Kasasin tänään aamupäivällä frisbeegolf-korin. Ei kummoinen työ. Nyt on Avokkaan Frisbeegolfrata avattu. Se on yhden väylän rata, mutta väylä on helposti muutettavissa. Pelaaminen on tutuille ilmaista, tuntemattomat älkööt vaivautuko.
Leikkasin nurmikkoa lounaan jälkeen. Kuriositeettina mainittakoon, että ruokana oli pottuja, porkkanoita, paistettuja haukifileitä ja korvasienimuhennosta. Hauki ja korvasienet pakkasesta. Mutta asiaan. Kun nurmi oli leikattu, kävin talolla. Sitten käpsin rannalle. Mitä silmäni näkivätkään! Saukko viipotti alakasvimaan poikki, huomasi minut, loikki yli rantapolun, hävisi sananjalikkoon. Enpä muista aiemmin nähneeni saukkoa, paremman väen keskuudessa tunnetaan myös nimellä Lutra lutra, tässä saaressa. En ylipäätään ole saukkoa luonnossa nähnyt kuin kerran pojankoltiaisena. En, vaikka Saukonsaloon ei ole kilsaakaan matkaa. Varmaan niitä Rupakossa asustaa, koska virta pitää veden sulana. Naapurin Hannu näki pari vuotta sitten kevättalvella myös saukon, jäällä, tuossa parinsadan metrin päässä.
Varmaan tuolta kaakkoisesta niemestä oli saukko rantautunut. Ja mitäs tässä kiertelemään ja kaartelemaan. Asia on niin, että jos tähän saareen tulee, täältä lähtee, on se tehtävä kautta rantain.
Lämmintä odotellessa on tullut puuhailtua muutakin. Eilen heittäydyin "kylymän rauvan sepäksi". Saunan padan tuhkalaatikko on jo kauan ollut tiensä päässä. Se on palanut puhki. Ensin hapertuvat reunat, sen jälkeen pohja. Kyseessä on Kota-pata, ja se on ainakin 30 vuotta vanha. Yritin löytää netistä uutta tilalle, mutta ei ainakaan kaupoista löytynyt, sillä malli lienee muuttunut. Haneli toi viime kesänä minulle romppeistaan yhden lähes uuden tuhkalaatikon, mutta se on liian iso, kaikissa ulottuvuuksissa. Nyt ajattelin, että yritän rakentaa siitä oikean kokoisen. Tuumasta toimeen. Työkaluina minulla oli yhden käden "rälläkkä", vasara, pari ruuvipuristinta ja akkuporakone. Eiku kipinäsuihkut lentämään! Leikkaaminen sujui joten kuten. Laidan taivutus oli hankalampaa, mutta onnistui ruuvipuristinten puristaman vanerisuikaleen ja vasaran avulla. Sitten etulevyn leikkaus ylijääneestä palasta, vanhasta laatikosta vetonuppi uuteen, smirgelihionta reunoille, siinä se.
Vanha laatikko...
...ja uusi viritys.
Eihän tuo näöllään illauta, mutta ei sitä kovin moni kyllä näekään. Paitsi jokunen tässä kuvassa. Illautti tai ei.
Päivän, oikeastaan kahden, uutiset olivat siinä. Näitä kirjoitteli "kylymän rauvan seppä" Peppe, joka vanhoilla päivillään sepäksi heittäyty. Vanhoja sitä ollaan, ihan ollaan viime vuosituhannella syntyneitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti