Eräästä työn alla olevasta kirjasta bongasin sanonnan "moraalinen imperatiivi". Eipä ole ennen vastaan tullut. Olen ymmärtävinäni, mitä sillä tarkoitetaan. Ja kun sen sijoittaa sanojan tarkoittamaan asiayhteyteen, niin ymmärrys syvenee. Siis ymmärrän niin, että jos jollakulla, tai joillakin, on moraalinen impertiivi johonkin, se edellyttää, että jokin tietty asia on hoidettava tietyllä, moraalisesti oikein olevalla tavalla. Ja kun "moraalisen imperatiivin" käsittää sitaateissa, kuten kirjan tapauksessa, niin se tarkoittaa, että "moraalinen impertiivi" on tosiaan sitaateissa.
Itse asiassa, jos oikein olen tulkinnut, moraalinen imperatiivi on harvinaisempi kuin"moraalinen imperatiivi". Sen huomatakseen ei tarvitse kuin seurata somen kirjoittelua, poliittista keskustelua, tai, kaikella kunnioituksella, myös eri kirkkokuntien tai eri uskontojen toimintaa.
Siitäpä kysymykseen seuraavaan: onko minulla moraalista imperatiivia tai "moraalista imperatiivia" tekemisissäni, ja jos on, niin mitä ne tekemiset ovat?
Koska en filosofisiin analyyseihin ole kykenevä, enkä aio itsestäni salaisia puolia paljastaa, jääköön asia tähän. Ne salaamattomat puolet voi jokainen minut tunteva itse yrittää ratkoa.
Samasta opuksessa jäi mieleen myös vertaus. Kyseessä oli pienehkö kylä tai kaupunki, ja siitä sanoi eräs henkilöistä "se on olemassa vain siksi, että muuten sillä kohtaa olisi kartassa tyhjä paikka". Joku saattaisi olla Anttolasta samaa mieltä, mutta sehän ei pidä kutiaan.
No, paljastan kirjan. Se on kolmas osa Mick Herron'in Slough House -sarjasta. Sarja on hieman toisenlainen vakoojajuttu, joka kertoo Englannin tiedustelupalvelun töpänneistä agenteista, jotka on tuupattu omintakeisen kylmänsodanaikaisen veteraanin alaisiksi siirtelemään papereita, tekemään turhia tilastoja. Heitä ei ole ollut järkevää potkia pois, vaan on ajateltu, että ei kukaan kestä sellaista kuin hetken, vaan irtisanoutuu. Ei enempää siitä, lukekaa itse. Muuten, AppleTv esittää kirjoista tehtyä sarjaa nimellä Slow Horses. Tiijä vaikka joskus AppleTv:n kuukaudeksi ottais?
Muutaman päivänä ollaan käyty liukulumikengillä metsässä. Tänään ei menty, sillä kääntyi keli nollille, ja lumi pyrkii plussalla tarttumaan suksien pohjiin paksuna kerroksena.
Minä kävin aamulla (intohimoinen uimari since 13. 1. 2023) uimassa. Nyt huitelin 12 kertaa altaan päästä päähän. Edellisellä kerralla meni kymmeneen edestakaiseen kauhomiseen aikaa hieman alle puoli tuntia, nyt kului saman verran. Vauhti kiihtyy. Torstaina menen taas. Ajattelin silloin uida 15 kertaa. Ajattelin myös, että pidän älykellon ranteessa, asetan sen uintitoiminnolle. Ihan uteliasuuttani. Näen, mitä sovellus kertoo energiankulutuksesta.
Tänään saunan äijäpalaveri oli miehitykseltään vajaa. Kolme tai neljä jäsentä oli paikalla. Ehkä siksi jäivät isot aiheet käsittelemättä, nyt puitiin jääkeleljä ja teiden kelvotonta auraamista.
Tammikuu kuluu hissukseen. Kohta helmikuu helähtää. Eikä aikaa kun on kevät. Talven reissut saareen ovat vielä arvoituksena edessä häilymässä. Jäitä lienee kyllä on, mutta viitsiikö kipeällä jalalla mökille pahnostaa. Seuraavat viikot luultavasti selkeyttävät päätöksentekoa.
Näitä tuumiskeli Peppe, mietintäpipo päässä mietiskeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti