Kiirettä on, ei ole kirjoittamaan ehtinyt. Tai ei edellisestä julkaisusta ole kuin vajaa viikko. Useammin kuitenkin tulee yleensä asioita merkattua. Mutta, kuten mainitsin, nyt on ollut kiireitä. On pitänyt seurata ikkunasta talven etenemistä. No vitsi, vitsi. Ei vaan ole ole ollut kirjoitusasetus päivitettynä.
Viikonloppuna oli tohinaa, kun Anna, Iiris ja Liisa olivat täällä. Iiris oli la. ja su. Pajulahdessa luistelemassa. Yli kahden tunnin jaksot kumpanakin päivänä. Anna Iiriksen sinne vei, odotti, takaisin toi. Me Liisan kanssa ulkoiltiin. Kuvassa Hilppa ja Liisa varovasti purolle laskeutuvat. Tarkkana, että ei liukas rinne sulaan veteen luistata.
Lukeakin on täytynyt. Kirjastoon pasahti samaan aikaan neljä varausta haettavaksi, ja kun ovat uutuuksia, on niissä vain kahden viikon laina-aika. Koska talven etenemisen seuraaminen on vienyt myös lukuaikaa, niin nyt täytyy keskittyä. Pari teosta on kaiken lisäksi 500-600-sivuisia. Vaikka hain kirjat viikko sitten, on vasta ensimmäinen työn alla. Eli lukumoodi napsahtaa päälle. Se onnistuu, sillä talven etenemisen suhteen olen nyt ajan tasalla. Se etenee talvisena. Eikä muutu, vaikka kuinka ikkunasta tiiraisi: aamulla oli pakkasta 21. Käväisin ainoastaan sipaisemassa pienen lumikerroksen pois, suoritin aamulenkin kuntopyörällä.
Lukeminen on senkin vuoksi palkitsevaa, että kirjoista löytää mainioita tarinoita, välillä jäätäviä viisauksia. Esimerkiksi eilen tuli Loise Pennyn uusimasta suomennoksesta Kohtalokas kotiinpaluu seuraava hauska sitaatti. Etenevään tarinaan sopivassa kohdassa lainattiin W. Somerset Maughamia:
Palvelija menee Bagdadissa torille. Siellä hän törmää vanhaan naiseen. Kun tämä kääntyy, palvelija huomaakin, että kyseessä on Kuolema. Kuolema tuijottaa palvelijaa, joka säntää peloissaan karkuun. Hän juoksee suoraan isäntänsä puheille ja kertoo tavanneensa torilla Kuoleman, jota on nyt paossa. Mutta pakoa pitää jatkaa, jotta henki säästyy. Isäntä lainaa palvelijalleen hevosen ja tämä lähtee ratsastamaan täyttä laukkaa kohti Samarraa, jossa tietää olevansa Kuolemalta turvassa.
Myöhemmin samana päivänä isäntä itse menee torille ja hänkin tapaa Kuoleman. Hän kysyy, miksi Kuolema pelästytti hänen palvelijansa, ja Kuolema selittää, ettei hänen tarkoituksensa ollut pelotella. Hän vain oli hämmästynyt palvelijan kohtaamisesta. Kuolema sanoi: "olin vain hämmästynyt nähdessäni palvelijan torilla, koska minulla oli tapaaminen sovittuna hänen kanssaan illaksi Samarraan".
W. Somerset Maugham on toki nimenä minulle tuttu, mutta hänen teoksiaan en ole lukenut. Täytyy tutustua.
Toinen jostain kirjasta bongaamani lainaus tuli vielä mieleen.
Isänmaallisuus on elävä yhteisvastuun tunne. Kansalliskiihko on typerä kukko, joka kiekuu omalla tunkiollaan. Richard Aldington.
Wikipedia kertoo: Richard Aldington (8.7.1892-27.7.1961) oli brittiläinen prosaisti ja runoilija. Hän oli kirjallisen uransa alussa imagisti kuten hänen puolisonsa Hilda Doolittle. Hänen merkittävimpiä teoksiaan ovat kuitenkin hänen ensimmäiseen maailmansotaan liittyvät romaaninsa, kuten Death of a Hero.
Minä en miehestä ole koskaan kuullut, tuon lainauksen olin muistiinpanoihini joskus laittanut.
Lukeminen kannattaa. Kirjoista saa elämyksiä ja välillä melkein luonnollisilta tuntuvia kokemuksia. Toki välillä voi mieliala painua miinuksella, kun tajuaa, että ei itse osaa hienoja ajatuksia luoda. Seuraavalle sivulle päästyä tunne haipuu, tarina vie taas mennessään.
Lukematon määrä "viisauksia" on Anttolan kirjastosta v. 1960 alkaneen ajanjakson aikana mieleen tarttunut. Joskus saatan niistä listaa kirjoitella. Jos niitä vielä muistan.
Yksi lemppareistani, Isaac Asimov, on melkoisen määrän tietyissä tilanteissa käytettäviksi sopivia lausahduksia luonut. Niitä ole vuosien saatossa silloin tällöin lainannut. Yksi tuli mieleeni vielä, yksi sellainen, joka ei taida olla mistään lukemastani Asimovin teoksesta, mutta hänen sanomakseen sen olen jostain bongannut.
Surullisinta elämässä tällä hetkellä on se, että tiede kerää tietoa nopeammin kuin yhteiskunta kerää viisautta.
Isaac Asimov (2.1.1920-6.4.1992) oli melkoinen visionääri, joka kirjoitti jo v. 1939 novelleilla alkaneen kirjailijanuransa aikana asioista, jotka alkavat vasta nyt olla todellisuutta. Myös asioista, jotka ovat vieläkin tulevaisuutta. Toki hän teki uran myös tiedemiehenä.
Nyt lukemaan. Sakkojen maksaminen kirjastoon ei kuulu tapoihini. Eikä tämä tarkoita sitä, että rästejä on kertynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti