Bongasin lukemastani kirjasta minulle uuden käsitteen: Bucket List. Pian selvisi, että se tarkoittaa listaa asioista, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Siispä väsäämään. Listaa.
En ole, jos en sitten ihan natiaisena, käynyt Kolilla. Haluan siis käydä Kolilla. Mieluummin syksyllä, ruska-aikana. Pari vuotta jo ollut mielessä ja puheissa. 2021 jäi koronatilanteen vuoksi käymättä, viime syksynä arvelutti polven kunto, sillä taivallettava siellä ainakin jokusia kilometrejä on.
Olen nähnyt livenä vain muutamia arvostamiani bändejä tai artisteja. Leonard Cohen jäi näkemättä, eikä sitä voi enää korjata. Samoin tietysti John Lennonin kohdalla. Neil Youngin olen nähnyt useammankin kerran, Bob Dylanin kerran, samoin Peter Gabrielin, Nick Cave & Bad Seedsin ja Wilcon. The Animalsinkin, vaikkakin ei siinä kokoonpanossa "oikeita" Animalseja ollut kuin Eric Burdon. Syystä jos mistä on Bruce Springsteen jäänyt näkemättä. Jos tilaisuus tulee, niin hänet haluan livenä kokea. Samoin jonkun uudemmista tuttavuuksistani Bon Iver, Kurt Vile, The Lumineers, Momford & Sons, Jonathan Wilson, Father John Misty. Jos "Pomon" ja yhdenkin jälkimmäisistä konserteissa pääsen käymään, olen tyytyväinen.
Haluan laittaa Saarelassa vesihuollon sellaiseen kuntoon, että se toimii sittenkin, kun siellä enimmäkseen aikaansa viettää Annan perhe. Ja muutenkin katsoa, että seuraaville jää toimiva paikka lomillaan ja vapaillaan oleskella.
Haluan tehdä automatkan Norjassa etelästä pohjoiseen. Lautalla Ruotsiin, sieltä Bergeniin, josta vuonoja kierellen, Lofooteillakin poiketen, jäämerelle, Nuorgamin kautta Suomeen, joskus tutuksi tulleita väyliä takaisin Hollolaan. Tätäkin ollaan Hilpan kanssa kevyesti suunniteltu. Korona on kapuloita auton pyöriin tunkenut. Ja bensan hinta viime kesänä. Jos ikää ja terveyttä piisaa, niin halu tuo matka tehdä on kova. On muuten ainoa ulkomaan matka, joka on ajatuksissa. Ei ole hinkua aurinkorannoille, ei ylipäätään pitkille lennoille.
Haluan katsoa paikan päällä, kun Iiris kilpailee jossain junioriluokassa Suomen mestaruudesta. Tytön innostus ja omistautuminen lajille on niin kova, taipumuksetkin ilmeisesti sen suuntaiset, että 5 - 10 vuoden periodilla se saattaa olla todellisuutta. Mutta haluan vaikka kuinka kovasti, niin tämä asia ei ole minun hyppysissäni.
Siinä se. Aika vaatimaton ja jopa mahdollisuuksien rajoissa. Unelmoida aina voi, mutta unelmat eivät mielestäni kuulu Bucket Listiin.
Näitä mietiskeli Peppe-pappa sateisen lauantain sateisena iltana.
Vieläpä yksi juttu. Ei listaan, vaan ihan muuten vaan. Tuli jostain kumman syystä mieleeni juttu nuoruuden parhaasta kaveristani Ahosen Ristosta. Elettiin 1970-lukua. En muista, missä oltiin, ketä meitä joukossa oli. Kuitenkin puhe kääntyi Martti Talvelaan. Talvelahan oli 1950-luvun lopulla ollut Anttolan Pitkälahdella ja Ylivedellä kansakoulun opettajana. Vai oliko Pitkälahdella vain nuoriso-ohjaajan ominaisuudessa? Mökki hänellä oli myös Anttolassa, ainakin myöhemmin, kun oli oopperauransa nosteessa. No, joku porukassa alkoi selvittää, että nykyisin Talvela on Juvalla, sillä on maatila ja lampaita. Siihen täräytti Riti sama tien: "Eikäku Talvela on Talikkalan markkinoilla!"
Minä ja Riti Aittalahdenvuoren rinteellä kemallaan noihin Talikkalan markkina-aikoihin. Risto on ollut poissa pian 25 vuotta. Välillä, kun asiat mieleen palautuvat, on ikävä.
Kuva by Ari Paavilainen, poistunut on hänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti