Tänään käytiin päiväseltään Hollolassa ja Lahdessa. Oli pari sovittua asiaa, joten Hollolassa piti olla ennen yhtätoista. Anna ja Liisa lähtivät mukaan päivämatkalle, sillä sääennusteita työkseen tekevät tahot kertoivat, että kohteessa Mikkeli, Avokkaansaari ukkostaa ja sataa 10 - 13. Päätettiin, että parempi lähteä autoilemaan kuin sadetta saaressa pitää, ukkosen kumua kuunnella, salamoita laskea. Palaan tähän myöhemmin.
Hollolassa käytiin, mutta meillä kotona oltiin vain puoli tuntia. Asiat toimitettiin asioiden toimittamiseen tarkoitetuilla paikoilla, syötiin Bus Burgerissa. Sitten vein Hilpan, Annan ja Liisan Lahteen. Itse ajoin yhdeksi Vianorille. Olin pari viikkoa sitten ostanut kesäalesta uudet renkaat, vaikka ajattelin aluksi, kun sain Vianorin raportin renkaitteni kunnosta (renkaat ovat kausisäilytyksessä Vianorilla, ja he tarkastavat kunnon aina kausien välillä), että ajelen niillä talvikumien alle laittoon saakka. Nyt sattui kuitenkin niin nasakka alennus, että tein kaupat.
Tunnin kesti rengashomma. Kun se oli valmis, ajelin keskustaan, tapasin muun porukan. Parissa kaupassa vielä käytiin, sitten Mikkeliin. Siellä Lidlissä ja sen lähellä olevassa S-Marketissa poikettiin ruokaa, vähän muutakin, haalimassa.
Liisa jaksoi reippaana olla koko matkan ajan. Ei äitellyt, ei inissyt. Hieno suoritus kolmivuotiaalta. Päälle seitenkymppistä alkoi matkanteko loppuajasta jo painamaan.
Aamulla kahdeksalta lähdettiin, kuudelta oltiin taas saaressa. Saaressa odotti pettymys. Pohjustan hieman. Kun ajeltiin Lahdesta kohti Mikkeliä, sateli vähän väliä. Entisen Mäntymotellin kohdilla vettä tuli oikein tulemalla. Mietiskelin, että toivottavasti Avokkaassa on myös vettä tullut.
Mikkelissä ei enää satanut, mutta kun kohti Potinlahtea usmuutettiin, oli Maljalantie lammikoilla, Piekälänsaarentie myös. Olin iloinen: kyllä varmasti on vettä pieksänyt meillekin!
Vielä mitä! Ei pisaran pisaraa ollut sademittariin herunut! Olin pettynyt mies. Eiku tavarat pois veneestä, puutarhaa kastelemaan.
Kun olin suurimmasta järkytyksestä tointunut, mietin herneelle ja härkäpavulle vettä lorottaessani, että kehen oikeastaan olen pettynyt? Kaiken maailman Forecoilleko, koska herättävät pienessä ihmisessä toiveita? Vai säiden haltijalle, joka ei anna sateen langeta Saarelan tilan alueelle? Molempiin olen pettynyt, mutta säiden haltijaan erityisesti, sillä hänen hyppysissään on sateen levittäytyminen maahan, eikä lopputulos ole läheskään aina oikeudenmukainen.
Mieltä tuli kevennettyä. Hieman helpotti. Päivämatka maalikyliin tuli tehtyä, ja ainakin Liisa on tyytyväinen saamaansa pomppupalloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti