Olen loppuaan kohti valumassa olevan viikon aikana käynyt muutaman kerran uimahallilla. Tiistaisin ja torstaisin, kun halli aukeaa jo kuudelta, tuntuu tosiaan hyvältä rytmiltä. Sen huomasin, koska kävin hallilla tiistaina ja torstaina. Heti kuudelta oli käsi oven kahvalla.
Aloitan homman uimisella, tai no, tietysti suihkulla. Sitten altaalle, suihkuun, saunaan, loppupesulle. Kahdella käynnillä minulle on selvinnyt, että puoli seitsemän jälkeen saunan lauteilla istuu mitä ilmeisimmin vakioporukka eläkeläisäijiä pohtimassa maailmanmenoa. 5-10 jäsentä raadissa näyttäisi olevan. Osa hiljaisempia, muutamia aktiivisesti keskustelua johtavia.
Tiistaina oli pohdinnan aiheena sukupuolinen suuntautuminen. Keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun jäsen X sanoi, että häntä ihmetyttää, että nykyisin on jokaisessa sarjassa oltava ainakin yksi homo- tai lesbopari. Siitä keskustelu alkoi laajeta. Hollolan eläkeläisukoille kunniaksi on mainittava, että melko asiallisella pohjalla pysyttiin. Muutama pakollinen asiaan liittyvä vitsi tietysti putkahti ilmoille, mutta kokonaisuutena arvosanaksi 8½.
Torstaina oli vuorossa tekoäly. Kovinkaan analyyttista tai asiantuntevaa ei keskustelu ollut. Vaikka kukapa minä olen asiaa arvostelemaan, paraskin asiantuntija. Joitakin otaksumia olisin kuitenkin voinut korjata. En korjannut. Kuten sanoi: paraskin asiantuntija!
Odotan uteliaana tulevan tiistain aihetta. Olisi ruodinnassa sota ja Leopardit? Vai pulpahtaako esiin joku muu miesten mieliä painava aihe?
Tällaisia äijäraadeissa maailmaa parannetaan lukuisissa huoltsikan baareissa, kulman kuppiloissa, ostoskeskusten kahviloissa, uimahallien saunoissa, ehkä päivätanssien päätyttyä ja bingon jännityksen jälkimainingeissa? Vaikka nuo taitavat olla enimmäkseen mennyttä aikaa?
Sitten uimahallin pääasiallisesta käyntisyystä. Olen huomannut, että vesijuoksu ei oikein sovi kipeälle polvelle. Potkut vihlaisevat ikävästi. Sen sijaan uinti tuntuu hyvältä. Siispä en torstaina edes pukenut vesijuoksuvyötä uumalleni, vaan menin suoraan uimaradalle. Hyvin siellä oli tilaa. Kolmesta viiteen meitä samaan aikaan hitaiden uimareiden alueella polski sen puolen tunnin aikana, jonka vedessä olin.
Puolessa tunnissa ehtii uida monta altaanmittaa, vaikka vauhti ei kovaa ole. Jos, ja kun, uintikäyntejä jatkan, vauhti varmasti kiihtyy, ehkä käytetty aikakin lisääntyy.
Tänään on aikomuksena lähteä metsään kokeilemaan, miltä liukulumikenkäily tuntuu. Keli kääntyi pakkaseksi, ja viikolla satoi ainakin 20 senttiä uutta lunta, joten olosuhteen ovat kunnossa. Miten polvi vastaa hyviin olosuhteisiin? Sen tiedän muutaman tunnin kuluttua.
Torstaina satoi lunta reilusti. Kaksi kertaa täytyi käydä alueita kolaamassa. Ensimmäinen tehtiin Hilpan kanssa yhdessä. Minulla oli puolenpäivän aikaan tapaaminen Lahdessa, ja ajellessani yhden korvilla takaisin Hollolaan, ajattelin, että edessä on uusi lumenluonti. Mutta kas kummaa, kun pääsin perille, olivatkin Hilppa ja eräs naapurin eläkeläisrouva jo kolaamassa. Homma oli melkein tehty, joten säästyin tällä kertaa hikoilulta. Tehtäväkseni jäi ainoastaan ottaa kuva pihan puolen metsiköstä, jossa märkä lumi oli, tuulesta huolimatta, tarttunut puihin, tehden maisemasta talvisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti