaan, että kyseessä ovat jonkun  metsäyhtiön antamat liput, joihin sisältyy vip-lounas. 

Joni lähtee iltapäivällä Helsinkiin, mutta Anna ja Iiris jäävät tänne joksikin aikaa. Niin, ja Helmi kans.

Huomenna mennään porukalla mustikkaan. Iirikselle asetettu päivätavoite ei vielä ole kovin korkea. Mutta nousee kääntäen verrannollisesti ikävuosin kanssa, jos ei suorastaan potentiaalisesti.

Muuten viikko tulee sisältämään kevytmuotoista sienestystä, tai jos rouskut alkavat pukkaantua keräysmitassa, hieman hevimpääkin, vähän puusouvia, melko leppoisaa menoa kuitenkin. Mikkeli cityssä pitää jonain päivänä poiketa, evästä, sekä tulevan maansiirtorupeaman edellyttämiä tarvikkeita. Reissu tulee tekemän Hanelin autolla, kärri perässä, koska Hyundai on peräkoukkuvapaa.

Ensi lauantaina mennään käymään Hollolassa. Jos Joni ei räydy ikäväänsä, ovat A, I ja H täällä siihen asti. Lupasin eilen, heikkona hetkekenäni, tietysti myös synttärilahjan korvikkena, viedä heidät Kirkolle asti.

Nyt heräsi Iiiris, nukuttuan pitkän päivän päälle melkein kellonkierron.

Sitten, 17. pnä, maanantaina, illankahussa tulee Kiljus-Matti lauttoineen, tuo Hanelin traktorin ja lavan mukanaan. Pesos-Heikin telakone saareen siirretään. Tiistaina alkaa myllerrys. Matti kuljettelee samalla salaojitukseen tarvittavaa sepeliä paikalle. 

Sitä pääsee loppuviikosta nurmensiementä kylvämään. Ensi kesänä nurmikon leikkuutarve reilusti tuplaantuu, jos en sössi istutusta totaalisesti, 

Iiris kuvattuna mattoperspektiivissä.

Sellasissa tunnelmissa tiällä ollaan. Aurinko paistaa, ilma alkaa lämmetä, 19 näyttää mittari. Eikä yökään kylmä ollut, aamulla klo. 5:30 oli +16. Pitänee lopetella, lähteä pihalla kässelehtimään, äplistelemään ja toljakoimaan. Kun ei oo aamupäiväksi muutakaan budjetoitu.

KALASSA, VAAN EI SALASSA

Viikko on kulahtanut lopummalle puoliskolle. Tanaan vahan satelee, mutta kaytiin Susannan kera noukkimassa heille mukaan muutamat kanttarellisoossin tarpeet.

Serkku-Susanna ja tyttarensa Weera ovat toinnii olleet taalla tiistaista asti, lahtevat tanaan kohti Parolaa. Hanelin kautta vielä koukkaavat. Mukava on ollut Susannan kanssa tarinoida, muistella vanhoja aikoja, etenkin Kevonsuun aikaisia juttuja.

Ilmatkin heita suosivat. Eilen kaytiin Neitvuorella, ajeltiin Ukonvirran kautta takaisin. Saivat kameran ruokaa, molemmat.

Illalla sornaytettiin Hanelin kanssa kalaan. Kande menna kalaan, kande menna kalaan, skitareita jallittaan. Kuhan kuhia kuikuiltiin, mutta haukia haalittiin. On vissiin saadetty niin, etta kun mina olen venheessa, ei kuha paattiin nouse, ei edes uistimeen nappaa! Voipi olla, ettei velj'-Hanski kohta ennee mukkaan pyytele. On nimittain edellisilla kerroilla saanut kuutta, kolmee, jne. 

Mutta haukia aina joku tulee, vaikka niita kuinka yrittaa valttaa. Kaksi nyt mukaan otettiin, luikkuja pois nakeltiin.

Kirjoitan tata juttua tabletilla. Syy on se, etta annoin lapparin aloittaa Windows 10:n paivityksen. Tuntuu kestavan. Mielenkiinnolla odotan, mita tapahtuu, kun se on tyonsa tehnyt, paivittaja. Mutta hyva talla vanhalla vempeleella on testata, kuinka homma pelittaa, ennen kuin kotona paivittelee, ettei tartte kotona paivitella.

No, nyt on W-kymppi päivitetty, ja hyvin toimii. Eikä oo vanhat tiedostot mihkään hävinny! Hieno homma. Jatkan näpyttelyä tällä konheella. Enkä viitti alkuosaan ääkkösiä korjailla.

Siitä kalareissusta vielä: Oli mukavaa hermolepoa lilliä lämpimässä illassa, tyynessä ilmassa, taatuissa maisemissa...

...illan pimetessä...

...ja välillä kahvitkin kissautettiin.

Haneli laukkasi aika-ajoin takiloita nostamassa ja laskemassa, kun pohjan muoto oli melko vaihtelevaa, veden syvyys liikuskeli 25:n ja 8:n metrin välillä. Koko reissulla ei saatu kuin yksi pohjakosketus, eikä viehe silloinkaan jäänyt pohjaan lopullisesti.

Haneli säätää, Peppe tumailee.

Ilta yöksi lopulta kääntyi, vehkeet sisään kelattiin, kohti Avokasta ajelemaan lähdettiin.

Vajaa kuu nousi metsän takaa, ei ollut sysipimeää. Ja tuttu reitti, karttaplotteri tukena, hyvin matka sujui.

Haneli vielä hauet suolisti, otslampun valossa, tietty, Niipä tänään vieraat saivat lähtiäisateriaksi tuoretta uunihaukea kanttarellikastikkeen ja paistettujen pottujen kera. Ei ne apetta moittineet.

Sen verran tuli sienipaineita, että Hanelin kanssa yhteistuumin, joskin erillään, haetaan sopivasti sieniä, niin, että Liisan hautajaisiin tulee kunnon kastikkeet. Hilppa ja Taina tekevät kumpikin omista suolasienivarannoistaan sienisalaattia. Niin saadaan menu Piskolan mallin mukaiseksi.

Että silleen. Huomenna mennään Mikkeliin kauppoihin. Ruokaa tosin on, että jääkaappi pursuaa; toivat vieraat sen verran. Varaamiemme lisänä oli tekemätön paikka puoliakaan syödä. Kun vielä sientä ja haukee pukkaa päälle, pakostakin säästyy. Onneksi on pitkät säilytysajat. Ja lihansyöjäihme Joni, kuten Anna ja Iiriskin, tulevat huomenna varastoja vajentamaan.

MUUTTOKO MIKÄÄN?

Äärioikeisto järjestää väkivaltaan johtavia tilaisuuksia. Suomessa. Tarkoituksellisesti. Vielä vähäisiä. Mutta eikö ymmärretä, mihin ne saattavat johtaa? Eikö lueta historiaa, tiedetä tapahtuneesta?

Ihminen, joka ei tunne menneisyyttä, ei voi luoda tulevaisuutta. Ainakaan ihmisarvoista, pelosta vapaata ja suvaitsevaa tulevaisuutta. 

Mikä minä olen ketään neuvomaan, mutta luulen, että jos jokainen tiedostaa edes muistiin merkitsemisen aikanakautena uljaan eläinkuntaan, kädellisten lahkoon, ja isojen ihmisapinoiden heimoon kuuluvan ihmiskunnan kauhuteot ja edes yrittää niistä viisastua, on pallomme parempi paikka elää meille kaikille.

Sitä pohtii varmasti muuttotouhujen lomassa myös Iiris.

Mutta ei taida mikään muuttua. Jotkut kuitenkin muuttavat. Perhe Tiilikainen pääsi viimein, viideksi kuukaudeksi venyneen evakkoreissun jälkeen, uuteen, siis uudistettuun, kotiin.

Olin perjantaina oikein reippaan kellonkierron, eilenkin lähes sellaisen, roudausta ja siihen liittyvää tekemässä. 

Perjantaina tuotiin tavarat Espoosta sekä Hollolasta välivarastosta  Kivihakaan. Ymmärrys loppuu, kun kuvittelee sen tavaramäärän, mikä asuntoon kannettiin, mahtuvan säällisesti niihin tiloihin. Ja uusi sohva on vielä maanantaina tulossa!

Tiilikaisen Aija oli jo torstaina tekemässä uuden kodin "loppusiivousta" ikkunanpesuineen. Aija oli tietysti perjantaina ja eilen mukana muutossa.

Eilinen oli minulle helppo päivä; laitettiin Jonin kanssa, ennen kuin hän lähti iltavuoroon  (klo. 13:00) vähän lamppuja kattoon, pyykkikone paikoilleen ja koottiin massiivinen ruokapöytä olohuoneeseen. Käytiin myös hakemassa "kanakopista" joitain tarvittavia juttuja, mm. jokunen laatikko astioita. Ei käy kateeksi Jonia; varasto on toisen rapun vintillä. Siis kaksi kerrosväliä alas, toiseen rappukäytävään ja neljä kerrosväliä ylös. Ja siellä on tavaraa. On astiaa, on kirjaa, on vaatetta, on ties mitä. Mutta onneksi on aikaakin, kun välttämätön on saatu haalittua.

Aija, Hilppa, Anna ja Iiris lähtivät päivällä siivoamaan väliaikaisen asunnon, tarkastivat samalla, että kaikki tarvittava on tuotu.

Minun iltapäiväni kului Helmin lenkityksessä, niukasti kulinaarisessa lounaassa Hesessä, ja peukaloiden pyörittelyssä. Ei ollut vielä edes yhtään kirjaa huushollissa, tv:ta ei oltu asennettu, laajakaista puhumattakaan, tabletti oli kotona, puhelimella surffailu tylsää. Kului se aika kuitenkin tuonne liki kuuden hujakoille, jolloin siivoustryhmä palasi, päästiin kohti kotia usmuuttamaan. Mutta nyt on peukalot vetreessä kunnossa!

Niin, ja Helmi sitten palasi kotiin! Mahtaa oudolta tuntua, meistä, jos Tillikaisistakin. Jo aamukahvilla aloin kuunnella, eikö Hemppa ollenkaan lähde ylös ja aamutarpeilleen hilautumaan.

Helmi ihmetteli, että eihän täällä, ...kele, pääse edes partsille!

On varmaan Annasta ja Jonista hienoa päästä takaisin. Asunto on kuin uusi; kylppäri, keittiö, kaikki pinnat, sähköt, putket, ilmastointi, kaikki. Jotain pientä huomautettavaa Anna löysi työn jäljestä, kuten poikkeuksetta aina löytyy. Ne on kuitenkin pikku juttuja, helposti korjattavissa. Kaiken kaikkiaan erittäin siistiä työtä huomasin tehdyn. Ja Tiilikaisten valitsemat materiaalit sekä koneet ja laitteet olivat hyvällä maulla hankittuja.

Niin paljon nykytekniikasta, tai sen toteuttamisesta, olimme ulkona, minäkin, ja varsinkin minä, kun pesukonetta laitoin paikoilleen, kysäisin Annalta, että miksei vesiliitännässä ole lainkaan hanaa? Sitä äplisteltiin porukalla. Anna jo arveli, että on asenettu seinään väärä osa, oli vissiin vähän kärmeissään, kun keittiössä oli vielä, huomautuksesta huolimatta väärä sekoittaja. Minä siihen, että ei ne nyt niin tyhmiä ole, putkimiehet. Tai sitten se on jo rikollista toimintaa. No, Anna naapurista kysymään. Asia selvisi; hana oli altaan sekoittajassa, samallainen kuin astianpesukoneille pruukataan tehdä. Ja allas on vastapäätä pyykkikoneen paikkaa. Enhän minä edes osannut sieltä katsoa! Mutta kätevää, toki.

Niinpä niin. Pikku hiljaa saavat nuoret paikkansa mallilleen, asumisen uomilleen. Ensi perjantaina he tulevat Avokkaaseen. Lauantaina on Liisa-tädin siunaus. Toivottavasti ilmat suosivat, niin perhe Tiilikaista, kuin Liisaakin.

Huomenna, kun olen saanut Elinan käytettyä haavahoitajalla, ja asiat kuntoon kuukauden kesätauolta palaavan Hollolan kirjaston kanssa, startataan siis elokuuksi Anttolaan. Tiistaina tulee serkkuni Susanna tyttärineen pariksi päiväksi. Seuraavalla viikolla luultavasti Räsäsen Maija ja Ilu. Sitten pitää käydä kotona kalsareita pyykkäämässä, ruoho leikkaamassa. Loppuloma (Hilpan) on pyhitetty töille. Mutta niistä enemmän tuonnempana.

Tätä mieltä Iiris oli, asiaa häneltä udeltuani, muuttotouhuista.

AUDIATUR ET ALTERA PARS

Paljon näkee juttuja, joissa kerrotaan vuokralaisen kaltoinkohtelusta. Minä olen viimeinen väittämään, etteikö tätä tapahtuisi, ja etteivätkö useimmat uutiset olisi aiheellisia. Mutta pitää muistaa, niin näissä kirjoituksissa, kuin ylipäätään asian kuin asian siunailuissa ja tuomitsemisissa:

 Audiatur et altera pars!

Kerron esimerkin. Jokusia viikkoja sitten tuttavani ja vähän aikaa työkumppaninanikin ollut mr. O. soitti ja kysyi, joutaisinko vähän häntä jeesailemaan. Hän oli saanut toimeksiannon jossain Euroopassa asuvalta vuokranantajalta hoitaa tämän omistamassa omakotitalossa asuvan vuokralaisen valitukset pois päiväjärjestyksestä. 

Talo on kai 30-luvulla rakennettu pieni okt. Sijaitsee periferiassa, ensi vuonna jo sivistyksen piiriin yhdistyvässä Hämeenkosken kylätaajamassa. Rakennusta on remontoitu pari-kolme vuotta sitten, mm. kellariin on rakennettu sauna (omalla sisäänkäynnillä), asuinkerrokseen wc-, sekä keittiötilat, sekä pintamateriaalit on uusittu. Talon on vuokrannut nuorehko pienen lapsen yksinhuoltajaäiti. 

Kävi ilmi, että nainen, luultavasti isänsä aloitteesta, oli kutsunut terveystarkastajan käymään, koska piti sisäilman laatua huonona ja ilmanvaihtoa puutteellisena. 

Tarkastaja olikin joitain korjattavia/tutkittavia seikkoja raporttiinsa listannut. Hän kuitenkin totesi, että mitään vakavaa, eikä asumisen estävää, ollut havaittu.

Minähän, joutilaana miehenä, lupauduin mr. O:n kaveriksi hommat tekemää. 

Päivänä muutamana ajelin sitten talolle tarkoituksena käydä raportti läpi, ja tehdä lista tarvittavista materiaaleista.

Tässä valituksen (v) aiheita ja johtopäätöksiä (j):

-v. saunassa tunkkainen haju

-j. ilmastointi oli oikeaoppisesti toteutettu, mutta pesuhuoneen oven alalaidassa (ulko-ovi) oleva raitisilmaventtiili oli niin kiinni ruuvattu, ettei sitä miesvoimin meinannut auki saada. Kuinka ilma vaihtuu, jos ei korvaavaa tule mistään?

-v. keittiössä ei ilma vaihdu, ja tilasta kellariin (vanhan ajan vihanneskellari) lähtevästä rapusta tulee tunkkaista hajua

-j. keittiöön oli asennettu remontissa liesituuletin, mutta sitä ei oltu liitetty hormiin, liitosputki hankittava ja laite liitettävä hormiin. Kellarin rappujen oveen hankitaan uudet tiivisteet, ja rapun alapäässä olevaan raitisilmaventtiiliin hankitaan portaiden valokatkaisijaan yhdistetty poistopuhallin. Sähkömies tilattava liittämään poistopuhallin sekä liesituuletin asianmukaisesti.

-v. tuulikaapissa tunkkainen haju

-j. tuulikaapin kokolattiamatto vaihdettava asianmukaiseen

-v. wc:ssä tunkkainen haju

-j. wc:hen oli asenttu poistopuhallin omalla käynnistysmekanismilla. Kaikesta päätellen sitä ei oltu osattu/haluttu käyttää, sitä paitsi wc oli varsin sottainen ja kaksi roskista oli täynnä käytettyjä vauvan vaippoja. Asukkaalle opastusta asiaan liittyen

  Havaitsin myös, että sekä keittiön, että olohuoneen tuuletusikkunoista puuttui painikkeita, eivätkä ne toimineet (auenneet) kunnolla, siis niihin tarvittavat helat ja vähän säätöä.

Mr. O. hommasi asian mukaiset tilpehöörit, ja kävimme naplikoimassa hommat mallilleen. Selitimme myös iltapäivällä kotiin tulleelle vuokralaiselle, kuinka asiat toimivat.

Noin viikon kuluttua mr. O. poikkesi käymään ja kertoi, että vuokralainen (eli tämän isä) oli ollut vuokranantajaan yhteydessä ja valittanut, että mr. O. oli kyllä hommat tehnyt, mutta jättänyt karmean sotkun asuntoon, ja että mr. O:n kanssa on hankalaa keskustella. 

Keskusteluvaikeuksista olen jäävi mitään sanomaan. Muuten asia on niin, että ainoat työt, mistä koitui sotkua, olivat raitisilmahormin imurointi (kun venttiili irrotettiin, jotta liesituuletin saatiin liitettyä, pöllähti sieltä roskaa sisätiloihin) ja liitoslaipan poraus tiilihormiin. Poratessani kolmea proppua hormiin, piti mr. O. imuria porauskohdan alla. Työt lopetettuamme imuroimme vielä koko keittiön, ja minä erikseen tuuletusikkunoiden seudut (pokia oli pitänyt vähän hioa). Väitän, että jätimme varsin siivottoman asunnon siistimpään kuntoon, kuin se oli tullessamme! Mm. olohuoneen sohvaa siirrettäessä ikkunasäädön tieltä, sen alta paljastui melko lailla tavaraa; oli lelua, oli kirjaa, oli tietty pölyä, taisi olla eloperäistäkin ainesta.

Mr. O. oli kuitenkin sopinut, riitaa välttääkseen (lue: maksun toimeksiantajalta saadakseen), että käy asunnon vielä siivoamassa.

Tänään O. taas soitti, ja kertoi, että on lopultakin saanut konfliktin rauhoittumaan. Vuokralainen oli nimittäin vielä väittänyt, että olimme liittäneet liesituulettimen olohuoneen uunin hormiin! Oli  soittanut asiasta jollekin kunnan silmäätekevälle. Ja paskan marjat, ilmavaihtohormiinhan sen olimme tietysti asentaneet!

Summa summarum: Oli valituksissa asiaakin. Mutta eikö niitä olisi voinut korjata ilman viranomaisten käyntejä? Vai oliko niin, että vuokranantaja ei aluksi ollut korvaansa valituksille lotkauttanut? Sitä en tiedä. Mutta en tiedä myöskään, mitä vuokralainen (lue: isä) jälkivalituksillaan ja syyttelyillään haki? Vuokranalennusta? Mr. O:n mollaamista?

Tämä episodihan ei mihinkään julkiseen sanaa tai someen ole levinnyt. Mutta jos olisi, siis vuokralaisen versio, aika väärän kuvan olisi kansa asiasta saanut.

Ei kertomani tarina kummoinen ole, eikä ainutlaatuinen. Kun mr. O. aamulla soitti, ajattelin kuitenkin kirjoittaa asiasta, noin suuremmassa mittakaavassa miettimisen kimmokkeeksi. 

 Ihmisen luonne on näet sen kaltainen, että helposti tulee tuomittua, syyteltyä, paheksuttua asioita löyhin perustein, ja vain toista osapuolta kuultuaan. Kannattaisi ottaa selvää, ennen kuin alkaa isommin melttoamaan. Hieno neuvo, kun vain sitä itsekin osaisin aina noudattaa.

On tietysti tapahtumia, mitkä eivät selityksiä kaipaa, mitkä voi suoralta kädeltä nimetä persiestä oleviksi, tuomita tekijän motiiveja kuulematta. Kuten tuo tietyn puolueen tietyn jäsenen viikonlopulla tapahtunut ammattinsa mukainen "kansanedustus" oli.

Asiat voi siis ymmärtää väärin. Kuvassa esimerkki oikein ymmärtämisestä.

  

VIIDELTÄ SAUNAA JA KUUDELTA...

Viideltä saunaan, ja kuudelta putkaan, se on....., eiku, puol kuudelta ylös, tunti talkkarin hommia, vankat aamukorvikkeet, seittemältä sieneen, etc., se on sellanen Pertsan lauantai.

Joo, aamu oli ihan ilmakas (oon kova kehittelemään uusia sanoja). Yön läpi oli tuullut jonnii verran, ajattelin, että ei eilinen sade tai yökaste housuja kastele, joten voi aamusta lähtee sieneen. 

Tuumasta toimeen; veneen akku, mikä oli ollut yön yli latauksessa paikoilleen, kori ja veitsi messiin, nokka kohti Reissalmea. 

Onko teillä koskaan ollut oikein hurmioitunut olo? Minulle sellainen tulee, kun ensi kerran kesässä lähden "oikeasti" sieneen. Pihapiiristä noukitut ensimaistiaiset saavat aikaan vain pieni väristyksiä tähän todelliseen euforiaan verrattuna. 

Mistäkö sen huomaa? Kohdallani siitä, että ei malta edes pakottavan tarpeenkaan edessä kuselle ruveta, kun tuolla taas jotain keltaista vilahtaa. Ei vaikka hätä alkaisi olla käsin kosketeltava. Saatikka sitten joutaisi kuvia ottamaan!

Nyt kuitenkin heittäydyin mieheksi, enkä laskenut housuihini. Sattui niin sopiva kanttarellirinki, että päätin hyödyntää hetken kuvaukselle ja kevennykselle. Ottakaa huomioon: Mikäli kuvailette jorpotellessanne, varokaa lahkeitanne. Saappaiden käytttö suositeltavaa!

Otan tietysti melkoisen riskin, kun julkaisen näinkin yksityiskohtaisen kuvan kanttarellipaikastani. Mutta siinä määrin avarasydäminen olen, että jos joku harvoista lukijoista sijainnin tunnistaa, saa kyllä mennä itsekin keräilemään. Viikkoon, -pariin ei se toki ole järkevää.

 Siinä määrin tuli maileja mittariin, niin veneellä, kuin dallatenkin, että reissulla venähti yli kymmeneen. Hilppa oli mustikkatilannetta kartoittamassa. Joten päätin niittää ohi kukkineen puna-ailakkiniityn.

Ennen...

...ja jälkeen. 

Kun tuon viikon kuluttua haravoi, ja kahden päästä niittää uudelleen, on siinä taas ensi vuonna kaunis keto, aikansa, tietty.

Talon takana on puolestaan toinen keto, mikä on nyt pullollaan auringonkukkia ja muitakin kasveja. Sen vuoro kaatua on ehkä viikon kuluttua. Sitten on vielä yksi niitynpoikanen; rannasta pian poistuvaan ruusutarhaan saakka. Sekin täytyy ennen syksyä niittää. Joten: Ketoon, baby, ketoon! Ja monta kertaa.

Siinä se rouvakin oli palannut, joten vähän kanaa grillailtiin, syötiin. Hilppa heittäytyi hetkeksi aterian päälle pitkälleen, minä nurmea leikkaamaan. 

Siinä ei kauaa nokka tuhissu, Hilpalla levätessä, meikällä nurmikoissa.

Joten edessä oli näppityöosuus. Hilppa oli pari litraa maistiksi keräännyt mustikoita. Olivat vielä vaiheessa poimurin käyttöä ajatellen. 

Minä aloittelin rellukoiden putsausta.

Minulla on noita kummitätini Maijan, RIP, virkkaamia kesähattuja kolmin kappalein, kuvassa oleva sointuu erinomaisesti kanttarellien kanssa.

Hilppa pian tuli mukaan, tunti toista kai siinä kulahti, mutta tulivat läpikäytyä. Tuo on 50:n litran astia, puolillaan se on, suunnilleen.

Sittenpä päiväkahvit, parillan putsaus, saunaa "napsausta vaille"-kuntoon. Ja kuvia koneelle siirtämään, tätä kirjoittamaan, sillä päivän työt ovat tulleet tehdyiksi. Rouva lojottaa aurinkotuolissa pots'lojona. Hyväpä se on lojua, kun vierellä on palava rakkaus, jopa useita sellaisia!

Sitten pari juttua vielä. Ensimmäinen ei kuulu tähän päivään. Nimittäin Anna ja Iiris, sekä Emma, Shade ja Oseluna olivat täällä muutaman päivän viime viikolla. Hyvin oli "akkaporukalla" asiat luonnistaneet, paitsi ehkä ilmojen suhteen. Sen vuoksi asiasta mainitsen, että Emma, jos luet tämän, voit lohdutella Shadea: Mitään lopullisen katastrofaalista ei ole tapahtunut. Shade oli nimittäin päättänyt kokeilla, toimiiko saunan kiukaan ja padan sytyttämiseen tarkoitettu takkasytin uidessa, siis veden alla. Ei kuulema toiminut. Eikä kohta sen jälkeen kuivalla maallakaan. Shade oli sanotut, että nyt Pepe on varmasti vihainen. Mutta: Sytkäri toimii, ja vaikka ei toimisikaan, en olisi vihainen; syy on täydellisesti minun, miksen ole ymmärtänyt hankkia veden alla toimivaa sytytintä!

Shadelle omistan tämän digiaikaan kuuluvan digikuvan: Digidalis sireenipuskassa.

Ja tähän aamuun vankasti liittyvä. Heräsin aamulla outoon uneen. Olin laiturilla, kun huomasi, että ystäväni Kalervon Raili sekä tämän tytär Iida uivat kohti rantaa. Joku lukija varmaan Railin tunteekin. He kauhoivat Saukonsalon suunnasta, ja ihmettelin, miksi Raili uida vingertää niin kummasti. Pian he olivat laiturilla, ja syy selkeni: Raili kantoi mukanaan pientä vauvaa! Heti kuiville päästyään hän sanoi: "Tään isä on Pettisen Leksa, se ui myöhemmin perässä." Moni saatta myös Leksan tuntea, tämän nuoruuden kamuni ja Anttolan lahjan Rovaniemelle. Sitä en kyllä muista tunsivatko Raili ja Leksa muinoin toisensa. En usko. Mutta tähän heräsin, ja ajattelin, että nyt on kyllä noustava, ennen kuin unet tästä paranee!

Ps. Huomenna mennään Otavan ja Meinanderin Paulin näyttelyn kautta kotiin. Elinakin otetaan Piskolasta mukaan. Saadaan sielunravintoa vanhoille ja vielä vanhemmille.

Hyväksi lopuksi: Helmille maistuvat parilasta irrotetut broilerinroippeet mainiosta. Veikkaan vastaavuutta savumuikkutahnaan maalaisleivän päällä ihmisen makutottumuksissa.

MUSIIKKIKATSAUS (vähän päivitystä)

Musiikin kuuntelu on viime vuosina vakiintunut uomiinsa. Lenkillä kuulokkeet korvilla, autossa aika-ajoin (ei siis aika-ajoissa, koska en kuuntele, enkä siks' toisekseen myöskään katsele aika-ajoja). Lisäksi niukasti videoita tai musiikkiohjelmia.

Tämän vuoden aikana on korvissa kaikunut melko usein Ry Cooderia, jonka vanhemmat julkaisut ovat olleet jo kauan tuttuja, mutta 2000-luvulla ilmestyneeseen Kalifornia-trilogiaan (Chavez Ravine, My Name is Buddy ja I Flathead) olen paremmin tutustunut vasta hiljakkoin. Myös Jackson Browne on ollut kulutuslistan kärkipäässä. Hienoja miehiä molemmat.

Joskus tulee mielihalu palata 60-luvulle. Silloin avaan soittolistan, miltä löytyvät mm. nimet "The Hollies". "The Animals", "The Who", "The Pretty Thinks", "The Kinks", "Jimi Hendrix", "Lovin' Spoonful", "Jefferson Airplane", "The Small Faces",  "The Mamas & Papas", etc, etc. Mainitsemattakaan kahta vähemmän maitetta saanutta, nimitäin "The Beatles" ja "The Rolling Stones". Täytyy tunnustaa, että kun muutamana aamuna on puolitoista tuntia nostalgisoinut, tekee mieli vaihtaa listaa!

Uutuuksia tulee hankittua niukasti, nykyartisteihin perehdyttyä rikollisen vähän.

Äskettäin, tietysti, olen hommannut Tuomari Nurmio&Hoedow'in "Tales of Judge Bone", sekä Neil Young+Promise of the Real'in "The Monsanto Years". Eivät tekijöidensä mestariteoksia, kumpikaan, mutta mainiota musaa toki.

Tuossa näyte Dumarilta: www.youtube.com/watch?v=oX6efN_dmL8

ja tässä Niilolta: www.youtube.com/watch?v=UC2DpGaykaI

Keväällä bongasin jostain kirjasta, en kuolemaksenikaan muista mistä, nimen Bon Iver. Se herätti mielenkiintoni. Niinpä hankin kirjastosta miehen/bändin kaksi levytystä. Ne ovat "For Emma, ForEver Ago", ja "Bon Iver". 

Bon Iver, oikealta nimeltään Justin Vernon, on 34 vuotias indie-folk-musiikkia esittävä jenkki. Bändinsä nimi on myös Bon Iver.

Levyt vaativat useamman kuuntelukerran, mutta sitten, ainakin minulle, ne avautuvat. Miehen hento, mutta silti vahva ääni, ja kelvolliset sävellykset tuntuvat, varsinkin usean kuuntelun ja parin kuukauden tauon jälkeen mainioilta.

Täältä Bon Iver-näyte: 

www.youtube.com/watch?v=i6S__IpVpSQ

Viime viikon lopulla kertoi ystäväni Risto "Ruikku" Räihä 40-vuotiaasta USAlaisesta hemmosta nimeltä Jonathan Wilson. Oli ollut tämän klubi-keikalla Helsingissä. Minähän kävin Lahden kirjastosta miehen molemmat albumit: "Gentle Spirit" ja "Fanfare". Parin-kolmen kuuntelukerran jälkeen olen jo tykästynyt. Olisiko genre folk, tai folkrock (onko sellaista määritelmää, jos ei ennen, niin nyt on). Miehessä ja sävelmissä, on ripaus Jackson Brownea, hyppysellinen Bon Iveriä, olinpa löytävinäni sormustimillisen Niiloakin! 

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen tuttavuus!

Täältä esimakua: www.youtube.com/watch?v=-hYiY1vOOVw

Jonathan Wilson

En tiedä, pitäisikö pyrkiä aktiivisesti seuraamaan rockin nykypäivää? Luulen, että enää aika, eikä innostus, piisaa valtavassa tarjonnassa soljumiseen.

Niinpä tyydynkin vanhoihin ja taattuihin, sekä jostain puun takaa putkahteleviin uusiin tuttavuuksiin.

Justin Vernon alias Bon Iver. Wikipedia tiesi kertoa, että nimi tulee ranskan kielisistä sanoista "bon hiver" eli "hyvä talvi". Tarinansa tuokin takana, luulen. 

PS. Blogissani "EHDOTON MINIMI" (30.01.2014) olen listannut seikkoja, joita täytyy tehdä kalenterivuoden aikana. Eräs niistä oli "Yksi hyvä konsertti". Nyt näyttää vakavasti siltä, että se ei toteudu. John Hiatt oli Porissa, mutta torstaina. Jos rouvalla olisi ollut lomaa, sinne oilis menty.
Kuitenkaan en vielä nakkaa kirvestä kaivoon; en ole tarjontaan perehtynyt, ehkä joku sopiva vielä putkahtaa.
Sitä paitsi: Tuossa blogissa on 14 kohtaa, joista viimeinen kuuluu "rikon vähintään yhtä tämän listan mimimi-säännöistä". Sehän tietää, että muiden kohdalla täytyy noudattaa tiettyä ehdottomuutta!

HEINAKUUN KESAPAIVA

  Asken naytti auton mittari 25, siis lampo-, ei nopeussellainen. Tai saatto valiaikaisesti sekin jollain kohtaa nayttaa. Mutta hyva niin; Anna, Iiris, Emma, Shade ja Oseluna on menossa pariks paivaks Avokkaaseen. Eikohan nuo ossaa huushollin pystyssa pittaa! Eipa Anna siella hirveesti omin nokkineen oo ollu, mutta sen verran, etta vankasti kuusalla on. Ei siina muuta, kun osaa veneen yli ajaa. Nyt tartte ees uuneja lammittaa.
  Tulee mieleen yks reissu, kun nuorisoa oli kymmenisen vuotta sitten sinne menossa. Oli Anna ja Joni. Oli Nina, Ritvan tytto ja nyk. miehensa Olli. Oliko viela joku muukin. Tarkkaan olin Jonille veneen kayton selvittanyt, mutta yhta juttua en. Nimittain sita, etta oikosulkukatkaisija pittaa laittaa paikalleen, muuten ei starttaa! Oli elokuuta, ilta oli pimenemassa kun nuoret rantaan ehtivat. Sittehan ne starttas akun loppuun, samalla meni starttimoottorikin. Kun ei enaa pelit inahtaneetkaan, soittivat velj-Hanskille. Sehan sornaytti apuun, otti kopan pois, ja viela pulteilla kiinnitetyn vekottimen, jolla startti pyorayttaa vauhtipyoraa. Sitten irtonarulla tempaisi kayntiin. Niinpa paasi nouseva polvi saareen, takasinkin, kun Haneli oli opastanut.
  Tuli siita hintava reissu. Akunhan sai ladattua, mutta starttimoottori piti hankkia. En mina valita, oppirahat pitaa maksaa. Nimittain siita, etta muistaa opettaa ummikolle juurta jaksaen, miten toimitaan. Siita starttimoottorista viela; kysyin Lahdessa olevalta venemoottoripurkamolta, josko heilla olisi moista vempeletta. Kerroin koneen mallin ja valm. vuoden. Nehan kehu sellasen loytyvan, mina hakemaan, hintaa muistaakseni 150 ecua. Kun sita sitten ruvettiin paikoilleen sovittamaan, ei se piru kayny. Ei muu auttanu, kun tilata Anttolan Kone ja Urheilusta Korhosen Markulta uuvenkarhee. Makso 400 asennuksineen. Onneksi olin sopinu purkamon kanssa, etta jos vempele ei syysta tai toisesta pelita, saan sen palauttaa, ja rahat takasin. Niinpa soitin purkamoon, ja sielta sanottiin, etta tuo pois, paikalla ollaan. Ajelin sinne, mutta eihan siella ketaan ollu. Yritin kannyyn soittaa, mutta ei vastattu. Kiroten poistuin paikalta. Seuraavana paivana soitin uudestaan. Nyt purkumestari vastasi, kehui olevansa parin tunnin kuluttua paikalla. Mina taas sinne suhaamaan, eika ketaan missaan, ovet reikelissa! Paa savua nousten soittamaan! Ihme kylla, aija vastasi. Sanoi olevansa kyntamassa peltoa vahan matkan paassa. Noh, oli se siella. Ja antoi rahat takaisin. Olin jo summan tappiosarakkeeseen listannut!
  Toivottavasti siis nyt ei tuollaisia tapahdu! Eika tapahdukkaan; kylla Anna homman klaaraa! Toivottavasti heita ilma suosii.