Perjantaina tultiin Hollolaan. Perhe Tiilikainen oli tulossa, joten siinä syy. Matkalla tuli mieleen, että koska seuraavanakin viikonloppuna täytyy ihmisten ilmoilla olla (Iiriksen synttärit), niin miksei oltaisi reilu viikko kotona. Kaikki saaressa on siinä kunnossa, että ei huolta, joten päätettiin siten toimia. Totutellaan urbaanimpaan elämään.
Iiriksen syntymäpäivä on oikeasti tänään, mutta virallinen juhla on siis ensi lauantaina. Joten hyvää syntymäpäivää Iiris!
Joo, ei käy aika pitkäksi, kun on elämää ympärillä. Tänään poistuu perhe Tiilikainen jo aamupäivällä, sillä Iiriksellä on kaverin synttärit Espoossa. Vajaan viikon kuluttua taas nähdään.
Alkavalla viikolla käydään elokuvissa. Kuolleet lehdet on ainakin listalla. Kun tarjontaa selasin, niin myös Viimeinen vuoro kiinnostaa. Kino Iiriksen päivänäytökset ovat meille eläkeläisille sopivia. Eläkeläisiä ollaan, mutta ei ikäihmisiä. Kun kerroin Hilpalle, että Viimeinen vuoro voisi sopia meille ikäihmisille, hän sanoa napautti, ettei ole vielä mikään ikäihminen. En kai sitten minäkään. Vaikka Googlen mukaan Suomen lainsäädännössä ikääntyneellä väestöllä tarkoitetaan vanhuuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevaa väestöä eli yli 65-vuotiaita.
Kunhan totuttelujakso on takana, aiotaan vielä kaksi tai kolme viikkoa saaressa olla. Kelien mukaan toimitaan. Ei jatkuvassa räntäsateessa kyllä viitsitä kovin kauaa olla. Kunhan saisi lehdet haravointua/puhallettua. Muuten lähtöä ei estä mikään. Ei edes muikun tai siian kutu. Perämoottorin öljyt ja suodattimet kävin jo eilen Motonetistä ostamassa, joten syyshuolto onnistuu, kun vene on Hanelin rannalla trailerin päällä.
Talvikausi lähestyy. Kun myötyriksi Hollolaan siirrytään, sokki ei iske koko voimallaan, koska nyt otetaan esimakua sivilisaatiosta. Ainakin luulen. Kuukauden kuluttua se selviää.
Loppuun kuva myös Liisasta, aina iloisesta tyttösestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti