Kesä alkaa olla parhaimmillaan. Luonto on herännyt kukoistukseensa täysin voimin. Pari juttua kuitenkin mieltä kaihertaa. Ensinnäkin vettä kaipaa luonto. Meidän kasvimaat ja muut istutukset kyllä voidaan rannan pumpun avulla kastella, mutta kuinka käy marja- ja sienisadon jos ei pian satele? Entä jäävätkö sadat ja tuhannet kokot polttamatta. Kymmenen päivän ennuste kertoo, että juhannusaattona sataa. Se ei ehdi palovaroituksia poistaa, mutta ehkä hillitsee hillumista? Nyt en puhu itsestäni. Eihän minulla edes ole aikeita kokon polttoon. Eikä hillumiseen.
Toinen mieliharmi on se, että verannalla ei pysty päiväkahveja juomaan. Tai toki pystyy, jos tykkää 30 asteen lämmöstä. Mukava olisi, jos pystyisi. Hörppiä kahvia, tarkkailla koko ajan lisääntyvää veneliikennettä.
Niin se on. Ihmisen mieli on outo. Ensin odotetaan lämmintä raappahousut jalassa, kun lämmin lopulta tulee, alkaa narina. Kuten huomaatte, todistin samalla, että olen ihminen.
Huomenna on edessä kauppareissu. Pitkä on ostoslista. Ja moneen eri kauppaan. Aamusta aikaisin taas liikkeelle lähdetään. Selvitään takaisin vilvoittavien vetten ääreen ennen kuin helle ehtii koko tehollaan iskeä.
Melko vähillä duuneilla ollaan viime päivät oltu. Aamupäivisin on isommat hommat tehtävä. Ei hellerajoilla uurastaminen ole herkkua, ja koska se ei ole pakollista, niin miksi uurastaisi?
Tänään on saunapäivä. Uimavedetkin alkavat lämmetä. Saattaa olla laiturin päässä tänään jo +20. Se tietää sitä, että pelkän kastautumisen aika on ohi.
Suru-uutisen sai aamulla lukea: suosikkikirjailijoihini kuuluva Cormac McCarthy on menehtynyt 89 vuoden ikäisenä. R.I.P.
Sitten se luvattu kysymys. Mikä on tämä alla olevan kuvan kapine?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti