Edellisessä blogissa kerroin tilanneeni kuntopyörän myymälänoutona. No, se oli haettavissa jo perjantaina. Siispä kävin hakemassa. Sitten alkoi kasaaminen. Ohjeet olivat kehnot, kuvat suttuiset. Sain kuitenkin laitteen kasaan, mutta jokin mätti: ei tullut vastusta, vaikka nupin kaakkoon käänsi. Oli kuin alamäkeä olisi polkenut. Irrotin osat, joiden välissä oli vastusvaijerin liitos. Huomasin, että eihän se voi kiristää, kun vauhtipyörältä tuleva vaijeri oli aivan löysä.
En ryhtynyt vauhtipyörän ympärillä olevia suojuksia irrottamaan. Ajattelin, että voi takuu raueta, jos ryhdyn korkemman osaamisen alueella puuhailemaan. Soitin Puuiloon. Siellä sanottiin, että tuo laite tänne, niin meidän huoltomies katsoo.
Sen tein. Huoltohemmo oli mukavan tuntuinen kaveri. Kun oli kertonut omat havaintoni, hän purki vaijeriliitoksen esiin, yhtyi päätelmääni, irrotti vauhtipyörän suojuksen. Vika paljastui: hihna oli poissa vauhtipyörän päältä.
Kaveri laittoi sen paikalleen, kokosi "osat valeeseen". Nyt alkoi vastusta tulla. Mutta se oli hetken huuma. Hihna lähti hetken pöyrittelyn jälkeen taas pois paikaltaan.
Huoltomies raapi päätään, mietiskeli hetken, tuumasi "paras palauttaa tuote. Voi olla, että vauhtipyörä ei ole suorassa, ja sen vuoksi hihna lipeää pois. Ei kannata korjailla, sillä luultavasti ei tule toimimaan koskaan kunnolla".
Minä olin samaa mieltä. Kyseinen laite oli viimeinen Lahden Puuilon varastossa, enkä samanlaiseen olisi halunnut vaihtaakaan. Siispä kassalle palautuspapereita tekemään. Kovasti ystävällinen huoltomies pahoitteli tapahtunutta. No, tulihan kokoamisen vaiva ja ähellys, yksi edestakainen matka Puuiloon ylimääräistä. Karkeasti arvioituna jokunen kirosana ja litra bensaa niihin kului.
"Köyhällä ei ole varaa halpaan" sanotaan. Mutta koska tämä köyhä ei ole valmis sijoittamaan kuntopyörään useita satoja euroja, niin, luupää kun olen, päätin vielä kokeilla toiseksi halvinta. Sellainen löytyi Biltemasta. 149 €. Kävin värkin hakemassa eilen heti aamusta. Se on jo heti eri tuntuinen kuin Puuilon tekele. Kasaaminen oli helpompaa, ohjeet kunnolliset, työkalut järeämmät. Pyörä oli tunnissa kasattu. Ja toimi.
Päivällä käytiin liukulumikenkäilemässä. Perjantain hankikanto alkoi paikka paikoin upottaa, mutta oiva keli oli kulkea. Ihan hiihtoahan se oli, liukulumikenkäily tällaisissa olosuhteissa. Golfkentän mäkiä ja kumpareita pystyi viilettämään alas melkoista kyytiä. Polvi tykkää kyllä hiihtopotkuista, mutta suksen kääntäminen laskiessa tekee kipeää.
Iltapäivällä kokeilin sitten kuntopyörää. Varovainen aloitus, mutta kunnon hikeen itseni sain.
Aamulla tein pienet lumityöt. Sitten laitoin "kuntosalini" valmiuteen, poljin puolen tunnin rupeaman. Polkiessani katselen/kuuntelen läppäriltä musiikkia. Tänään oli vuorossa Kurt Vile & Violatorsien konsertti viime vuodelta. Rattoisampaa näin, sillä kuntopyörällä nylkyttäminen on aika yksitotista puuhaa.
Pyörän saa taitettua, joten se vie melko pienen tilan, ja mahtuu olemaan yhdistetyssä kuntosali- ja studiotilassa.
Joopa joo. Kohta on kunto silkkaa takorautaa, mutta kävely on hankalaa. Sekö tulevaisuuden kuva? On monilla asiat huonomminkin. Paljon huonommin. Siispä valitukset sikseen. Talvi etenee, kevät lähestyy, kesä odottaa, meillä ei ole sotaa, ruokaa ja sähköä riittää. Olkaamme onnekkuudestamme onnellisia. Me, joilla asiat ovat jokseenkin kohdallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti