Eilen silmäilin Ilta-Sanomien Tv-lehteä (se on ainoa myönnytys iltapäivälehtien ostamisesessa). Täällä näkyy yli kymmenen maksutonta kanavaa antenniliitännällä. Lohdutonta oli silmäilyn anti; ei yhtään ohjelmaa, jonka vuoksi viitsisi toosan avata. Valita voi vapaasti, mitä tuijottaa, tai tuijottaako mitään. Jos uusinnat tai jatkuvalla syötöllä soljuva "hömppä ei kiinnosta, niin pari suoratoistoa (HBOMax ja Netflix) kyllä ovat hintansa väärti.
Totuuden nimissä on sanottava, että kyllä tv:sta jotakin tulee katsottua suorana: ylen aamu-tv, ainakin yhdet uutiset iltaisin, sekä Mtv3:lta Emmerdale. Ylen sarjoja katsotaan putkeen Areenalta, sillä ei tällä muistilla kannata viikkoa odotella jatkoa. Kaksi syytä: voi olla, ettei muista jatkoa katsoa, tai jos muistaa, niin ei muista, mitä aiemmin on tapahtunut. Yle-veroa maksan kuitenkin ilomielin. Ylellä on sentään joku tolkku tarjonnassaan. Sitä paitsi jos persujen toive Ylen alasajosta toteutuu, niin ei senkään vertaa enää uutisiin ole luottamista.
Tänään on sunnuntai, en ole mihinkään hommaan tarttunut. Paitsi aina jotain; otin kumikajakin ulos, tarkistin ilmat, lähdin hieman meloskelemaan.
Kiikkerältä tuntui kajakki. Ei se viime kesänä noin keikkuvainen ollut. Taisin pumpata liikaa ilmaa. No, pitää tutkia. Ehkä vika on kuitenkin melojan kehon ominaisuuksien muuttumisesta?
Kesä tosiaan taitaa alkaa, mitä lämpötiloihin tulee. Oletteko muute panneet merkille, että meissä ihmisissä on pukeutumisen suhteen tarkasteltuna ainakin kahden koulukunnan väkeä. On almanakkaihmisiä, jotka kulkevat sortseissa ja teepaidassa, lämpötilaa katsomatta, kun meneillään on kesä, toppapuvussa, vanttuissa ja pipossa, kun allakka kertoo olevan talvi. Sitten on lämpömittari/ennusteihmisiä, jotka pukeutuvat vallitsevien tai odotettavissa olevien olosuhteiden mukaan. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, mutta ensimmäisen pukeutumistavan omaksuneilla, täytyy myöntää, on paljon helpompaa. Ei tarvitse päätään raapia sen vuoksi, mitä ylleen laittaisi.
Tänään on siis lepopäivä. Taidetaan usmuuttaa kylille ja Poijuun juomaan kesä ensimmäinen olut. Taitaa muuten olla vuoden ensimmäinen. Ihan saletti en tuosta kyllä ole. Mutta, Papa Hemingwayta mukaellen: "mikään ei voita kesän ensimmäisen oluen puraisua".
Juhannus lähestyy vääjäämättä. Pari viikkoa, niin juhannuskoivut saa korjata pois. Aika on itse asiassa tuntunut kuluvan täälläolomme ajan hitaasti, vaikka se normaalisti rientää. Luulen, että jussilta läyhke taas alkaa; huomaamatta alkaa lehti kellastua. Niin tai näin, paljon tulee varmasti elämyksiä, syntyy muistoja, joitain kunnostuksia valmistuu, vaikka kuinka kiire ajalla olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti