MIETTEITÄ TALVESTA

  Vanhanajan talvesta ollaan nautittu, kärsitty, tykätty, valitettu, kukin tavallaan. Talveen on reagoinut myös Hyundai. Kahdeksanvuotias auto on kokenut kovimman talven olemassaolonsa aikana. Ei ilmeisesti ihan hänen suosikkikelejään. Mieltään on pirssi osoittanut mm. siten, että oikea sivupeili ei välillä käänny ajoasentoon, automaattisesti kymmenen kilomerin tuntinopeudessa lukkiutuvien ovien merkkivalo vilkkuu, ja viimeisempänä oikean takaoven lukitus ei aukea avaimella eli kaukosäätimellä. Pieniä mielenilmaisuja, jotka olivat aamun kauppareissulla poissa. Pieniä, joo. Yhtä pieniä kuin Orpon hallitukselle SAK:n, PRO:n ja PAM:in helmikuun alkuun kaavailemat lakot. Vissin ei hallitus edes salaa mielessään ajattele muuta kuin sille annetun mandaatin oikeutusta kurjistaa työntekijöiden sekä vähävaraisten oloja. Mutta se ei kuulu tähän blogiin. Tähän blogiin kuuluu talvi. 

  Aamulla ryhdyin penkomaan arkistojani, mielessäni löytää talvisia kuvia. Vieläpä sellaisia, jotka ovat vähintään 50 vuotta vanhoja. Uudempia kyllä löytyy, varsinkin 2000-luvulta, kun digiaikaan oltiin siirrytty. Yllättävän vähän lapsuuteni tai nuoruuteni aikojen talvikuvia osui silmiini. Itse en juuri ennen 1980-lukua kuvannut, eikä vanhempieni tai Piskolasta löytyneiden vanhojen albumien ja irtokuvapussien sisällöstäkään ole skannattavaksi juuri mitään löytynyt. Kesäkuvia kuitenkin on viime vuosisadan alkupuolelta lähtien sentään melkoisesti. Sisäkuvista en tietysti tiedä, onko ne napattu talvella vai kesällä. Eikä sillä väliä, sillä ei tähän kirjoitukseen ole tarvetta liittää Piskolan tuvassa tammikuussa 1955 otettua kuvaa. 

  Yksi syy ulkona otettujen talvikuvien vähyyteen on varmaan se, että ulkona ei talvella oleskeltu, aikaa yhdessä vietetty. Eikä ollut ketään innokasta kameran kanssa halkometsäsässä puurtavaa pestinsä menettänyttä Korhosen Eskoa kuvaamassa, tai maitokellariin isoja jääkuutioita kevättalvella sahaavia, niitä rekeen vyörääviä äijiä ikuistamassa, tai  rekiturkkiin sonnustautunutta ukki-Aleksia joka valmistautui toinen päivä tapahtuvaan maitotonkkien vientiin maitolaiturille Väätämöön filmille tallentamassa. Harmi!

  Talviin kuuluu lumi, talviin kuuluu pakkanen, talviin kuuluu kestävä jääkansi järvien selillä. Nyt on jo toinen sellainen talvi menossa. Seuraava saattaa olla lähes lumeton, ikuista marraskuuta huhtikuulle saakka. Valitkaa itse, kumpi on parempi. Oma ääneni annan, yhtä varmasti kuin en antanut Jussi Halla-Aholle eilen ennakkoäänestyksessä, vanhanajan talvelle. 

  Muutaman kuvan laitan vielä. Muutaman, jotka entisistä talvista bongasin. 

Saimaan Hiihdot, luultavasti 1960-luvun taitteen paikkeilla. Kolehmaisen Eerohan se siinä lykkii. Laatu on kehno, mutta olen tunnistavani takana keskellä seisovan Pettisen Paavoksi.

  Minä ehkä 1956. Ei tullut uutta Eeroa, vaikka olin kansakoulun hiihtokisoissa aina toinen Auvisen Masan jälkeen.

 Seppäsen Timppa ja minä 1969, luulen. 

   Eerikäisen Pertin minulle lähettämä kuva Korhosen Eskosta, isä-Erkin serkusta, miehestä, jonka olen maininnut muutamassa blogissani. 

  Olen niin kova jätkä, että pystyn perumaan sanani vartissa. Vasta äsken kirjoitin : "ei tähän kirjoitukseen ole tarvetta liittää Piskolan tuvassa tammikuussa 1955 otettua kuvaa."  Silti laitan. Ritva-sisko ja minä. Tämä kuva ei liity talveen. Huomasin sen pitkästä aikaa arkistoissani. Laitan, koska se osoittaa, että Peppe oli snadina potra poika.